Itävallan tausta

Talous on elpynyt pandemian aiheuttaman vuoden 2020 talouden taantuman jälkeen, jolloin bruttokansantuote (BKT) supistui 6,5 % (reaalisesti). BKT kasvoi 4,6 % vuonna 2021 ja 4,7 % vuonna 2022 – se kasvoi merkittävästi vuoden 2022 alkupuoliskolla ja laski jälkipuoliskolla kansainvälisen kehityksen mukaisesti. Vuodelle 2023 ennustettiin pientä, 0,3 prosentin BKT:n kasvua. Työmarkkinatilanne oli koko vuoden 2022 ajan erittäin tyydyttävä: työllisten määrä kasvoi 109 000:lla vuoteen 2021 verrattuna (muutos 2,9 %) ja työttömien määrä väheni yli 69 000:lla eli 17,3 %:lla vuoteen 2021 verrattuna. Vuonna 2022 työttömyys oli alimmillaan sitten vuoden 2012, jolloin työttömänä oli 332 645 ihmistä (AMS, 2023). Työttömyysaste laski merkittävästi 4,8 prosenttiin vuonna 2022 (Eurostat [une_rt_m]). Maailmantilanteen mukaisesti inflaatio oli Itävallassa korkea, 8,5 prosenttia, ja sen odotettiin hidastuvan vuonna 2023. Viimeisin huippu saavutettiin tammikuussa 2023, 11,2 prosentissa.

• WIFO (Itävallan taloustutkimuslaitos): Weltweiter Konjunkturabschwung erfasst Österreich: Video – Prognose für 2022 bis 2024

Itävallassa on runsaasti lainsäädäntöä, joka koskee työlainsäädännön eri näkökohtia. Itävallan työoikeuden keskeinen säädös on kuitenkin työperustuslaki (Arbeitsverfassungsgesetz , ArbVG). Tämä laki säätelee kollektiivista edunvalvontaa työmarkkinaosapuolten välillä yritystasolla ja sen yläpuolella; Sillä säännellään myös työehtosopimusneuvotteluja. Työlainsäädäntöön ei ole tehty merkittäviä muutoksia viime vuosina.

Historiallisista syistä (katkerat luokkataistelut ensimmäisessä tasavallassa, kokemukset austrofasismista ja natsihallinnosta) toiselle tasavallalle on ominaista vahva sitoutuminen harmonisen yhteistyön periaatteeseen. Työmarkkinasuhteiden järjestelmässä tämä periaate on ilmennyt organisatorisesti sellaisten työnantajia ja työntekijöitä edustavien kollektiivisten etujärjestöjen perustamisena, jotka ovat laajalti osallistavia, puoluepoliittisia rajoja ylittäviä ja kilpailuvapaita. Itävallan sopusointuiseen yhteistyöhön sitoutumisen perusrakenne on työmarkkinaosapuolten kumppanuusjärjestelmä. Yhteiskunnallisten arvojen osalta tämä merkitsee hallituksen ja kollektiivisten järjestöjen valmiutta neuvotella kaikista sosiaalisista ja taloudellisista kysymyksistä yhteisymmärrykseen perustuvien ratkaisujen löytämiseksi. Institutionaalisesti työmarkkinakumppanuus on monimutkainen järjestelmä, joka perustuu yhteistoimintaan mikrotasolla, työehtosopimusneuvottelujärjestelmään mesotasolla sekä kolmi- ja kaksikantaiseen yhteistoimintaan makrotasolla. Hallitus kutsuu työmarkkinaosapuolten yksinomaisen piirin osallistumaan kaikkiin talous- ja sosiaalipoliittisiin päätöksiin, kun taas työehtojen ja -olojen sääntely on edelleen työmarkkinaosapuolten itsenäinen toimivalta ArbVG:n asettamissa puitteissa. Työmarkkinasuhteiden ydinalue on edelleen vapaa valtion merkittävästä puuttumisesta asiaan.

