Ranskan työelämän maaprofiili
Tässä profiilissa kuvataan Ranskan työelämän keskeisiä piirteitä. Sen tavoitteena on tarjota olennaista taustatietoa työelämää koskevista rakenteista, instituutioista, toimijoista ja sääntelystä.
Tähän sisältyy indikaattoreita, tietoja ja sääntelyjärjestelmiä seuraavista näkökohdista: toimijat ja instituutiot, työehtoiset ja yksilölliset työsuhteet, terveys ja hyvinvointi, palkka, työaika, osaaminen ja koulutus sekä tasa-arvo ja syrjimättömyys työssä. Profiileja päivitetään järjestelmällisesti kahden vuoden välein.
Trade unions, employer organisations and public institutions play a key role in the governance of the employment relationship, working conditions and industrial relations structures. They are interlocking parts in a multilevel system of governance that includes European, national, sectoral, regional (provincial or local) and company levels. This section looks at the main actors and institutions and their role in France.
Public authorities involved in regulating working life
The state continues to play a crucial role in French industrial relations. The system is highly regulated: the government sets the minimum wage, the Ministry of Labour extends virtually all collective agreements, and an increasing number of issues are subject to compulsory negotiations at sectoral or company level.
In recent years, however, a series of laws has been approved delegating the regulation of certain issues to social partners, typically at company level. For instance, there are obligations, sometimes on an annual or a multiannual basis, to negotiate on wages; the organisation of working time; gender equality; the professional integration of workers with disabilities; financial participation; and the employment of older workers.
Furthermore, the labour law reform of August 2016 was wide-ranging and aimed to give company-level agreements precedence over those at sectoral level or the law itself if the latter so provides. This reversal is already provided for in the bill on an experimental basis in connection with the legislation on working time. It thereby decentralises collective bargaining.
Finally, decentralisation has been strengthened as a result of the labour law reform of 2017. Therefore, for a large number of issues, company-level agreements prevail and the role of social partners in the management of the unemployment scheme and the vocational training system has been reduced, as the role of the state has expanded.
Individual employment rights are enforced by the French Labour Inspectorate (Inspection du travail) and the employment tribunal system (conseils de prud’hommes). Cases are presented in front of a panel of four lay judges composed of two representatives of both unions and employers.
Representativeness
Since 1966, five trade union confederations have been deemed representative at national level. Prior to 2008, each trade union at local or sectoral level that was affiliated to one of these confederations was also considered to be representative (through the presumption of representativeness). These principles were modified in 2008 by the law on ‘social democracy and working time reform’. Regardless of affiliation, representativeness now depends primarily on the ‘electoral audience’; to be representative and able to participate in negotiations, a trade union must therefore win at least 10% of the votes at workplace level, and 8% at sectoral level.
In terms of national cross-sectoral representativeness in the private sector, the second round of workplace elections in 2017 resulted in representative status being granted to all five unions that had been considered representative previously: the General Confederation of Labour (Confédération générale du travail, CGT); the French Democratic Confederation of Labour (Confédération française démocratique du travail, CFDT); the General Confederation of Labour – Force Ouvrière (Confédération générale du travail – Force Ouvrière, CGT-FO); the French Christian Workers’ Confederation (Confédération française des travailleurs chrétiens, CFTC); and the French Confederation of Professional and Managerial Staff – General Confederation of Professional and Managerial Staff (Confédération française de l’encadrement – confédération générale des cadres, CFE-CGC) (Eurofound, 2017a).
In July 2017, the representativeness of employer organisations was analysed for the first time (see Eurofound, 2017b). The representativeness of the three main employer organisations (see the section ‘Main employer organisations and confederations’) was recognised.
Trade unions
About trade union representation
The term ‘paradox of French unionism’ (Dares, 2008) describes the combination of very low union density with strong union presence at workplace level (see the table below). Trade union density in France is among the lowest in Europe. According to the most recent assessment of union density provided by the Directorate of Research, Economic Studies and Statistics (Direction de l’Animation de la Recherche, des Études et des Statistiques, Dares), it decreased from 11.2% in 2013 to 10.3% in 2019 for the whole territory, in both the private and the public sector (Dares, 2023a). This proportion has been relatively stable over the past 10 years. Statistics show a significant disparity between the public sector, with a rate of 18.1%, and the private sector, with a rate of 7.7%, and unions are particularly strong among permanent full-time employees.
