Unkarin työelämän maaprofiili
Tässä profiilissa kuvataan Unkarin työelämän keskeisiä piirteitä. Sen tavoitteena on tarjota olennaista taustatietoa työelämää koskevista rakenteista, instituutioista, toimijoista ja sääntelystä.
Tähän sisältyy indikaattoreita, tietoja ja sääntelyjärjestelmiä seuraavista näkökohdista: toimijat ja instituutiot, työehtoiset ja yksilölliset työsuhteet, terveys ja hyvinvointi, palkka, työaika, osaaminen ja koulutus sekä tasa-arvo ja syrjimättömyys työssä. Profiileja päivitetään järjestelmällisesti kahden vuoden välein.
Vuosina 2012–2022 Unkarin bruttokansantuote (BKT) asukasta kohden kasvoi voimakkaasti (41,8 prosenttia), ja kasvuvauhti oli selvästi suurempi kuin EU:n keskiarvo samalla ajanjaksolla (15,3 prosenttia). Tämä johti ennätyksellisen korkeaan työllisyysasteeseen, ennätyksellisen korkeaan työllisyysasteeseen ja ennätyksellisen alhaiseen työttömyysasteeseen vuoden 2019 viimeisellä neljänneksellä. Vuonna 2020 BKT laski pandemian seurauksena 4,7 prosenttia vuoteen 2019 verrattuna. Työttömyys kasvoi, merkittävimmin nuorten keskuudessa. Vahva talouskasvu kuitenkin palasi vuonna 2021 ja suuressa osassa vuotta 2022. Tämän seurauksena työllisten määrä palasi vuoden 2022 alussa aiemmalle ennätystasolle ja nousi sen jälkeen uuteen ennätykseen. Työllisyysaste elpyi nopeasti työikäisen väestön pienenemisen vuoksi. Samaan aikaan työttömyysaste saavutti pandemiaa edeltävän alimman tason (3,6 %) vuonna 2022. On kuitenkin huomattava, että pandemian jälkeinen parannus ei ollut yhtenäinen: nuorisotyöttömyysaste ei ole koskaan saavuttanut pandemiaa edeltävää alhaisinta tasoa. Työllisyysasteen elpyminen pandemian jälkeen oli naispalkansaajilla nopeampaa kuin miespalkansaajilla.
Yleistä oikeudellista kehystä uudistettiin perusteellisesti vuosina 2011–2012. Työlaista vuonna 2012 annetussa laissa I (2012. évi I. törvény a munka törvénykönyvéről) säännellään yksityisen sektorin työllisyys- ja työvoimakysymyksiä.
Myös työmarkkinasuhteiden oikeudellinen kehys on muuttunut perusteellisesti pääasiassa muuttamalla kansallisia kuulemis- ja neuvotteluinstituutioita sekä tarkistamalla työehtosopimusneuvottelujen asemaa ja sääntöjä osana uutta työlakia.
Myös vuoden 1989 lakia VII (lakko-oikeudesta) muutettiin merkittävästi vuosina 2010 ja 2012.
Merkittävä muutos työaikasääntelyyn hyväksyttiin työlain muutoksella vuonna 2018 (2018. évi CXVI. törvény a munkaidő-szervezéssel ja a munkaerő-kölcsönzés minimális kölcsönzési díjával összefüggő egyes törvények módosításáról).
Covid-19-pandemian aikana säädettiin väliaikaisia säännöksiä, joilla sallittiin poikkeaminen työlaista ja muusta lainsäädännöstä, nimittäin työnantajien yksipuolisen päätöksenteon laajentaminen esimerkiksi työaikataulusta, viitejaksoista ja etätyöstä.
Työlakiin tehtiin vuoden 2022 lopussa lisää muutoksia (vuoden 2022 laki LXXIV). Ne koskivat ennen kaikkea palkallisen loman sääntelyä, työntekijöiden oikeutta saada tietoa työoloistaan (esimerkiksi työaikatauluista) ja niiden työntekijöiden olosuhteita, jotka eivät pysty hoitamaan työvelvoitteitaan sairauden vuoksi.
