Toimijat ja instituutiot Kreikassa

Tietoa ammattiliittojen edustuksesta

Laki nro 1264/1982 on perussäädös, jolla säännellään ammattiyhdistysliikkeen laajempaa toimintaa ja tunnustetaan ammattiyhdistysoikeudet. Lain mukaan vähintään 21 työntekijällä on oikeus perustaa ammattiliitto ja saada tuomioistuimen vahvistus. Tämä ammattiliiton muoto on "ensisijainen liitto" (ammattiyhdistysorganisaation perustavanlaatuisin muoto); Se organisoi henkilöitä tiettyyn ammattiin, alaan, palveluun tai yritykseen/laitokseen.

Yksityisen sektorin ammattiliitot ovat järjestäytyneet kolmelle eri tasolle: perusaste (kuten edellä on todettu); toissijainen taso, jossa on kahdenlaisia organisaatioita (liitot, jotka koostuvat kahdesta tai useammasta alan tai ammatin ensisijaisesta ammattiliitosta, ja työvoimakeskukset, jotka edustavat ammattiliittoja paikallistasolla) ja korkea-asteen taso (kansalliset keskusjärjestöt).

On olemassa kaksi keskusjärjestöä, yksi yksityisen sektorin työntekijöille ja työntekijöille (GSEE) ja toinen julkisen sektorin työntekijöille ja työntekijöille (ADEDY). Molemmat keskusjärjestöt ovat Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY) jäsenjäseniä.
The GSEE represents private sector workers and employees, including those working in the public utility services and in private bodies in which the state has a majority stake (such as the Public Power Corporation (Δημόσια Επιχείρηση Ηλεκτρισμού, DEI) and Hellenic Post (Ελληνικά Ταχυδρομεία, ΕLΤΑ).

ADEDY on julkisen sektorin työntekijöiden valtakunnallinen ammattiliitto. Sen ammattiliitot edustavat valtion, paikallisviranomaisten ja valtion tai paikallisten viranomaisten yksinomaisessa valvonnassa olevien oikeushenkilöiden työntekijöitä (julkiset oikeushenkilöt).
Two professional categories are excluded from the specific provisions of Law No. 1264/1982: journalists who can organise pensions, and ships’ workers/crews. These groups are covered under a special trade union law.

Ammattiyhdistysoikeuksia koskeva erityisjärjestelmä koskee myös joitakin työntekijäryhmiä, kuten virkapukuista henkilöstöä (poliisi, rannikkovartiosto ja asevoimat), papistoa ja oikeuslaitosta. Näillä ryhmillä on periaatteessa oikeus perustaa ammattiliitto tai ammattiyhdistys, mutta ne eivät voi käyttää täysimääräisesti joitakin oikeuksia, kuten lakko-oikeutta.

Yleensä ei ole saatavilla kansallisia tietoja ammattiyhdistystiheyden tärkeimmistä suuntauksista. GSEE:n työvoimainstituutin (INE-GSEE, joulukuu 2013) tutkimuksessa arvioitiin, että ammattiyhdistystiheys oli noin 28,1 prosenttia yksityisellä sektorilla. Niistä 2 454 266 työntekijästä (Elstat, 2011), jotka voisivat mahdollisesti olla GSEE:n ja ADEDY:n kattamia ja edustamia, 690 247 työntekijää äänesti edustajien valitsemiseksi GSEE:n ja ADEDY:n kongresseihin (maalis- ja marraskuussa 2013).

Vuoden 2016 tietojen mukaan 2 371 929 työntekijästä (Elstat, 2016a), jotka voisivat mahdollisesti kuulua GSEE:n ja ADEDY:n piiriin, 612 325 työntekijää äänesti edustajien valitsemiseksi GSEE:n ja ADEDY:n kongresseihin (maalis- ja marraskuussa 2016).

Ammattiliitot eivät yleensä osallistu eläkejärjestelmiin, työttömyysjärjestelmiin tai suljettuihin toimipisteisiin.