Observers put forward a range of explanations, two of which are particularly salient. First, French unions are weak in terms of membership but are prominent in the workplace, and union membership is often closely linked to union engagement. In addition, almost one French union member in five is an active employee representative. Second, virtually all collective agreements are extended to the entire sector, leading to a remarkably high coverage rate of above 90%. This gives employees a ‘free ride’ – that is, they enjoy the benefits negotiated by unions without having to commit to union membership.
Trade union membership and density, 2010–2019
| 2010 | 2011 | 2012 | 2013 | 2014 | 2015 | 2016 | 2017 | 2018 | 2019 | Source(s) | |
| Trade union density in terms of active employees (%)* | 10.8 | n.a. | n.a. | 11.0 | n.a. | n.a. | 10.8 | n.a. | n.a. | n.a. | OECD and AIAS, 2021 Administrative data from the main French union confederations |
| 10.8 | n.a. | n.a. | 11.0 | n.a. | n.a. | 10.8 | n.a. | n.a. | 10.1 | Dares, 2021a | |
| Trade union membership (thousands)** | 2,046 | 2,075 | 2,086 | 2,070 | 2,062 | 2,067 | 2,075 | 2,074 | 2,071 | n.a. | OECD and AIAS, 2021 |
Notes: * Proportion of employees who are members of a trade union. ** Trade union membership of employees based on (household) labour force surveys or any other surveys (such as working conditions surveys and social attitudes surveys) asking respondents about their union membership in their main job. Trade union membership of employees is derived from the total union membership and adjusted, if necessary, for trade union members outside the active, dependent and employed labour force (i.e. retired workers, self-employed workers, students, unemployed people). n.a., not available.
Tärkeimmät ammattiliittojen keskusjärjestöt ja liitot
Ammattiliitot ovat kansallisia järjestöjä. Ranskassa on viisi ammattiliittoa, jotka tunnustetaan kansallisella tasolla edustaviksi. Ne on mainittu alla olevassa taulukossa. Kaikki jäsenmäärät ovat itse raportoituja, ja joidenkin järjestöjen kohdalla ne ovat todennäköisesti yliarvioituja, mutta vähemmän kuin aiempina vuosina.
Muilla liitoilla on merkittävä vaikutusvalta, mutta niillä ei vielä ole edustavaa asemaa kansallisella monialaisella tasolla. Ne voivat kuitenkin hyvinkin käydä työehtosopimusneuvotteluja yritystasolla tai, jos ne täyttävät viimeisimpien vaalien alakohtaisen kynnysarvon, alakohtaisella tasolla.
Tärkeimmät ammattiliittojen keskusjärjestöt ja liitot
| Name | Abbreviation | Number of members | Involved in collective bargaining? |
| General Confederation of Labour (Confédération générale du travail) | CGT | 605,606 (2022) | Yes |
| French Democratic Confederation of Labour (Confédération française démocratique du travail) | CFDT | 610,544 (2022) | Yes |
| General Confederation of Labour – Force Ouvrière (Confédération générale du travail –Force Ouvrière) | CGT-FO | 350,000 (2022) | Yes |
| French Christian Workers’ Confederation (Confédération des travailleurs Chrétiens) | CFTC | 140,000 (2022)* | Yes |
| French Confederation of Professional and Managerial Staff – General Confederation of Professional and Managerial Staff (Confédération française de l’encadrement – Confédération générale des cadres) | CFE-CGC | 160,000 (2022) | Yes |
Huomautus: * Asiantuntijoiden mukaan tämä luku on yliarvioitu; 100 000 olisi realistisempi.
Kolmannen kerran sen jälkeen, kun ammattiliittojen edustavuus uudistettiin vuonna 2008 (ks. kohta "Edustavuus"), yksityisen sektorin ammattiliittojen suosiota kansallisella, ammatillisten ja alakohtaisella tasolla on arvioitu niiden osuuden perusteella työntekijöiden ääniosuudella. Työministeriö julkaisi 26. toukokuuta 2021 työpaikkavaalien tuloksiin perustuvat tiedot. Osallistumisaste oli kuitenkin vain 38,24 prosenttia (42,76 prosenttia vuonna 2017).
