Toimijat ja instituutiot Alankomaissa

Vuoteen 1980 asti hallituksella oli merkittävä rooli Alankomaiden työmarkkinasuhteiden järjestelmässä, erityisesti palkanmuodostuksen osalta. Tilanne on sittemmin muuttunut, ja vuonna 2018 työmarkkinaosapuolet ilmoittivat, että sosiaali- ja työministeri pyrkii erityisesti ottamaan ne mukaan.

Alankomaiden hallituksella on suhteellisen kehittynyt järjestelmä työmarkkinaosapuolten kuulemiseksi. SER:ssä käydään säännöllisesti kuulemisia. Peräkkäiset hallitukset ovat usein solmineet sosiaalisia sopimuksia, yleensä kaksivälisen STVDA:n kautta.

Lisäksi Alankomailla on pitkälle kehittynyt lähestymistapa alakohtaiseen työmarkkinaosapuolten vuoropuheluun. Kansallisen kulttuurin osana toimialan ammattiliitot ja työnantajajärjestöt laativat yhdessä työehtosopimuksia, joilla säännellään ja määrätään kyseisten alojen työelämästä. Nämä sopimukset perustuvat työoloja koskevaan kansalliseen lainsäädäntöön, mutta niissä otetaan huomioon myös tiettyjen alojen taloudelliset realiteetit alakohtaisia sosiaalipoliittisia kysymyksiä tarkasteltaessa.

Tärkeimmät toimijat ovat sosiaali- ja työministeriö, Alankomaiden työviranomainen (Nederlandse Arbeidsinspectie) (entinen Inspectorate SZW), joka vastaa myös työterveyden ja -turvallisuuden seurannasta, SER ja sosiaaliturvavirasto (Employee Insurance Agency (Uitvoeringsinstituut Werknemersverzekeringen, UWV))), joka vastaa etuuksista ja työttömien ja alentuneesti työkykyisten työntekijöiden työelämään palaamisesta. Lisäksi talous- ja ilmastoministeriö (Ministerie van Economische Zaken en Klimaat) on keskeinen toimija työelämäpolitiikassa, sillä se osallistuu tiettyjen alojen päätöksentekoon. Myös alakohtaiset realiteetit on otettava huomioon päätöksenteossa, ja siksi myös sosiaali- ja elinkeinoministeriö osallistuu säännöllisiin kolmikantakokouksiin työmarkkinaosapuolten kanssa.

Työ- ja elinkeinoministeriö vastaa pääosasta työlainsäädäntöä, työehtosopimusten valvontaa, työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua ja työsuojelun valvontatoimia, mukaan lukien työolojen valvonta.

Varsinaisen tarkastuksen suorittaa Alankomaiden työvoimaviranomainen, joka kattaa työolojen lisäksi myös sosiaaliset petokset, vähimmäispalkat ja laittoman työvoiman.

Erityistä työtuomioistuinta ei ole, ja ristiriidat ratkaistaan yleisessä oikeusjärjestelmässä. Työelämään liittyviä kysymyksiä varten ei ole erityistä sovittelulautakuntaa, lukuun ottamatta yhtä poikkeusta: "yrityskomiteat" (bedrijfscommissies) voivat toimia sovittelijana työnantajien ja yritysneuvostojen välisissä konflikteissa vapaaehtoiselta pohjalta.

Vuodesta 1945 lähtien työmarkkinaosapuolten edustus kansallisella tasolla on ollut hyvin vakaata, ja kolme ammattiliittoa ja kolme työnantajaliittoa on ollut kolmikantaisen SER:n ja kahdenvälisen STVDA:n jäseniä. Niiden edustuksen oikeusperusta (yleisempi edustavuus) rajoittuu vuonna 1980 annettuun asetukseen SER:n jäsenyydestä. Tässä asetuksessa vahvistetaan edustavuutta koskevat vain hyvin laajat säännöt. Edustavuuskysymyksessä on vain vähän oikeudellisia ristiriitoja. Järjestäytymistiheyden väheneminen on kuitenkin johtanut keskusteluihin ammattiliittojen roolista työehtosopimusneuvottelujärjestelmässä (mukaan lukien työehtosopimusten laajentaminen) sekä SER:n (ja vähäisemmässä määrin STVDA:n) edustavuudesta ja asemasta. Tämä heikentää tehtyjen työehtosopimusten legitiimiyttä ja edustavuutta. Se on myös käynnistänyt pienen mutta kasvavan trendin, jossa pienet ammattiliitot ovat syntyneet edustamaan nuorempia työntekijöitä, ammattilaisia ja yksinyrittäjiä, osa-aikaisia ja freelance-työntekijöitä.