Vaikka Itävallan työmarkkinakumppanuusjärjestelmää haastettiin avoimesti konservatiivis-populistisen koalitiohallituksen aikana vuosina 2000–2006, Itävallan korporatismi on suurelta osin elpynyt 2000-luvun puolivälin jälkeen. Maan työehtosopimusjärjestelmä, joka käydään lähes yksinomaan toimiala- tai alakohtaisesti, on jatkanut toimintaansa huolimatta siitä, että suuren taantuman (joka tapahtui vuosina 2007–2009) jälkeen palkkasopimukset ja työehtosopimukset voitiin joissakin tapauksissa sopia vasta Itävallassa epätavallisen työtaistelutoimien uhan jälkeen. Konservatiivien ja populistien koalitiohallituksen palauttamisen myötä vuoden 2017 lopulla työmarkkinaosapuolten vaikutusvalta yleiseen päätöksentekoon rajoittui jälleen kerran. Uutta sosiaali- ja työllisyyspolitiikkaa koskevaa lainsäädäntöä laatiessaan hallitus jätti säännöllisesti huomiotta järjestäytyneen työväen kannat ja näkemykset, ja järjestäytyneiden yritysten kannat osoittautuivat usein hallituksen aikomusten mukaisiksi. Hallitus menetti vallan äkillisesti vuonna 2019 äärioikeistolaisen nuoremman koalitiokumppanin poliittisen skandaalin vuoksi, ja konservatiivien ja vihreiden koalitiohallitus asetettiin virkaan vuoden 2020 alussa. Tämä johti siihen, että erityisesti pandemian ja siihen liittyvän työllisyys- ja sosiaalipolitiikan nopean mukauttamisen vuoksi työntekijöiden kannat otettiin paremmin huomioon. Näin ei kuitenkaan tapahtunut samassa määrin kuin silloin, kun järjestäytyneen työväen tärkein poliittinen liittolainen sosiaalidemokraattinen puolue osallistui hallitukseen.

COVID-19-kriisin edessä yhteiskuntarauhan ylläpitäminen oli hallitukselle tärkeä tekijä. Näin ollen työmarkkinaosapuolet osallistuivat jälleen mielekkäästi päätöksentekoon, vaikkakin vaihtelevassa määrin. Työväenmyönteisempien vihreiden osallistuessa hallitukseen järjestäytynyt työväki tuotiin varovasti takaisin päätöksentekoprosessiin ja saattoi jälleen käyttää vaikutusvaltaa. Ammattiliitot onnistuivat kuitenkin vaatimuksissaan jonkin verran heikommin kuin järjestäytynyt yritys. Työnantajajärjestöt (joilla oli läheiset suhteet liittokanslerin puolueeseen) osallistuivat päätöksentekoon useimmista jäseniään koskevista merkittävistä toimenpiteistä. Työmarkkinaosapuolet valmistelivat itse sopimuksen covid-19-pandemian aikana käyttöön otetusta erittäin avokätisestä työajan lyhentämisjärjestelmästä, joka mahdollisti työajan väliaikaisen lyhentämisen nollaan. Sopimusta jatkettiin useita kertoja, ja se oli edelleen voimassa vuoden 2023 puolivälissä (mahdollisuus jatkaa edelleen). Se ja sopimus kotoa käsin työskentelyn sääntelystä kirjattiin lakiin ja hallitus pani sen täytäntöön keväällä 2021. Työmarkkinaosapuolten osallistuminen päätöksentekoon vaikutti myönteisesti myös työmarkkinaosapuolten vuoropuheluun ja työehtosopimusneuvotteluihin. Työehtosopimusneuvottelut olivat – muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta – rauhallisia ja epätavallisen nopeita pandemian kahtena ensimmäisenä vuotena, kun taloustilanne oli vaikein vuosikymmeniin, jossa oli vakava taloudellinen taantuma, erittäin korkea työttömyys ja työajan lyhentäminen. Monilla toimialoilla (esimerkiksi mallinmuodostusalalla) sopimukset löytyivät ensimmäisellä neuvottelukierroksella, koska palkkaneuvotteluille ei ollut juurikaan tilaa, vaan sopimukset lähinnä vain kompensoivat inflaatiota. Työmarkkinaosapuolet sopivat myös ensimmäisestä yleisestä työehtosopimuksesta (jota sovelletaan lähes koko talouteen) vuosikymmeniin, joka koskee covid-19-testausta työpaikoilla yhdessä liittovaltion lainsäädännön kanssa. Näyttää siltä, että vakiintunut työmarkkinakumppanuus toimii parhaimmillaan kriisiaikoina. Vuonna 2022 työehtosopimusneuvotteluista tuli jälleen jonkin verran ristiriitaisempia äärimmäisen epätavallisen taloustilanteen ja ennätysinflaation edessä. Joillakin aloilla keskustelut pitkittyivät ja neuvottelut vaikeutuivat. Molempien osapuolten hyväksymät palkkasopimukset saatiin kuitenkin pääosin aikaan melko nopeasti. Työmarkkinaosapuolet osallistuivat keväällä 2022 hallituksen kanssa pidettyyn kolmikantakokoukseen, jossa ne ehdottivat useita hintojen nousun vaikutusten lieventämiseen tähtääviä toimenpiteitä, ja ne olivat mukana myös hallituksen keväällä 2022 asettamassa inflaatiokehityksen havainnointia ja analysointia käsittelevässä asiantuntijaryhmässä. Näin ollen he olivat ainakin epäsuorasti mukana suunnittelemassa toimenpiteitä, joita hallitus toteutti useiden avustuspakettien muodossa.