Työehtosopimusneuvottelut Kyproksella

Oikeus kollektiivisiin neuvotteluihin on taattu ja turvattu vuoden 1960 perustuslaissa. Perustuslain 26 §:n 2 momentissa säädetään erityisesti, että "laissa voidaan määrätä, että työnantajat ja työntekijät velvoitetaan täyttämään työehtosopimukset siten, että jokaisen henkilön oikeuksia suojellaan riittävällä tavalla riippumatta siitä, onko hän edustettuna sopimusta tehtäessä vai ei".

Asiaa koskevan lainsäädännön puuttuessa tähän mennessä tehtyjä työehtosopimuksia pidetään kuitenkin herrasmiessopimuksina. Tämä merkitsee sitä, että sopimusten sääntelyosuudella – palkkaa ja työehtoja sääntelevillä ehdoilla sekä muilla työvoiman tarjoamisesta johtuvilla kysymyksillä – ei ole suoraa tai velvoittavaa vaikutusta työntekijöihin.

Käytännössä IRC:n puitteissa kehitetty vapaan työehtosopimusneuvottelun järjestelmä koskee sekä yksityistä että puolijulkista sektoria.

Vaikka sekä ammattiliitot että työnantajajärjestöt ovat raportoineet selvästi työehtosopimusneuvottelujen hajauttamisesta, Kyproksessa vallitsee edelleen vaihteleva tilanne, jossa neuvottelutasot vaihtelevat alan ja yritysten välillä. Tässä yhteydessä on melko vaikeaa arvioida, mikä on vallitseva taso lähinnä neuvottelujen kokonaiskattavuuden osalta. Yritystason lukumääräisestä ylivallasta huolimatta alakohtaista tasoa pidetään yhtä tärkeänä, ellei jopa tärkeämpänä kattavuuden kannalta.

Työehtosopimusneuvottelujen kattavuutta koskevat tiedot ovat hajanaisia ja peräisin eri lähteistä, mutta niiden keruu- ja käsittelymenetelmiä ei tunneta. Tässä yhteydessä on ongelmallista mainita mitään erityisiä tietoja, mutta on erittäin tärkeää erottaa toisistaan julkinen/laajempi julkinen sektori, jossa kattavuuden osuus on lähes 100 prosenttia, ja yksityinen sektori. Yksityisen sektorin osalta ammattiliitot ovat ilmoittaneet, että neuvottelujen kattavuus on laskenut vuodesta 2007 lähtien ja että tämä suuntaus on kiihtynyt tasaisesti vuodesta 2010 lähtien. Tämä suuntaus kävi selvemmäksi viimeaikaisen talouskriisin aikana.

Työntekijöiden työehtosopimusneuvottelujen kattavuus

Huomautus: * Niiden työntekijöiden prosenttiosuus, jotka työskentelevät paikallisissa yksiköissä, joissa yli 50 % työntekijöistä kuuluu työehtosopimuksen piiriin, verrattuna tutkimukseen osallistuneiden työntekijöiden kokonaismäärään.

Lähteet: Eurofound, Euroopan yritystutkimus 2013 ja 2019 (mukaan lukien yksityisen sektorin yritykset, joiden toimipaikat ovat >10 työntekijää (NACE-nimikkeistön (NACE) koodit B–S), johon on mahdollista vastata useita; Eurostat [earn_ses10_01], [earn_ses14_01], [earn_ses18_01], palkkarakennetutkimus 2010, 2014 ja 2018 (mukaan lukien yritykset, joissa on >10 työntekijää (NACE-koodit B–S, pois lukien O), yksi vastaus kullekin paikalliselle yksikölle); OECD ja AIAS (2021).

Kyproksessa työehtosopimusneuvotteluja käydään alakohtaisesti ja yritystasolla. Alakohtaisella tasolla käydään aina suoria neuvotteluja työmarkkinaosapuolten välillä, useimmissa tapauksissa kahden suurimman työntekijäjärjestön (PEO ja SEK) ja OEB:n välillä työnantajien puolelta. Yritystasolla työehtosopimukset laaditaan ja neuvotellaan yleensä suoraan ammattiliittojen edustajien ja työnantajan välillä, mutta joissakin tapauksissa yrityksen työnantajajärjestön avustuksella.

