Luxemburgin työelämän maaprofiili
Tässä profiilissa kuvataan Luxemburgin työelämän keskeisiä piirteitä. Sen tavoitteena on tarjota olennaista taustatietoa työelämää koskevista rakenteista, instituutioista, toimijoista ja sääntelystä.
Tähän sisältyy indikaattoreita, tietoja ja sääntelyjärjestelmiä seuraavista näkökohdista: toimijat ja instituutiot, työehtoiset ja yksilölliset työsuhteet, terveys ja hyvinvointi, palkka, työaika, osaaminen ja koulutus sekä tasa-arvo ja syrjimättömyys työssä. Profiileja päivitetään järjestelmällisesti kahden vuoden välein.
Luxemburgin bruttokansantuote (BKT) asukasta kohden oli lähes kolme kertaa suurempi kuin EU27:n keskiarvo vuonna 2022. Luxemburgin talous kasvoi vuonna 2019 lähes 2,3 prosenttia, joten se on yksi EU:n vahvimmista.
Luxemburgissa oli 31. joulukuuta 2023 672 050 asukasta. Suuriruhtinaskunnassa asuvien ulkomaalaisten osuus oli suuri. Samana päivänä ulkomaalaisten osuus oli 317 678 henkilöä, mikä on 47,3 prosenttia koko väestöstä.
Date | Total population | Luxembourgish men | Luxembourgish women | Foreign men | Foreign women | Share of foreigners (%) |
31 December 2019 | 626,108 | 162,267 | 167,376 | 152,697 | 143,768 | 47.4 |
31 December 2020 | 634,730 | 165,056 | 170,248 | 154,400 | 145,026 | 47.2 |
31 December 2021 | 645,397 | 168,014 | 173,216 | 157,050 | 147,117 | 47.1 |
31 December 2022 | 660,809 | 171,126 | 176,276 | 161,318 | 152,089 | 47.4 |
31 December 2023 | 672,050 | 174,675 | 179,697 | 163,599 | 154,079 | 47.3 |
Lähde: Statec, 2023a
Työmarkkinat ovat edelleen erittäin aktiiviset, sillä Luxemburgissa asuvien 288 918 työntekijän lisäksi 227 623 rajatyöntekijää ylittää päivittäin Belgian, Ranskan ja Saksan rajat työskennelläkseen Luxemburgissa (joulukuu 2023).
Työllisyystilanne 2021–2023
Total | Luxembourg residents | Cross-border commuters | Cross-border commuters (%) | ||
December 2021 | Private sector employees | 430,534 | 222,171 | 208,363 | 48.4 |
| Civil servants | 34,837 | 32,744 | 2,093 | 6.0 | |
| Self-employed people | 28,763 | 23,101 | 5,662 | 19.7 | |
| Total domestic employment | 494,134 | 278,016 | 216,118 | 43.7 | |
December 2022 | Private sector employees | 444,143 | 228,654 | 215,489 | 48.5 |
| Civil servants | 36,096 | 33,758 | 2,338 | 6.5 | |
| Self-employed people | 29,386 | 23,421 | 5,965 | 20.3 | |
| Total domestic employment | 509,625 | 285,833 | 223,792 | 43.9 | |
December 2023 | Private sector employees | 448,936 | 230,148 | 218,788 | 48.7 |
| Civil servants | 37,502 | 34,939 | 2,563 | 6.8 | |
| Self-employed people | 30,103 | 23,831 | 6,272 | 20.8 | |
| Total domestic employment | 516,541 | 288,918 | 227,623 | 44.1 |
Huomautus: Henkilöt, jotka työskentelevät kotitaloustyössä Luxemburgissa.
Lähde: Sosiaaliturvaministeriö, sosiaaliturvan yleinen tarkastusvirasto (IGSS), 2023 (Luxemburgin sosioekonomisen tutkimuksen instituutin (LISER) laskelmat)
Kotimaisen kokonaistyöllisyyden kasvuvauhti vuosina 2021–2022 (joulukuussa) oli 3,1 %. Rajat ylittävässä työssä se oli 3,6 prosenttia ja Luxemburgissa asuvien (luxemburgilaisten ja ulkomaalaisten) työllisyyden osalta 2,8 prosenttia. Kasvuvauhti oli hitaampi vuosina 2022–2023 (joulukuussa): 1,4 % kaikesta kotimaisesta työllisyydestä, 1,7 % rajat ylittävästä työstä ja 1,1 % Luxemburgissa asuvien työllisyydestä.
Joulukuussa 2022 15 760 työtöntä asukasta rekisteröitiin kansalliseen työvoimatoimistoon (Agence pour le développement de l'emploi, ADEM) työllistymiskelpoisiksi (ADEM, 2023a). Tämä oli 3,9 % vähemmän kuin joulukuussa 2021 (ADEM, 2023b). Vuonna 2022 työttömyysaste oli 4,8 % (kausivaihteluilla korjattuna). Samanlaisten arvojen havaitsemiseksi meidän on palattava vuoden 2008 loppuun ja vuoden 2009 alkuun. Yhteensä 18 198 työtöntä asukasta oli työllistyessä 31. joulukuuta 2023 (työttömyysaste 5,5 %), mikä merkitsi 2 438 henkilön (15,5 %) kasvua 31. joulukuuta 2022 verrattuna. Viimeisimpien tietojen mukaan ADEMiin rekisteröityneiden kotimaisten työnhakijoiden määrä oli 31. maaliskuuta 2024 17 654 (työttömyysaste 5,6 %), mikä on 2 322 (eli 15,1 %) enemmän kuin maaliskuussa 2023.