Viisi tärkeintä ammattiliittojen keskusjärjestöä, joiden jäsenyys oli koko taloudessa, säilyttivät edustavuutensa. CFDT:llä oli 26,77 % äänistä, hieman CGT:tä edellä 22,96 %:lla. Kolmanneksi tuli CGT-FO 15,24 prosentilla äänistä, jota seurasivat CFE-CGC 11,92 prosentilla ja CFTC 9,50 prosentilla. Hiljattain perustetut ammattiliitot, Riippumattomien ammattiliittojen kansallinen liitto (Union Nationale des Syndicats Autonomes) ja Solidaarisuus, yhtenäisyys, demokratia (Union syndicale Solidaires), joilla on taipumus omaksua melko radikaali kanta, eivät kumpikaan saavuttaneet 8 prosentin kynnystä kansallisella tasolla 5,99 prosentin ja 3,68 prosentin pistemäärällä.
Kolmannen arvion mukaan ammattiliittojen edustavuudesta julkisella sektorilla, joka perustuu 1.–8. joulukuuta 2022 pidettyjen työpaikkavaalien tuloksiin, CGT on edelleen johtava ammattiyhdistysjärjestö koko julkishallinnossa (valtio, paikallishallinnot ja sairaalat) 20,9 prosentilla äänistä, jota seuraavat CGT-FO (18,7 prosenttia) ja CFDT (18,7 prosenttia)). Mutta kun otetaan huomioon yksityisen sektorin työpaikkavaalien tulokset, CFDT on ollut Ranskan johtava ammattiliitto sekä julkisella että yksityisellä sektorilla vuodesta 2018 lähtien.
Ammattiliittojen edustavuuden uudistus 20. elokuuta 2008 annetulla lailla johti Ranskan ammattiyhdistystoimintaympäristön perusteelliseen muutokseen alakohtaisella ja yritystasolla. Jotkin organisaatiot, kuten CFTC ja CFE-CGC, menettivät edustavuutensa useilla aloilla. Muut järjestöt, kuten Riippumattomien ammattiliittojen kansallinen liitto, saivat tunnustusta edustavuudestaan alakohtaisella tasolla.
Tietoja työnantajan edustuksesta
Työnantajajärjestöjen jäsenyys on Ranskassa vapaaehtoista, ja organisaatiot kilpailevat jäsenistä. Suurin osa maan työnantajista on vähintään yhden työnantajajärjestön jäseniä. Toisin kuin ammattiliitoilla, työnantajan järjestäytymistiheys oli melko korkea (Traxler, 2004). Daresin (2019) julkaiseman tutkimuksen mukaan keskimäärin joka neljäs yritys Ranskassa oli työnantajajärjestön jäsen vuonna 2017, ja kaksi kolmesta työntekijästä työskenteli näissä yrityksissä. Työntekijöiden kattavuus on korkea aloilla, joilla työllisyys keskittyy voimakkaasti muutamien suurten yritysten ympärille (kemian- ja lääketeollisuus, lasi-, rakennus-, rakennus- ja pankkiala). Tämä osoittaa, että aikaisemmissa arvioissa, jotka sisälsivät kaikkien keskusjärjestöjen kokonaisjäsenmäärät, yliarvioitiin selvästi työnantajajärjestöjen edustavuus Ranskassa. Syynä tähän on se, että monet yritykset ovat useiden organisaatioiden jäseniä.
Työnantajajärjestöjen jäsenmäärä ja jäsentiheys 2011–2019 (%)
| 2011 | 2012 | 2013 | 2014 | 2015 | 2016 | 2017 | 2018 | 2019 | Source(s) | |
| Employer organisation density in terms of active employees | n.a. | n.a. | n.a. | n.a. | n.a. | n.a. | 79.2 | n.a. | n.a. | OECD and AIAS, 2021 |
| n.a. | 75 | 75 | 75 | n.a. | n.a. | n.a. | n.a. | n.a. | Visser, 2015 | |
| Employer organisation density in terms of private sector establishments* | n.a. | n.a. | 34 | n.a. | n.a. | n.a. | n.a. | n.a. | 40 | European Company Survey 2013/2019 |
| Employer organisation membership in private sector establishments | 44 | n.a. | n.a. | n.a. | n.a. | n.a. | n.a. | n.a. | n.a. | Dares, 2015a |
| n.a. | n.a. | n.a. | n.a. | n.a. | n.a. | 25.0 | n.a. | n.a. | Dares, 2019 |
Huom.:* Niiden työntekijöiden prosenttiosuus, jotka työskentelevät yrityksessä, joka on työehtosopimusneuvotteluihin osallistuvan työnantajajärjestön jäsen. Ei saatavilla.
