Kyproksen taustaa

Vuonna 2021 Kyproksen talous alkoi jälleen kasvaa: bruttokansantuote (BKT) asukasta kohden kasvoi 10,5 prosenttia, mikä oli huomattavasti yli EU27:n keskiarvon kyseisenä vuonna. Muun EU:n tapaan työttömyys laski 0,1 prosenttia, vaikka naisten työttömyysaste (joka laski pandemian aikana) nousi 0,3 prosenttia. Myös kokonaistyöllisyysaste nousi, mutta nousu oli Kyproksessa hieman pienempi kuin EU27:ssä keskimäärin. Vuonna 2022 tämä myönteinen kehitys jatkui. BKT asukasta kohden kasvoi 4 prosenttia, mikä oli jälleen korkeampi kuin EU27:n keskiarvo kyseisenä vuonna. Työttömyys väheni edelleen 0,7 prosenttia, mikä oli merkittävä lasku, mutta ei yhtä suuri lasku kuin EU27:ssä keskimäärin. Vaikka sekä miesten että nuorten työttömyys laski (1,1 % ja 0,9 %), naisten työttömyys oli vähäistä. Vaikka tämä oli ensimmäinen kerta, kun naisten työttömyys laski sitten vuoden 2020, työttömyysaste oli korkeampi kuin vuonna 2020. Lisäksi nuorten työttömyys väheni huomattavasti vähemmän kuin EU27:ssä keskimäärin. Kokonaistyöllisyys sen sijaan kasvoi Kyproksessa enemmän kuin EU27:ssä keskimäärin vuonna 2022; Nuorten työllisyysaste laski kuitenkin edelleen, vaikka EU27:n keskiarvo nousi.

Kyproksen nykyisessä työmarkkinasuhteiden järjestelmässä työlainsäädäntö on toissijainen sääntelyväline. Koska työoikeus muodostuu common law -oikeudesta ja lakilainsäädännöstä, työsuhdetta säännellään yleisillä sopimusoikeuden periaatteilla (sopimusoikeus (luku 149), sellaisena kuin se on muutettuna), joita täydennetään tarvittaessa lakisääteisillä oikeuksilla ja velvollisuuksilla. Tässä yhteydessä Kyproksen työmarkkinasuhteita säänneltiin aivan viime aikoihin asti hyvin rajoitetulla määrällä säädöksiä, pääasiassa vuoden 1967 työsuhteen päättämistä koskevalla lailla, sellaisena kuin se on muutettuna vuonna 2002 (laki 159(I)/2002), ja vuoden 1967 palkallisista vuosilomista annetulla lailla, sellaisena kuin se on muutettuna vuonna 2002 (laki 169(I)/2002). EU:n työlainsäädäntöä koskevan säännöstön vuodesta 2002 lähtien otettiin kuitenkin käyttöön useita lakeja, joilla säännellään nyt huomattavaa määrää työehtoja. Joissakin tapauksissa EU:n säännöstössä määrättiin edullisemmista ehdoista kuin työehtosopimuksissa neuvotelluista ehdoista (esimerkiksi vuosilomasta).

