Toimijat ja instituutiot Itävallassa

Työmarkkinasuhteiden ja työolojen osalta kaksi tärkeintä viranomaista ovat liittovaltion sosiaali-, terveys-, hoiva- ja kuluttajansuojaministeriö (Bundesministerium für Soziales, Gesundheit, Pflege und Konsumentenschutz, BMSGPK) ja erityisesti liittovaltion työ- ja talousministeriö (Bundesministerium für Arbeit und Wirtschaft_,_BMAW). Jälkimmäisen työ- ja talousasioiden yhdistäminen tapahtui toukokuussa 2022, ja se sai alkunsa erään ministerin erosta ja ministeriöiden vastuunjaon uudelleenjärjestelystä. Järjestäytynyt työväki kritisoi yhdistymistä voimakkaasti, koska se pelkäsi, että työntekijöiden edut laiminlyötäisiin (konservatiivis-populistinen hallitus oli yhdistänyt työvoiman ja talouden agendat yhdeksi ministeriöksi vuosina 2000–2006). BMAW:n toiminta-alaan kuuluu muun muassa talouspolitiikan toimeenpano ja osa työllisyyspolitiikasta. Se vastaa myös julkisten työvoimapalvelujen (Arbeitsmarktservice , AMS) ja siten työttömyysvakuutusten valvonnasta sekä työsuojeluviranomaisen (Arbeitsinspektorat). Liittovaltion välimieslautakunnalla (Bundeseinigungsamt , BEA), joka on BMAW:n yhteyteen perustettu yhteinen elin, on ratkaiseva rooli Itävallan työmarkkinasuhdejärjestelmässä, koska sillä on oikeus tunnustaa vapaaehtoiset kollektiiviset etujärjestöt työehtosopimusosapuoliksi (tai peruuttaa tämä tunnustaminen). Tämä elin helpottaa siten työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua. BMSGPK vastaa yleisestä sosiaalipolitiikasta sekä vammaisia koskevasta politiikasta, hoivapalveluista ja sosiaalietuuksista. AMS, joka on julkisen palvelun virasto, jolla on erillinen oikeushenkilöllisyys, vastaa työnvälityksestä ja neuvontapalvelujen tarjoamisesta työnhakijoille ja työnantajille työmarkkinoiden kysynnän ja tarjonnan osalta. Työsuojeluviranomainen on osa BMAW:ta ja valvoo työoloja, mukaan lukien työterveys ja -turvallisuus. AMS, BEA ja työsuojeluviranomainen ovat kaikki BMAW:n alaisia, ja niitä voidaan myös pitää Itävallan työmarkkinasuhdejärjestelmän kannalta tärkeinä viranomaisina. Yksittäisissä työriita-asioissa työ- ja sosiaaliturvatuomioistuimet (kolmessa oikeusasteessa) ovat toimivaltaisia ratkaisemaan kaikki työoikeuteen liittyvät riidat ja kaikki sosiaaliturvalainsäädännöstä johtuvat etuusvaatimukset, kun taas sosiaalivakuutusta koskevat riidat siirretään hallintoviranomaisille BMSGPK:n alaisuudessa.

Itävallassa työntekijöitä ja yrityksiä edustaviin kollektiivisiin etujärjestöihin ei sovelleta nimenomaista edustavuuden käsitettä. ArbVG:ssä määritellään kuitenkin joitakin yleisiä edellytyksiä, jotka vapaaehtoisen kollektiivisen etujärjestön on täytettävä: (taloudellinen) riippumattomuus (erityisesti sen on oltava riippumaton työmarkkinaosapuolten välisestä osapuolesta); laaja ammatillinen ja alueellinen kattavuus jäsenyyden osalta, mikä tarkoittaa, että sen on toimittava vähintään yritystason yläpuolella; ja suuri taloudellinen merkitys jäsenten absoluuttisena lukumääränä ja liiketoiminnassa, jotta voidaan käyttää tehokasta neuvotteluvoimaa. Edustavuus liittyy kollektiivisten etujärjestöjen valmiuksiin tehdä työehtosopimuksia (työehtosopimusten tekemistä koskeva lainsäädäntö antaa oikeuden) ja siten niiden tunnustamiseen merkityksellisiksi työmarkkinajärjestöiksi.