Keskeiset työnantajajärjestöt ja keskusjärjestöt
Ranskan yritysten liike (Mouvement des Entreprises de France, MEDEF) perustettiin vuonna 1998 entisen Ranskan työnantajien kansallisen neuvoston (Conseil national du patronat français, CNPF) seuraajaksi. MEDEF on monikerroksinen alakohtaisten ja alueellisten organisaatioiden yhteenliittymä, joka kokoaa yhteen yli 10 työntekijän yrityksiä. Se järjestää 76 liittoa, joihin kuuluu noin 600 yhdistystä, joiden jäsenet ovat samalla alalla toimivia yrityksiä, 13 alueellista järjestöä ja yli 100 departementti- tai paikallisjärjestöä. MEDEF-ohjelma pyrkii kattamaan kaikki yritykset niiden koosta riippumatta kaikilla maantieteellisillä ja ammatillisilla aloilla. Sen jäsenet kattoivat noin 66 prosenttia yksityisen sektorin koko työvoimasta vuonna 2021.
Pienten ja keskisuurten yritysten keskusjärjestö (Confédération Générale des Petites et Moyennes Entreprises, CGPME) muutti 6. tammikuuta 2017 nimensä pienten ja keskisuurten yritysten keskusjärjestöksi (Confédération des petites et moyennes entreprises, CPME). Keskusjärjestö on jaettu neljään kansalliseen jaostoon: kauppa, palvelut, teollisuus ja käsiteollisuus. Se järjestää 117 alueellista ammattiliittoa ja noin 200 ammattiliittoa tai ammattiyhdistystä. Sen jäsenet kattoivat noin 28 prosenttia yksityisen sektorin koko työvoimasta vuonna 2021.
Käsityöläisten työnantajaliitto (Union professionnelle artisanale, UPA) yhdistyi 17. marraskuuta 2016 vapaiden ammattien kansallisen liiton (Union nationale des professions liberales, UNAPL) kanssa uudeksi elimeksi, paikallisten yritysten liitoksi (Union des entreprises de proximité, U2P). Liitto järjestää 119 ammattiliittoa tai ammattiyhdistystä ja 110 alueellista tai paikallista järjestöä. Sen jäsenet kattoivat noin 31 prosenttia yksityisen sektorin koko työvoimasta vuonna 2021.
Voittoa tavoittelematonta sektoria edustava työnantajajärjestö on myös osuus- ja yhteisötalouden työnantajien liitto (Union des employeurs de l'économie sociale et solidaire, UDES), entinen osuus- ja yhteisötalouden ammattiliittojen ja työnantajaryhmittymien liitto (Union de syndicat et groupements d'employeurs représentatifs dans l'économie sociale). Järjestö edustaa 80 prosenttia alan työnantajista.
Keskeiset työnantajajärjestöt ja keskusjärjestöt
| Name | Abbreviation | Numbers of members | Year | Involved in collective bargaining? |
| Movement of French Enterprises (Mouvement des Entreprises de France) | MEDEF | 125,929 | 2021 | Yes |
| Confederation of Small and Medium-sized Enterprises (Confédération des Petites et Moyennes Entreprises) | CPME | 243,397 | 2021 | Yes |
| Union of Local Businesses (Union des entreprises de proximité) | U2P | 203,715 | 2021 | Yes |
Työnantajaorganisaatioiden edustavuuden uudistus hyväksyttiin osana ammatillisen koulutuksen uudistusta, joka toteutettiin maaliskuussa 2014 (ammatillisesta koulutuksesta, työllisyydestä ja sosiaalidemokratiasta 5. maaliskuuta 2014 annetulla lailla nro 2014-288). Kesäkuun 10. päivänä 2015 annetun asetuksen nro 2015-654 mukaan työnantajaorganisaatioihin on kuuluttava useita jäsenyrityksiä, jotka edustavat vähintään 8 prosenttia kaikista vastaavan alan työnantajajärjestöihin kuuluvista yrityksistä (jäsenyritysten yleisö) tai 8 prosenttia saman organisaation palveluksessa olevista työntekijöistä kansallisella, ammatillisella tai ammatillisella tasolla (palkattujen työntekijöiden yleisö). Asetuksessa annetaan käytännön tietoja siitä, miten 8 prosentin kynnysarvo lasketaan. Siinä kerrotaan myös, miten työnantajajärjestöt voivat vastustaa työehtosopimusta, jos ne edustavat sidosyrityksiä, jotka työllistävät yli 50 prosenttia alan työnantajajärjestöihin kuuluvien yritysten työvoimasta.