Työehtosopimusneuvottelujen tasot, 2022

Artikulaatio

Näiden kahden neuvottelutason välinen niveltyminen on melko heikkoa. Tämän seurauksena alakohtaiset neuvottelut eivät muodosta perustaa palkan määrittämiselle tarkemmalle tasolle, kuten yritystasolle.

Työehtosopimusneuvottelujen ajankohtaa ei ole asetettu. IRC:n määräysten perusteella voimassa olevan työehtosopimuksen muuttamista hakevan osapuolen on kuitenkin ilmoitettava toiselle osapuolelle aikomuksestaan tehdä niin vähintään kaksi kuukautta ennen sen voimassaolon päättymistä ja liitettävä mukaan luettelo joko vaatimuksista tai muutoksista. Ainoa poikkeus on se, että pienten yritysten osalta työehtosopimuksessa määrätään erilaisesta menettelystä.

Osapuolten suostumuksella voimassa oleva työehtosopimus jatkaa voimassa korvaushakemusten esittämisen viivästystä vastaavan ajan, jos viive on enintään 15 päivää. Jos voimassa olevan sopimuksen muuttamista tavoitteleva osapuoli ei ole ilmoittanut aikomuksestaan, työehtosopimus on voimassa vielä vuoden.

Talouskriisin seurauksena työnantajajärjestöjen tavoitteena on tehdä pidempiaikaisia työehtosopimuksia, joita ne uskovat myös ammattiliittojen tavoittelevan. Ammattiliittojen mielestä työehtosopimusten voimassaoloaikaa tulisi kuitenkin lyhentää, koska monet määräykset arvioidaan talouskriisin vuoksi väliaikaisiksi.

Vaikka neuvottelujen eri tasojen välillä ei ole operatiivista koordinointia, muutamilla taloudellisen toiminnan aloilla, kuten hotelli-, metalli- ja rakennusteollisuudessa, työehtosopimusneuvottelut muodostavat perustan palkkojen määrittämiselle muilla taloudellisen toiminnan aloilla joko alasektori- tai yritystasolla. Tämä tarkoittaa, että näitä aloja pidetään epävirallisesti vauhdittavina aloina.

Työehtosopimukset koskevat vain allekirjoittajaosapuolten jäseniä. Kyproksessa ei kuitenkaan ole yleistä oikeudellista säännöstä työehtosopimusten pakollisesta laajentamisesta, eikä toiminnallista vastinetta ole.

Christofian hallitus esitti helmikuussa 2013 lakiluonnoksen, jonka tarkoituksena oli ottaa käyttöön alakohtaisten työehtosopimusten laajentamismekanismi. Anastasiadesin hallitus, joka astui virkaansa maaliskuussa 2013, kumosi lakiesityksen. Tämän jälkeen edustajainhuoneen työvaliokunnan puheenjohtaja esitti lakiluonnoksen uudelleen pienillä olennaisilla muutoksilla. Vuoden 2022 lopussa lakiehdotus oli edelleen työvaliokunnan käsiteltävänä, eikä sitä ollut vielä otettu valiokunnan prioriteettiasialistalle.

Eräänlainen pidennysmekanismi otettiin käyttöön lainsäädännöllä toukokuussa 2020. Lainsäädäntö koskee erityisesti rakennusalaa. Lainsäädäntö laajentaa seuraavat viisi alakohtaisen työehtosopimuksen määräystä koskemaan kaikkia alan työntekijöitä: (1) yleiset vapaapäivät, (2) eläkekassa, (3) työaika, (4) ylityökorvaukset ja (5) työntekijöille joulukuussa maksettava 13. palkka.

Työehtosopimusneuvottelujen tuloksiin sovellettava palkkojen indeksointi kattaa kaikki työntekijät riippumatta siitä, kuuluvatko he ammattiliittoon.

Poikkeus on mahdollinen, mutta sen laajuudesta ei ole saatavilla konkreettisia lukuja Kyproksen osalta. DLR raportoi vuoden 2012 osalta, että niiden työnantajien määrä, jotka tekivät yksipuolisia muutoksia työehtoihin ja -ehtoihin, kasvoi, mikä useimmissa tapauksissa johti työehtosopimusten osittaiseen rikkomiseen ja harvempien työntekijöiden loukkaamiseen. Osittainen rikkomus tarkoittaa joko sitä, että kaikkia sopimuksen määräyksiä ei noudatettu tai että vain pieni osa henkilöstöstä kuului sen piiriin (ja sen piiriin kuuluvat yleensä vakituiset työntekijät, jotka ovat ammattiliiton jäseniä).