Tietoa ammattiliittojen edustuksesta

Itävallan perustuslaki suojaa järjestäytymisoikeutta yleisen yhdistymisvapauden (Vereinsfreiheit), joka taataan kaikille kansalaisille vuoden 1867 perustuslain (Staatsgrundgesetz). Perustuslaissa taataan myös oikeus perustaa yhdistyksiä työhön liittyvien etujen suojaamiseksi yhdistyslain (Vereinsgesetz), jossa yhdistymisvapauden periaate pannaan käytännössä täytäntöön. Lisäksi järjestäytymisoikeus taataan itsenäisenä perusoikeutena vuonna 1950 tehdyn Euroopan ihmisoikeussopimuksen 11 artiklan 1 kohdassa, joka on osa Itävallan perustuslakia. Näin ollen Itävallassa yksityishenkilöillä on oikeus liittyä ammattiliittoihin ja osallistua niiden toimintaan. Mikään työntekijäryhmä tai toimiala ei ole suljettu tämän oikeuden ulkopuolelle.

Ammattiyhdistystiheys on vähentynyt Itävallassa 1960-luvulta lähtien. Tämä suuntaus johtuu pääasiassa talouden ja työllisyyden pitkän aikavälin rakennemuutoksesta. Järjestäytymisen linnakkeissa – nimittäin teollisuudessa ja julkisella sektorilla – työllisyys on laskenut, mikä hyödyttää yksityistä sektoria, jonka ammattiyhdistystiheys on yleensä alhainen, erityisesti naisten, toimihenkilöiden ja epätyypillisten työntekijöiden keskuudessa. 2000-luvulla tämä suuntaus kiihtyi erityisesti sen jälkeen, kun paljastui, että Itävallan ammattiliittojen keskusjärjestö (Österreichischer Gewerkschaftsbund, ÖGB sen entisen pankin BAWAG PSK:n taloudelliseen romahdukseen. Vuosina 2016–2019 jäsenmäärä kuitenkin kasvoi, mikä johtui julkisten palvelujen liiton (Gewerkschaft Öffentlicher Dienst, GÖD) jäsenmäärän suhteellisen suuresta kasvusta. Tämä suuntaus kääntyi jälleen päinvastaiseksi COVID-19-pandemian alkaessa, ja liitto menetti noin 20 000 jäsentä vuosina 2019–2021. Ammattiliittojen osallistuminen julkiseen päätöksentekoon on Itävallassa erittäin institutionalisoitunut, koska ÖGB ja sen seitsemän jäsentä osallistuvat useisiin elimiin ja komiteoihin, vaikkakin pikemminkin epävirallisesti kuin virallisesti (oikeudellisesti). Näin ollen he eivät suorita suvereeneja tehtäviä, kuten eläkkeiden hallinnointia tai työttömyysjärjestelmiä. "Keltaiset ammattiliitot" (hallituksen tai työnantajan perustamat ammattiliitot, jotka ovat työnantajan hallitsemia tai joihin työnantaja vaikuttaa voimakkaasti) eivät ole lainkaan ongelma Itävallassa, koska on tiukka menettely, jolla edunvalvontajärjestöt tunnustetaan työmarkkinaosapuoliksi, joilla on toimivalta tehdä työehtosopimuksia.

Ammattiliittojen jäsenyys ja järjestäytymistiheys 2011–2019

Muistiinpanot : * Ammattiliittoon kuuluvien työntekijöiden osuus. ** Työntekijöiden ammattiliiton jäsenyys lasketaan ammattiliiton kokonaisjäsenyydestä ja mukautetaan tarvittaessa ammattiliittojen jäseniksi, jotka eivät kuulu aktiivi-, huollettavaan ja palkattuun työvoimaan (eli eläkkeellä olevat työntekijät, itsenäiset ammatinharjoittajat, opiskelijat, työttömät).

Lähde : Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö / Amsterdamin työelämän tutkimuslaitos Ammattiliittojen institutionaaliset ominaispiirteet, palkanmuodostus, valtion interventiot ja sosiaaliset sopimukset -tietokanta 2021 (OECD:n/AIAS:n ICTWSS-tietokanta)

Tärkeimmät ammattiliittojen keskusjärjestöt ja liitot

Itävallassa on vain yksi ammattiyhdistysjärjestö: ÖGB.