Työmarkkinaosapuolet osallistuvat edelleen vahvasti tiettyjen sosiaaliturvajärjestelyjen, kuten julkisen sairausvakuutuksen, työttömyysetuuksien ja sosiaalilautakuntien (paritarisme. Työmarkkinaosapuolilla on keskeinen rooli myös täydentävässä yksityisessä sairausvakuutusjärjestelmässä (mutuelles, institutions de prévoyance) ja eläkejärjestelmissä. Lisäksi he osallistuvat ammatilliseen koulutusjärjestelmään. Kansallista poliittista koordinointijärjestelmää täydentää alue- tai paikallistasolla käytävä kolmikantainen työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu. Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun nykyaikaistamisesta 31 päivänä tammikuuta 2007 annetussa laissa nro 2007-130 velvoitetaan kuulemaan ammattiliittojen ja työnantajajärjestöjen kansallisen tason edustajia ennen kuin ehdotetaan uudistuksia työmarkkinasuhteiden, työllisyyden ja ammatillisen koulutuksen aloilla. Hallituksen tulisi toimittaa näille järjestöille politiikka-asiakirja, jossa esitetään ehdotetun uudistuksen "diagnoosit, tavoitteet ja tärkeimmät vaihtoehdot". Työmarkkinaosapuolet voivat tällöin ilmoittaa, aikovatko ne aloittaa neuvottelut ja kuinka paljon aikaa ne tarvitsevat sopimukseen pääsemiseen. Tätä menettelyä ei sovelleta "hätätilanteissa"; Tällaisissa tapauksissa hallituksen on perusteltava päätöksensä, joka voidaan riitauttaa oikeudellisesti.
Hallitus ei ole velvollinen hyväksymään työehtosopimuksen sisältöä sellaisenaan, kun lakiehdotus laaditaan kuulemismenettelyn päätteeksi. Käsiteltävästä asiasta riippuen sen on kuitenkin esitettävä kansalliselle työehtosopimusneuvottelulautakunnalle (Commission nationale de la négociation collective, de l'emploi et de la formation professionnelle, CNNCEFP) lakiesitys työmarkkinasuhteita, työllisyyttä ja ammatillista koulutusta koskevista uudistuksista.
Tämän elimen edustamat työmarkkinaosapuolet voivat arvioida, ovatko hallituksen ehdotukset asiaa koskevan työehtosopimuksen mukaisia, ja tarvittaessa antaa lausuntonsa.
Tärkeimmät kolmi- ja kaksikantaelimet
| Name | Type | Level | Issues covered |
| Economic, Social and Environmental Council (Conseil économique, social et environnemental, CESE) | Tripartite plus* | National | Economic policy, public health, finance |
| National Collective Bargaining Commission (Commission nationale de la négociation collective, de l’emploi et de la formation professionnelle, CNNCEFP) | Tripartite | National | Collective bargaining, employment, vocational training |
Huomautus: * Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu, johon osallistuvat työnantaja- ja ammattijärjestöt sekä kansalaisyhteiskunnan ryhmät, kuten kansalaisjärjestöt tai tutkijat.
Ranskassa työntekijöitä edustavat ammattiliitot ja rakenteet, jotka koostuvat kaikkien työntekijöiden suoraan valitsemista työntekijöistä. Työntekijöiden edustus on ollut pakollista vuodesta 1945 lähtien kaikilla työpaikoilla, joissa on vähintään 11 tai 50 työntekijää rakenteesta riippuen. Näitä elimiä säännellään suurelta osin lailla. Työehtosopimusneuvottelujen kautta sääntelylle on kuitenkin tilaa, sillä työmarkkinaosapuolet voivat työehtosopimuksilla perustaa tiedotus- ja kuulemiselimiä parantaakseen tiedottamista ja kuulemista yrityksissä. Työmarkkinaosapuolet voivat neuvotella työntekijöiden edustajien tilojen parantamisesta, kuten palkallisen vapaan lisäämisestä tai resurssien lisäämisestä. Vuoden 2017 työmarkkinauudistuksen jälkeen työpaikkatason työntekijöiden edustuksen maisema on muuttunut. Tämä johtuu siitä, että kaikkien yritysten kolme tärkeintä työntekijöille tiedottavaa ja kuulevaa elintä – henkilöstön edustajat (délégués du personnel), yritysneuvosto (comité d'entreprise) ja työterveys-, työturvallisuus- ja työolokomitea – on yhdistetty sosiaali- ja talouskomiteaksi (comité social et économique, CSE). CSE oli muodostettava kaikissa asianomaisissa yrityksissä viimeistään 1.1.2020.