Nykyinen työmarkkinasuhteiden järjestelmä vakiintui merkittävästi vuoden 1960 jälkeen, jolloin Kypros itsenäistyi, kahden perusperiaatteen, vapaaehtoisuuden ja kolmikantayhteistyön, pohjalta. Näiden periaatteiden pohjalta työehtosopimusneuvotteluilla on perinteisesti ollut johtava rooli työmarkkinasuhteiden sääntelyssä, ja lainsäädäntö on ollut toissijainen väline (ks. edellä). Samoin valtion puuttuminen työmarkkinasuhteisiin ja erityisesti työehtojen ja -olojen muotoiluun on yleensä pidetty mahdollisimman vähäisenä. Tässä yhteydessä valtion rooli on pääasiassa välittäjä. Se puuttuu myös työmarkkinalaissa (Κώδικας Βιομηχανικών Σχέσεων, IRC) työministeriön sovittelupalvelun ja sosiaalivakuutuslaitoksen (Υπουργείο Εργασίας και Κοινωνικών Ασφαλίσεων, MLSI) välityksellä tapauksissa, joissa työnantajajärjestöjen ja ammattiliittojen välisissä suorissa kahdenvälisissä neuvotteluissa ei päästä sopimukseen. Taloudellisen toiminnan aloilla, joilla ammattiliittojen edustus on vähäistä tai heikkoa, valtio asettaa lainsäädännöllä vähimmäisvaatimukset työsuhteen perusehdoille, kuten vähimmäispalkalle ja työajalle tietyissä ammateissa tai taloudellisen toiminnan aloilla, esimerkiksi vähittäiskaupassa. Ammattiyhdistystiheyden vähenemisen ja erityisesti viimeaikaisen talouskriisin vuoksi ammattiliitot ovat vuodesta 2013 lähtien olleet taipuvaisempia kannattamaan valtion puuttumista työsuhteen vähimmäisehtojen sääntelyyn. Esimerkiksi huhtikuussa 2016 hotellialan työehtosopimuksen uusimisen jälkeen edustajainhuone (Βουλή των Αντιπροσώπων) muutti hotellityöntekijöiden työehtoja koskevaa asetusta (Οι περί εργοδοτουμένων σε ξενοδοχεία (όροι υπηρεσίας) κανονισμοί) velvoittamalla kaikki alan työnantajat ulottamaan vähimmäisoikeudet ja -etuudet koskemaan kaikkia hotellityöntekijöitä, työehtosopimuksen kattavuudesta riippumatta. Tämä oli alan ammattiliittojen suuri vaatimus. Vastaavassa rakennusalan prosessissa toimialan työmarkkinaosapuolet pääsivät vuonna 2019 sopimukseen alan työehtosopimuksen uudistamisesta ja sellaisen lainsäädännön käyttöönotosta, jossa asetetaan vähimmäistyöehdot kaikille alan työntekijöille. Toisin kuin missään muussa työsuhteen vähimmäisehtoja koskevassa säädöksessä, tässä toukokuussa 2020 hyväksytyssä lainsäädännössä säädetään näiden vähimmäisehtojen automaattisesta kehittämisestä alan työehtosopimuksen vastaavien määräysten mukaisesti. Tämä kehitys johtaa oletukseen, että tulevaisuudessa sääntely- ja lainsäädäntöviranomaisia pyydetään useammin toteuttamaan toimenpiteitä, joilla säännellään työsuhteen vähimmäisehtoja.

Vuonna 2021 ja erityisesti vuonna 2022 työlainsäädäntö kehittyi merkittävästi. Tämän lyhyen ajanjakson aikana tehtiin muutoksia raskaus- ja äitiysvapaalakiin sekä palkkasuojaa koskevaan lakiin. Lisäksi annettiin uusi laki isyysvapaasta, vanhempainvastuusta, ylivoimaisesta esteestä ja joustavista työjärjestelyistä, jotka olivat seurausta yhdenmukaistamisesta EU:n työ- ja yksityiselämän tasapainottamista koskevan direktiivin kanssa. Tämä laki säädettiin joulukuun 2022 alussa, ja se kumosi aiemmat lait vanhempainvapaasta, ylivoimaisesta esteestä ja isyysvapaasta. Lisäksi vuonna 2022 saatiin päätökseen työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu kansallisen vähimmäispalkan käyttöönotosta ensimmäistä kertaa Kyproksessa. Asiaa koskeva ministeriön asetus tuli voimaan vuonna 2023, mutta se aiheutti suurta eripuraa, sillä ammattiliitot pitivät sitä monin tavoin ongelmallisena. Ammattiliitoilla on itse asiassa ollut useita syitä olla tyytymättömiä viime kuukausina. Ongelmallisen minimipalkka-asetuksen lisäksi on ollut lukuisia eriarvoisia kiistoja. Näitä kiistoja ovat muun muassa seuraavat: suuri osa hotellien omistajista ei noudattanut työehtosopimusta edes sen jälkeen, kun siitä tuli laki, koska ammattiliittojen mielestä nykyisen hallituksen asetus, joka salli hotellien omistajien ja muiden alojen työnantajien palkata yhä enemmän kolmansista maista tulevia työntekijöitä, lisäsi loukkauksen loukkaantumiseen; etätyötä koskeva lakiesitys, joka laadittiin tuloksellisen työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun jälkeen, ei koskaan päässyt edustajainhuoneeseen, koska työnantajajärjestöt toivoivat asiaa suotuisampaa EU:n direktiiviä; ja työnantajajärjestöt kieltäytyivät, ja hallitus oli haluton noudattamaan sopimusta elinkustannustuen (COLA) palauttamisesta, mikä johti Kyproksen tasavallan historian ensimmäiseen yleislakkoon. Kaikki nämä kiistat ovat edelleen käynnissä olevia ja ratkaisemattomia kysymyksiä.