Puolan taustaa

Puolan bruttokansantuote (BKT) asukasta kohden oli 47 prosenttia suurempi vuonna 2022 kuin vuonna 2012. Vuonna 2021 BKT:n kasvu oli 6,7 prosenttia, mikä on elpynyt covid-19:n aiheuttamasta supistumisesta vuonna 2020. Vuonna 2022 BKT:n kasvu hidastui 4,9 prosenttiin, mikä oli olosuhteisiin nähden odotettua parempi. Vuonna 2022 työttömyysaste pysyi alhaisena, ja keskimääräinen vuotuinen työttömyysaste oli 2,9 prosenttia, mikä oli huomattavasti alle EU27:n keskiarvon (6,2 prosenttia). Vaikka noin 800 000 ukrainalaista pakolaista otettiin Puolan työmarkkinoille, työttömyys pysyi vuoden 2022 loppuun mennessä 2,9 prosentissa, kun taas nuorisotyöttömyys nousi 10,8 prosenttiin vuoden 2022 jälkipuoliskolla.

EU:n/Euroopan talousalueen kansalaiset voivat Puolan kansalaisten tavoin ottaa vastaan työtä Puolassa ilman työlupaa henkilöiden vapaan liikkuvuuden periaatteen mukaisesti (henkilöiden vapaan liikkuvuuden täytäntöönpanoa koskevia sääntöjä säännellään Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella annetussa direktiivissä 2004/38/EY).

Työnhakija voi etsiä työtä joko yksin tai seuraavien laitosten kautta: julkinen työvoimahallinto, joka ylläpitää työtarjousten keskustietokantaa (Centralna Baza Ofert Pracy) (edellyttää rekisteröitymistä); Euroopan työnvälitysverkosto (EURES) vapaaehtoistyöjoukot (Ochotnicze Hufce Pracy), jotka tarjoavat rekrytointipalveluja pääasiassa nuorille yksityiset työvoimatoimistot (tämä on luvanvaraista toimintaa; tällaisille toimistoille on myönnettävä alueviranomaisten eli voivodikunnan marsalkan antama todistus); ja verkkosivustoilla (erityisesti työnantajien suoraan julkaisemien työpaikkailmoitusten kautta).

Pimeän työn määrä on pysynyt vakaana viime vuosina. Puolan tilastokeskuksen (Główny Urząd Statystyczny, GUS) mukaan 5,4 prosenttia kaikista työssäkäyvistä (eli noin 880 000 ihmisestä) teki rekisteröimätöntä työtä vuonna 2017, kun vastaava luku vuonna 2014 oli 4,5 prosenttia (noin 700 000). Valitettavasti vuodesta 2022 lähtien GUS ei enää tarjoa näitä tietoja.

Lisätietoja löytyy seuraavilta verkkosivuilta:

• Euroopan komissio: EURES – asuminen ja työskentely Puolassa

• Eurofound: Euroopan työmarkkinasuhteiden sanakirja – Pimeä työ

• Tiedot: Pimeän työn torjunta Euroopassa

Työlaki (Kodeks pracy) säätelee työntekijöiden ja työnantajien oikeuksia ja velvollisuuksia Puolassa. Merkittävä yritys uudistaa työlakia epäonnistui vuonna 2018, kun Puolan parlamentti päätti olla käsittelemättä kahta asetusluonnosta (joista toinen koski yksilö- ja toinen työehtosuhteita).

Vuonna 2017 tulivat voimaan säännökset, joilla otettiin käyttöön tuntipalkka (13 zloty (3,12 euroa 15. heinäkuuta 2024), joka korotettiin 18,30 zlotyyn (4,07 euroa) vuonna 2021. Noin 0,5 miljoonaa työmarkkinoilla olevaa ihmistä, joille freelance-työ on pääasiallinen toimintamuoto, hyötyi uudesta laista.

