Toimijat ja instituutiot Italiassa

Tässä jaksossa kuvataan työmarkkinaosapuolten vuoropuheluun, työmarkkinasuhteisiin ja työolojen sääntelyyn osallistuvia viranomaisia.

CNEL perustettiin Italian perustuslain 99 §:llä. Ks. lisätietoja kohdasta "Kolmi- ja kahdenväliset elimet ja yhteistoiminta".

Vaikka työ- ja sosiaaliministeriö, Italian yritysministeriö ja Made in Italy, talouskehitysministeriö ja paikallisviranomaiset eivät ensisijaisesti osallistuisikaan työmarkkinaosapuolten vuoropuheluun kansallisella tasolla, niiden on usein helpotettava työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua yritystasolla yritysten kriisitilanteissa (toisin sanoen työehtosopimusten allekirjoittaminen joukkoirtisanomisten yhteydessä tai työntekijöiden toimeentulotukitoimenpiteiden yhteydessä). Joissakin harvoissa tapauksissa (eli kun johtavat yritykset tai osittain valtion omistamat yritykset ovat vaikeuksissa) hallitus pyrkii itse edistämään, sovittelemaan ja tukemaan työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua.

INPS on ei-taloudellinen julkinen elin, joka hallinnoi lähes koko Italian sosiaaliturvajärjestelmää ja vakuuttaa suurimman osan itsenäisistä ammatinharjoittajista sekä julkisen ja yksityisen sektorin työntekijöistä. Instituutti on kansallisen hyvinvointijärjestelmän tukipilari.

INAIL on ei-taloudellinen julkinen elin, joka hallinnoi pakollista työpaikkatapaturma- ja ammattitautivakuutusta.

Lain nro 149/2015 voimaantulon jälkeen perustettiin kansallinen työsuojeluviranomainen. Tarkastuslaitos suorittaa tarkastuksia, joita ovat aiemmin suorittaneet työ- ja sosiaaliministeriö, INPS ja INAIL. Sitä valvoo työ- ja sosiaaliministeri, ja sitä valvoo tilintarkastustuomioistuin.

Italian oikeusjärjestelmässä työtuomari nimeää kuhunkin yleiseen tuomioistuimeen ensimmäisenä oikeusasteena erikoistuneen jaoston (työtuomioistuimet), toisen oikeusasteen muutoksenhakutuomioistuimen ja korkeimman kassaatiotuomioistuimen erityisjaoston (työtuomioistuimet) laillisuusvalvontaa varten, jolla on toimivalta ratkaista erityisiä työoikeuteen ja sosiaaliturvaan liittyviä kysymyksiä. Tuomioistuimen päätösten lisäksi yksittäisiä työsuhteita koskevat riidat voidaan ratkaista myös tuomioistuimen ulkopuolisella sovittelumenettelyllä jollakin lainsäätäjän perustamista "suojatuista foorumeista". Laissa säädetyssä menettelyssä säädetään, että päätöksen voi tehdä sovittelulautakunta, jonka puheenjohtajana toimii alueellisesti toimivaltaisen maakunnan työvoimaosaston johtaja ja joka koostuu työntekijöiden ja työnantajien edustajista.

Kansallinen aktiivisen työmarkkinapolitiikan virasto (ANPAL) edistää ihmisten oikeutta työhön, koulutukseen ja ammatilliseen kehittymiseen. koordinoi työvoimapalvelujen kansallista verkostoa ja vastaa työvoimatietojärjestelmästä.

Työmarkkinaosapuolten edustavuuden määrittämiskriteereitä on muutettu useita kertoja vuosien varrella. Ensimmäinen ja ainoa säännös vuoteen 1970 asti oli Italian perustuslain 39 §:ssä, jossa säädetään yhdestä ainoasta perusteesta, joka perustuu liitännäistyöläisten määrään. Työmarkkinaosapuolten ja hallituksen 3. heinäkuuta 1993 allekirjoittamassa yhteisymmärryspöytäkirjassa (Protocollo d'Intesa) tehtiin keskeisiä muutoksia työntekijöiden edustukseen Italiassa. Työntekijät voivat nimittää yhtenäiset ammattiliittojen edustajat vaaleilla ja yritysten ammattiliittojen edustajien sijasta.

