Tanskan työelämän maaprofiili
Tässä profiilissa kuvataan Tanskan työelämän keskeisiä piirteitä. Sen tavoitteena on tarjota olennaista taustatietoa työelämää koskevista rakenteista, instituutioista, toimijoista ja sääntelystä.
Tähän sisältyy indikaattoreita, tietoja ja sääntelyjärjestelmiä seuraavista näkökohdista: toimijat ja instituutiot, työehtoiset ja yksilölliset työsuhteet, terveys ja hyvinvointi, palkka, työaika, osaaminen ja koulutus sekä tasa-arvo ja syrjimättömyys työssä. Profiileja päivitetään järjestelmällisesti kahden vuoden välein.
Vuosina 2012–2022 BKT asukasta kohden kasvoi 16,96 prosenttia; Tämä on verrattuna EU:n keskimääräiseen 15,29 prosentin kasvuun samalla ajanjaksolla. Tänä aikana työttömyysaste laski 3,3 prosenttiyksikköä; Eniten väheni nuorisotyöttömyys (-5,2 prosenttiyksikköä), joka oli 15,8 prosenttia vuonna 2012. Vuonna 2022 työttömyysaste kaikissa luokissa oli alhaisempi kuin EU:ssa keskimäärin.
Tanskassa ei ole työlainsäädäntöä, ja Tanskan työmarkkinoiden sääntelyä koskeva lainsäädäntö on vähäistä. Työmarkkinoiden keskeisiä kysymyksiä – kuten palkkoja, työaikoja, työoloja ja lakko-oikeutta – säännellään vapaaehtoisesti ammattiliittojen ja työnantajajärjestöjen välisillä sopimuksilla.
Tärkeä sääntelyä koskeva säädös on kuitenkin 3 päivänä helmikuuta 2009 annettu kodifioitu laki nro 81 työnantajien ja toimihenkilöiden välisestä oikeussuhteesta (Funktionærloven). Tämä laki – joka tunnetaan myös nimellä toimihenkilölaki – säätelee toimihenkilöiden työoloja. Toinen tärkeä laki on lomalaki (Ferieloven), jonka mukaan kaikilla työntekijöillä on oikeus viiden viikon lomaan vuodessa. Lomalaki turvaa siten sen, että työehtosopimusten ulkopuolelle jäävillä työntekijöillä on oikeus viiden viikon vuosilomaan.
Tanskan työympäristölaki (Arbejdsmiljøloven) on puitelaki, jossa säädetään työympäristöön liittyvistä yleisistä tavoitteista ja vaatimuksista. Lain tavoitteena on ehkäistä työtapaturmia ja työperäisiä sairauksia sekä suojella lapsia ja nuoria työmarkkinoilla erityissäännöin.
Tanskan työmarkkinasuhdejärjestelmä, joka tunnetaan myös nimellä Tanskan työmarkkinamalli, juontaa juurensa syyskuun kompromissin solmimiseen vuonna 1899 ja kollektiivisten työoikeudellisten instituutioiden käyttöönottoon vuonna 1910. Mallille on ominaista työnantajien ja ammattiliittojen keskinäinen riippuvuus ja siten työmarkkinajärjestöjen merkittävä vaikutus palkkoihin ja työoloihin työehtosopimusneuvottelujen kautta. Valtiolla ei ole mitään roolia työmarkkinoihin liittyvien suurten kysymysten sääntelyssä.
Kolmikantaneuvottelut työmarkkinoita koskevista kysymyksistä käydään kuitenkin sen jälkeen, kun hallitus on lähettänyt tilapäisiä kutsuja tärkeimmille työmarkkinajärjestöille.
Tanskassa työehtosopimusneuvottelut käydään pääasiassa alakohtaisella tasolla. Teollisuusalan neuvottelut ovat yleensä suuntaviivoja muille neuvotteluille tällä tasolla. Näin ollen ammattiliittojen keskusjärjestö Teollisuuden työntekijöiden keskusjärjestö (Centralorganisationen af Industriansatte, CO-industri) ja suurimmalla työnantajajärjestöllä, Tanskan teollisuusliitolla (Dansk Industri, DI) on tärkeä rooli Tanskan työmarkkinasuhteiden järjestelmässä.
Viime vuosikymmeninä työmarkkinasuhteiden järjestelmällä on ollut merkittävä suuntaus työehtosopimusneuvottelujärjestelmän, myös palkkaneuvottelujen, hajauttamiseen. Palkkaneuvotteluissa noudatetaan kahta suuntausta. Joustavassa vähimmäispalkkajärjestelmässä alakohtaisesta sopimuksesta neuvotellaan edelleen yritystasolla. Näin ollen todellinen palkka määräytyy yritystasolla. "Normaalissa palkkajärjestelmässä" palkoista neuvotellaan ja niistä sovitaan vain alakohtaisesti. Tavanomainen palkkajärjestelmä kattaa vain noin 20 prosenttia työmarkkinoista, ja se keskittyy pääasiassa kuljetusalalle. Muut työmarkkinat kuuluvat joustavien palkkajärjestelmien, kuten vähimmäispalkkajärjestelmän ja hinnastojärjestelmän, piiriin, joista jälkimmäinen toimii pääasiassa rakennusalalla.
Covid-19-kriisi ja sitä seuranneet rajoitustoimenpiteet aiheuttivat merkittäviä muutoksia Tanskan työmarkkinoilla keväällä 2020. Muutokset vaihtelivat kuitenkin toimialoittain, ammateittain ja palkansaajittain. Etätyöstä tuli laajalle levinnyt ilmiö. Työnantajan tiloissa edelleen työskentelevät kokivat usein enemmän stressiä. Vanhempien työhön vaikuttivat koulujen sulkeminen, kun lapset olivat kotona. Monet yritykset suljettiin kokonaan.
Covid-19-pandemian vuoksi työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun tai työehtosopimusneuvottelujen prosesseissa, instituutioissa tai toimissa ei kuitenkaan tapahtunut suuria muutoksia. Ainoa poikkeus oli, että kolmikantasopimusten määrä kasvoi ja ne neuvoteltiin tavallista nopeammin. Vuonna 2020 tehtiin 15 kolmikantasopimusta, jotka liittyivät pandemian vaikutusten lieventämiseen; Ensimmäinen sopimus väliaikaisesta palkkakorvausjärjestelmästä hyväksyttiin vain kolme päivää ensimmäisen sulkutilan alkamisen jälkeen. Työmarkkinaosapuolet osallistuivat useimpiin asiaa koskeviin sopimuksiin ja tukivat yleisesti ottaen muita sopimuksia. Kesällä 2020 tehtiin kolmikantasopimuksia, joiden tarkoituksena on edistää yksityistä kulutusta tanskalaisten yritysten tukemiseksi, kuten sopimus jäädytettyjen lomavarojen maksamisesta, jota haki 2,3 miljoonaa työntekijää.
Voimassa olevat sopimukset kattavat julkisella sektorilla vuodet 2021–2024 ja yksityisellä sektorilla vuodet 2020–2023.