Äskettäin lailla nro 4808/2021 otettiin käyttöön ammattiliittorekisterin sekä työntekijä- ja työnantajajärjestöjen rekisterin perustaminen Erganin sähköiseen järjestelmään. Työehtosopimuksen tekemisen välttämätön edellytys on, että kukin ammattiliitto ja työnantajajärjestö on rekisteröity työministeriön sähköiseen rekisteriin, joka sisältää perustiedot järjestöistä, mukaan lukien niiden jäsenten lukumäärän.

Ammattiliittojen jäsenyys ja järjestäytymistiheys 2012–2020

Huom.:* Ammattiliiton jäsenten osuus. ** Ammattiliiton työntekijöiden ammattiliiton jäsenyys on laskettu ammattiliiton kokonaisjäsenyydestä ja tarvittaessa oikaistu ammattiliittojen jäseniksi, jotka eivät kuulu aktiivi-, huollettava- ja palkattuun työvoimaan (eli eläkkeellä olevat työntekijät, itsenäiset ammatinharjoittajat, opiskelijat, työttömät). Ei ilmoitettava.

Tärkeimmät ammattiliittojen keskusjärjestöt ja liitot

GSEE:n suurimmat liitot ovat:

• Kreikan pankkityöntekijöiden ammattiliittojen liitto (Ομοσπονδία Τραπεζοϋπαλληλικών Οργανώσεων Ελλάδας, ΟΤΟΕ)

• Yksityisten työntekijöiden liitto (Ομοσπονδία Ιδιωτικών Υπαλλήλων Ελλάδος, ΟΙΥΕ)

• julkisen energiayhtiön työntekijöiden liitto (Γενική Ομοσπονδία Προσωπικού Κλάδου Ηλεκτρικής Ενέργειας, GENOP/DEI)

• Kreikan rakennusalan ja niihin liittyvien ammattien liitto (Ομοσπονδία Οικοδόμων και Συναφών Επαγγελμάτων Ελλάδος, OOSEE)

Tärkeimmät ammattiliittojen keskusjärjestöt ja liitot

Suurin työvoimakeskus on Ateenan työvoimakeskus (Εργατικό Κέντρο Αθήνας, EKA) ja sen jälkeen Thessalonikin työvoimakeskus (Εργατικό Κέντρο Θεσσαλονίκης, ΕΚΘ) ja Pireuksen työvoimakeskus (Εργατικό Κέντρο Πειραιά, EKP).

ADEDY:n suurimmat liitot ovat:

• Kreikan opettajien liitto (Διδασκαλική Ομοσπονδία Ελλάδος, DOE)

• yleishelleeninen julkisten sairaaloiden työntekijöiden liitto (Πανελλήνια Ομοσπονδία Εργαζομένων Δημόσιων Νοσοκομείων, POEDIN)

• Kreikan toisen asteen koulujen opettajien liitto (Ομοσπονδία Λειτουργών Μέσης Εκπαίδευσης, OLME)

• paikallishallinnon työntekijäjärjestöjen yleishelleeninen liitto (Πανελλήνια Ομοσπονδία Εργαζομένων Οργανισμών Τοπικής Αυτοδιοίκησης, POE-OTA)

Ammattiyhdistysjärjestöissä ei ole viime aikoina tapahtunut merkittäviä organisatorisia muutoksia.

Tietoja työnantajan edustuksesta

Yritys tai yksittäinen työnantaja liittyy työnantajajärjestön jäseneksi täysin vapaaehtoisesti. Työnantajajärjestöjen toiminnasta ei ole erillistä lakia. Työnantajaliiton säännöissä määritellään jäsenyyssäännöt, oikeudet ja velvollisuudet.
There are various ways in which employer organisations are organised, either horizontally or vertically, according to the sector, the size of the company and the locality. Other employer organisations organise only individual companies, some organise and represent organisations or federations of employers and some do both.

Työnantajan organisaatiotiheydestä on niukasti tietoa.

