Luxemburgin työelämän maaprofiili
Tässä profiilissa kuvataan Luxemburgin työelämän keskeisiä piirteitä. Sen tavoitteena on tarjota olennaista taustatietoa työelämää koskevista rakenteista, instituutioista, toimijoista ja sääntelystä.
Tähän sisältyy indikaattoreita, tietoja ja sääntelyjärjestelmiä seuraavista näkökohdista: toimijat ja instituutiot, työehtoiset ja yksilölliset työsuhteet, terveys ja hyvinvointi, palkka, työaika, osaaminen ja koulutus sekä tasa-arvo ja syrjimättömyys työssä. Profiileja päivitetään järjestelmällisesti kahden vuoden välein.
Työsuhteiden keskeinen huolenaihe on työn ja työllisyyden kollektiivinen hallinta. Tässä osiossa tarkastellaan työehtosopimusneuvotteluja Luxemburgissa.
Työmarkkinaosapuolten on neuvoteltava työehtosopimuksista tiettyjen muodollisuuksien mukaisesti, ja ne on toimitettava ITM:lle työministerin hyväksyttäväksi. Työehtosopimuksia on kahdenlaisia:
työnantajan tai yritysryhmän (tai niiden edustajien) ja ammattiliiton neuvottelemat vakiomuotoiset työehtosopimukset, jotka ovat oikeudellisesti sitovia allekirjoittajien välillä
työehtosopimukset, joita laajennetaan suurherttuan asetuksella ja joita sovelletaan kaikkiin kyseisen ammatin työnantajiin ja työntekijöihin
Tärkeimmät neuvottelutasot ovat sektori- ja yritystasot. Näiden kahden yhteisymmärryksen tason suhteellinen merkitys vaihtelee toimialoittain. Alakohtaisia sopimuksia on olemassa sellaisilla aloilla kuin pankki-, vakuutus-, yksityisturvallisuus-, rakennus- ja kaikki niihin liittyvät käsityöläiset sekä sairaala- ja sosiaaliala. Nämä yhden toimialan sopimukset kattavat 100 % työvoimasta, ja työministeriö laajentaa niitä. Monilla aloilla ei kuitenkaan ole toimialakohtaisia sopimuksia. Vuonna 2018 59 prosentin kaikista työntekijöistä työehtoja säänneltiin työehtosopimusneuvotteluilla (Statec, 2022a), mikä on melko korkea taso huolimatta työehtosopimusneuvottelujen suuresta hajauttamisesta ja työehtosopimusneuvottelujen heikkoudesta joillakin aloilla. Ellei työehtosopimuksessa toisin määrätä, ylimpään johtoon eivät sovelleta henkilöstöä koskevassa työehtosopimuksessa määrätyt työ- ja palkkaehdot. Ylimmäksi johdoksi katsotaan työntekijät, joiden palkka on merkittävästi suurempi kuin työehtosopimuksen piiriin kuuluville työntekijöille maksetut palkat. Palkan on liityttävä arvovaltaiseen ja tehokkaaseen hallintovaltaan, riippumattomuuteen työn organisoinnissa ja työaikojen joustavuuteen.
Palkoista ei ole kansallisia työehtosopimusneuvotteluja. Palkojen indeksointiin on kuitenkin olemassa mekanismi. Palkat (mukaan lukien minimipalkka) mukautetaan elinkustannusten mukaan. Kun kuluttajahintaindeksi nousee tai laskee 2,5 % edellisen vuosineljänneksen aikana, palkat tarkistetaan automaattisesti samassa suhteessa. Kansallinen tilastolaitos (Statec) julkaisee kuukausittain kuluttajahintaindeksin ja sen vaikutuksen liukuvaan palkka-asteikkoon. Työnantajan on korotettava kaikkia palkkoja 2,5 prosenttia. Alakohtaisissa työehtosopimuksissa voi olla palkkaluokkaan sidottuja palkkatasoja ja kerrointa. Yritystasolla palkkaa koskevat työehtosopimukset tehdään usein 12–24 kuukaudeksi.