Confindustria, CGIL, CISL ja UIL allekirjoittivat 14 päivänä tammikuuta 2014 vuoden 2014 TU:n, jossa vahvistettiin uudet edustavuutta koskevat säännöt. Erityisesti vuoden 2014 TU:n mukaan ammattiliittojen on saavutettava 5 prosentin edustavuuskynnys voidakseen osallistua kansallisiin työehtosopimusneuvotteluihin, mitattuna ammattiliiton jäsenten prosenttiosuuden ja samojen ammattiliittojen RSU:n vaaleissa saamien äänien prosenttiosuuden keskiarvona. NCBA:t ovat sitovia, jos ne ovat allekirjoittaneet ammattiliitot, joiden edustavuustaso on 50 % + 1, ja jos työntekijöiden enemmistö hyväksyy ne kansanäänestyksessä. Lisäksi vuoden 2014 TU:ssa todetaan, että yritystason sopimukset ovat sitovia, jos RSU:n jäsenten enemmistö on allekirjoittanut ne tai RSA saa suurimman osan työntekijöiden valtakirjoista.

Tietoa ammattiliittojen edustuksesta

Työntekijöillä on perustuslaissa vahvistettu oikeus järjestäytyä ja liittyä ammattiliittoihin (39 artikla) ja lakkoilla (40 artikla). Nämä oikeudet antavat vapauden liittyä ammattiliittoihin ja olla osallistumatta lakkoihin.

Työntekijöiden asemasta annetussa säännössä (17 artikla) mainitaan "mukavuusammattiliittojen" (sindacati di comodo) tai "keltaisten ammattiliittojen" – eli työnantajien ja heidän järjestöjensä perustamien ja tukemien ammattiliittojen

Ammattiliittoihin liittymisen ulkopuolelle jäävien työntekijäryhmien ja alojen osalta Italiassa ainoat voimassa olevat rajoitukset koskevat sotilas- ja poliisivoimien jäseniä. Molemmilla näillä ryhmillä on oikeus järjestäytyä ammattiliittoihin, mutta erillisjärjestelmässä – toisin sanoen ammattiliitoissa, jotka ovat yksinomaan poliisien ja sotilaiden muodostamia, ohjaamia ja edustamia (kuten säädetään laissa nro 121/1981 poliisin jäsenten osalta ja laissa nro 46/2022 sotilasjäsenten osalta perustuslakituomioistuimen päätöksen 120/2018 mukaisesti). Sekä armeija että poliisi eivät saa lakkoilla.

Ammattiyhdistystiheyden ja jäsenmäärän osalta Italiassa vuosina 2010–2022 suuntaus on negatiivinen. Vuosilta 2020–2022 ei kuitenkaan voida ilmoittaa tarkkoja lukuja. Italiassa ei ole avointa järjestelmää työntekijöiden ammattiliittojen jäsenyyden mittaamiseksi, eivätkä ammattiliitot yleensä julkaise virallisia ja tarkkoja tietoja eivätkä virallisesti varmennettuja (eli riippumattomien viranomaisten vahvistamia) tietoja.

Järjestäytymisen kielteinen suuntaus osoittaa, että Italian kansalaiset eivät yleisesti pidä välittävien elinten ryhmittymisestä ja niihin osallistumisesta, mikä ilmentää yleistä edustuskriisiä sekä poliittisella että ammattiyhdistystasolla.

Ammattiliittojen jäsenmäärä ja jäsentiheys 2010–2022

Huom.:* Ammattiliittoon kuuluvien työntekijöiden osuus. ** Ammattiliiton jäsenyys on laskettu ammattiliiton kokonaisjäsenyydestä ja mukautettu tarvittaessa ammattiliittojen jäsenille, jotka eivät kuulu aktiivi-, huollettavaan ja palkattuun työvoimaan (eli eläkkeellä olevat työntekijät, itsenäiset ammatinharjoittajat, opiskelijat, työttömät). Ei ilmoitettava.

Lähde: OECD ja AIAS (2021).

