Työehtosopimusneuvottelut Puolassa

Työehtosopimusneuvotteluja käydään pääasiassa yritystasolla. Yritystason työehtosopimukset edellyttävät kuitenkin ammattiliittojen olemassaoloa, mikä rajoittaa työehtosopimusneuvottelujen kattavuutta Puolassa. Alakohtaiset työehtosopimukset ovat Puolassa hyvin harvinaisia. Kansallisella tasolla on RDS, jonka tehtäviin kuuluu palkkojen kasvumittarin asettaminen yrityksille ja julkiselle sektorille. RDS asettaa myös lakisääteiset vähimmäispalkat.

Työehtosopimukset ovat oikeudellisesti sitovia. Työehtosopimuksen tekemiseen oikeutettu osapuoli ei voi kieltäytyä työehtosopimusneuvotteluista, jos tavoitteena on uuden työehtosopimuksen tekeminen tai jos voimassa olevan työehtosopimuksen muuttaminen on tarpeen työnantajan taloudellisen tilanteen merkittävän muutoksen tai työntekijöiden tilanteen heikkenemisen vuoksi.

Hajauttamisprosessista ja yhtiöiden ylittävistä ja alakohtaisista työehtosopimuksista luopumisesta on tullut pysyvä suuntaus työmarkkinasuhteiden järjestelmässä.

Palkkaneuvottelujen kattavuus

Euroopan yritystutkimuksen tietojen mukaan palkkaneuvottelut Puolassa rajoittuvat yritystasolle ja kattavat 17 prosenttia Euroopan yritystutkimukseen kuuluvista vähintään 10 työntekijän toimipaikoista/yrityksistä.

Eri lähteistä tulevien työntekijöiden palkkaneuvottelujen kattavuus

Huom.:* Niiden työntekijöiden prosenttiosuus, jotka työskentelevät paikallisissa yksiköissä, joissa yli 50 % työntekijöistä kuuluu työehtosopimuksen piiriin, verrattuna tutkimukseen osallistuneiden työntekijöiden kokonaismäärään.

Lähteet: Eurofound, Euroopan yritystutkimus 2013 ja 2019 (mukaan lukien yksityisen sektorin yritykset, joiden toimipaikat ovat >10 työntekijää (toimialanimikkeistön (NACE) koodit B–S), johon on mahdollista vastata useita); Eurostat [earn_ses10_01],[earn_ses14_01], [earn_ses18_01],palkkarakennetutkimus 2010, 2014 ja 2018 (mukaan lukien yritykset, joissa on >10 työntekijää (NACE-koodit B–S, pois lukien O), yksi vastaus kullekin paikalliselle yksikölle).

Puolassa ei ole järjestelmällisiä hallinnollisia tai kyselytietoja työehtosopimusten kattavuudesta ja niiden kehityksestä ajan mittaan. PIP:n viimeisimmän julkaistun raportin mukaan vuonna 2015 rekisteröitiin yhteensä 60 yhden työnantajan työehtosopimusta, jotka kattoivat 101 000 työntekijää (noin 0,4 % työntekijöistä), kun vuonna 2014 rekisteröitiin 88 yhden työnantajan työehtosopimusta, jotka kattoivat 43 000 työntekijää. Samaan aikaan olemassa oleviin sopimuksiin (joilla uusitaan tai muutetaan olemassa olevia sopimuksia) rekisteröityjen pöytäkirjojen määrä väheni jatkuvasti (2 830 pöytäkirjaa vuonna 2009 ja vain 909 vuonna 2015). Vuonna 2018 uusia yhden työnantajan työehtosopimuksia oli 54 ja ne kattoivat 21 067 työntekijää. Tämä viittaa siihen, että uusien työehtosopimusten määrä on vähentynyt merkittävästi.

Vuoden 2019 alusta lähtien ammattiyhdistyslakiin tuli muutos, jonka mukaan työehtosopimuksen piiriin voivat kuulua kaikki palkkatyötä tekevät, ei vain työntekijät. Tämä ei kuitenkaan lisännyt työehtosopimusneuvottelujen kattavuutta Puolassa. GUS:n mukaan vuonna 2020 (viimeisimmät saatavilla olevat tiedot) oli voimassa 49 työehtosopimusta. Kun otetaan huomioon, että vain pieni osa yrityksistä kuuluu minkäänlaisten työehtosopimusten piiriin, on melko todennäköistä, että Euroopan yritystutkimuksen ja palkkarakennetutkimuksen tulokset ovat yliarvioituja – on mahdollista, että haastateltavat ymmärsivät haastattelussa esitetyn kysymyksen viittaavan jonkinlaiseen yritystason palkkasääntelyyn, josta on sovittu kollektiivisesti. myös ne, joilla ei ole rekisteröityä työehtosopimusta, kuten palkkasääntely (regulamin wynagradzania).