Kahden viime vuosikymmenen aikana Unkarin työmarkkinasuhteet ovat vähitellen muuttuneet vahvasta kansallisesta kolmikantayhteistyöstä vain rajoitettuun kuulemiseen, työehtosopimusneuvottelujen huomattavasta kattavuudesta melko alhaiseen ja epätasaiseen suhteeseen ja uusista rakenteista (kuten yritysneuvostoista, alakohtaisista vuoropuhelukomiteoista ja alueellisista kolmikantaelimistä) vähemmän ja heikompiin instituutioihin. Samaan aikaan työmarkkinaosapuolet ovat kamppailleet säilyttääkseen jäsenensä ja säilyttääkseen asemansa taloudessa ja yhteiskunnassa. Hallituksilla on aina ollut merkittävä poliittinen rooli työmarkkinasuhteiden luomisessa, ei vain oikeudellisen kehyksen luomisen vuoksi, vaan myös kumppanina, joka on sitoutunut vaihtelevassa määrin yhteistyöhön työmarkkinaosapuolten kanssa ja luottaa myös niiden itsenäiseen panokseen.
1990-luvun alussa silloisessa työlaissa (laki XXII vuodelta 1992) säädettiin erityinen yritysneuvostojen (osallistumista) ja ammattiliittojen (työehtosopimusneuvotteluja) rinnakkaiselon muoto työpaikoilla. He toimivat tässä keskinäisen riippuvuuden skenaariossa vuoteen 2012 asti, jolloin uusi työlaki (vuoden 2012 laki I) muutti heidän roolejaan ja valtuuksiaan säilyttäen samalla rinnakkaisen läsnäolonsa, mikä toi konkreettisia muutoksia työpaikkojen suhteisiin.
Vuonna 2004 otettiin käyttöön kahdenvälisiä alakohtaisia vuoropuhelukomiteoita, joiden tehtävänä oli käsitellä työmarkkinasuhdejärjestelmän heikointa lenkkiä, vaikka kahdenvälisellä työmarkkinakumppanuudella ei ollut perinteitä. Tällä hetkellä niitä on 24 sektorilla/alasektorilla, ja ne keskustelevat pääasiassa alaan liittyvistä kysymyksistä. Pitkälle kehittyneestä oikeudellisesta ja institutionaalisesta kehyksestä huolimatta työehtosopimusneuvottelujen pääasiallinen muoto käydään yritystasolla.
Kansallisten etujen sovitteluneuvosto (Országos Érdekegyeztető Tanács, OÉT), jolla on aiemmin ollut eri nimiä, tarjosi monien vuosien ajan kolmikantapuitteet, joiden valtuudet pysyivät käytännössä muuttumattomina. Sen lisäksi, että täällä solmittiin vuosittainen sopimus pakollisista vähimmäispalkoista ja yleisiä palkankorotuksia koskevat suositukset, osapuolet neuvottelivat myös erilaisista taloudellisista kysymyksistä. Orbánin hallitus hajotti tämän keskuselimen vuonna 2010 ja korvasi sen moni- ja kolmikantarakenteilla, joiden roolit ovat paljon rajallisemmat.
Työmarkkinasuhteita koskeva institutionaalinen rakenne ei muuttunut covid-19-kriisin aikana tai sen jälkeen. Hallitus jätti edelleen huomiotta työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun foorumit tehdessään tärkeitä päätöksiä. Pandemian aikana useat työlain säännökset keskeytettiin väliaikaisesti – lähinnä työntekijöiden vahingoksi – hallituksen asetuksella ilman ammattiliittojen kuulemista. Samoin liitot protestoivat turhaan useita joulukuussa 2022 tehdyn työlain muutoksen säännöksiä vastaan.