Työntekijöiden työehtosopimusneuvottelujen kattavuus
| Level | % (year) | Source |
| All levels | 56.9 (2018) | OECD and AIAS, 2021 |
| All levels | 73.0 (2013) | European Company Survey 2013 |
| All levels | 40.0 (2019) | European Company Survey 2019 |
| All levels | 63.0 (2010) | Structure of Earnings Survey 2010 |
| All levels | 55.0 (2014) | Structure of Earnings Survey 2014 |
| All levels | 61.0 (2018) | Structure of Earnings Survey 2018 |
| All levels | 50.0 (2019) | Statec, 2019 |
Lähteet: Eurofound, European Company Survey 2013/2019 (mukaan lukien yksityisen sektorin yritykset, joissa on yli 10 työntekijän toimipaikkoja (NACE-koodit B–S), kyselyn kysymys oli monivalintakysymys ja useat vastaukset olivat mahdollisia). Eurostat [earn_ses10_01], [earn_ses14_01], [earn_ses18_01] (mukaan lukien yritykset, joissa on yli 10 työntekijää (NACE-koodit B–S, lukuun ottamatta O:ta), jossa on yksi vastaus kustakin paikallisesta yksiköstä); OECD ja AIAS, 2021; Valtio, 2019.
Viimeisimmät kansalliset tiedot työehtosopimusneuvottelujen kattavuudesta perustuvat EU:n palkkarakennetutkimukseen 2018. Tämän tutkimuksen perusteella Statec arvioi, että 59 prosenttia työntekijöistä kuuluu työehtosopimuksen piiriin. Statecin (2022a) mukaan julkisen sektorin (100 %), koulutuksen (92 %) ja sosiaali- ja hoivatoiminnan (75 %) sekä joidenkin yksityisen palvelusektorin toimintojen, kuten vähittäiskaupan (38 %), hotelli- ja ravintolatoiminnan (21 %) sekä teknisen ja tieteellisen toiminnan (14 %), välillä on suuri ero. Kattavuus vaihtelee yrityksen koon mukaan, 30 prosentista (10–49 työntekijän yritykset) 79 prosenttiin (yli 1 000 työntekijän yritykset). Palkkarakennetutkimukseen perustuva maailmanlaajuinen luku sisältää julkisen sektorin. Jos julkisen sektorin työntekijät jätetään pois, työehtosopimusneuvottelujen kattavuusaste on Luxemburgissa 53 prosenttia (Statec, 2022a).
Alojen väliset sopimukset ovat harvinaisia, eivätkä ne koskaan koske esimerkiksi palkkoja tai työaikaa. Ne panevat pääasiassa täytäntöön työmarkkinaosapuolten tekemiä EU:n laajuisia sopimuksia, jotka koskevat esimerkiksi etätyötä tai häirintää työpaikalla.
Tärkeimmät neuvottelutasot ovat toimiala- ja yritystasot. Sektoritasoiset sopimukset koskevat aluksi vain sopimuksen allekirjoittaneisiin työnantajajärjestöihin kuuluvia yrityksiä, mutta valtio laajentaa ne usein koskemaan koko alaa. Näiden kahden yhteisymmärryksen tason suhteellinen merkitys vaihtelee toimialoittain. Alakohtaisia sopimuksia on olemassa esimerkiksi pankki-, vakuutus- ja yksityisturvallisuusaloilla. Monilla aloilla ei kuitenkaan ole toimialakohtaisia sopimuksia.
Työehtosopimusneuvottelujen tasot, 2022
| National level (intersectoral) | Sectoral level | Company level | ||||
| Wages | Working time | Wages | Working time | Wages | Working time | |
| Principal or dominant level | x | |||||
| Important but not dominant level | x | x | x | x | ||
| Existing level | ||||||
Artikulaatio
Artikulaatiokysymys on Luxemburgissa varsin teoreettinen, sillä alakohtaisen työehtosopimuksen olemassaolossa on erittäin harvinaista löytää yritys, jolla on oma yritystason työehtosopimus. Siksi molempien tasojen työehtosopimuksia tarvitsee harvoin koordinoida. Jos kuitenkin on olemassa kaksi työehtosopimustasoa, sovelletaan ylemmän tason sopimusten suosimisen periaatetta. Yritystasoiset sopimukset eivät voi tarjota huonompia työ- ja palkkaehtoja kuin alakohtaiset sopimukset. Jos työehtosopimuksen määräykset ovat lakisääteisiä vähimmäisvaatimuksia huonompia tai rajoittavat alakohtaisen sopimuksen mukaisia oikeuksia, ne julistetaan mitättömiksi eikä niillä ole vaikutusta.