Työnantajajärjestöjen jäsenmäärä ja jäsentiheys 2012–2019

Huomautus: * Niiden työntekijöiden prosenttiosuus, jotka työskentelevät yrityksessä, joka on työehtosopimusneuvotteluihin osallistuvan työnantajajärjestön jäsen.

Viime vuosien tärkein organisatorinen suuntaus on ollut se, että nykyiset huipputason (kansalliset) työnantajaorganisaatiot ovat pyrkineet laajentamaan organisaatiokapasiteettiaan/toimialaansa ja vahvistamaan edustavuuttaan.

Tämä koskee SEV:tä, joka muutti sääntöään vuonna 2007 edustaakseen suuryrityksiä ja nimesi itsensä uudelleen (se oli aiemmin Kreikan teollisuusliitto (Σύνδεσμος Ελληνικών Επιχειρήσεων). Lisäksi ESEE nimettiin uudelleen (se oli aiemmin Helleenien kaupan kansallinen keskusliitto (Εθνική Συνομοσπονδία Ελληνικού Εμπορίου) ja muutti sen sääntöjä (2014) edustamaan koko kauppa-alaa sekä pk-yrityksiä yleensä. SBE, viimeisin tunnustettu työnantajajärjestö, muutti myös nimensä (SVVE:stä) laajentaakseen toiminta-alaansa.

Keskeiset työnantajajärjestöt

Pääasiallisia työnantajajärjestöjä on viisi. Ne ovat kansallisen tason organisaatioita, ja ne tunnustetaan kansallisiksi työmarkkinaosapuoliksi (työehtosopimusneuvottelujen ja työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun osalta). On laajalti hyväksyttyä, että ne kattavat suurimman osan maan taloudellisesta toiminnasta.

SEV perustettiin vuonna 1907 ja edusti aluksi suuria teollisuusyrityksiä; Vuosien varrella se on kuitenkin kehittynyt ja edustaa nyt suuria yrityksiä toimialasta riippumatta. Osa SEV:n jäsenistä on yksittäisiä yrityksiä, kun taas osa on paikallisia ja toimialakohtaisia työnantajajärjestöjä. SEV:hen kuuluu yli 600 suoraa jäsenyritystä, 6 alueliittoa ja 45 alakohtaista liittoa ja organisaatiota (vuoden 2019 tiedot). Se on Euroopan yritysten keskusjärjestön (BusinessEurope) ja Kansainvälisen työnantajajärjestön jäsen.

GSEVEE perustettiin vuonna 1919, ja se on kansallisen tason organisaatio, joka edustaa pk-yrityksiä pääasiassa pienteollisuudessa mutta myös kaupassa. Siihen kuuluu 87 liittoa (56 paikallista ja 30 sektoritason liittoa ja 1 eläkeläisten liitto), joiden jäseninä on 140 000 yksittäistä yritystä (lokakuun 2019 tiedot). GSEVEE on Euroopan käsityöläisten, pienten ja keskisuurten yritysten liiton (SMEUnited) jäsen.

ESEE perustettiin vuonna 1994, ja se on kansallisen tason organisaatio, joka edustaa pääasiassa kaupan alan pk-yrityksiä. ESEE edustaa 14:ää elinkeinonharjoittajien yhdistystä, joista suurin osa on paikallistasolla, ja 308:aa paikallista elinkeinonharjoittajayhdistystä, joissa on lähes 100 000 jäsenyritystä (vuoden 2016 tiedot). ESEE on sekä SMEUnitedin että EuroCommercen jäsen.

SETEn perustivat vuonna 1991 matkailualan yrittäjät. SETE koostuu 13 kansallisesta toimialajärjestöstä (49 476 jäsenyritystä) ja 485 erillisestä matkailuyksiköstä (vuoden 2019 tiedot). SETE tunnustettiin äskettäin kansalliseksi työmarkkinaosapuoleksi, joka on tasavertainen muiden työnantajia edustavien järjestöjen kanssa lain nro 4144/2013 voimaantulon jälkeen.