Ammattiyhdistykset
Vuodesta 1968 lähtien ammattiliittojen oikeudet on tunnustettu, ja ammattiliitoilla on ollut oikeus nimittää luottamusmiehiä (délégués syndicaux) yrityksiin, joissa on vähintään 50 työntekijää (työlain L2143-1–L2143-23 §). Näillä edustajilla on valtuudet neuvotella ja allekirjoittaa työehtosopimuksia yritystasolla. Muilla työntekijöitä edustavilla elimillä ei ole tätä toimivaltaa, jos luottamusmiehiä on vähintään yksi. Vuonna 2008 toteutetun edustavuusuudistuksen jälkeen ammattiliitot, joita ei pidetä edustavina yrityksessä, ovat voineet nimittää "ammattiliiton edustajan" (représentant de la section syndicale) (työlain L2142-1-1–L2142-1-4 §), jolla on samanlaiset oikeudet kuin nimetyllä luottamusmiehellä lukuun ottamatta oikeutta neuvotella työehtosopimuksista. Enemmistötyöehtosopimuksen mukaan luottamusmiehet voivat siirtää neuvotteluvaltansa CSE:lle, joka voi neuvotella ja solmia työehtosopimuksia.
Sosiaali- ja talouskomiteat
CSE:t ovat oikeushenkilöitä, ja kollegiaalsina eliminä ne koostuvat työntekijöiden valitsemista jäsenistä, yrityksen johdon edustajista ja ammattiliittojen nimeämistä edustajista (työlain L2311-1–L.2315-22 §). Jäsenet valitsevat kaikki työntekijät jokaisessa yli 10 työntekijän yksityisen sektorin laitoksessa. CSE:t korvasivat asteittain nykyiset vaaleilla valitut elimet (henkilöstön edustajat, yritysneuvostot sekä terveys-, turvallisuus- ja työolot committees_; ks. taulukko seuraavassa section_), ja prosessi saatiin päätökseen 1. tammikuuta 2020 mennessä.
CSE:t voidaan muodostaa joko yritys- tai toimipaikkatasolla, jolloin perustetaan myös keskuskeskus. CSE:t saavat työnantajilta tietoa muun muassa yrityksen taloudellisista ja sosiaalisista näkökohdista sekä uudesta teknologiasta. Heitä kuullaan myös yrityksen strategisesta suunnasta. Lisäksi he osallistuvat työnantajien kanssa käytäviin virallisiin neuvotteluihin esimerkiksi irtisanomisista ja ammatillisesta koulutuksesta (ilman virallista neuvotteluvaltaa) ja vastaavat sosiaali- ja kulttuuritoiminnan hallinnoinnista, jota varten heillä on työehtosopimuksessa vahvistettu talousarvio. Muutoin CSE:iden toimiva budjetti on 0,2 % yrityksen vuosipalkkasummasta tai 0,22 % yli 2 000 työntekijän yrityksissä. CSE:t hoitavat myös entisten henkilöstön edustajien tehtävät (yksilöllisten ja kollektiivisten valitusten esittäminen johdolle ja lainsäädännön ja työehtosopimusten täytäntöönpanon varmistaminen) sekä turvallisuus- ja työolokomitean roolin.
Yritysryhmässä voidaan perustaa konsernitason yritysneuvosto (comité de groupe) (työlain L2331-1–L2335-1 §), jolla on samanlaiset oikeudet kuin tavallisilla yritysneuvostoilla. Euroopan laajuinen yritys voi perustaa eurooppalaisen yritysneuvoston (comité d'entreprise européen) (työlain L2341-1 §), joka voidaan työlain mukaan yhdistää konsernitason yritysneuvostoon, jos työntekijöiden edustajat suostuvat siihen.
