Suomen taustaa

Suomen talous on käynyt läpi pari myrskyisää vuotta. Covid-19-pandemian vaikutusten jälkeen Suomi elpyi voimakkaasti vuoden 2022 alussa, mutta myöhemmin samana vuonna suomalaiset kotitaloudet kärsivät ostovoiman heikkenemisestä korkean inflaation ja korkojen nousun vuoksi. Inflaatiovaso oli joulukuussa 2022 9,1 % (Tilastokeskus, 2023a), mikä on dramaattinen piikki vuosikymmenen kestäneen maltillisen inflaation jälkeen (Tilastokeskus, 2023b). Vuonna 2021 Suomen reaalisen bruttokansantuotteen (BKT) kasvu oli 3 %, kun EU:n keskiarvo oli 5,4 % (Maailmanpankki, 2023), ja sen arvioidaan olleen noin 2 % vuonna 2022 (Euroopan komissio, 2023). Suomen työllisyysaste on kuitenkin noussut tasaisesti vuodesta 2012, 5,4 prosenttiyksikköä vuodesta 2012 vuoden 2022 loppuun, jolloin se oli 79,8 prosenttia. Miesten ja naisten työllisyysasteet ovat lähes samat, ja molemmat ovat nousseet korkeimmilleen lukemiin 10 vuoteen. Työttömyysluvut ovat laskeneet hieman viime vuosina vuoden 2012 7,9 prosentista 6,8 prosenttiin vuonna 2022 (Tilastokeskus, 2023c).

Työntekijöiden työolot määräytyvät lainsäädännön ja työehtosopimusten perusteella. Tärkeimmät työsuhteita koskevat säädökset Suomessa ovat työsopimuslaki 55/2001, vuosilomalaki 162/2005 ja työaikalaki 872/2019. Vuonna 2020 tuli voimaan uusi työaikalaki, jota puolestaan muutettiin vuonna 2021. Työsopimuslakiin tehtiin useita muutoksia vuonna 2022. Useilla laeilla turvataan yhdenvertaisuus ja monimuotoisuus työelämässä. Nämä lait koskevat kaikkia suomalaisten työnantajien palveluksessa olevia työntekijöitä kansalaisuudesta riippumatta.

Tärkeimpiä työmarkkinajärjestöjä ja työehtosopimusneuvotteluja koskevia lakeja ovat työehtosopimuslaki 436/1946, joka asettaa puitteet työehtosopimukselle, laki työtuomioistuimesta 646/1974 ja laki työriitojen sovittelusta 420/1962, joiden tarkoituksena on ratkaista työehtosopimuksiin liittyviä riitoja. Viimeksi mainittua muutettiin vuosina 2022–2023. Vuonna 2022 tuli voimaan uusi yhteistoimintalaki 1333/2021, jonka tarkoituksena on parantaa työpaikkojen dialogikäytäntöjä. Työmarkkinalainsäädäntö laaditaan kolmikantaisesti, ja siihen osallistuvat ammattiliitot ja työnantajajärjestöt.

Suomen työmarkkinasuhteet ovat hyvin keskitettyjä. Eri ammattiliitot ja työnantajajärjestöt tekevät tiivistä yhteistyötä huipputason järjestöjen kautta. Suomalainen työehtosopimusjärjestelmä otettiin ensimmäisen kerran käyttöön vuonna 1940, kun työmarkkinajärjestöt tunnustivat toisensa ensimmäisen kerran neuvottelukumppaneiksi. Kolmikantayhteistyö alkoi täysimääräisesti vuonna 1968. Työllisyyskysymysten lisäksi suomalaiset työmarkkinajärjestöt ovat keskeisiä toimijoita myös muiden politiikan osa-alueiden, kuten eläkejärjestelmän, kehittämisessä. Hallitus kuulee yleensä yksityiskohtaisesti työmarkkinaosapuolia työelämään vaikuttavista lakimuutoksista.