SBE (entinen SVVE) perustettiin vuonna 1915. Perustamisestaan lähtien se on pyrkinyt aktiivisesti edistämään paitsi teollista kehitystä myös taloudellista ja sosiaalista kehitystä Pohjois-Kreikassa. Liiton jäseniä ovat teollisuusyritykset ja teollisuusjärjestöt. SVVE tunnustettiin uudeksi ja tasavertaiseksi kansalliseksi työmarkkinaosapuoleksi 17. heinäkuuta 2018.

Keskeiset työnantajajärjestöt ja keskusjärjestöt

Huomautus: * Suorien jäsenten tarkkaa määrää ei voida laskea, koska alakohtaisten ja alueellisten liittojen jäseniä ei voida laskea tarkasti.

Työnantajan järjestäytymistiheyteen liittyvistä tärkeimmistä suuntauksista ei ole saatavilla tietoja.

Kolmi- ja kaksikantaiset elimet ja yhteistoiminta

Kreikan tärkeimmät kolmi- ja kaksikantaelimet on kuvattu yksityiskohtaisesti tässä jaksossa.

Kreikan talous- ja sosiaalineuvosto (Οικονομική και Κοινωνική Επιτροπή της Ελλάδος, ΟΚΕ) perustettiin vuonna 1994, ja se on noudattanut Euroopan talous- ja sosiaalikomitean mallia, joka perustuu edustettujen eturyhmien eli työnantajaryhmän, työntekijäryhmän ja eri eturyhmien kolmikantaiseen rakenteeseen. Viimeinen ryhmä edustaa viljelijöitä, freelance-ammattilaisia, paikallishallintoa, kuluttajia, ympäristönsuojelujärjestöjä, vammaisia ja sukupuolten tasa-arvoon keskittyviä järjestöjä. OKEn päätehtävänä on antaa virallisia lausuntoja sosiaalisista ja taloudellisista kysymyksistä joko ennen lakiesityksen antamista eduskunnalle tai omasta aloitteestaan. OKE:n elimet ovat yleiskokous, toimeenpaneva komitea, puheenjohtajaneuvosto, puheenjohtaja ja kolme varapuheenjohtajaa. Hallitus nimittää työvaliokunnat ja esittelijän, joiden tehtävänä on kerätä tietoja ja valmistella OKE:n lausuntoehdotus. Työvaliokunta laatii lausuntoluonnoksen ja toimittaa sen toimeenpanevan komitean hyväksyttäväksi. Lopullisen päätöksen lausunnosta tekee yleiskokous. Monissa tapauksissa asianomainen ministeri osallistuu yleiskokouksen keskusteluihin. OKE on pysyvä neuvoa-antava elin, jolla on lain mukaan valtuudet antaa lausuntoja hallitukselle.
OMED, established under Law No. 1876/1990 (as amended by later legislation), is an independent institution that services the social partners when they fail to conclude a collective agreement. OMED is a bipartite body that is administered by the social partners (Presidential Decree No. 98/2014). Since the SBE was recognised as a national social partner (Law No. 4554/2018, Article 41), the governing board has consisted of 11 members: 5 members appointed by the GSEE, 5 members appointed by the employer organisations (the SEV, ESEE, the GSEVEE, SETE and the SBE) and 1 independent president elected unanimously by the parties. In addition, one representative of the Ministry of Labour participates as an observer on OMED’s administrative board; they do not have the right to vote. OMED’s mission is to provide mediation and arbitration services on collective bargaining according to the existing legislation.

Sovittelijoiden ehdotukset eivät ole sitovia, mutta välimiesten päätökset ovat. Lain nro 1876/1990 mukaan ammattiliitot ovat perinteisesti turvautuneet yksipuolisesti sovitteluun ja välimiesmenettelyyn saadakseen välitystuomion (joka lain mukaan vastaa työehtosopimusta). Tämä yksipuolinen turvautuminen välimiesmenettelyyn poistettiin vuonna 2010 lailla nro 3899/2010, mutta se kumottiin osittain vuonna 2014 sen jälkeen, kun korkein hallinto-oikeus antoi päätöksen (nro 2307/2014), jossa laillistettiin jälleen oikeus hakea yksipuolista muutosta välimiesmenettelyihin. Uudessa asetuksessa (laki nro 4303/2014) asetettiin kuitenkin joukko uusia edellytyksiä välimiesmenettelyn käytölle, mikä käytännössä vaikeuttaa välimiesmenettelyn järjestämistä.