Toinen työehtosopimusten taso on usean työnantajan taso. Usean työnantajan työehtosopimusten määrä on vähenemässä, eikä aidosti uusia monen työnantajan sopimuksia ole viime vuosina tehty. Vuonna 2017 oli voimassa 86 MRPiPS:n rekisteröimää monen työnantajan työehtosopimusta, joista 76 koski oppilaitosten hallinnollisia ja teknisiä työntekijöitä (paitsi opettajia). Usean työnantajan sopimusten piiriin kuuluvien työntekijöiden määrästä ei ole ajantasaista tietoa, mutta vuonna 2013 ne kattoivat 390 000 työntekijää (noin 2,7 % työntekijöistä). Helmikuussa 2021 MRPiPS raportoi, että rekisteriin jäi 61 sopimusta ja 197 lisäpöytäkirjaa, mikä merkitsi 30 prosentin vähennystä usean työnantajan työehtosopimusten määrässä edelliseen tutkimukseen verrattuna.

ICWTSS-tietokannan 5.0 viimeisimmät tiedot, jotka perustuvat PIP-raportointiin, viittaavat siihen, että mukautettu työehtosopimusneuvottelujen kattavuus Puolassa vuonna 2012 oli 14,7 prosenttia.

Palkka- ja työaikaneuvottelujen päätaso on yritystaso. Työehtosopimusten tekemisen sijaan työnantajat laativat kuitenkin yleensä mieluummin yrityksen sisäisiä palkkaussääntöjä (palkkasäännöt), kuten Puolan työlaissa edellytetään vähintään 20 henkilöä työllistäville yksiköille (työlain 77 §:n 2 momentin 1 kohta). Jos paikalla on ammattiliittoja, palkkasäännöksistä sovitaan kahdenvälisesti. Pienemmissä yhteisöissä palkitsemisasioita säännellään työnantajan ja yksittäisten työntekijöiden välisissä yksittäisissä työsopimuksissa.

Teoriassa palkoista ja työajoista on mahdollista neuvotella myös usean työnantajan työehtosopimuksilla, mutta käytännössä tätä mahdollisuutta käytetään harvoin. Kansallisella tasolla vähimmäiskuukausipalkasta neuvotellaan vuosittain RDS:ssä.

Työehtosopimusneuvottelujen tasot, 2022

Artikulaatio

Työehtosopimusneuvottelujen eri tasoja yhdistävä lainsäädäntö on Puolassa melko heikosti kehittynyt. Työlain tärkeimmässä säännöksessä (9 §:n 2 momentti) todetaan, että yritystason ja usean työnantajan työehtosopimusten määräykset ja mahdolliset yritystason säännökset eivät voi olla työntekijöille epäedullisempia kuin työlaki. Työlain 9 §:n 3 momentin mukaan yritystasolla käyttöön otetut säännöt (mukaan lukien sisäistä palkkausta koskevat säännöt) ja säännöt eivät voi olla työntekijöille vähemmän edullisia kuin työehtosopimukset.

Vuodesta 2021 lähtien palkanmuodostustaso ei ollut oikeudellisesta näkökulmasta muuttunut vuoden 2017 jälkeen. Hallitus toimittaa joka vuosi RDS:lle ehdotuksen (aiemmin se toimitettiin sosiaali- ja talousasioiden kolmikantatoimikunnalle) (1) vähimmäispalkasta, (2) lakisääteisestä vähimmäistuntipalkasta ja (3) palkankorotusindikaattoreista valtion budjettisektorilla. Kaikista näistä olisi keskusteltava työmarkkinaosapuolten kesken, ja niiden olisi muodostettava yhteinen kanta 30 päivän kuluessa, muutoin hallitus asettaa nämä arvot yksipuolisesti. Jälkimmäinen skenaario on vallinnut viime vuosina, koska työmarkkinaosapuolet eivät ole päässeet yksimielisyyteen.

Neuvottelukierrosten ajoitus

Yritys- ja usean työnantajan työehtosopimusneuvottelujen ajoituksesta ei ole tietoa.

