Työehtosopimusneuvottelut Kreikassa

Ennen talouskriisiä eli vuoteen 2010 asti vuoden 1990 lainsäädännön (laki nro 1896/90) mukaisesti työehtosopimusneuvotteluja käytiin kolmella tasolla: EGSSE:ssä vahvistettiin kansallinen vähimmäispalkka ja työehdot; alakohtaisissa ja/tai ammatillisissa työehtosopimuksissa vahvistetaan vähimmäispalkka ja työehdot kyseisille aloille ja ammatteihin; ja yrityskohtaisia sopimuksia käytettiin yritystasolla. Alakohtaisissa/ammatillisissa sopimuksissa ei voitu asettaa alhaisempia palkkoja tai epäedullisempia työehtoja kuin EGSSE:ssä sovittuja. Samoin yrityskohtaisissa sopimuksissa ei voitu määrätä alhaisemmista palkoista tai epäedullisemmista työoloista kuin alakohtaisilla sopimuksilla. Lisäksi kansallisella ja alakohtaisella tasolla oli olemassa laajennusmekanismi, joka teki sopimuksista sitovia kaikille (työnantajille ja työntekijöille), kun taas käytössä oli järjestelmä, jossa välimiesmenettelyä käytettiin yksipuolisesti.

Vuoden 2010 jälkeen vapaiden työehtosopimusneuvottelujen vakiintuneessa lainsäädännöllisessä kehyksessä tehtiin useita lainsäädännöllisiä toimia (lait nro 3899/2010, 4024/2011, 4046/2012, 4093/2012 ja 4172/2013), jotka muuttivat sitä radikaalisti.

Muutoksilla pyrittiin työehtosopimusneuvottelujen täydelliseen "hajauttamiseen". Muutosten päätarkoitukset olivat seuraavat: purkaa neuvottelutasojen välinen "hierarkkinen" suhde sektorien välisen ja alakohtaisen neuvottelun merkityksen ja sitovuuden heikentämiseksi; tehdään työehtosopimuksista sitovia vain työnantajajärjestöjen ja ammattiliittojen jäsenille tehdä yrityspohjaisista työehtosopimuksista hallitsevia; poistamaan pidennysmekanismin; ottaa käyttöön vapaaehtoinen välimiesmenettely; ja säätämään lainsäädäntöä uudesta hallituksen mekanismista vähimmäispalkkojen määrittämiseksi (eikä työmarkkinaosapuolille EGSSE:n kautta).

Kreikan kolmannen talouden sopeutusohjelman päätyttyä (20. elokuuta 2018) alakohtaisten työehtosopimusten voimassaolon jatkamismekanismi ja suotuisuusperiaate (jonka mukaan työntekijän kannalta edullisinta järjestelyä sovelletaan, kun työehtosopimusten rinnalla on olemassa yksittäinen työsopimus). Siitä lähtien vuoden loppuun asti yhteensä 10 voimassa olevaa valtakunnallista alakohtaista työehtosopimusta laajennettiin koskemaan kaikkia työnantajia.

Jatkamismekanismi ja suotuisuusperiaate ovat olleet käytössä vuodesta 1990 lähtien, mutta niiden soveltaminen keskeytettiin vuonna 2011. Työehtosopimusten laajennettavuuden palauttamiseen vuonna 2018 liittyi tiukempia ehtoja ja tiukempia tarkastuksia, joilla varmistettiin, että työnantajajärjestöt kattavat 51 prosenttia alan työntekijöistä. Lisäksi aiemmin työehtosopimusta, jonka voimassaolo oli teknisesti päättynyt mutta jota työnantajajärjestö tai ammattiliitto ei irtisanonut virallisesti uuden sopimuksen neuvottelemiseksi, pidettiin toistaiseksi voimassa olevana ja pätevänä. Kokonaistuloksena on työehtosopimusten mukaisen henkilöstön osuuden merkittävä lasku vuoden 2012 jälkeen.

Palkkaneuvottelujen kattavuus

Palkkaneuvottelujen kattavuudesta ei ole kansallisia tietoja, eikä valvontaviranomaista tai -mekanismia ole. Työehtosopimusneuvottelujen kattavuuden oletetaan olevan hyvin alhainen pidennysmekanismin poistamisen vuoksi.

