Työehtosopimusneuvottelut Ranskassa

Ranskassa työehtosopimusneuvotteluja on käyty pääasiassa alakohtaisesti. Tyypillisesti keskitettyjä sopimuksia tehdään työnantajajärjestöjen ja toimialaliittojen välillä. Tämän jälkeen työmarkkinaosapuolet hakevat usein työministeriöltä useimpien sopimuksen määräysten voimassaolon jatkamista, mikä myönnetään lähes kaikissa tapauksissa. Näin ollen työehtosopimusneuvottelujen kattavuusasteen arvioidaan olevan yli 90 prosenttia. Alakohtaisten neuvottelujen hajauttaminen alkoi 1980-luvun alussa (Auroux'n lakien täytäntöönpanon myötä), mutta suotuisuusperiaate, jonka mukaan yritystason sopimuksissa ei ole edullisempia määräyksiä kuin ylemmän tason sopimuksissa, on säilytetty. Tätä periaatetta heikennettiin vuosina 2004, 2008 ja 2013 toteutetuilla uudistuksilla. Vuoden 2016 työlainsäädännön uudistuksen myötä työehtosopimusneuvotteluja hajautettiin entisestään, koska laissa annetaan yritystason sopimuksille etusija alakohtaisiin sopimuksiin nähden tai itse lakiin nähden, jos jälkimmäisessä niin säädetään. Tästä peruutuksesta on säädetty 1. tammikuuta 2017 lähtien työaikalainsäädännön yhteydessä.

Palkkaneuvottelujen kattavuus on Ranskassa huomattavan korkea, ja Euroopan yritystutkimuksen luvut näyttävät aliarvioivan todellista kattavuutta. Todellisuudessa lähes kaikki työntekijät kuuluvat kansallisten alakohtaisten palkkasopimusten piiriin. Viimeisimmät saatavilla olevat kansalliset tiedot ovat vanhentuneita, mutta ne osoittavat, että yksityisen sektorin työntekijöiden kattavuus kasvoi 93,7 prosentista 97,7 prosenttiin vuosina 1997–2004. Tutkimus, johon nämä luvut perustuvat (työvoimatutkimus ja työolot), on lopetettu. Myös OECD:n tuoreissa tiedoissa osuus on 98 prosenttia.

Työntekijöiden työehtosopimusneuvottelujen kattavuus kaikilla tasoilla

Huomautus: * Niiden työntekijöiden prosenttiosuus, jotka työskentelevät paikallisissa yksiköissä, joissa yli 50 % työntekijöistä kuuluu työehtosopimuksen piiriin, verrattuna tutkimukseen osallistuneiden työntekijöiden kokonaismäärään.

Lähteet: Eurofound, Euroopan yritystutkimus 2013–2019 (mukaan lukien yksityisen sektorin yritykset, joiden toimipaikat ovat yli 10 työntekijää (NACE-koodit B–S); kyselyn kysymys oli monivalintakysymys, ja useat vastaukset olivat mahdollisia); Eurostat [earn_ses10_01], [earn_ses14_01], [earn_ses18_01] (mukaan lukien yritykset, joissa on yli 10 työntekijää (NACE-koodit B–S, pois lukien O), yksi vastaus kullekin paikalliselle yksikölle) OECD ja AIAS, 2021; kirjoittajien arviot.

Työaika on säädetty laissa, mutta sen järjestämisestä neuvotellaan yritys- ja toimialatasolla. Koska lainsäätäjä on velvoittanut yritystason neuvottelut, lakisääteisestä 35 tunnin työviikosta poikkeavat työaikajärjestelyt neuvotellaan uudelleen pääsääntöisesti yritystasolla. Palkoista neuvotellaan pääasiassa alakohtaisesti, mutta usein myös yritystasolla, koska lainsäädännön mukaan työnantajien (yli 50 työntekijän yrityksissä) on aloitettava palkkaneuvottelut vuosittain. Vähimmäispalkka on kuitenkin vahvistettu laissa, ja sitä on noudatettava alakohtaisissa ja yritystason sopimuksissa.

Alakohtaisten työehtosopimusten (conventions collectives de brancheon ollut käynnissä vuodesta 2016 lähtien, ja se käynnistettiin julkaisemalla asetus, jossa säädetään saneerausmenettelystä. Tavoitteena on vähentää alojen määrää kolmen vuoden aikana 700:sta noin 200:aan. Vuoden 2017 työlainsäädännön uudistus on nopeuttanut tätä prosessia, ja tavoitteena on saavuttaa 100 alaa ja antaa työministerille mahdollisuus yhdistää aloja 10. elokuuta 2018 alkaen 10. elokuuta 2019 alkaen. Vuoden 2021 loppuun mennessä Dares (2023b) kirjasi noin 265 keskeistä alakohtaista työehtosopimusta, joista kukin kattoi vähintään 5 000 työntekijää.

Työehtosopimusneuvottelujen tasot, 2022

Artikulaatio

Syyskuussa 2017 toteutettu työlainsäädännön uudistus on vähentänyt alakohtaisten sopimusten merkitystä ja nostanut yritystason sopimukset työehtosopimusneuvottelujärjestelmän keskiöön. Asetuksessa nro 2017-1385 luetellaan tietyt aiheet (kuten vähimmäispalkat), joista alakohtaiset sopimukset ovat edelleen voimassa. Se sisältää myös rajoitetun luettelon aiheista, joiden osalta tietty sopimus määrittää, onko se ensisijainen yritystason sopimuksiin nähden. Alakohtaisia sopimuksia sovelletaan kaikkiin muihin asioihin, jos yritystason sopimuksia ei ole. Siksi monissa asioissa yritystason sopimukset pysyvät voimassa.