Kaikki työnantajien edustusta, ammattiliittojen edustusta ja työehtosopimusneuvotteluja koskeva työlainsäädäntö sisältyy työlainsäädäntöön. Lakisääteinen työviikko on 40 tuntia, jota voidaan pidentää 48 tuntiin. Vuonna 2016 työlakiin tehtiin kuitenkin merkittävä työaikasääntelyn muutos, jossa väliaikaisesti voimassa oleva viitejaksojärjestelmä korvattiin pysyvällä. Tämä järjestelmä mahdollistaa viiteajanjakson pidentämisen enintään neljään kuukauteen tietyin edellytyksin ja tietyin rajoituksin tai jopa 12 kuukauteen työehtosopimusneuvotteluissa. Käytännössä tämä uudistus mahdollistaa viikoittaisen työajan pidentämisen vahvistettuja tunteja pidemmälle edellyttäen, että se jää keskimäärin alle 48 tuntiin viikossa neljän kuukauden aikana tai enemmän työehtosopimuksista riippuen.
Lisäksi vuonna 2016 tuli asteittain voimaan laki työntekijöiden edustuksen uudistamisesta yrityksissä, ja vanhempainvapaan uudistus tuli voimaan 1.12.2016.
Lopuksi on todettava, että työlain muuttamisesta 25. huhtikuuta 2019 annetulla lailla pidennettiin lakisääteisten lomien vähimmäiskestoa 26 työpäivään vuodessa työntekijän iästä riippumatta – eli yhdellä päivällä enemmän kuin ennen, johon lisätään lakisääteinen yleinen vapaapäivä 9. toukokuuta (Eurooppa-päivä).
"Luxemburgin mallin" käsitteeseen viitataan usein, kun keskustellaan työmarkkinaosapuolten vuoropuhelusta tai suurherttuakunnan sisäisistä työmarkkinasuhteista. Malli perustuu työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun rakenteeseen ja kulttuuriin, jolla voidaan ratkaista erimielisyyksiä ja tuoda eri taustoista tulevat tärkeimmät toimijat yhteen yhteisymmärrykseen siitä, millä toimenpiteillä maan taloudellista ja sosiaalista hyvinvointia voidaan parantaa. Tämä ulottuvuus herättää edelleen suurta vastakaikua työmarkkinaosapuolten vuoropuheluun osallistuvien keskuudessa kaikilla tasoilla. Luxemburgin työmarkkinaosapuolten vuoropuhelulle on ominaista myös sen perinteinen kolmikantaulottuvuus, johon osallistuvat ammattiliitot, työnantajajärjestöt ja hallitus. Valtiota pidetään itsenäisenä työmarkkinaosapuolena. Suurin osa kansallisella tasolla tehdyistä tärkeistä sopimuksista – esimerkiksi inflaation hillitsemisestä, julkisen talouden tasapainosta, yritysten kilpailukyvystä ja työmarkkinatilanteesta – neuvotellaan kaikkien kolmen osapuolen kesken. Vuoteen 2010 mennessä Luxemburgin kolmikantamallia ei kyseenalaistettu (Thill ja Thomas, 2010). Ensimmäinen vakava kolmikantavuoropuhelun rikkomus tapahtui huhtikuussa 2010, kun kolmikantainen koordinointikomitea ilmoitti, että Luxemburgin talouden kilpailukykyä, työllisyyspolitiikkaa ja julkista taloutta koskevat keskustelut eivät johtaneet yhteisymmärrykseen. Hallitus, joka on johtanut maata joulukuusta 2013 lähtien, on kuitenkin korostanut sitoutumistaan työmarkkinaosapuolten vuoropuheluun ja pyrkii palauttamaan kolmikantaisen koordinoinnin. Allekirjoitettuaan kahdenvälisen sopimuksen ammattiliittojen kanssa (marraskuussa 2014) ja toisen työnantajien edustajien kanssa (tammikuussa 2015) hallitus kannusti työmarkkinaosapuolia palaamaan maan aiempaan kolmikantakuulemisen perinteeseen (Eurofound, 2015). Hallituksen sitoumuksesta huolimatta työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu kansallisella tasolla on hidastunut vuodesta 2016 lähtien. Useita kahdenvälisiä kokouksia pidettiin, mutta asialistalla ei ollut kansallisia kolmikantaneuvotteluja. Vasta 30. kesäkuuta 2019 kolmikantakokouksessa päätettiin uusista teräsalan sopimuksista. Covid-19-kriisin aikana järjestettiin useita kolmikantakokouksia, joissa keskusteltiin pandemian hallinnasta ja palkkojen indeksoinnin vaikutusten lieventämiseen tähtäävien toimenpiteiden täytäntöönpanosta.