Vuonna 2018 lailla nro 4549/2018 säilytettiin aiempi välimiesmenettely- ja sovittelujärjestelmä ottaen huomioon korkeimman oikeuden (Conseil d'État) päätös. Päätöksessä todettiin, että työehtokiistojen sovittelussa ja välimiesmenettelyssä oli tarkasteltava kollektiivisen riidan taloudellista tilannetta ja kilpailukykyä tuotannon alalla (säännös, joka oli jo olemassa) ja palkan ostovoiman asemaa (lisäys). Laissa lisättiin myös mahdollisuus turvautua yksipuolisesti välimiesmenettelyyn:
kun toinen osapuoli on hyväksynyt sovittelijan ehdotuksen, mutta toinen osapuoli on hylännyt sen.
•    when the mediator’s suggestion has been accepted by one party and has been rejected by the other party.

Vuonna 2021 uusi laki (laki nro 4808/2021, 98 §) antoi OMEDille valtuudet helpottaa työntekijöiden ja työnantajien välistä sovittelua.

ASE:lla on neuvoa-antava rooli presidentin asetusten nro 184/69 ja 368/89 perusteella. Kokousten tiheys riippuu siitä, pyytääkö työministeriön sihteeri ASΕ:n lausuntoa. ASE kokoontuu yleensä kahdesti vuodessa. ASE:ssa on seitsemän jäsentä: puheenjohtaja (työministeriön pääsihteeri) ja kuusi varsinaista jäsentä, joihin kuuluvat työministeriön erityisneuvonantaja tai erityisavustaja, työvoimapolitiikan asiantuntija, kansantalousministeriön edustaja, työministeriön edustaja, työnantajan edustaja ja työntekijöiden edustaja.

ASE:lla on valtuudet tutkia, tutkia ja antaa neuvoja kaikissa työ- ja sosiaalipolitiikan suunnitteluun ja täytäntöönpanoon liittyvissä kysymyksissä. ASE toimii useilla aloilla, kuten palkkauksessa ja työoloissa yksityisellä sektorilla, palkkauksessa ja työoloissa julkisella sektorilla, sukupuolten tasa-arvolla sekä työterveydellä ja -turvallisuudella.

Sen jälkeen, kun alakohtaisten työehtosopimusten pakollinen laajentaminen päivitetyillä ehdoilla ja menettelyillä otettiin uudelleen käyttöön, ASE laajensi vastuutaan osallistumalla tähän prosessiin. Työministeriön (kiertokirje nro 32921/2175/2018) mukaan työministeri lähettää alakohtaisen sopimuksen ASE:lle. Tämän jälkeen ASE pyytää sopimuksen allekirjoittanutta työnantajajärjestöä toimittamaan jäsenrekisterinsä. Tiedot toimitetaan SEPE:lle, joka tarkistaa, työllistävätkö työnantajajärjestön jäsenet 51 prosenttia kyseisen alan työntekijöistä. SEPE:n työllisyyslukuja koskevan raportin jälkeen ASE ehdottaa työministerille, täyttyvätkö ehdot allekirjoitetun alakohtaisen sopimuksen jatkamiselle ja sen julistamiselle pakolliseksi. Jos työnantajaliitto kieltäytyy toimittamasta jäsenrekisteriään, pidennys ei ole mahdollinen.