Työehtosopimusneuvottelujen kattavuus kaikilla tasoilla

Huomautus: * Niiden työntekijöiden prosenttiosuus, jotka työskentelevät paikallisissa yksiköissä, joissa yli 50 % työntekijöistä kuuluu työehtosopimuksen piiriin, verrattuna tutkimukseen osallistuneiden työntekijöiden kokonaismäärään.

Lähteet: Eurofound, eurooppalainen yritystutkimus 2013 ja 2019 (mukaan lukien yksityisen sektorin yritykset, joiden toimipaikat ovat >10 työntekijää (NACE-koodit B–S); kyselyn kysymys oli monivalintakysymys, ja useat vastaukset olivat mahdollisia); Eurostat [earn_ses10_01], [earn_ses14_01], [earn_ses18_01], palkkarakennetutkimus 2010, 2014 ja 2018 (mukaan lukien >10 työntekijän yritykset (NACE-koodit B–S, pois lukien O), yksi vastaus kullekin paikalliselle yksikölle)

Neuvottelujen tasot

Vuoden 2010 ja työehtosopimusuudistusten jälkeen tärkein/useimmin käytetty neuvottelutaso on ollut yritystaso.

Työministeriön tietojen mukaan työehtosopimusten eri tasoilla on selvä suuntaus työehtosopimusneuvottelujen hajauttamiseen.

Tilanne on muuttunut jonkin verran sen jälkeen, kun alakohtaisten työehtosopimusten voimassaolon jatkamismekanismi otettiin uudelleen käyttöön (elokuussa 2018). Vuonna 2018 yhteensä 10 voimassa olevaa valtakunnallista alakohtaista työehtosopimusta laajennettiin koskemaan kaikkia asianomaisia työnantajia.

Eri neuvottelutasoilla tehtyjen sopimusten lukumäärä, 2010–2021

Lähde: Työministeriö, INE GSEE, 2023

Sopimusten ominaispiirteet neuvottelujen eri tasoilla, 2010–2022

Huom: Kaikkien työehtosopimusten voimassaoloaika on enintään kolme vuotta.

Yleisimpiä ovat yrityskohtaiset sopimukset, vaikka niissä on epäedullisemmat palkkaehdot kuin alakohtaisissa/ammatillisissa työehtosopimuksissa tai EGSEE:ssä. Yrityspohjaisessa sopimuksessa ei kuitenkaan voida asettaa alhaisempia palkkoja kuin hallituksen asettamat palkat, ja sen on noudatettava kansallista vähimmäispalkkaa.

EGSEE sitoo vain työnantajajärjestöjen ja ammattiliittojen jäseniä.

Työajan osalta laki sallii työaikajärjestelyjä koskevien työehtosopimusten tekemisen yritystasolla; työaika saa olla enintään 40 tuntia viikossa yhden vuoden keskiarvona.

Työehtosopimusneuvottelujen tasot, 2022

Huom.: * Koskee vain yrityksen sisäisiä työaikajärjestelyjä ylittämättä laissa säädettyä enimmäistyöaikaa. ** Vuodesta 2012_ lähtienon asettanut ja EGSSE sisältää vain muita kuin palkka-asioita. theory_ EGSSE_ voi määrittää wages_,_ mutta vain allekirjoittajaosapuolille. Viikoittainen työaika on termi, joka otettiin ensimmäisen kerran käyttöön vuoden 1984 EGSSE:ssä, joka ratifioitiin lailla, ja siinä asetetaan enimmäisrajat.

Artikulaatio

Elokuussa 2018 järjestelmään tehtyjen muutosten jälkeen hallitus on asettanut kansallisen vähimmäispalkan, joka on pakollinen kaikille työnantajille. Alakohtaiset/ammatilliset sopimukset ovat pakollisia vain, jos ne kattavat 51 prosenttia työntekijöistä laissa säädetyn erityisen laajennusmekanismin mukaisesti.

Yritysmuotoiset sopimukset koskevat yrityksen työntekijöitä ja ovat ensisijaisia, jos alalla ei ole pakollista työehtosopimusta.

Neuvottelukierrosten ajoitus

Perinteisesti EGSSE-neuvottelut alkavat sopimuksen päättymistä seuraavan vuoden alussa. Toimialakohtaiset ja yrityskohtaiset työehtosopimusneuvottelut alkavat, kun edellinen sopimus on päättynyt. Neuvottelukierroksille ei ole erityistä tai kiinteää ajanjaksoa/ajankohtaa.