Vuonna 2018 muutettiin ammattiyhdistyslakia (Ustawa o związkach zawodowych) siten, että järjestäytymisoikeus laajennettiin koskemaan "palkkatyötä tekeviä henkilöitä" riippumatta heidän työsuhteensa oikeusperustasta. Muiden kuin työntekijöiden on kuitenkin pysyttävä suhteessa työnantajaansa kuusi kuukautta ennen kuin he "ansaitsevat" oikeutensa ammattiliittoon. Valtaosa muutoksista tuli voimaan 1.1.2019. Myös työmarkkinaosapuolten vuoropuheluneuvostosta ja muista työmarkkinaosapuolten vuoropuhelusta vastaavista elimistä annettua lakia (Ustawa o Radzie Dialogu Społecznego i innych instytucjach dialogu społecznego) muutettiin siten, että työmarkkinaosapuolten edustajien enimmäismäärä työmarkkinaosapuolten vuoropuheluneuvostossa (Rada Dialogu Społecznego, RDS) on kummallakin puolella 25.

Vuonna 2020 pandemian vuoksi työlakiin otettiin käyttöön laajat työsuhdeturvamekanismit. Työnantajat (aluksi kaikki, mutta vuoden 2020 puolivälistä lähtien vain majoitus- ja virkistysalan kaltaiset työntekijät) saattoivat hakea tukia (eli "kriisinvastainen kilpi" (Tarcza Antykryzysowa)). Heidän takaisinmaksunsa oli rajallinen, jos he onnistuivat säilyttämään työllisyystasonsa. Pandemian aikana työntekijät saivat myös työllistämisapurahoja ja -tukia työrahastolta (Fundusz Pracy) ja sosiaalivakuutuslaitokselta (Zakład Ubezpieczeń Społecznych, ZUS).

Vuonna 2020 joitakin työlain säännöksiä, jotka koskevat pakollista palkallista lomaa ja erorahaa, lievennettiin väliaikaisesti. Etätyö otettiin työlakiin – aluksi joustavina, väliaikaisina toimenpitein, mutta huhtikuussa 2023 voimaan tulleeseen työlakiin lisättiin uusi etätyötä koskeva luku. Tämä uusi luku kattaa työterveyden ja -turvallisuuden sekä työnantajan taloudellisen osallistumisen etätyön kustannuksiin. Se kannustaa myös pienten lasten vanhempia, raskaana olevia naisia ja omaishoitajia etätyöhön.

Työmarkkinasuhteita ja työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua säännellään Puolassa työlainsäädännöllä, ammattiyhdistyslailla, työnantajajärjestöistä annetulla lailla (Ustawa o organizacjach pracodawców), lailla työehtoriitojen ratkaisemisesta (Ustawa o rozwiązywaniu sporów zbiorowych) sekä lailla työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun neuvostosta ja muista työmarkkinaosapuolten vuoropuhelusta vastaavista elimistä (Ustawa o Radzie Dialogu Społecznego i innych instytucjach dialogu społecznego).

Puolan työmarkkinasuhteita voidaan kuvata sekoitukseksi pluralismia, uuskorporativismia ja valtiojohtoisuutta, mikä näkyy erilaisissa nimityksissä, joita käytetään kuvaamaan tilannetta, mukaan lukien "illusorinen korporatismi" (Ost, 2000), "pluralismi" (Meardi, 2002) ja "valekorporatismi" (King, 2007). Bechterin et al. (2012) mukaan Puola (kuten muutkin Keski- ja Itä-Euroopan maat) on "sekalainen" tai "tyhjä" tapaus. Uudemmat analyysit ovat osoittaneet nousevan uusvaltiollisuuden (ja kasvavan valtion vapaaehtoisuuden) (Czarzasty ja Mrozowicki, 2018). Puolan työmarkkinasuhteissa yhdistyvät työehtosopimusneuvottelujen hajauttaminen ja työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun suhteellisen heikot instituutiot kansallisella tasolla (RDS ja aiemmin sosiaali- ja talousasioiden kolmikantavaliokunta (Trójstronna Komisja ds. Społeczno-Gospodarczych)) ja alikehittyneitä toimialatason työehtosopimusneuvotteluja. Suurin osa työehtosopimusneuvotteluista käydään yritystasolla.

Jäsentiheys on heikko sekä ammattiliitoilla että työnantajajärjestöillä. Ammattiliittojen välillä on jo vuosien ajan ollut merkittävä poliittinen jako, joka heijastaa niiden kommunistista ja kommunisminvastaista menneisyyttä. Ammattiliittojen "kilpailullinen moniarvoisuus" (Gardawski, 2003) heijastaa niiden pirstoutumista ja ammattiliittojen välistä kilpailua.