Tietoa ammattiliittojen edustuksesta

Alankomaissa ammattiliittojen jäsenyyttä ei ole lainsäädännössä rajoitettu. Ammattiliittojen tiheys vähenee vähitellen, ja se oli hieman alle 13 prosenttia vuonna 2021, kun se 30 vuotta sitten oli noin 40 prosenttia. Lasku vuodesta 2011 vuoteen 2021 oli tasaista, mutta hidasta.

Maisema on ollut viime vuosikymmeninä enemmän tai vähemmän vakaa, lukuun ottamatta uuden perusopetuksen ammattiliiton, PO in Actien perustamista vuonna 2017. Tämä ammattiliitto aloitti Facebook-ryhmänä, ja lyhyessä ajassa sitä tuki 45 000 opettajaa. On ollut muitakin tapauksia, joissa uusia ammattiliittoja on perustettu kattamaan työntekijöitä, joiden ei perinteisesti katsota voivan kuulua ammattiliittoon. Esimerkiksi Alternative voor Vakbondia (AVV) ei pidetä perinteisenä ammattiliittona, vaan se edustaa myös yrittäjiä.

Alankomaiden työehtosopimusneuvottelujärjestelmän tärkeä piirre on se, että työehtosopimusneuvottelujen kattavuus on paljon suurempi (noin 73 %) kuin ammattiyhdistystiheys (alle 15 %). Tärkein syy ei ole niinkään työehtosopimusten laajentaminen (tämä lisää työehtosopimusneuvottelujen kattavuutta vain seitsemän prosenttiyksikköä) vaan työehtosopimuksen osapuolina olevien työnantajien velvollisuus kohdella järjestäytyneitä ja järjestäytymättömiä työntekijöitä tasapuolisesti. Tämä luo ammattiliitoille tunnetun "vapaamatkustajaongelman": järjestäytymättömät työntekijät hyötyvät ammattiyhdistystoiminnasta samat edut kuin järjestäytyneet työntekijät.

Yksi ammattiliittojen ongelma on niiden jäsenten keski-iän nousu. Keski-ikä nousee vähitellen, ja pitkällä aikavälillä tämä johtaa alhaisempaan tiheyteen (eli vanhimpien työntekijöiden jäädessä eläkkeelle). Lisäksi joustavan työvoiman – yleensä ryhmän, jonka ammattiliittojen jäsenyysaste on alhainen – nousu uhkaa tehtyjen työehtosopimusten legitimiteettiä ja edustavuutta.

Uudet ammattiliitot, kuten PO in Actie ja AVV, osoittavat, että ammattiliittojen jäsenyyttä voidaan lisätä ottamalla käyttöön avoimempi ja osallistavampi lähestymistapa jäsenyyteen ja suoralla yhteydenpidolla jäseniin heidän tarpeidensa määrittämiseksi, myös sosiaalisen median avulla.

Ammattiliittojen jäsenyys ja järjestäytymistiheys 2011–2021

Huom.:* Ammattiliittoon kuuluvien työntekijöiden osuus. ** Ennakkotieto. *** Aiemmat tiedot olivat lähteemme mukaan virheellisiä. Tällä rivillä on oikeat tiedot. Palkansaajien ammattiliittojen jäsenyys laskettiin liiton kokonaisjäsenyydestä ja mukautettiin tarvittaessa ammattiliittojen jäsenille aktiivityövoiman, huollettavan ja palkatun työvoiman ulkopuolella (eli eläkkeellä, yrittäjät, opiskelijat, työttömät). N.A., ei saatavilla.

Lähteet: CBS StatLine, 2021; CBS StatLine, 2022a; OECD ja AIAS, 2021.