Koordinaatio

Erityisiä koordinointimekanismeja ei ole.

Pidennysmekanismit

Vuodesta 1990 vuoteen 2011 työministeri saattoi lain nro 1876/90 nojalla laajentaa ja julistaa työehtosopimuksen pakolliseksi kaikille alan työntekijöille, jos sopimus koski työnantajia, jotka työllistivät 51 prosenttia kyseisen alan työvoimasta. Pidennystä voi pyytää toimivaltainen ammattiliitto tai työnantajajärjestö.

Pidennys keskeytettiin, kun Kreikka pani täytäntöön pelastuspaketteja koskevia sopimuksia (laki nro 4024/2011). Uuden lain (laki nro 4472/17) myötä pidennysmekanismi oli tarkoitus ottaa uudelleen käyttöön tuolloin voimassa olleen tukiohjelman päätyttyä.

Elokuussa 2018 keskeytysajan (2012–2018) jälkeen pidennysmekanismi otettiin uudelleen käyttöön. Uudella lainsäädännöllä otettiin käyttöön alakohtaisten työehtosopimusten laajentamisen ehdot ja prosessit. Jos sopimuksen tehneen toimialakohtaisen työnantajajärjestön jäsenyritykset työllistävät vähintään 51 prosenttia kyseisen alan työntekijöistä, sopimus tulee ministeriön päätöksellä koko alalle velvoittavaksi. Tästä syystä työnantajajärjestöjen on annettava jäsenrekisterinsä vapaaehtoisesti. Jos työnantajajärjestöt eivät toimita rekisteriä, työehtosopimuksen pakollinen laajentaminen ei ole mahdollista.

Lokakuussa 2019 hallitus tarkisti jälleen pidennysmekanismia. Uusimman voimassa olevan lainsäädännön (laki nro 4635/30-10-2019) mukaan työehtosopimuksen tai välimiesmenettelyn päätöksen jatkaminen edellyttää seuraavaa prosessia.

• Kuka tahansa allekirjoittajista voi toimittaa virallisen hakemuksen työministerille (ja lähettää ilmoituksen ASE:lle) ja liittää siihen asiakirjat pidennyksen vaikutuksista kilpailukykyyn ja työllisyyteen.

• Tämän jälkeen ASE lähettää työministerille perustellun lausunnon, jossa otetaan huomioon edellä mainittu asia, sekä työministeriön toimivaltaisen osaston perustellun todistuksen siitä, että työehtosopimus sitoo työnantajia, jotka edustavat yli 50:tä prosenttia alan työntekijöistä.

• Työministeri myöntää sitten pidennyksen.

Lisäksi uudessa laissa säädetään poikkeuksista yrityksille, jotka ovat vakavissa taloudellisissa vaikeuksissa ja ovat konkurssissa tai neuvottelevat tuomioistuimen ulkopuolisesta sovintoratkaisusta tai taloudellisesta uudelleenjärjestelystä. Nämä yritykset voidaan vapauttaa verosta, jos ASE antaa perustellun lausunnon työehdoista tai koko työehtosopimuksen pakolliseksi julistamisesta. Lisäksi työministerin päätöksen perusteella ja ASE:n lausunnon perusteella on mahdollista vapauttaa tietyt yritykset ja yksilöidä kaikki tämän säännöksen täytäntöönpanoon liittyvät olennaiset kysymykset kunkin yrityksen osalta, erityisesti toimenpiteet olemassa olevien työpaikkojen suojelemiseksi.

Poikkeusmekanismit

Laissa nro 3845/2010 ja sitä seuranneessa lainsäädännössä säädetään yrityspohjaisten sopimusten mahdollisuudesta poiketa kyseisistä alakohtaisista/ammatillisista työehtosopimuksista sekä EGSEE:stä. Alaraja on hallituksen asettama kansallinen minimipalkka.

Elokuusta 2018 lähtien alakohtainen työehtosopimus ei kuitenkaan ole mahdollinen, jos toimialakohtainen työehtosopimus on tehty pakolliseksi.

Työaikakysymyksissä alemman tason sopimukset (yritysmuotoiset sopimukset) voivat poiketa ylemmän tason (alakohtaisista) sopimuksista, mutta EGSEE:n ja lainsäädännön mukaisesti viikoittainen työaika ei saa ylittää 40 tuntia.