Tärkein ammattiliittojen liitto

2000-luvulla itävaltalaiset ammattiliitot joutuivat yhä useammin yhdistymään useiden tekijöiden vuoksi, erityisesti jäsenmäärän vähenemisen ja taloudellisen heikkouden vuoksi, erityisesti sen jälkeen, kun paljastui ÖGB:n osallistuminen BAWAG PSK:n taloudelliseen romahdukseen. BAWAG:n kriisin seurauksena ÖGB joutui myymään kaikki pankin osakkeet vuonna 2006. Siitä lähtien ÖGB:n ja sen jäsenliittojen ainoa tulonlähde on ollut liittojen jäsenten maksamat jäsenmaksut. Viimeisimpien rakenneuudistus- ja sulautumisprosessien myötä Itävallan ammattiyhdistysrakenne ÖGB:n alaisuudessa virtaviivaistui merkittävästi 1990-luvun lopuseen verrattuna. 10 vuoden aikana ÖGB:hen kuuluvien ammattiliittojen määrä väheni 14:stä 7:ään. Vuoden 2009 jälkeen ei ole tapahtunut merkittävää kehitystä.

Tietoja työnantajan edustuksesta

Itävallassa on kaksi pääasiallista toimialarajat ylittävää työnantajajärjestöä: Itävallan liittovaltion talouskamari (Wirtschaftskammer Österreich, WKÖ), jonka jäsenyys on pakollinen, ja Itävallan teollisuusliitto (Industriellenvereinigung, IV), jonka jäsenyys on vapaaehtoista. IV organisoi suuria yrityksiä enimmäkseen valmistavassa teollisuudessa. Kaikkien yritysten ja yrittäjien, joilla on toimilupa, on rekisteröidyttävä WKÖ:hen (ja sitä vastaaviin alayksiköihin), joka on jaettu maantieteellisiin alaosastoihin (maakuntiin, joita kutsutaan osavaltioiksi) ja alakohtaisiin osastoihin, jotka on jaettu edelleen alayksiköihin. Yritysten, joilla on useampi kuin yksi toimilupa, on rekisteröidyttävä kaikkiin vastaaviin WKÖ:n toimialaryhmiin. Koska monilla työnantajilla on useampi kuin yksi toimilupa, jäseniä on enemmän kuin WKÖ:hen liittyviä yrityksiä.

IV:ään ja kaikkiin muihin (alakohtaisiin) työnantajajärjestöihin, joiden jäsenyys on vapaaehtoista, sovelletaan yleisen järjestäytymisvapauden periaatetta, joka on esitetty kohdassa "Ammattiliittojen edustuksesta" ammattiliittojen yhteydessä.

Koska WKÖ:n ja sen alayksiköiden jäsenyys on pakollista kaikille Itävallan yrityksille (lukuun ottamatta maataloutta, vapaita ammatteja ja ei-kaupallista julkista sektoria), WKÖ:n jäsentiheys sekä yritysten että työntekijöiden osalta on 100 prosenttia. IV:n jäsentiheydestä ei ole tietoa.

Työnantajajärjestöt – jäsenmäärä ja tiheys, 2012–2019

Huom.:*__Values ovat 100 %, koska kaikki yksityisen sektorin yritykset (except__in maatalous ja vapaat ammatinharjoittajat) __must WK__Ö jäseniä. **__Percentage establishment__that työskentelevistä työntekijöistä on jäsenenä missä tahansa työnantajajärjestössä, joka on mukana kollektiivisessa bargaining._ei saatavilla.

Keskeiset työnantajajärjestöt

WKÖ:n ohella IV on Itävallan tärkein työnantajajärjestö. Sen jäsenalueeseen kuuluvat valmistus, valmistusteollisuuden johtohenkilöstö ja valmistusteollisuuteen liittyvät yritykset.

Keskeiset työnantajajärjestöt ja -järjestöt

Yleisissä talous- ja sosiaalikysymyksissä kansallisten kolmikantapolitiikkojen yhteistoiminta on muodollisesti institutionalisoitunut vahvimmin tasa-arvokomissiossa (Paritätische Kommission). Tämä komissio koostui alun perin hallituksen ja neljän suurimman työmarkkinajärjestön korkean tason edustajista. Valiokunta johti neljää alakomiteaa: talous- ja sosiaaliasioiden neuvoa-antava toimikunta (Beirat für Wirtschafts- und Sozialfragen), kansainvälisten asioiden alivaliokunta (Unterausschuss für Internationale Fragen), palkkojen alivaliokunta (Lohnunterausschuss) ja kilpailun ja hintojen alivaliokunta (Wettbewerbs- und Preisunterausschuss)). Sen jälkeen kun työmarkkinaosapuolet allekirjoittivat Bad Ischlin julistuksen vuonna 2006, tasa-arvokomissiolla on ollut vain yksi alakomitea: talous- ja sosiaaliasioiden neuvoa-antava toimikunta. Tasa-arvokomissio toimi työmarkkinaosapuolten kolmikantavuoropuhelun keskipisteenä, jossa keskusteltiin erityisen tärkeistä asioista, yhteisistä strategioista ja yhteisestä toiminnasta sekä syntyvistä konflikteista ja käsiteltiin neuvoa-antavan toimikunnan suosituksia. Komission rooli on kuitenkin heikentynyt sen jälkeen, kun Itävalta liittyi Euroopan unioniin vuonna 1995, ja se kokoontui viimeksi vuonna 1998.