Selkeää kehitystä ei ole nähtävissä, mutta palkkaneuvotteluaktiviteetti on huipussaan vuoden alussa ja lopussa sekä Ranskan kesälomaa edeltävinä kuukausina elokuussa.

Työehtosopimusneuvottelujen hajauttaminen johtaa palkkaneuvottelujen erittäin heikkoon koordinointiin. Yritystason työmarkkinaosapuolilla on merkittävä itsenäisyys neuvotella palkkojen muutoksista, koska alakohtaisella tasolla neuvotellaan vain vähimmäispalkoista. Vuonna 2022 yli 39 alalla neuvotellut vähimmäispalkat olivat edelleen alhaisemmat kuin lakisääteinen vähimmäispalkka, jota on noudatettava. Horisontaalista koordinointia on vähäistä (toisin sanoen vain vähän eri alojen välistä koordinointia).

Pidennysmekanismeja käytetään laajasti. Tämä käytäntö tarkoittaa sitä, että alasektorin (toimialan) etujärjestöjen neuvotteleman työehtosopimuksen ehdot ilmoitetaansovellettavaksi kaikkiin kyseisen alasektorin työntekijöihin ja työnantajiin. Työehtosopimuksen laajentamiseksi työmarkkinaosapuolten on pyydettävä työministeriötä antamaan ministeriön määräys. Lukuisia kansallisia alakohtaisia palkkasopimuksia jatketaan, mikä johtaa erittäin korkeaan kattavuuteen.

Vuonna 2008 hyväksytty uusi työehtosopimusneuvottelulainsäädäntö sallii yritystason sopimusten poiketa suotuisuusperiaatteesta, mutta sulkee nimenomaisesti pois alakohtaisella tasolla neuvotellut vähimmäispalkkatasot. Viimeaikaiset muutokset ovat tuoneet mukanaan mahdollisuuden, että yritystason sopimuksissa tarjotaan epäedullisempaa palkkaa vastineeksi työsuhdeturvasta, kun yritykset ovat taloudellisissa vaikeuksissa. Vuoden 2016 työlainsäädännön uudistuksilla laajennettiin mahdollisuutta tarjota epäedullisempaa korvausta ylitöistä. Uudessa asetuksessa säädetään esimerkiksi, että yritystason sopimuksessa tai, jos tällaista sopimusta ei ole, alakohtaisessa sopimuksessa vahvistetaan lakisääteisen enimmäismäärän ylittävä työtuntimäärä. Tämä osuus ei kuitenkaan saa olla pienempi kuin lakisääteinen 10 prosentin lisämaksu. Tämä tarkoittaa, että yritystason työmarkkinaosapuolet voisivat sopia 15 prosentin lisämaksusta, vaikka alakohtaisessa sopimuksessa määrättäisiin 20 prosentista.

Käytäntö, jossa työehtosopimuksiin sisällytetään avauslausekkeita tai opt-out-lausekkeita, on hyvin harvinainen. Vuoden 2017 työlainsäädäntöuudistus mahdollistaa kuitenkin alakohtaisten sopimusten mukauttamisen yrityksen kokoon. Jotkin näiden sopimusten määräyksistä eivät esimerkiksi välttämättä koske pieniä yrityksiä.

Alakohtaiset palkkasopimukset eivät yleensä vanhene. Työmarkkinaosapuolet neuvottelevat vuosittain alakohtaisella tasolla. Jos sopimukseen ei päästä, aiempi sopimus pysyy voimassa.

Ajatus rauhanlausekkeiden sisällyttämisestä työehtosopimuksiin on Ranskassa ennenkuulumaton, koska sitä voidaan pitää perustuslaillisen lakko-oikeuden rikkomisena.

Taloudellisen osallistumisen osalta voitonjakojärjestelmät ja henkilöstön säästöohjelmat ovat yleisimpiä aiheita yritystasolla tehdyissä työehtosopimuksissa (aihe 34 120 sopimuksessa vuonna 2021, yhteensä 76 820 sopimuksesta). Muita keskeisiä kysymyksiä ovat palkat ja palkkiot (17 869 sopimusta), työaika (16 800 sopimusta), työolot (6 070 sopimusta) ja sukupuolten tasa-arvo (5 710 sopimusta). Tämä on seurausta myös lainsäädännöstä, joka velvoittaa työmarkkinaosapuolet neuvottelemaan säännöllisesti tasa-arvokysymyksistä. Työmarkkinaosapuolten sitoutuminen neuvotteluihin johtuu historiallisesta työmarkkinasuhteiden ympäristöstä, sillä yritysten on neuvoteltava vuosittain useista eri aiheista (esim. palkat, työaika, työn organisointi, kollektiivinen sairausvakuutus, taloudellinen osallistuminen) tai monivuotiselta pohjalta (sukupuolten tasa-arvo, vammaisten työntekijöiden työllistäminen). Yleensä sitoumuksena on neuvotella, mutta ei päästä sopimukseen. Työnantajan on kuitenkin päästävä sopimukseen työntekijöiden kanssa sukupuolten tasa-arvoon ja ikääntyneisiin työntekijöihin liittyvistä kysymyksistä tai, jos työmarkkinaosapuolet eivät pääse yhteisymmärrykseen, hyväksyttävä toimintasuunnitelma. Työministeriön käynnistämä vuotuinen työehtosopimusneuvottelujen arviointi antaa yleiskatsauksen keskeisistä toimialoilla ja yritystasoilla neuvoteltavista aiheista.