Tärkeimmät ammattiliittojen keskusjärjestöt ja liitot

On olemassa kolme pääasiallista kansallista monialaista ammattiliittoa, jotka neuvottelevat ja neuvottelevat työllisyyteen ja työmarkkinoihin liittyvästä politiikasta. Näitä ovat Alankomaiden ammatillinen yhteisjärjestö (Federatie Nederlandse Vakbeweging, FNV), kristillisten ammattiliittojen kansallinen liitto (Christelijk Nationaal Vakverbond, CNV) ja ammatinharjoittajien ammattiliittojen liitto (Vakcentrale voor professionals, VCP). Nämä ovat Alankomaiden suurimmat ammattiliitot, ja ne neuvottelevat hallituksen kanssa SER:n ja STVDA:n kautta. Viime vuosien tärkein kehitys on ollut suurimman liiton, FNV:n, sisäinen rakenneuudistusprosessi. Nykyinen rakenne on yksi liittovaltio, joka on jaettu 28 haaraan. CNV koostuu myös useista alakohtaisista toimialoista. Lisäksi eräät ammattiliitot (Alankomaiden vanhusliitto (Algemene Nederlandse Bond voor Ouderen_._ ANBO), yleinen riippumaton liitto (De Unie) ja riippumattomien ammattiliittojen liitto (Unie van Onafhankelijke Vakorganisaties, UOV)) ovat liittyneet VCP:hen.

Alankomaiden tärkeimmissä ammattiliitoissa ei ole tapahtunut suuria muutoksia. On kuitenkin havaittavissa deunionisoitumisen suuntaus, kuten muissakin Euroopan maissa. Tämä näyttää synnyttäneen pienen mutta näkyvän trendin, jossa syntyy uusia ammattiliittoja, jotka houkuttelevat nuorempia ja monimuotoisempia jäseniä, kuten AVV ja De Unie, joiden jäsenistöihin kuuluu yrittäjiä, joustavia työntekijöitä ja osa-aikaisia työntekijöitä.

Tärkeimmät ammattiliittojen keskusjärjestöt ja liitot

Huomautus: * Alustavat tiedot.

Lähde: CBS StatLine, 2021.

Tietoja työnantajan edustuksesta

Jokainen työnantaja tai toimialajärjestö voi liittyä työnantajajärjestön jäseneksi. Lainsäädännöstä ei ole erityisiä oikeuksia tai velvollisuuksia. Työnantajajärjestön yhtiöjärjestyksestä voi toki johtua joitakin oikeuksia ja velvollisuuksia, joissa määritellään jäsenten oikeudet ja velvollisuudet.

Työnantajien puolella ei ole tapahtunut merkittävää kehitystä viime vuosina.

Toisin kuin ammattiliitot, Alankomaiden tilastokeskus ei julkaise lukuja työnantajan järjestäytymistiheydestä. Sen arvioidaan kuitenkin olevan 80–90 prosenttia, eikä se ole muuttunut merkittävästi vuoden 2012 jälkeen. Lisäksi työnantajajärjestöjen jäsenyydestä ei näytä olevan viime vuosina tehty erillisiä analyysejä.

Työnantajajärjestöjen jäsenmäärä ja jäsentiheys, 2012–2020 (%)

Huom.:* Niiden työntekijöiden prosenttiosuus, jotka työskentelevät yrityksessä, joka on työehtosopimusneuvotteluihin osallistuvan työnantajajärjestön jäsen. Ei saatavilla.

Keskeiset työnantajajärjestöt

Tärkeimmät työnantajajärjestöt ovat Alankomaiden teollisuus- ja työnantajaliitto (Vereniging Nederlandse Ondernemers-Nederlands Christelijk Werkgeversverbond, VNO-NCW), Royal Association MKB-Nederland (Koninklijke Vereniging MKB-Nederland, MKB-Nederland) (pienten ja keskisuurten yritysten edustaja) ja Alankomaiden maatalous- ja puutarhaliitto (Land en Tuinbouworganisatie Nederland, LTO Nederland) (maatalousalan työnantajien edustajana). Nämä kolme liittoa ovat edustettuina myös kolmikantaisessa SER:ssä ja kaksikantaisessa STVDA:ssa. VNO-NCW ja MKB-Nederland tekevät yhteistyötä ja työskentelevät usein yhdessä yhtenä organisaationa.