ASE:n toiminnan yhteydessä perustettiin vuonna 2017 pimeän työn torjunnasta vastaava osasto (Τμήμα για την αντιμετώπιση της αδήλωτης Εργασίας). Se perustettiin lailla nro 4468/2017. Työmarkkinaosapuolten laajan osallistumisen avulla se edistää kolmikantavuoropuhelua ja yhteistyötä pimeän työn torjumiseksi. Osasto aloitti toimintansa 25.9.2017. Kokousten pääaiheet ovat tähän mennessä olleet pimeän työn tiekartan toimeenpano vuosille 2017–2019; määrällisten ja laadullisten ominaispiirteiden tutkiminen ja pimeän työn ehkäiseminen; hallinnollisten seuraamusten ja seuraamusten järjestelmien arviointi yleensä ja vaihtoehtoisten sääntöjen noudattamisen menetelmien käyttöönotto. Tämä osasto ei ole tällä hetkellä aktiivinen.

Kansallinen työllisyyskomitea (Εθνική Επιτροπή Απασχόλησης) perustettiin lain nro 3144/2003 1 §:n 1 momentilla (virallinen lehti 111). Se perustettiin työministeriön yhteyteen, ja siihen osallistui työmarkkinaosapuolten edustajia.

Komitean tehtävänä on edistää työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua työllisyyden lisäämiseen ja työttömyyden torjuntaan tähtäävien politiikkojen laatimiseksi sekä antaa neuvoja työllisyyttä koskevan kansallisen toimintasuunnitelman (Εθνικό Σχέδιο Δράσης για την Απασχόληση) laatimisessa, seurannassa ja arvioinnissa sekä yleisesti työllisyyspolitiikassa ja työlainsäädännössä.

Lisäksi lain nro 4368/2016 (virallinen lehti 21) 85 §:n 5 momentin mukaan koordinointikomitea toimittaa työ- ja henkilöstöministeriön välityksellä kansalliselle työllisyyskomitealle (Εθνικό Ινστιτούτο Εργασίας και Ανθρώπινου Δυναμικού) vuosikertomuksen työmarkkinoiden tarpeiden diagnosointimekanismin tuloksista, tavoitteena on laatia laajempi strategia maan inhimillisten voimavarojen kehittämiseksi ja erityisesti koulutusohjelmien suunnitteluksi ja toteuttamiseksi.

Komitean kokoukset ja sen käynnissä olevat toimet vahvistavat työmarkkinaosapuolten roolia nykyisten toimien uudelleensuunnittelussa ja tehokkuuden parantamisessa sekä sellaisten synergioiden vahvistamisessa, jotka hyödyttävät pitkän aikavälin kehitysnäkymiä työllisyyden alalla. Komitea on kuitenkin ollut toimeton vuodesta 2013 lähtien.

Toinen kreikkalainen instituutio, joka edistää työnantajien ja työntekijöiden edustajien välistä vuoropuhelua työterveydestä ja -turvallisuudesta kansallisella ja alakohtaisella tasolla, on työterveys- ja työturvallisuusneuvosto (Συμβούλιο Υγείας και Ασφάλειας στην Εργασία, SYAE). Se on vuonna 1985 perustettu kolmikantainen ja edustava neuvoa-antava elin. Lainsäädännöllä (laki nro 3850/2010, 26 §) SYAE antaa lausuntoja kaikista työterveys- ja työturvallisuuskysymyksistä, mukaan lukien lainsäädäntöehdotukset. Se koostuu työmarkkinaosapuolten edustajista (GSEE, SEV, GSEVEE, ESEE ja SETE) sekä kehitys-, kilpailukyky- ja merenkulkuministeriön, terveys- ja sosiaalisen yhteisvastuun ministeriön, työministeriön ja valtiovarainministeriön edustajista. Siihen kuuluu myös Kreikan teknisen kamarin (Τεχνικό Επιμελητήριο Ελλάδος) ja yleishelleenisen lääkäriliiton (Πανελλήνιος Ιατρικός Σύος) edustajia �λογος), Kreikan kemistiyhdistys (Ένωση Ελλήνων Χημικών) ja valtakunnallinen paikallisviranomaisten liitto (Εθνική Ένωση Τοπικών Αρχών).

