Työtaistelutoimet ja kiistat Alankomaissa

Ammattiliitoilla (ja yksittäisillä työntekijöillä) on lakko-oikeus. Tätä oikeutta ei ole säädetty Alankomaiden lainsäädännössä, mutta korkein oikeus on päättänyt, että Euroopan neuvoston Euroopan sosiaalisen peruskirjan 6 artiklalla (jossa tunnustetaan työntekijöiden ja työnantajien oikeus työtaistelutoimiin eturistiriitatapauksissa, mukaan lukien lakko-oikeus) on välitön oikeusvaikutus Alankomaissa. Oikeuskäytännössä on kuitenkin todettu, että lakko-oikeus ei ole rajaton. Kolmansien osapuolten etuja ei saisi vahingoittaa kohtuuttomasti (esimerkiksi järjestämällä liikennelakkoja ruuhka-aikoina). Yleinen muoto on työnseisaus joko hyvin lyhyeksi tai pidemmäksi ajaksi, jota seuraavat välityslakot (lyhyet peräkkäiset lakot eri yrityksissä) koko alalla ja tukilakot (jotka ovat historiallisesti olleet harvinaisempia Alankomaissa).

Monissa työehtosopimuksissa on lausekkeita, jotka rajoittavat sekä työnantajien että työntekijöiden työtaistelutoimia työehtosopimuksen voimassaoloaikana sopimuksessa käsitellyissä asioissa. Näitä kutsutaan rauhanlausekkeiksi. Oikeuskäytännössä on todettu, että rauhanlauseke on implisiittinen, vaikka tällaisesta määräyksestä ei olisi nimenomaisesti sovittu. Työntekijä voi kuitenkin ryhtyä toimenpiteisiin muissa asioissa – esimerkiksi jos työnantaja rikkoo sopimusta. Ei ole lakisääteistä vaatimusta siitä, että äänestyslippuja olisi pidettävä ennen työtaistelutoimien järjestämistä. Rauhanomaisen mielenosoituksen katsotaan kuuluvan lakko-oikeuden piiriin.

Työriita-asioissa ei ole lakisääteistä sovittelu-, sovittelu- tai välimiesmenettelyä, vaikka joissakin työehtosopimuksissa määrätään yhteisistä riidanratkaisumenettelyistä.

Työtaistelutoimien kehitys 2017–2022

Huomautus: ei saatavilla, ei saatavilla.

Lähde: CBS StatLine, 2022b.

Alankomaiden tilastokeskus raportoi, että vuonna 2017 lakkoaktiivisuus oli huippu Alankomaissa, jolloin lakkoja oli 32, mikä on suurin määrä sitten vuoden 1989, ja suurin määrä osallistujia. Nämä lakot johtivat yhteen suurimmista lakkojen vuoksi menetetyistä työpäivistä, yhteensä 306 300 menetettyä työpäivää ja 146 900 työntekijää (CBS, 2018a). Vaikka lakot vähenivät seuraavina vuosina, menetettyjen työpäivien määrä jatkoi kasvuaan erityisesti keskeisillä aloilla, kuten terveydenhuollossa, tapahtuneiden laajamittaisten lakkojen vuoksi. Vuoteen 2019 mennessä 26 lakkoa johti vielä suurempaan 391 000 työpäivän menetykseen, johon osallistui 318 700 työntekijää.

Vuonna 2020 lakkojen määrä laski merkittävästi vain 9:ään, mutta lakkoa kohden menetettyjen työpäivien määrä nousi uuteen ennätykseen. Keskimäärin menetettiin 23 444 päivää lakkoa kohden, yhteensä 211 000 menetettyä työpäivää ja 105 300 työntekijää. Tämä teki vuodesta 2020 merkittävän suuren vaikutuksen suhteessa iskujen vähäiseen määrään.

Vuoden 2020 jälkeen lakkotoiminta alkoi elpyä, ja vuonna 2021 kirjattiin 22 lakkoa. Vuonna 2021 kokonaisluvut olivat kuitenkin alhaisimmat viimeisten viiden vuoden aikana, jolloin menetettiin vain 59 300 työpäivää ja siihen osallistui 28 200 työntekijää (CBS StatLine, 2022b). Lakkojen määrän vaihteluista huolimatta lakkojen vaikutus menetettyihin työpäiviin ja osallistuviin työntekijöihin oli huipussaan vuosina 2019 ja 2020, mikä korostaa, kuinka harvemmilla mutta suuremmilla lakoilla keskeisillä aloilla voi olla merkittävä vaikutus.

Kollektiiviset riidanratkaisumekanismit

Ei ole virallista riidanratkaisumekanismia eikä lautakuntaa. Hyvin harvoin hallitus nimittää sovittelijoita pitkittyneissä konflikteissa, mutta vain poikkeustapauksissa.

Yksittäiset riidanratkaisumekanismit

Joissakin työehtosopimuksissa perustetaan lautakuntia käsittelemään voimassa olevaan sopimukseen liittyviä ristiriitoja. Ei ole olemassa erityisiä elimiä, joilla olisi pysyviä tehtäviä, kuten työehtosopimusten valvonta ja täytäntöönpano tai sovittelupalvelujen helpottaminen. Hallituksen ja oikeuselinten suosittelema ensimmäinen askel on sovittelijan apu. Jos yksittäiset riidat kärjistyvät, ne voidaan viedä oikeuteen. Tämä prosessi alkaa yleensä aluetasolla, alioikeudessa (kantonrechter). UWV voi myös olla mukana käsittelemässä työnantajien irtisanomispyyntöjä. Se liittyy yleensä tapauksiin, joissa työnantaja haluaa irtisanoa työntekijän; UWV tutkii pyynnön ja irtisanomisperusteet sekä arvioi pyynnön oikeudellisen pätevyyden. Jos sopimukseen ei päästä, käräjäoikeus on ensimmäinen vaihe muodollisissa oikeudenkäynneissä.

Vaihtoehtoisten riidanratkaisumekanismien käyttö

Sovittelua voidaan käyttää riitojen ratkaisemiseen, mutta se on riidan osapuolten päätettävissä. Yksityisiä sovittelijoita varten on olemassa sertifiointijärjestelmä. Määrällistä tietoa ei ole, mutta sovittelua käytetään harvoin. Kuten edellä todettiin, tapaukset, joissa työnantajat ja työntekijät eivät pääse yhteisymmärrykseen (kuten työtaistelutoimista ja lakoista), sekä yksittäiset riidat voidaan viedä tuomioistuimeen riidanratkaisua varten. Työtuomioistuimia ei ole, mutta on olemassa yleisiä osa-aluetuomioistuimia.

Riidanratkaisusta ei ole paljon tilastoja. Kansallinen tilastovirasto ylläpitää tietoja siitä, kuinka monta ihmistä on irtisanottu tai irtisanottu UWV:n ja piirituomarin kautta. Sovittelijoiden käytöstä Alankomaissa ei näytä olevan ajantasaista tietoa.

Riidanratkaisumekanismien käyttö 2012–2022

Huomautuksia: * Näitä tietoja ei enää päivitetä rahoituksen menetyksen vuoksi (CBS, 2018b). Ei saatavilla.

Lähde: CBS, 2017.