Työehtosopimusneuvottelut Tanskassa

Tanskassa työmarkkinaosapuolet sääntelevät kaikkia tärkeitä työsuhteeseen liittyviä kysymyksiä, kuten palkkoja, työoloja, koulutusta ja eläkkeitä, toistuvilla työehtosopimusneuvotteluilla. Tärkeimmät tasot ovat alakohtaiset ja yritystasot, jotka ovat vuorovaikutuksessa koordinoinnin muodossa, jota kutsutaan "keskitetyksi hajauttamiseksi". Työehtosopimukset ovat sitovia.

Työntekijöiden työehtosopimusneuvottelujen kattavuus kaikilla tasoilla

Huom.:ECS, yksityisen sektorin yritykset, joilla on > 10 työntekijää (NACE B–S) – useita vastauksia mahdollisia. Yhtenäiset eurooppalaiset ilmatiepalvelut, 10 työntekijän yritykset> (NACE B–SxO) – yksi vastaus kullekin paikalliselle yksikölle: yli 50 prosenttia tällaisen sopimuksen piiriin kuuluvista työntekijöistä [earn_ses10_01], [earn_ses14_01], [earn_ses18_01]; prosenttiosuus, joka lasketaan jakamalla työntekijöiden määrä paikallisissa yksiköissä, joissa yli 50 % työntekijöistä kuuluu työehtosopimuksen piiriin, tutkimuksen piiriin kuuluvien työntekijöiden kokonaismäärällä. * Kansalliset tiedot: luku sisältää yksityisen ja julkisen sektorin kattavuuden – 74 prosenttia ja 100 prosenttia; Mainittu työmarkkinaraportti perustuu Tanskan tilastokeskuksen, Eurostatin, eri valtion virastojen ja DA:n omien jäsenyhdistysten tietoihin. Työehtosopimusneuvottelujen kattavuus perustuu myös Tanskan ainoan muun yksityisen sektorin työnantajakeskusjärjestön, FA:n, tietoihin. SES, palkkarakennetutkimus.

Palkkoja ja työaikaa koskevien työehtosopimusneuvottelujen ainoat merkittävät tasot ovat alakohtaiset ja yritystasot, joita keskitetty hajauttaminen yhdistää toisiinsa.

Työehtosopimusneuvottelujen tasot, 2022

Artikulaatio

Keskustason (eli alakohtaisen) tason ja paikallisen/yritystason välinen yhteys määräytyy alan palkkajärjestelmän mukaan. Vähimmäispalkkajärjestelmässä (joka kattaa 80 prosenttia yksityisestä sektorista) keskustasolla sovitaan vain vähimmäispalkan korotuksista, kun taas tosiasiallisista palkankorotuksista neuvotellaan yritystasolla. Näin ollen alakohtaisissa sopimuksissa määritelty vähimmäispalkka ei juuri koskaan heijasta yritysten reaalipalkkatasoa. Palkat voivat kuitenkin myös muuttua toimialasta tai yrityksen markkinatilanteesta riippuen. Loput 20 prosenttia yksityisestä sektorista kuuluu normaalin palkkajärjestelmän piiriin, jossa kaikki tärkeät kysymykset, kuten palkat, ratkaistaan keskustasolla. Normaali palkkajärjestelmä liittyy vahvasti kuljetusalaan. Julkisella sektorilla neuvottelut käydään pääosin keskustasolla viranomaisten ja julkisen sektorin ammattiliittojen suurten neuvotteluryhmittymien välillä, ja vain pieni osa sopimuksista jää organisaatiotasolla viranomaisten ja liittojen välille. Näin ollen julkisen sektorin palkkaneuvottelut ovat lähempänä normaalia palkkajärjestelmää kuin minimipalkkajärjestelmää.

Yksityisen ja julkisen sektorin työehtosopimusneuvottelut käydään ensimmäisellä neljänneksellä, tammikuusta alkaen. Yksityisellä sektorilla tehdyn sopimuksen jälkeen neuvottelut alkavat yrityksissä. Työehtosopimuksen voimassaolo on aina ollut kahdesta neljään vuotta talousnäkymistä riippuen. Mitä epävarmemmat näkymät ovat, sitä lyhyempi voimassaoloaika. Viimeisten kahden vuosikymmenen aikana kolmivuotiset sopimukset ovat olleet normi. Yksityinen ja julkinen sektori käyvät neuvottelukierroksia porrastetuin väliajoin, jotta neuvotteluja ei käytetä samana vuonna.

Tärkein mekanismi on vertikaalinen koordinointi, jota Tanskassa kutsutaan keskitetyksi hajauttamiseksi ja jonka keskiössä on alakohtainen taso. Teollisuuden teollisuussopimus (Industriens Overenskomst) asettaa vauhdin odotettavissa olevan palkankorotusten (jos niitä on) suhteen, ja muut työmarkkinat noudattavat asiasta tehtyä sopimusta. Lisäksi ylemmän tason ammattiliitot/työnantajajärjestöt ja alemman tason ammattiliitot ja työnantajajärjestöt koordinoivat jossain määrin sitä, mitkä ovat realistiset palkkaodotukset neuvottelujen aikana.

Tanskassa ei ole työehtosopimusten voimassaolon jatkamismekanismeja.

Tanskan vauhtia asettavassa alakohtaisessa työehtosopimuksessa, valmistavan teollisuuden teollisuussopimuksessa, on määräys alakohtaisesta sopimuksesta poikkeamisesta työajan ja yritystason täydennyskoulutuksen osalta. Poikkeaminen edellyttää molempien osapuolten suostumusta. Mahdollisuus sopia paikallisesti työajasta on laajasti käytössä. Muutoin Tanskan työehtosopimuksissa ei ole poikkeusmekanismeja.

Tanskassa päättyvän sopimuksen irtisanomisen pääasiallisena tarkoituksena on neuvotella uudesta sopimuksesta. Käytännössä sopimus on irtisanottava työmarkkinaosapuolten välisen perussopimuksen määräysten mukaisesti, vaikka tarkoituksena olisikin neuvotella ensin mainittu sopimus uudelleen. Muutoin osapuolet eivät vapautuisi aiemman sopimuksen mukaisesta rauhanvelvoitteesta, eivätkä ne pystyisi tukemaan uusia muutosvaatimuksia työtaistelutoimilla uhkaamalla.

Työehtosopimuksen tekemällä työmarkkinaosapuolet sopivat myös rauhanlausekkeesta, joka on voimassa sopimuksen sovittuna voimassaoloaikana. Työntekijöitä sitoo rauhanvelvoite, eikä he saa ryhtyä lakkoon työehtosopimuksen voimassaoloaikana. Jos työtaistelutoimi kuitenkin aloitetaan ja asia tulee työtuomioistuimen käsiteltäväksi voimassa olevan työehtosopimuksen rikkomisen vuoksi, hän on velvollinen maksamaan sakkoja.

Tanskassa kaikki työelämän osa-alueet ovat työehtosopimusneuvottelujen alaisia. Palkan ja työajan lisäksi neuvotteluasialistalla ovat koulutus, elinikäinen oppiminen, jatkokoulutus, isyysvapaa, koulutusvapaat, taukojaksot, sairauslomat, lapsen ensimmäinen sairauspäivä, senioripäivät (ikääntyneiden työntekijöiden vapaapäivät), stressi ja häirintä. Viimeisen kahden vuosikymmenen aikana aiemmin lainsäädännöllä säänneltyjä asioita – kuten lomaa, stressiä ja häirintää – on käsitelty myös työehtosopimusten määräyksissä.