Ranskan 17. elokuuta 2015 annetun lain nro 2015-994 täytäntöönpanon jälkeen Ranskan 13 alueelle on perustettu kahdenvälisiä alueellisia komiteoita (commissions syndical paritaires interprofessionnelles), jotka tarjoavat 4,6 miljoonalle alle 11 työntekijän pienissä ja keskisuurissa yrityksissä työskenteleville työntekijöille tiedotus- ja neuvoa-antavan elimen (työlain L.2234-1 §). Komitean tehtävänä on tarjota oikeudellista tietoa tai neuvontaa työntekijöille ja työnantajille; keskustella ja antaa neuvoja tai lausuntoja pieniin ja keskisuuriin yrityksiin liittyvistä kysymyksistä (ammatillinen koulutus, työllisyys, terveys ja turvallisuus sekä osaamisen ennakointi ja hallinta).
Daresin (2022a) mukaan vuonna 2020 vähintään yhden työntekijöiden edustuselimen piiriin kuului 41,4 prosenttia yrityksistä, joissa on vähintään 10 työntekijää muulla kuin maatalouden yksityisellä sektorilla (0,5 prosenttiyksikköä vähemmän kuin vuonna 2019), mikä edustaa 78,4 prosenttia alan työntekijöistä. Voidaan havaita, että yritysneuvostoja on 35 prosentissa yrityksistä. Nämä yritykset työllistävät 74 prosenttia työntekijöistä. CSE:itä on 35,5 prosentissa yrityksistä; Nämä yritykset työllistävät 74,9 % työntekijöistä. Kyselyn aikaan 5,6 prosentilla yrityksistä oli vielä yksi tai useampi elin, joka oli olemassa ennen vuoden 2017 uudistusta, ja uudet vaalit saatetaan järjestää myöhemmin tänä vuonna. Vuonna 2019 alkanut ammattiliittojen edustajien läsnäolon lasku jatkui vuonna 2020. Työterveys-, työturvallisuus- ja työolokomiteoita, jotka ovat pakollisia vähintään 300 työntekijän yrityksissä, jotka ovat perustaneet uusia työntekijöitä edustavia elimiä, on 79,4 prosentissa näistä yrityksistä. Niitä on myös 21,0 prosentissa 50–299 työntekijän yrityksistä.
Tekniset komiteat
Myös julkisella sektorilla on tiedotus- ja kuulemiselimiä, mutta niiden organisaatio on erilainen kuin yksityisellä sektorilla. Julkisen sektorin tärkeimmät neuvoa-antavat elimet ovat tekniset komiteat.
Julkisen sektorin työehtosopimusneuvottelujen uudistus, joka toteutettiin 5. heinäkuuta 2010 annetulla lailla nro 2010-751, muuttaa tapaa, jolla ammattiliittojen edustavuutta arvioidaan julkisella sektorilla yksityisellä sektorilla vuodesta 2008 lähtien voimassa olleiden säännösten mukaisesti. Tämän lainsäädännön täytäntöönpanon jälkeen työpaikkavaaleissa on määritetty, missä määrin ammattiliitot osallistuvat neuvotteluihin, voivat allekirjoittaa sopimuksia ja toimia kolmikantaisissa neuvoa-antavissa elimissä.
Teknisellä komitealla on erilaisia toimivaltuuksia sen mukaan, mihin virkamieskuntaan se kuuluu, esimerkiksi kansalliseen virkamieskuntaan, julkisiin sairaaloihin tai paikallishallintoon.
Edustuselimen sääntely, kokoonpano ja toimivalta
Body | Regulation | Composition | Competences/involvement in company-level collective bargaining | Thresholds for/rules on when the body needs to be/can be set up |
Trade union representative(s) (délégué syndical, DS) | Regulation codified by law in the Labour Code | Trade union delegate(s) | Involved in company-level collective bargaining and are mandated to defend workers’ interests | In establishments or companies with 50 employees or more. |
Social and economic committee (comité social et économique, CSE) (since September 2017) | Regulation codified by law in the Labour Code | Elected employees, representatives, management and, in companies with 50 employees or more, trade union representatives. | Involved in company-level collective bargaining under certain conditions – that is, if trade union representation is not present or if a majority collective agreement transfers the power of negotiation from trade union representative(s) to the committee. | In establishments or companies with 11 employees or more. |
