Viron työelämän maaprofiili
Tässä profiilissa kuvataan Viron työelämän keskeisiä piirteitä. Sen tarkoituksena on antaa asiaankuuluvaa taustatietoa työelämää koskevista rakenteista, instituutioista ja sääntelystä.
Tähän sisältyy indikaattoreita, tietoja ja sääntelyjärjestelmiä seuraavista näkökohdista: toimijat ja instituutiot, työehtoiset ja yksilölliset työsuhteet, terveys ja hyvinvointi, palkka, työaika, osaaminen ja koulutus sekä tasa-arvo ja syrjimättömyys työssä. Profiileja päivitetään järjestelmällisesti kahden vuoden välein.
Työsuhteiden keskeinen huolenaihe on työn ja työllisyyden kollektiivinen hallinta. Tässä osiossa tarkastellaan työehtosopimusneuvotteluja Virossa.
Virossa työehtosopimusneuvottelut ovat hyvin hajautettuja, ja työehtosopimusneuvottelujen hallitseva taso on yritystaso. Allekirjoittamisen jälkeen työehtosopimukset ovat lainvoimaisia ja voimassa vuoden, elleivät osapuolet toisin sovi. Virossa on vain kaksi alaa, joilla on alakohtaiset työehtosopimukset: liikenne ja terveydenhuolto. Kansallisella tasolla neuvotellaan vain vähimmäispalkoista. Vuodesta 1992 lähtien työmarkkinaosapuolet ovat sopineet kansallisesta vähimmäispalkasta EAKL:n ja ETKL:n kahdenvälisissä kokouksissa, ja sen jälkeen se on vahvistettu hallituksen asetuksella. Kansallinen kuukausittainen vähimmäispalkka nousi 79,90 eurosta vuonna 1999 584 euroon vuonna 2021. Lisäksi julkisen sektorin kulttuurityöntekijöille on vuodesta 2001 lähtien ollut voimassa kansallinen vähimmäispalkkasopimus. tästä neuvotellaan TALOn ja kulttuuriministeriön välillä.
Palkka määräytyy yleensä työnantajan ja yksittäisen työntekijän välisissä kahdenvälisissä neuvotteluissa. Viimeisimmät tutkimukset osoittavat, että Virossa käytetään enimmäkseen työehtosopimuksia palkkaehtojen määrittämiseen (93 %) (Põldis ja Proos, 2013).
Työntekijöiden työehtosopimusneuvottelujen kattavuus kaikilla tasoilla
| % (year) | Source |
| 6.1 (2018) | OECD/AIAS ICTWSS database 2021 |
| 9 (2013) | European Company Survey 2013 |
| 6 (2019) | European Company Survey 2019 |
| 19 (2010)* | Structure of Earnings Survey 2010 |
| 20 (2014)* | Structure of Earnings Survey 2014 |
| 7 (2018)* | Structure of Earnings Survey 2018 |
| 18.6 (2015) | Estonian Work Life Survey 2015** |
Notes: * Percentage of employees working in local units where more than 50% of the employees are covered by a collective pay agreement against the total number of employees who participated in the survey. ** Including companies with more than five employees. Employees self-reported coverage. However, a remarkable share of employees did not know whether they were covered by an agreement (27.6%). OECD/AIAS ICTWSS, Organisation for Economic Co-operation and Development/Amsterdam Institute for Advanced Labour Studies Institutional Characteristics of Trade Unions, Wage Setting, State Intervention and Social Pacts.
Sources: Eurofound, European Company Survey 2013/2019 (including private sector companies with establishments with more than 10 employees (NACE codes B–S), the question in the survey was a multiple choice question and multiple responses were possible); Eurostat [earn_ses10_01], [earn_ses14_01], [earn_ses18_01] (including companies with more than 10 employees (NACE codes B–S, excluding O), with a single response for each local unit); OECD/AIAS ICTWSS database 2021.
In the 2009 Estonian Work Life Survey, 32.7% of employees stated that they were covered by a collective agreement, while 5.4% said that they did not know whether they were covered by a collective agreement or not. The survey also indicated that about 6% of companies had concluded a collective agreement. In 2015, the same survey showed that 18.6% of employees were covered by an agreement, while 27.6% did not know whether they were covered or not. In 2015, according to the 2015 Estonian Work Life Survey, 3.9% of companies had concluded an agreement. The differences in statistics (see the table above) may be explained by the fact that during the economic crisis many companies did not renew their collective agreements. In addition, an amendment to the Collective Agreements Act in 2012 allowed the unilateral ending of collective agreements.
Kansalliset tiedot työehtosopimusneuvottelujen kattavuudesta
| Level | 2012 | 2013 | 2014 | 2015 | 2016 | 2017 | 2018 | 2019 | Source(s) |
| Sectoral | 42,500* | 42,500* | 42,500* | 42,500* | 42,500* | n.a. | n.a. | n.a. | Põldis and Proos (2013), database of collective agreements |
| National | 560,500** | 564,600** | 567,900** | 581,000** | 583,600** | 591,400 | 594,000 | 598,300 | National-level minimum wage agreement, Statistics Estonia data for salaried employees |
Notes: * Sectoral collective agreements regulating passenger transport (covering 14,000 employees), freight transport (covering 3,500 employees) and healthcare workers (covering 25,000 employees). Some of the agreements have formally expired. However, according to the law, the employers and employees concerned are required to comply with the conditions of the agreement until it is terminated by one of the parties or until they reach a new agreement (hence a collective agreement with a specified term turns into an agreement with an unspecified term). ** The statutory minimum wage applies to all employees with an employment contract.
