Viron työelämän maaprofiili
Tässä profiilissa kuvataan Viron työelämän keskeisiä piirteitä. Sen tarkoituksena on antaa asiaankuuluvaa taustatietoa työelämää koskevista rakenteista, instituutioista ja sääntelystä.
Tähän sisältyy indikaattoreita, tietoja ja sääntelyjärjestelmiä seuraavista näkökohdista: toimijat ja instituutiot, työehtoiset ja yksilölliset työsuhteet, terveys ja hyvinvointi, palkka, työaika, osaaminen ja koulutus sekä tasa-arvo ja syrjimättömyys työssä. Profiileja päivitetään järjestelmällisesti kahden vuoden välein.
Vuosina 2012–2022 Viron BKT kasvoi huomattavasti, 31,9 prosenttia, mikä on selvästi yli EU:n keskiarvon (15,29 prosenttia). Tänä aikana kokonaistyöttömyys laski 9,9 prosentista 5,6 prosenttiin (laskua 4,3 prosenttiyksikköä). Eniten väheni miesten työttömyys (4,8 prosenttiyksikköä). Kaikkien luokkien työllisyysluvut nousivat vuosina 2012–2022 ja paranivat huomattavasti EU:n keskiarvoon verrattuna: nuorisotyöllisyysaste nousi vain 0,6 prosenttiyksikköä EU27:ssä ja 3,8 prosenttiyksikköä Virossa. Vaikka kaikki työllisyysluvut kasvoivat tasaisesti vuoteen 2018 asti, vuonna 2019 nämä luvut laskivat hieman (naisia lukuun ottamatta). Vuonna 2020 BKT supistui 3,2 prosenttia vuoteen 2019 verrattuna, mikä on vähemmän kuin EU27:n 6,2 prosenttia.
Työsopimuslaki (Töölepinguseadus)säätelee yksityisen sektorin työsuhteita ja julkista sektoria virkamieslaki (Avaliku teenistuse seadus). Vuonna 2009 astui voimaan uusi työsopimuslaki ja vuonna 2013 tuli voimaan uusi virkamieslaki. Vuodesta 2014 lähtien kaikki työnteon muodot (palkalliset tai vapaaehtoiset) on pitänyt rekisteröidä työrekisteriin.
Työmarkkinasuhteista säädetään ammattiyhdistyslaissa (Ametiühingute seadus), työntekijöiden luottamushenkilöstä annetussa laissa (Töötajate usaldusisiku seadus), työriitojen ratkaisusta annetussa laissa (Kollektiivse töötüli lahendamise seadus) ja työehtosopimuslaissa (Kollektiivlepingu seadus).
Viron nykyinen työmarkkinasuhdejärjestelmä kehitettiin 1990-luvun alussa. Vaikka paljon on muuttunut vuosikymmenten aikana, työehtosopimusneuvotteluja ja kollektiivista riidanratkaisua koskevaan lainsäädäntöön on tehty vain muutamia muutoksia. Esimerkiksi Virossa on vuodesta 2007 lähtien ollut kaksikanavainen työntekijöiden edustus: työntekijöitä voi edustaa ammattiliitto ja/tai edunvalvoja.
Virossa työehtosopimusneuvottelut ovat aina olleet hajautettuja, koska ne käydään enimmäkseen yritystasolla. Alakohtaisesti työehtosopimuksia on vain kahdella alalla: liikenteessä ja terveydenhuollossa. Kansallisella tasolla vähimmäispalkat neuvotellaan yleensä vuosittain Viron ammattiliittojen keskusjärjestön (Eesti Ametiühingute Keskliit, EAKL) ja Viron työnantajaliittojen (Eesti Tööandjate Keskliit, ETKL) välillä. Vuonna 2017 sovittiin, että vuosille 2019–2022 kansallinen minimipalkan korotus lasketaan vuosittain työn tuottavuuden ja talouskasvun perusteella. Kulttuurityöntekijöiden vähimmäispalkasta neuvotellaan vuosittain Viron työntekijäliittojen keskusjärjestön (Teenistujate Ametiliitude Keskorganisation, TALO) ja kulttuuriministeriön (Kultuuriministeerium) välillä. Se kattaa kaikki korkeasti koulutetut kulttuurialan työntekijät, jotka työskentelevät viranomaisissa, valtion omistamissa yksityisissä säätiöissä ja julkisoikeudellisissa virastoissa erikoisalaansa vaativassa korkea-asteen koulutuksessa, mutta sitä suositellaan myös yksityisen sektorin kulttuurialalle.
Tällä hetkellä ammattiliittojen jäsenmäärä Virossa on yksi EU:n alhaisimmista.
Virossa työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu toimii yleisesti ottaen (esimerkiksi työmarkkinaosapuolet osallistuvat päätöksentekoon ja ovat tärkeimpien työelämään liittyvien organisaatioiden valvontaelinten jäseniä). Vaikka työmarkkinaosapuolet eivät toisinaan ole täysin tyytyväisiä siihen, miten ne ovat sitoutuneet hallitukseen tai siihen, missä määrin niiden ehdotukset on otettu huomioon, niiden osallistuminen on yleisesti ottaen hyvää ja niiden ääni kuullaan.
Vuonna 2018 kansallisen tason työmarkkinaosapuolet ja hallitus käynnistivät pääministerin kehotuksesta uudelleen kolmikantaisen työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun keskustelemaan työ-, vero- ja sosiaalipolitiikkaan liittyvistä aiheista. Vastaava kokous pidettiin vuonna 2020. Nämä tapaamiset ovat palvelleet tarkoitustaan hyvin, mutta myös sosiaaliministerin kanssa on järjestetty säännöllisiä tapaamisia.
Covid-19-pandemialla ei ollut merkittävää vaikutusta työmarkkinasuhteisiin. Kokouksia jatkettiin ja suunniteltuja neuvotteluja käytiin. Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu oli vahvaa pandemian aikana: yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa kehitettiin joitakin tärkeimmistä kriisinhallintatoimenpiteistä (esim. väliaikainen palkkatuki, työntekijöiden omien sairauspäivärahamaksujen alentaminen), jotka osoittautuivat onnistuneiksi ja osoittivat työmarkkinaosapuolten halukkuuden tehdä yhteistyötä ja tehdä kompromisseja sekä työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun merkityksen.