Tärkeimmät ammattiliittojen keskusjärjestöt ja liitot

Italian suurimmat ammattiliittojen keskusjärjestöt jäsenmäärällä mitattuna ovat CGIL, CISL ja UIL. Kun otetaan huomioon, että Italian ammattiliitot eivät yleensä julkaise virallisia ja tarkkoja tietoja eivätkä virallisesti varmennettuja ja vahvistettuja tietoja, voidaan ilmoittaa seuraavat omat ilmoitukset.

• CGIL ilmoittaa, että sillä on yli 5 miljoonaa jäsentä.

• CISL ilmoittaa, että sillä on yli 4 miljoonaa jäsentä.

• UIL ilmoittaa, että sillä on yli 2 miljoonaa jäsentä.

Virallisia tietoja ei ole mahdollista ilmoittaa, koska niitä ei ole saatavilla. Työ- ja sosiaaliministeriön tiedonantoa itse ilmoitetuista tiedoista odotetaan.

Tärkeimmät ammattiliittojen keskusjärjestöt ja keskusjärjestöt*

Huomautuksia: * Huomaa, että ammattiliiton jäsenyyttä koskevat tiedot eivät ole virallisia tai virallisesti varmennettuja, koska riippumattomat viranomaiset eivät ole vahvistaneet niitä. Tietoja luovuttavat suoraan ammattiliitot tai niiden tutkimuskeskukset. ** Eläkeläisten ammattiliitot neuvottelevat usein kuntien kanssa paikallisesta julkisesta politiikasta. N.A., ei saatavilla.

Tietoja työnantajan edustuksesta

Työnantajaorganisaatioon liittymisestä ei synny velvoitteita, lukuun ottamatta työnantajaorganisaation neuvottelemaa ja allekirjoittamaa velvollisuutta soveltaa NCBA:ta. Viime vuosina työnantajajärjestöt ovat täydentäneet perinteistä edunvalvontarooliaan suhteissaan ammattiliittoihin kahdella muulla tehtävällä:

• jäsentensä liiketoimintaa ja kehittämistä tukevien palvelujen tuottaminen

• poliittisen talouden ja hallinnon puitteissa poliittisten instituutioiden kanssa käytävän vuoropuhelun edistäminen verokysymyksistä, strategisista investoinneista, eurooppalaisista uudistuksista jne.

Organisaatioiden väliset innovaatiot ovat kukoistaneet erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten organisaatioiden (yhteiset elimet, jotka tarjoavat jäsenilleen hyvinvointia ja palveluja) alalla.

Työnantajatiheyden ja jäsenmäärän osalta Italiassa vuosina 2012–2022 suuntausta ei voida määrittää virallisten tietojen puutteen vuoksi.

Työnantajajärjestöjen jäsenmäärä ja jäsentiheys, 2012–2022 (%)

Huom.:* Niiden työntekijöiden prosenttiosuus, jotka työskentelevät yrityksessä, joka on jäsenenä missä tahansa työnantajajärjestössä, joka osallistuu työehtosopimusneuvotteluihin. Ei saatavilla.

Keskeiset työnantajajärjestöt ja keskusjärjestöt

CNEL:ään osallistuvat työnantajajärjestöt

Virallisia tietoja ei ole mahdollista ilmoittaa, koska niitä ei ole saatavilla. Työ- ja sosiaaliministeriön tiedonantoa itse ilmoitetuista tiedoista odotetaan.

Keskeiset työnantajajärjestöt ja keskusjärjestöt*

Huomaa: * Huomaa, että työnantajajärjestöjen jäsenyyttä koskevat tiedot eivät ole virallisia tai virallisesti varmennettuja, koska riippumattomat viranomaiset eivät vahvista niitä. Tietoja luovuttavat suoraan työnantajajärjestöt tai niiden tutkimuskeskukset. N.A., ei saatavilla.

Institutionaalisella tasolla CNEL on Italian perustuslailla (99 §) perustettu neuvoa-antava elin, johon kuuluu työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan edustajia.

CNEL:ää johtaa 64 hallituksen jäsentä, jotka nimitetään viiden vuoden välein. Tasavallan presidentit nimittävät suoraan 10 jäsentä: ministerineuvoston puheenjohtaja ehdottaa kahta jäsentä; Muut nimeää Italian presidentti kuulemismenettelyn jälkeen, jossa työmarkkinaosapuolet ja kansalaisjärjestöt ehdottavat johtokunnan jäseniä kiintiöidensä rajoissa.