Työehtosopimusten päättyminen

Lain nro 4046/2012 mukaan työehtosopimukset voivat olla vain määräaikaisia, ja niiden kesto on vähintään yksi vuosi ja enintään kolme vuotta. Aiemmin on varattu mahdollisuudesta tehdä myös toistaiseksi voimassa olevia työehtosopimuksia.

Saman lain myötä työehtosopimusten aiempi "laajentamisen" ja "jälkivaikutuksen" järjestelmä muuttui. Nyt kun työehtosopimus on päättynyt ilman uusimista, vain osa työehtosopimuksesta jää voimaan. Nykyisessä kehyksessä määrätään vanhan työehtosopimuksen kolmen kuukauden jatkoajasta uuden allekirjoittamiseen asti. Uusi "jälkivaikutusjärjestelmä" ei velvoita työnantajia maksamaan työntekijöille maksettavaa palkkaa kokonaisuudessaan, vaan ainoastaan peruspalkan (alan, ammatin tai yrityksen) ja neljä erityiskorvausta, jotka liittyvät palvelusaikaan, lapsiin, opiskeluun ja vaaralliseen työhön. Työnantaja voi määrätä näistä alennuksista yksipuolisesti ja ilman työntekijän suostumusta, kunnes ne korvataan uudella työehtosopimuksella tai kunnes työnantajan ja työntekijän välillä tehdään uusi yksilöllinen sopimus, joka voi sisältää vieläkin epäedullisempia ehtoja. Määrätään korotusten jäädyttämisestä sen jälkeen, kun saman työnantajan palveluksessa on kulunut yksi vuosi eli "palvelusaika", ja asiaa koskevien lakien, määräysten, työehtosopimusten tai jopa välimiesoikeuden päätösten vaikutus keskeytetään.

On huomattava, että lailla nro 4331/2015 otettiin uudelleen käyttöön kuuden kuukauden määräaika, mutta myöhemmin lailla nro 4336/2015 kolmen kuukauden ajanjakso vahvistettiin uudelleen.

Nykytilanne on siis se, että kun jokainen erillinen työehtosopimus päättyy, sopimus on voimassa kolmen kuukauden ajan, jonka aikana se voidaan neuvotella uudelleen (voimassa olevan lain viimeisimmän version (laki nro 4336/2015) mukaisesti).

Rauhanlausekkeet

Työrauhan säilyttämisvelvollisuus on pääsääntöisesti olennainen osa työehtosopimuksia ja seuraa velvoitteesta panna sopimukset täytäntöön vilpittömässä mielessä. Rauhanvelvoite kieltää työehtosopimuksen osapuolia käyttämästä kollektiivisesti esimerkiksi lakkoa tai työsulkua sen voimassaoloaikana sopimuksen kumoamiseksi tai muuttamiseksi.

Rauhanvelvoitteen rajoitukset voivat johtua aikaisemmista työehtosopimuksista tai välimiesoikeuden päätöksistä, jotka ovat myös perustuslain suojaamia. Rauhanvelvoitteesta ei tarvitse sopia pelkästään työehtosopimuksella, vaan siitä voidaan sopia myös yksinkertaisella ammattiliiton ja työnantajan välisellä sopimuksella.

Muut työehtosopimuksissa käsitellyt työelämän osa-alueet

Kreikassa työehtosopimuksissa käsitellään perinteisesti ja pääasiassa palkkakysymyksiä sekä etuuksia ja korvauksia sekä muita työhön liittyviä kysymyksiä, kuten lomaa. Sen jälkeen, kun vähimmäispalkan ja -palkan vahvistaminen oli poistettu EGSSE:n soveltamisalasta (laki nro 4093/2012 ja ministerikabinetin laki nro 6), kansallisen tason työmarkkinaosapuolet alkoivat käsitellä laajempia työmarkkinoihin liittyviä kysymyksiä ja kehittää yhteisiä toimia.