Virossa työehtosopimusneuvottelujen hallitseva taso palkanmäärityksessä, työajan sääntelyssä tai muissa kysymyksissä on yritystaso. Työaikaa ei kuitenkaan yleensä säädetä työehtosopimuksessa. Alakohtaisia ja valtakunnallisia työehtosopimuksia on vähän.
Työehtosopimusneuvottelujen tasot, 2022
| National level (intersectoral) | Sectoral level | Company level | ||||
| Wages | Working time | Wages | Working time | Wages | Working time | |
| Principal or dominant level | x | |||||
| Important but not dominant level | ||||||
| Existing level | x | x | x | x | ||
Artikulaatio
Kansallisen tason työehtosopimuksia (vähimmäispalkan asettaminen) sovelletaan kaikkiin työntekijöihin, alakohtaisia sopimuksia (Virossa vain muutamia) sovelletaan kaikkiin näillä aloilla työskenteleviin työntekijöihin ja yritystason sopimuksia sovelletaan kaikkiin yrityksen työntekijöihin. Yritys voi siis kuulua alakohtaisen sopimuksen piiriin, mutta sillä voi olla myös oma työehtosopimus.
Alakohtaisilla ja työpaikoilla käytävissä neuvotteluissa ei ole erityistä mallia. Kansalliset vähimmäispalkkaneuvottelut alkavat yleensä kesällä, jotta sopimus saadaan aikaan seuraavalle vuodelle.
Erityisiä koordinointimekanismeja ei ole.
Työehtosopimuslain mukaan palkasta, työajasta tai lomaehdoista voi tehdä pidennettyjä sopimuksia, ja tällaisia sopimuksia voi tehdä työnantaja- ja työntekijäliittojen yhteenliittymä tai liitto tai työnantajakeskusjärjestö (eli usean työnantajan sopimukset). Käytännössä jatkosopimukset ovat Virossa harvinaisia. Tällä hetkellä laajennettuja alakohtaisia työehtosopimuksia on olemassa kahdella alalla (liikenne ja terveydenhuolto), mutta vain toinen on yksityisen sektorin työehtosopimus. Työehtosopimusten laajentamiseen liittyvissä kysymyksissä on ilmennyt useita ongelmia, kuten työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen, edustavuuskriteerien ja valvontamekanismien puuttuminen. Kansallisen tason työmarkkinaosapuolet tekivät tammikuussa 2018 työehtosopimusten laajentamista koskevan hyvän käytännön sopimuksen, jossa vahvistetaan työmarkkinaosapuolten edustavuuskriteerit (ks. kohta "Edustavuus"). Marraskuussa 2021 tuli voimaan työehtosopimuslain muutos, jossa määriteltiin kriteerit työehtosopimusten laajentamiselle. Työehtosopimuksen työaikaan, lepoon tai palkkaan liittyvien ehtojen pidennyksistä voivat sopia:
ammattiliittojen liitto tai toimialan ammattiliitto, jonka jäsenet muodostavat vähintään 15 prosenttia kyseisen alan työntekijöistä tai jossa on vähintään 500 jäsentä
työnantajaliitto tai työnantajaliitto, jonka jäsenet työllistävät vähintään 40 % vastaavan toimialan työntekijöistä, jotka kuuluvat työehtosopimuksen laajennetun ehdon piiriin (mukaan lukien yritykset, jotka eivät ole jäseniä, mutta haluavat toteuttaa sopimuksen yrityksessään)
Ennen lakimuutosta oli olemassa yhteensä kolme alakohtaista (laajennettua) työehtosopimusta kahdella alalla: yksi terveydenhuollossa ja kaksi liikenteessä (toinen tavaraliikenteestä ja toinen henkilöliikenteestä). Vahvistettujen kriteerien vuoksi tavarankuljetussopimus ei ollut enää voimassa lakimuutoksen jälkeen, koska alakohtaisen työnantajajärjestön (Viron autoyritysten liiton) jäsenet työllistävät noin 5 prosenttia alasektorin työvoimasta. Siksi Viron kuljetus- ja tietyöntekijöiden ammattiliiton oli laadittava yritystason työehtosopimukset.
Työehtosopimuksista ei voi poiketa. Työsopimuslaissa säädetään kuitenkin poikkeamisesta joistakin työaikadirektiivin (direktiivi 2003/88/EY) nojalla laissa säädetyistä työaikaehdoista.
Viron parlamentti hyväksyi 1. toukokuuta 2012 työehtosopimuslakiin muutoksia, joilla vahvistetaan työehtosopimuksen osapuolen oikeus irtisanoa työehtosopimus yksipuolisesti sen voimassaolon päätyttyä. Aiemmin sopimus pysyi automaattisesti voimassa, kunnes uusi sopimus allekirjoitettiin.
Työehtosopimuslain mukaan osapuolten on noudatettava työehtosopimuksen ehtoja sopimuksen voimassaoloaikana ja pidättäydyttävä lakon tai työsulun julistamisesta työehtosopimuksessa määrättyjen ehtojen muuttamiseksi (rauhanvelvoite).
Työriitojen ratkaisulain mukaan osapuolilla on oikeus ryhtyä työtaistelutoimiin vain silloin, kun rauhanvelvoite ei ole voimassa ja sovittelumenettely on suoritettu, mutta sovittelua ei ole saatu aikaan.