Suomessa on perinteisesti ollut kolmiportainen järjestelmä, jossa työehtosopimusneuvottelut käydään yleensä kansallisella, alakohtaisella ja paikallisella tasolla. Käytäntö on kuitenkin tällä hetkellä muutoksessa: vuosina 2015–2016 tapahtuneen sisäisten sääntömuutosten jälkeen Elinkeinoelämän keskusliitto jättäytyi pois keskustason sopimisesta. Niinpä vuoden 2016 kilpailukykysopimus, joka on merkittävä kolmikantasopimus työmarkkinoista, joka sisältää muun muassa palkkojen jäädyttämisen vuodelle 2017 ja vuosityöajan pidennyksen 24 tunnilla, saattoi olla viimeinen suurista keskitetyistä sopimuksista. Vuosien 2017–2018 työehtosopimuskierrokset neuvoteltiin suoraan sektoritasolla ilman keskitettyä sopimusta.

Virallisesti neuvoteltujen työehtosopimusten lisäksi työmarkkinaosapuolet käyvät sopimuskaudella keskinäisiä työelämäkeskusteluja niin sanotun jatkuvan neuvottelujärjestelmän kautta. Tämä käytäntö on yleistynyt viimeisen vuosikymmenen aikana.

Vuoden 2020 neuvottelukierros saatiin onnistuneesti päätökseen COVID-19-pandemian aiheuttamasta lisääntyneestä taloudellisesta epävarmuudesta huolimatta. Yksi tähän vaikuttavista tekijöistä oli huipputason työmarkkinaosapuolten tiivis yhteistyö. Kumppanit tekivät maaliskuussa 2020 yhteisen esityksen hallitukselle (Akava, 2020). Useat tähän ehdotukseen sisältyvistä toimenpiteistä toteutettiin, ja ne lisäsivät työmarkkinoiden joustavuutta covid-19-kriisin ensimmäisenä vuonna. Vuonna 2021 työmarkkinaosapuolten rooli siirtyi covid-19:n välittömiin seurauksiin suoraan puuttuvien toimenpiteiden liikkeellepanevasta voimasta pitkän aikavälin toimenpiteisiin Suomen elpymisen ja palautumiskyvyn tukemiseksi. Tilapäisten toimenpiteiden sijaan työmarkkinaosapuolet keskittyivät kolmikantaprosesseihin, jotka liittyivät laajempiin työmarkkinoihin ja muihin uudistuksiin. Työehtosopimusneuvottelujen keskeinen kysymys vuonna 2021 ei ollut covid-19-pandemia, vaikka kriisi kiihdytti neuvotteluja. Sen sijaan suurin ongelma oli meneillään oleva siirtyminen kohti hajautetumpaa neuvottelujärjestelmää (Eurofound, 2022). Vuotta 2022 leimasi kuitenkin työnantajakoordinaation lisääntyminen työehtosopimuskierroksilla, kun neuvottelut keskeytyivät, kun työnantajat eri toimialoilla odottivat teknologia-alan sopimusta. Teknologiateollisuus on perinteisesti ollut edelläkävijä palkkaneuvotteluissa. Vuonna 2022 tapahtui myös sairaanhoitajaliittojen työtaistelutoimia, joiden tuloksena syntyi laki välttämättömän terveydenhuollon ja kotihoidon turvaamisesta työtaistelun aikana 826/2022. Tässä väliaikaisessa laissa täsmennettiin, että sairaanhoitajat voidaan valtuuttaa työskentelemään työtaistelutoimien aikana, jotta vältetään hengenvaarallinen työvoimapula kriittisen terveydenhuollon alalla. Väliaikainen laki oli voimassa 31.1.2023 asti.

Hallituksen poikittainen sote-uudistus valmistui vuonna 2022. Tällä oli vaikutuksia hyvinvointialan työehtosopimusneuvotteluihin, kun tuhansia työntekijöitä siirtyi kuntien työehtosopimuksesta uusien hyvinvointialueiden sopimukseen.