Vähimmäispalkan määrittämismenettely koostuu seuraavista vaiheista:

1. Ministerineuvosto (Rada Ministrów) toimittaa 15. kesäkuuta mennessä RDS:lle ehdotuksen seuraavan vuoden vähimmäispalkasta

2. 15. heinäkuuta mennessä RDS vahvistaa vähimmäispalkan

3. Pääministeri ilmoittaa 15. syyskuuta mennessä vähimmäispalkan

Koordinaatio

Puolassa ei ole keskitettyä palkkaneuvottelujen koordinointimekanismia. Käytännössä ainoa lakisääteinen kynnys palkkaneuvotteluille on minimipalkka. Koska useimmilla aloilla ei ole usean työnantajan palkkasopimuksia, virallisen horisontaalisen koordinoinnin merkitys on rajallinen.

Pidennysmekanismit

Työlain 241/18 §:n mukaan usean työnantajan työehtosopimukset voidaan laajentaa MRPiPS:n asetuksella koskemaan työnantajia, jotka eivät kuulu allekirjoittaneisiin työnantajajärjestöihin työnantajajärjestön ja monen työnantajan ammattiliiton yhteisestä pyynnöstä. Tätä laillista mahdollisuutta ei kuitenkaan käytetä käytännössä, sillä usean työnantajan työehtosopimukset ovat Puolassa hyvin harvinaisia.

Lisäksi työlain 241/10 §:n 1 momentissa annetaan se, että osapuolet, joilla on oikeus tehdä työehtosopimus, voivat soveltaa olemassa olevaa työehtosopimusta (tai sen osaa), jota he eivät ole tehneet. Tällaisten laajentamismenettelyjen laajuudesta käytännössä ei ole tietoa. Lisäksi työlain 241/9 §:n 3 momentissa annetaan työehtosopimuksen osapuolille oikeus sallia ammattiliiton, joka ei ole työehtosopimuksen osapuoli, liittyä siihen.

Poikkeusmekanismit

Työlain 241/27 §:n mukaan allekirjoittajat voivat keskeyttää yrityksen työehtosopimusten ja usean työnantajan työehtosopimusten tai niiden osien soveltamisen enintään kolmeksi vuodeksi työnantajan taloudellisten vaikeuksien vuoksi. PIP:n viimeisimmän raportin mukaan työnantajien taloudellisten ongelmien vuoksi työehtosopimuksen keskeyttämistä koskevien sopimusten määrä väheni 130:stä vuonna 2010 85:een vuonna 2011, 76:een vuonna 2012 ja 74:ään vuonna 2013. Keskeytysten alakohtaisesta kattavuudesta ei ole tietoa.

Työehtosopimusten päättyminen

Työehtosopimukset voidaan tehdä määräajaksi tai toistaiseksi. Sopimus voidaan purkaa molempien osapuolten yksimielisellä julistuksella tai sen ajanjakson lopussa, jolle sopimus on tehty. Vaihtoehtoisesti sopimus voidaan irtisanoa, jos toinen osapuoli irtisanoo sen (yleensä kolme kuukautta). Jos työehtosopimusten voimassaolo päättyy eikä niitä neuvotella uudelleen, ne lakkaavat olemasta oikeudellisesti sitovia.

Rauhanlausekkeet

Työehtosopimuksissa ei ole rauhanlausekkeita.

Muut työehtosopimuksissa käsitellyt työelämän osa-alueet

Työehtosopimusten sisällöstä ei yleensä ole tietoa PIP:n lyhyitä raportteja lukuun ottamatta.

Państwowa Inspekcja Pracyn (2015) mukaan yhden työnantajan työehtosopimusneuvotteluissa käsiteltävien aiheiden kirjo ylittää harvoin palkkakysymykset ja ylittää työlainsäädännön vähimmäissäännökset. Vuoden 2015 vuosikertomuksessa ei ole tällaista täsmennystä. Vuonna 2014 rekisteröidyistä 88 työehtosopimuksesta 53:ssa määrättiin palvelusvuosipalkkioita ja 59:ssä eläkepalkkioita koskevat säännökset ovat yleislainsäädäntöä paremmat. Lisäbonuksia oli myös yötyöstä (22 sopimuksessa), ylityöstä (10 sopimuksessa) sekä sunnuntai- ja pyhätyöstä (15 sopimuksessa).