Vuoden 2016 EGSEE-tutkimuksessa työmarkkinaosapuolet sitoutuivat seuraaviin toimiin:

• varmistaa EGSSE:n aiemmissa versioissa vahvistettujen institutionaalisten edellytysten jatkuminen ja vahvistaa, että jos EGSSE:n interventiota koskevat määräykset poistetaan, ne aloittavat suorat neuvottelut sopimuksen palkkaehtojen määrittämiseksi – vähimmäispalkka mukaan lukien

• ovat yhtä mieltä siitä, että "tutkittuaan mahdollisuutta tehdä yhteistyötä Kansainvälisen työjärjestön kanssa ne toteuttavat tarvittavat toimet pakolaisten maahanmuutto-ongelman ratkaisemiseksi

• Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön, BusinessEuropen, UEAPME:n (nykyisin SMEUnited) ja Euroopan julkisia palveluja tarjoavien työnantajien ja yritysten keskuksen 25. maaliskuuta 2010 allekirjoittaman osallisuutta edistäviä työmarkkinoita koskevan eurooppalaisen puitesopimuksen sisällyttämisestä Kreikan lainsäädäntöön

• sopimalla toimintasuunnitelman laatimisesta esteiden arvioimiseksi ja sellaisten toimien toteuttamiseksi, joilla edistetään aktiivista osallistumista työmarkkinoille, esimerkiksi tarkastelemalla sellaisia kysymyksiä kuin pääsy ja uudelleenintegroituminen

Vuoden 2017 EGSEE-tutkimuksessa työmarkkinaosapuolet sopivat

• tehdä yhteistyötä työministeriön alaisuudessa pimeän työn torjumiseksi Kreikan pimeää työtä koskevassa vuoden 2016 diagnostisessa raportissa esitettyjen ILO:n ehdotusten pohjalta

• hyväksyä uusia toimenpiteitä rasismin ja syrjinnän torjumiseksi työpaikoilla

• hyväksyy Kreikan työterveys- ja työturvallisuusinstituutin kansallisen työterveys- ja työturvallisuusstrategian tekstin (Ελληνικό Ινστιτούτο Υγιεινής και Ασφάλειας στην Εργασία, Elinyae)

• ja toimittaa sen yhdessä hallitukselle hyväksyttäväksi

Vuoden 2018 EGSEE-tutkimuksessa työmarkkinaosapuolet sopivat yhteisten teknisten tutkimusryhmien perustamisesta seuraavista aiheista:

• ammatillinen sosiaaliturvarahasto (Ταμείο Επαγγελματικής Ασφάλισης)

• Yritys käynnistyy uudelleen – työpaikkoja pelastetaan

• Tehokkaan työehtosopimusneuvottelun suuntaviivat

He sopivat myös käynnistävänsä yhteisiä hankkeita seuraavista aiheista:

• Työn tulevaisuus

• ammattikoulutus

Lopuksi he pyysivät hallitusta perustamaan pysyvän kolmikantaisen neuvotteluneuvoston, kuten ILO:n yleissopimuksessa nro 144 määrätään.

Vuoden 2018 EGSSE:tä jatkettiin työministerin päätöksellä ensin 31. joulukuuta 2019 ja myöhemmin vuonna 2020 31. joulukuuta 2020 asti covid-19-pandemian vuoksi.

Vuoden 2021 EGSEE-tutkimuksessa työmarkkinaosapuolet sopivat seuraavista:

• hyväksymään eurooppalaisten työmarkkinaosapuolten kesäkuussa 2020 allekirjoittaman työelämän digitalisaatiota koskevan eurooppalaisen puitesopimuksen ja kehittämään toimia, jotka koskevat digitaalisten taitojen kehittämistä, ammatillista täydennyskoulutusta ja sertifiointia sekä työntekijöiden oikeudenmukaista siirtymistä vähähiiliseen talouteen

• vahvistamaan tukensa väkivallan ja seksuaalisen häirinnän torjumisesta työpaikalla tehdyn ILO:n yleissopimuksen nro 190 ja suosituksen nro 206 ratifioinnille

Vuoden 2022 EGSSE-aloitteella jatkettiin vuoden 2021 EGSEE-hankkeen sisältöä 30. kesäkuuta 2023 asti. Siihen sisältyi myös työryhmän perustaminen, jonka tarkoituksena on laatia ehdotus voittoa tavoittelemattomasta oikeushenkilöstä, joka kuuluu ammatillisen koulutuksen erityistiliin (Ειδικός Λογαριασμός Επαγγελματικής Κατάρτισης, ELEK), jota kansalliset työmarkkinaosapuolet hallinnoivat itsenäisesti.