Avauslausekkeet ovat yleistyneet vuodesta 2012 lähtien talouskriisin seurauksena. Asiaankuuluvaa lainsäädännöllistä tai institutionaalista kehystä ei ole, eikä ennen vuotta 2008 ollut käytössä aloituslausekkeita. On syytä huomata, että Kyproksessa työmarkkinaosapuolet viittaavat mieluummin "avauslausekkeen" sijasta "erityis- tai tapauskohtaisiin sopimuksiin" (tai voimassa olevan sopimuksen määräyksiin), jotka ovat talouskriisin aiheuttaman vaikeuslausekkeen muodossa. OEB on todennut, että vuodesta 2012 lähtien suurin osa uusimisista on tehty tämäntyyppisten sopimusten puitteissa, jotka on tehty lyhyeksi ajaksi, yleensä vuodeksi. Näiden erityisten/tapauskohtaisten sopimusten sisältö koskee lähes yksinomaan palkkaa ja työaikaa. Käytännössä ad hoc -sopimukset toimivat puitejärjestelyinä, jotka mahdollistavat poikkeamisen alkuperäisestä sopimuksesta, kun taas yksittäiset poikkeamat tapahtuvat yritystasolla kunkin yksittäisen yrityksen erityisolosuhteiden mukaan. Kun talous palasi positiiviseen kasvuvauhtiin, yksityisen sektorin keskeiset ammattiliitot alkoivat vuoden 2015 jälkipuoliskolta lähtien keskittyä kaikkien työehtosopimusten ehtojen elvyttämiseen.

Aiemmat sopimukset ovat yleensä voimassa uusimiseen asti. PEO:n mielestä tämä on kuitenkin harmaa alue, jossa on epäselvää, mikä on voimassa ja mikä ei. Tässä yhteydessä PEO on huomauttanut, että talouskriisin seurauksena työehtosopimusten uusiminen on viivästynyt enemmän, minkä vuoksi monet työntekijät sekä yksittäisissä yrityksissä että kokonaisilla taloudellisen toiminnan aloilla ovat jääneet vaille työsuhteen perusehtoja.

Kaikki työehtosopimukset eivät sisällä rauhanlauseketta, ja ne työehtosopimukset, joissa on rauhanlauseke, viittaavat joka tapauksessa IRC:n määräyksiin. IRC on vain "herrasmiessopimus", eikä se siksi aiheuta oikeudellisia velvoitteita. Työehtosopimusneuvotteluihin osallistuvat työmarkkinaosapuolet noudattavat kuitenkin sen määräyksiä. IRC käsittelee työrauhaa riidan luonteen mukaan. Eturistiriitojen (uuden työehtosopimuksen tekemistä tai voimassa olevan työehtosopimuksen uusimista koskevien neuvottelujen aiheuttamat ristiriidat) osalta IRC määrää, että osapuolet eivät saa turvautua työtaistelutoimiin työehtosopimuksen voimassaoloaikana eivätkä sovittelun, välimiesmenettelyn tai julkisen tutkinnan aikana.

Valituksia koskevissa riita-asioissa (jotka määritellään riita-asioissa, jotka johtuvat voimassa olevien työehtosopimusten tai voimassa olevien työehtojen tulkinnasta ja/tai täytäntöönpanosta tai henkilökohtaisesta valituksesta, mukaan lukien irtisanomista koskeva valitus), osapuolet sitoutuvat olemaan turvautumatta työtaistelutoimiin. Ammattiliitot voivat turvautua työtaistelutoimiin, jos työnantaja rikkoo työehtosopimuksen määräystä räikeästi vastoin MLSI:n suosituksia.

Työehtosopimusneuvottelut ovat sisällöltään melko rajallisia ja kattavat perinteiset kysymykset, kuten palkkauksen ja työajan. Muita yksilölliseen työhön ja työoloihin liittyviä kysymyksiä pidetään toissijaisina.