Kansallisella tasolla ei ole suuria neuvottelukierroksia. Joillakin aloilla ja yritystasolla on työehtosopimusneuvotteluja eri aikoina. Pankki- ja vakuutusalalla työmarkkinaosapuolet tekevät työehtosopimuksia yleensä kolmeksi vuodeksi. Yritystasolla palkkaa koskevat työehtosopimukset tehdään usein lyhyemmäksi ajaksi (laissa säädetään, että sopimuksen vähimmäiskesto on kuusi kuukautta ja enimmäiskesto kolme vuotta).
Palkkojen yhteensovittamisen tärkein muoto on palkkojen indeksointimekanismi. Työmarkkinaosapuolet ja hallitus päättivät huhtikuussa 2006 kolmikantaisessa koordinointikomiteassa mukauttaa palkkojen indeksointimekanismin soveltamista vuosille 2006–2009. Mukauttaminen lykkäsi palkkatason säännöllistä mukauttamista inflaation mukaiseksi jopa seitsemällä kuukaudella. Tämä oli perusteltua öljyn hinnan nopean nousun aiheuttamalla taloudelliseen kilpailukykyyn liittyvillä huolilla. Tänä aikana palkat nousivat vähemmän kuin yleiset hinnat. Palkat on kuitenkin yleensä sidottu elinkustannusten muutoksiin. Näin ollen kuluttajahintaindeksin laskiessa tai noustessa niitä tarkistetaan periaatteessa samassa suhteessa. Tavoitteena on säilyttää työntekijöiden ostovoima. Muuten palkkaneuvotteluja ei koordinoida neuvottelutasojen välillä tai sisällä.
Alakohtaiset työehtosopimukset koskevat aluksi vain niitä yrityksiä, jotka kuuluvat sopimuksen tehneisiin työnantajajärjestöihin. Alakohtaiset työmarkkinaosapuolet pyytävät kuitenkin lähes aina hallitusta laajentamaan ne koskemaan koko alaa. Vuonna 2022 työ- ja työministeriö julisti kaksi alakohtaista sopimusta "yleiseksi velvoitteeksi". Muita vapaaehtoisia mekanismeja työehtosopimusten ehtojen laajentamiseksi tai soveltamiseksi ei ole.
Työehtosopimuksista ei ole mahdollista poiketa työehtosopimuksen mukaista tasoa alhaisemman palkan maksamiseksi. Poikkeus on mahdollinen vain työehtosopimuksen ylittävän palkan maksamiseen. Lisäksi suotuisuusperiaatteen mukaan työehtosopimusten on oltava laissa säädettyjen säännösten mukaisia.
Irtisanoakseen työehtosopimuksen (joka on aina tehty määräajaksi) osittain tai kokonaan työmarkkinaosapuolten on pyydettävä sen irtisanomista työehtosopimuksessa määrätyn irtisanomisajan (enintään kolme kuukautta) osalta. Tämän jälkeen osapuolten on aloitettava uudet neuvottelut, jotka on joka tapauksessa aloitettava viimeistään kuusi viikkoa ennen sopimuksen tai uudelleen neuvoteltavien määräysten voimaantuloa. Irtisanottu työehtosopimus lakkaa olemasta voimassa heti uuden sopimuksen tultua voimaan tai viimeistään irtisanomispyyntöä seuraavan 12. kuukauden ensimmäisenä päivänä, mutta työmarkkinaosapuolet voivat sopia uudesta päättymispäivästä. Jos työehtosopimuksen (tai sen joidenkin määräysten) irtisanomista ei vaadita ennen sen päättymispäivää, sitä jatketaan toistaiseksi. Se voidaan myöhemmin irtisanoa sopimuksessa määrättyä irtisanomisaikaa noudattaen.
Työlain L. 162-11 §:n mukaan sopimuspuolten on työehtosopimuksen voimassaoloaikana pidättäydyttävä kaikista toimista, jotka voivat vaarantaa sopimuksen noudattamisen. Heidän on myös pidättäydyttävä osallistumasta lakkoon tai työsulkuun työehtosopimuksessa säädetystä aiheesta.