CNEL:llä on oikeus laatia lainsäädäntöä, ja se hoitaa monia tärkeitä tehtäviä, kuten laatii parlamentin, hallituksen tai alueiden pyynnöstä mietintöjä, lausuntoja ja selvityksiä lakiesityksistä tai talous- ja sosiaalipolitiikkaan liittyvistä kysymyksistä. Lisäksi CNEL hallinnoi, toteuttaa ja päivittää neuvottelusopimusten kansallisia arkistoja.

paritaarisia instituutioita (enti bilaterali), joiden tarkoituksena on tarjota jäsenilleen hyvinvointia ja palveluja. Näistä instituutioista on tullut yhä tärkeämpiä viime vuosina. Niitä on useita, ja niitä voivat perustaa työnantajajärjestöt ja ammattiliitot poikkihallinnollisella tai alakohtaisella tasolla. Työmarkkinaosapuolet johtavat yhdessä paritaarisia instituutioita, ja niillä on sisäinen organisaatiorakenne, joka koostuu edustajakokouksesta, johtokunnasta, puheenjohtajasta, pääjohtajasta ja seurantakomiteasta. Työmarkkinaosapuolet nimittävät nämä hallintoelimet yleensä kolmen tai neljän vuoden välein. Yhteiset elimet käsittelevät useita kysymyksiä, kuten palkkoja, ammattitaitoa, koulutusta, työaikaa ja työttömyysturvaetuuksia. Ne voidaan luokitella institutionaalisiin rahastoihin tai ei-institutionaalisiin rahastoihin.

Elimiä voidaan pitää institutionaalisina rahastoina siltä osin kuin laissa asetetaan erityiset tavoitteet työehtosopimusneuvotteluille, joita on jatkettava rahastojen kautta, tai niiden kautta toteutettaville erityisjärjestelmille. Rahastoja ovat eläkekassat, yksityiset sairaanhoitokassat, työttömyyskassat ja ammatillisen koulutuksen kassat. Ei-institutionaaliset rahastot ovat rahastoja, jotka pyrkivät tavoitteisiin tai toteuttavat järjestelmiä, jotka ovat itsesäänneltyjä työehtosopimusneuvotteluilla.

Tärkeimmät kolmi- ja kaksikantaelimet

Italiassa on kahdenlaisia työpaikkatason edustustyyppejä: RSA:t ja RSU:t.

RSA:t perustetaan yritystasolla työntekijöiden aloitteesta ammattiliitoissa, jotka allekirjoittavat kyseisessä yrityksessä sovellettavan NCBA:n työntekijöiden asemasta annetun lain mukaisesti (19 §). Perustuslakituomioistuimen päätöksen 231/2013 mukaan RSA-sopimuksia voivat perustaa myös ammattiliitot, jotka eivät ole allekirjoittaneet sovellettavia työehtosopimuksia mutta jotka ovat osallistuneet aktiivisesti niihin liittyvään työehtosopimusneuvotteluun.

1990-luvun alussa työehtosopimusneuvottelut korvasivat useimmilla tuotantoaloilla RSA:t RSU:illa, joita säännellään monialaisilla sopimuksilla eikä lailla. RSU:t perustavat ammattiliitot, jotka allekirjoittivat tai tunnustivat virallisesti vuoden 2014 TU:n. Julkishallinnossa RSU:ita säännellään kuitenkin 30. maaliskuuta 2001 annetun lain nro 165 42 §:ssä.

RSA:iden ja RSU:iden välillä ei ole merkittäviä eroja toiminnan tai valtuuksien suhteen. Heidän tehtävänsä on sama: neuvotella yritystason työehtosopimuksista työnantajan kanssa ja osallistua tiedotus- ja kuulemismenettelyihin. RSU:t korvaavat RSA:t työehtosopimusneuvottelujen tasolla, ja kaikki työntekijät valitsevat ne. RSA:t/RSU:t voidaan perustaa tuotantoyksiköihin, joissa on yli 15 työntekijää.

Edustuselinten sääntely, kokoonpano ja toimivalta