Valtiolla on tärkeä rooli Puolan työmarkkinasuhteissa. Ensinnäkin se on tärkeä työnantaja, sillä vuonna 2021 Puolan julkisella sektorilla työskenteli 17,6 prosenttia työntekijöistä (tämä luku sisältää vain hallinnon ja julkisten palvelujen työntekijät, eikä se kata yrityksiä, joissa on hallitseva valtion omistuksessa). Toiseksi kansallinen lainsäädäntö on edelleen perusviitekehys vähimmäispalkkojen ja työolojen määrittämisessä useimmille yksityisen sektorin työntekijöille, koska työehtosopimusneuvottelujen kattavuus on rajallinen kaikilla tasoilla. Kolmanneksi valtion viranomaisilla on ratkaiseva rooli kolmikantaisessa työmarkkinaosapuolten vuoropuhelussa kansallisella ja alueellisella tasolla.

Kesäkuussa 2015 hyväksyttiin uusi lainsäädäntö, jolla palautettiin maan kolmikantainen työmarkkinaosapuolten vuoropuhelujärjestelmä, ja lokakuussa uudet kolmikantaelimet aloittivat toimintansa. Andrzej Dudan voitettua presidentinvaalit kesäkuussa 2015 hänen entinen puolueensa Laki ja oikeus (Prawo i Sprawiedliwość, PiS) voitti lokakuussa 2015 parlamenttivaalit ja varmisti enemmistön paikoista molemmissa kamareissa. Uuden hallituksen toiminnan alkuvaihetta leimasivat useat työntekijöitä suosivat muutokset oikeudellisessa ympäristössä (kuten edellä on kuvattu) ja hallituksen suhteellisen suuri tarkkaavaisuus kolmikantaneuvotteluihin. Vuodesta 2017 lähtien on kuitenkin ollut yhä enemmän merkkejä siitä, että edellisen hallituksen valikoivaan lähestymistapaan kolmikantaisuuteen on palattu (tunnusomaista on kolmikantaneuvottelujen välttäminen tai huomiotta jättäminen aina, kun niitä pidetään esteenä hallituksen poliittisten tavoitteiden saavuttamiselle). Vuonna 2019 PiS voitti jälleen parlamenttivaalit, mutta menetti riippumattoman enemmistönsä senaatissa, joka on parlamentin ylähuone (sen lainsäädäntövalta on kuitenkin huomattavasti pienempi kuin alahuoneen eli Sejmin). Vuonna 2020 Andrzej Duda valittiin uudelleen presidentin virkaan. Pandemian aikana RDS:n toiminta jatkui, mutta joidenkin ammattiliittojen edustajien mielestä työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun laatu on vähitellen heikentynyt kaikilla tasoilla. Hallitus suunnitteli ottavansa käyttöön mahdollisuuden, että pääministeri erottaisi RDS:n jäsenet, mutta työmarkkinaosapuolet estivät tämän ajatuksen onnistuneesti. Lokakuussa 2022 korruption vastainen keskustoimisto (Centralne Biuro Antykorupcyjne) pidätti Lewiatanin keskusjärjestön (Konfederacja Lewiatan) (yksi RDS:n suurimmista työnantajajärjestöistä) puheenjohtajan RDS:n toimeenpanevan komitean kokouksessa ja Lewiatanin konfederaation vuosittaisen konferenssin – European Forum for New Ideas (Europejskie Forum Nowych Idei) – päivänä Sopotissa. Syyttäjän väite oli niin heikko, että tuomioistuimet eivät päässeet yksimielisyyteen väliaikaisesta pidätyksestä. Tähän mennessä tapausta ei ole saatu päätökseen. Tämä tapahtuma johti kuitenkin RDS:n ja hallituksen välisten suhteiden merkittävään heikkenemiseen. RDS:n jäsenet ovat myös ilmoittaneet tuntevansa itsensä syrjäytetyiksi julkisissa kuulemisissa ja huomauttaneet, että joidenkin ideoiden osalta hallitus kuulee vain haluamiaan organisaatioita (sekä ammattiliittojen että työnantajien puolella).

RDS:n jäsenet toivovat myös, että heidän asemaansa voidaan vahvistaa kansallisen elpymis- ja palautumissuunnitelman (Krajowy Plan Odbudowy) uudistusten seurauksena, mutta ne ovat viivästyneet.