Keskeiset työnantajajärjestöt ja keskusjärjestöt

Lähteet: VNO-NCW, 2021; MKB-Alankomaat, 2021; LTO Nederland, 2021,

Tärkein kolmikantainen elin on SER, joka koostuu kolmasosasta työntekijöiden edustajia (kolmesta suurimmasta ammattiliittojen keskusjärjestöstä), kolmasosasta työnantajien edustajia (kolmesta suurimmasta työnantajakeskusjärjestöstä) ja kolmasosasta hallituksen nimittämiä riippumattomia jäseniä. SER on hallituksen tärkein neuvoa-antava elin kaikissa tärkeimmissä sosioekonomisissa kysymyksissä. Kuulemiset toteutetaan hallituksen neuvopyyntöjen muodossa. SER:n kuulemiset ovat yksimielisiä, mikä heijastaa työmarkkinaosapuolten yksimielisyyttä. Useat kuulemisten tulokset ovat muodostaneet työlainsäädännön perustan. Tärkeitä esimerkkejä ovat joustoturvaa (1996) ja työaikaa (2007) koskevat kuulemiset. Vuonna 2017 työmarkkinaosapuolten väliset neuvottelut eri tasoilla pysähtyivät kolmesta asiasta: vakituisten ja joustavien työntekijöiden oikeuksien välisen kuilun kaventaminen (erityisesti irtisanomisoikeudet), eläkejärjestelmän uudistaminen ja työntekijöiden palkanmaksujärjestelmän muuttaminen toisena sairausvuonna (kollektiivinen tai yksilöllinen työnantajasta riippuen). On myös mainittava kaksikantainen STVDA, jossa on yhtä monta jäsentä tärkeimmistä työmarkkinajärjestöistä. STVDA ja hallitus ovat useaan otteeseen neuvotelleet "sosiaalisopimuksista", jotka voivat muodostaa työlainsäädännön perustan. Tuorein esimerkki on vuonna 2013 tehty sosiaalinen sopimus, jonka tuloksena irtisanomisia ja joustavia työsopimuksia koskeva uusi lainsäädäntö tuli voimaan 1. heinäkuuta 2015. STVDA oli yhdessä SER:n ja sen jäsenten kanssa mukana myös uuden eläkesopimuksen kehittämisessä vuonna 2019.

Tärkeimmät kolmi- ja kaksikantaelimet

Alankomaiden yrityksissä työntekijöiden edustuksen pääasiallinen muoto on yritysneuvosto (ondernemingsraad). Kyseessä on yksinomaan työntekijöiden edustajista koostuva elin, joka on perustettava yli 50 työntekijän yrityksiin ja jolla on laajat tiedotus- ja kuulemisoikeudet sekä jonkin verran päätöksentekovaltaa. Yrityksissä, joissa on 10–50 työntekijää, työnantaja voi perustaa vapaaehtoisesti henkilöstövaltuuskunnan (personeelsvertegenwoordiging), jolla on vähemmän laajat tiedotus- ja kuulemisoikeudet, ja se on perustettava työntekijöiden enemmistön pyynnöstä. Nämä elimet edustavat yrityksen työntekijöitä organisaation johtotasojen harkitsemien sisäisten, yrityskohtaisten toimintojen ja toimintatapojen osalta.

Yrityksissä, joissa on 10–50 työntekijää, työnantajan on kummankaan elimen puuttuessa pidettävä kahdesti vuodessa työntekijäkokous, jossa kuka tahansa työntekijä voi ilmaista mielipiteensä, jossa työnantajan on esitettävä yrityksen tilinpäätös, annettava tietoja yrityksen yleisestä tilanteesta ja työllisyyspolitiikasta sekä kuultava työntekijöitä päätöksistä, jotka voivat johtaa työpaikkojen menetykseen tai vähintään neljänneksen merkittäviin muutoksiin työssä työvoimasta.

Ammattiliittojen läsnäolo työpaikoilla on suhteellisen harvinaista, ja sitä esiintyy pääasiassa aloilla, joilla on perinteisesti ollut vahva järjestäytyminen (kuten metalli- ja satama-ala). Yrityksen työntekijöiden edustajat eivät yleensä osallistu työmarkkinaosapuolten vuoropuheluun tai työehtosopimusneuvotteluihin, vaikka eri aloilla on tietysti poikkeuksia.

Sääntely, elinten kokoonpano ja toimivalta

Huomautus: ei saatavilla, ei saatavilla.

Lähde: Laki työntekijäneuvostoista.