18. huhtikuuta 2022 pantiin täytäntöön uusi laki (laki nro 4921/2022, 27 §), jossa säädettiin kansallisen osaamisneuvoston (Εθνικό Συμβούλιο Δεξιοτήτων) perustamisesta. Neuvoston tavoitteet ovat seuraavat: valmistella ja toteuttaa työvoiman osaamisstrategiaa; seuraamaan kysymyksiä, jotka liittyvät työvoiman ammatilliseen täydennyskoulutukseen, uudelleenkoulutukseen ja taitojen parantamiseen sekä niiden yhteyteen työmarkkinoihin ja työllisyyteen; ja tehdä ehdotuksia asiaankuuluvan politiikan muotoilusta työministerille tai muille toimivaltaisille elimille sovellettavan lainsäädännön mukaisesti.

Kansallisen osaamisneuvoston nimittää työministeriö, ja sen puheenjohtajana toimii DYPA:n kuvernööri. Siinä on 15 jäsentä, joista 1 edustaa järjestöjensä yhteisellä päätöksellä nimeämiä työnantajia.

Tärkeimmät kolmi- ja kaksikantaelimet

Työntekijöiden edustus työpaikkatasolla

Työpaikoilla työntekijöitä edustavat seuraavat elimet:
• henkilöjärjestöt
• työterveys- ja työturvallisuusvaltuutetut ja -komiteat
•    works councils
•    health and safety delegates and committees

Yrityspohjaisia ammattiliittoja voi perustaa vähintään 21 työntekijää yrityksissä tai laitoksissa, joissa on yli 50 työntekijää (laki nro 1264/1982). Yrityspohjaisella liitolla on täydet oikeudet työehtosopimusten tekemiseen sekä kuulemis- ja tiedottamisprosesseihin.

Ihmisten yhteenliittymä ei ole virallisesti tunnustettu ammattiliitto; Tällaisen elimen käsite otettiin käyttöön lailla nro 4024/2011 työehtosopimusneuvottelujen helpottamiseksi pienissä yrityksissä, joissa ammattiliittoja ei ole olemassa. Kolme viidesosaa työntekijöistä voi perustaa ihmisten yhteenliittymän; Yhdistysten toiminta-aikaa ei ole rajoitettu, ja ne voivat allekirjoittaa työehtosopimuksia kaikenkokoisille yrityksille.

Yritysneuvostoja voi olla olemassa yrityspohjaisten neuvostojen rinnalla lain nro 1767/1988 nojalla. Heillä on kaikki tiedonsaanti- ja kuulemisoikeudet, mutta ei oikeuksia työehtosopimusneuvotteluihin. Yritysneuvostoja voidaan perustaa vain suuremmille työpaikoille, joissa on vähintään 50 työntekijää, tai työpaikoille, joissa on 20–49 työntekijää, jos ammattiliittoa ei ole. Käytännössä jälkimmäistä ei kuitenkaan esiinny. Yritysneuvoston perustamista koskevan pyynnön on tehtävä joko perustason ammattiliiton tai 10 prosentin työvoimasta. Yritysneuvoston jäsenet valitsee koko henkilöstö, ja he koostuvat vain työntekijöistä. Todellisuudessa vain harvoilla yrityksillä on yritysneuvostoja, ja jos ammattiliittoa ei ole, ei myöskään yritysneuvostoa. Yritysneuvostojen asema on selvästi heikompi kuin ammattiliittojen, eikä niitä ole perustettu laajalti muutoin kuin suurissa yrityksissä.

Työsuojeluvaltuutetut voidaan valita työpaikoilla, joissa on yli 20 työntekijää, ja työpaikoilla, joissa on yli 50 työntekijää, voidaan perustaa työsuojelutoimikunta. Työterveys- ja työturvallisuusvaltuutetuilla/-komiteoilla on neuvoa-antava rooli kyseisissä kysymyksissä (laki nro 1568/1985).

Sääntely, elinten kokoonpano ja toimivalta