Työmarkkinaosapuolten kuuleminen perustuu Itävallassa pikemminkin pysyvään mutta epäviralliseen yhteistyöhön kuin lakisääteisiin säännöksiin. Kolmikantavuoropuhelu on laaja, ja siinä käsitellään erilaisia kysymyksiä kaikilla talouden aloilla. Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu on voimakkaasti kehittynyttä ja sillä on suuri vaikutus päätöksentekoon.

Tasa-arvokomission lisäksi (alue)hallitukset ovat tiiviissä yhteistyössä kansallisten ja alueellisten työmarkkinaosapuolten kanssa laatineet joukon kansallisia ja alueellisia työllisyyssopimuksia (alueellisia työllisyyssopimuksia) räätälöityjen työllisyyspolitiikkojen toteuttamiseksi kansallisella ja alueellisella tasolla. Työmarkkinaosapuolten osallistuminen valtion työllisyyspolitiikkaan on vahvimmin institutionalisoitunut AMS:ssä (jonka hallintoneuvostossa on sekä hallituksen että työmarkkinaosapuolten edustajia). AMS on keskeinen väline työmarkkinatavoitteiden saavuttamiseksi kansallisella ja alueellisella tasolla. Lisäksi työmarkkinaosapuolet ovat edustettuina sosiaalivakuutuslaitoksissa, BEA:ssa ja lukuisissa muissa elimissä.

Kahdenvälisen yhteistoiminnan osalta työmarkkinaosapuolten välillä on pitkät perinteet vapaaehtoisesta, epävirallisesta yhteistyöstä ja neuvotteluista sekä kansallisella että alakohtaisella tasolla virallisten kahdenvälisten elinten sijaan.

Tärkeimmät kolmi- ja kaksikantaelimet

Yritysneuvostot (Betriebsräte) ovat ainoat yksityisen sektorin elimet, jotka edustavat työntekijöitä työpaikoilla. Oikeudellisesti yritysneuvosto on elin, joka voidaan perustaa laitoksiin, joissa työskentelee jatkuvasti vähintään viisi työntekijää. Se käyttää työpaikan tason kuulemis- ja osallistumisoikeuksia, jotka on annettu laissa koko työvoimalle. Yritysneuvostot voidaan joko perustaa erikseen työntekijöille ja toimihenkilöille tai edustaa molempia ryhmiä. Työntekijät valitsevat yritysneuvoston – käytännössä kaikki vähintään 16-vuotiaat työntekijät (alaikäraja laski 18 vuodesta 16 vuoteen vuonna 2021) – viideksi vuodeksi. Tämä koskee kaikkia vuodesta 2017 lähtien perustettuja yritysneuvostoja. Aiempaa neljän vuoden toimikautta sovelletaan ennen kyseistä päivämäärää toimineisiin yritysneuvostoihin. Yritysneuvosto valitaan suhteellisen vaalitavan perusteella, ja valtuuston jäsenten lukumäärä määräytyy työvoiman koon mukaan. Yritysneuvoston tiedonsaanti-, kuulemis- ja yhteistoimintaoikeuksien osalta työnantajan on käytävä säännöllisesti keskusteluja valtuuston kanssa ja pidettävä se ajan tasalla työvoiman kannalta merkityksellisistä asioista. Tärkein väline, jonka avulla yritysneuvosto voi ilmaista osallistumisoikeutensa tietyissä sosiaalisissa kysymyksissä, on yrityssopimuksen (Betriebsvereinbarungjohdon ja yritysneuvoston välillä.

Julkisella sektorilla on olemassa joukko erityissääntöjä, jotka koskevat työntekijöiden edustuselimiä (Personalvertretung) kullekin suurelle työnantajalle – toisin sanoen liittohallitukselle, osavaltioille, paikallishallinnoille ja julkisille yrityksille. Säännöistä säädetään erityisissä säännöksissä. Nämä elimet vastaavat pitkälti yksityisen sektorin yritysneuvostoja.

Edustuselimen sääntely, kokoonpano ja toimivalta