Toimijat ja instituutiot Portugalissa

Portugalissa työ-, solidaarisuus- ja sosiaaliturvaministeriö (Ministério do Trabalho, Solidariedade e Segurança Social, MTSSS) hyväksyy ja panee täytäntöön työllisyyteen, ammatilliseen koulutukseen ja ammattikoulutukseen, työmarkkinoihin ja työmarkkinasuhteisiin liittyviä politiikkoja työllisyyden ja työmarkkinasuhteiden pääosaston (Direção-Geral do Emprego e das Relações de Trabalho, DGERT) ja työolojen pääosaston (Autoridade para as Condições do Trabalho) kautta, SÄÄDÖS). DGERT vastaa työllisyyttä ja ammatillista koulutusta sekä työmarkkinasuhteita koskevien politiikkojen, lainsäädännön ja määräysten kehittämisen tukemisesta, mukaan lukien työolot sekä työterveys, työturvallisuus ja työhyvinvointi.

ACT on vastuussa työolojen parantamisesta varmistamalla työlainsäädännön noudattaminen ja työperäisten riskien ehkäisemistä koskevien politiikkojen edistämisestä julkishallinnon yksiköissä ja elimissä sekä kaikilla toimialoilla.

Kaksi muuta elintä voi tutkia työssä tapahtuneita tai työhön liittyviä ammattitauteja tai muita terveyshaittoja. Sosiaaliturvalaitos (Instituto da Segurança Social) vastaa työperäisiltä riskeiltä suojautumisosaston (Departamento de Proteção Contra os Riscos Profissionais) kautta ammatillisista vaaroista johtuvan sairauden tai vamman hoidosta ja siitä toipumisesta. Terveyden pääosasto (Direção-Geral da Saúde, DGS) on ympäristö- ja työterveysosastonsa (Divisão de Saúde Ambiental e Ocupacional) kautta yksi tärkeimmistä sidosryhmistä työterveyspolitiikan määrittelyssä, edistämisessä ja täytäntöönpanossa. Talletussuojajärjestelmän tehtävänä on edistää työn ja terveyden/sairauden välisten suhteiden arviointia ja arvioida työn vaikutusta terveyteen (työkyvyttömyys ja kuolema). Se vastaa myös terveydentilan seurantaa koskevien politiikkojen, lainsäädännön, asetusten, suuntaviivojen ja niin edelleen kehittämisen tukemisesta.

Portugalin lainsäädännössä ei säädetä säännöistä, jotka koskevat ammattiliittojen ja työnantajajärjestöjen edustavuuden arviointikriteereitä ja -mekanismeja tai edustavuuden vaikutuksia työmarkkinaosapuolten vuoropuheluun liittyvissä instituutioissa ja työehtosopimusneuvotteluissa. Kaikilla virallisesti rekisteröidyillä ammattiliitoilla tai työnantajayhdistyksillä on oikeus käydä työehtosopimusneuvotteluja. Portugalin työehtosopimusneuvottelujen kriittinen näkökohta on vastavuoroinen tunnustaminen.

Yhteisymmärryspöytäkirjassa (joka pantiin täytäntöön toukokuun 2011 ja toukokuun 2014 välisenä aikana) edellytettiin, että työehtosopimusten laajentamisen olisi perustuttava sekä ammattiliittojen että työnantajajärjestöjen edustavuuteen. Keskustaoikeistolaisen PSD/CDS-koalition vuosina 2012 ja 2014 tekemät lakimuutokset koskivat vain työnantajien edustavuutta/edustusta. Vuoden 2012 versiossa työnantajien oli vastattava 50 prosenttia alan työllisyydestä, mikä on monilla aloilla mahdoton tavoite. Vuoden 2014 versiossa 30 prosenttia niiden jäsenistä oli oltava mikroyrityksiä sekä pieniä ja keskisuuria yrityksiä, jotta ne voisivat laajentaa työehtosopimuksia.

Nämä säännöt poistettiin vuonna 2017 useista syistä: pidennysten määrän ja päivitettyjen työehtosopimusten määrän vähenemisen sekä niiden kattavuuden kielteinen vaikutus työehtosopimusneuvotteluihin; työnantajajärjestöjen heikkous, kuten vuonna 2016 annetussa työsuhteita koskevassa vihreässä kirjassa (Dray, 2017) korostetaan, sillä vuonna 2014 vain 19 prosenttia Portugalin yrityksistä ilmoitti kuuluvansa työnantajajärjestöihin; ja se, että sekä työnantajakeskusjärjestöt että ammattiliittojen keskusjärjestöt vastustivat edustavuuteen/edustukseen perustuvia laajentamiskriteereitä tai suhtautuivat niihin pidättyvästi. Toukokuussa 2017 annetulla päätöslauselmalla 82/2017 korvattiin työnantajajärjestöjen edustavuutta/edustusta koskevat kriteerit uusilla työehtosopimusten laajentamista koskevilla kriteereillä: vaikutus palkkamenoihin ja taloudellisiin vaikutuksiin, palkankorotuksen taso, vaikutus palkka-asteikkoon ja eriarvoisuuden vähentämiseen, sopimuksen piiriin kuuluvien työntekijöiden prosenttiosuus (yhteensä ja sukupuolen mukaan) ja hyötyvien naisten osuus.

Tietoa ammattiliittojen edustuksesta

Oikeus järjestäytyä ammattiliittoon (liberdade sindical) taataan Portugalin tasavallan perustuslaissa ja työlaissa. Hyvin harvat ryhmät on suljettu tämän oikeuden ulkopuolelle, ja vain asevoimien ja militarisoitujen turvallisuusjoukkojen jäsenet on suljettu pois.

Ammattiliittojen jäsenmäärän mittaaminen Portugalissa on erityisen vaikea tehtävä, koska useimmat liitot eivät tarjoa ajantasaista ja tarkkaa tietoa. Vuodesta 2010 lähtien kaikille markkina-alan yrityksille (Relatório Único; Asetus 55/2010) on sisältänyt työnantajille kysymyksen ammattiliittoihin kuuluvien työntekijöiden määrästä. Kuten työsuhteita koskevassa vihreässä kirjassa vuonna 2016 korostetaan, alle 4 prosenttia yrityksistä ilmoittaa järjestäytyneensä työntekijöitään, ja järjestäytyneitä työntekijöitä koskevien tietojen mukaan järjestäytymistiheys oli 11–9 prosenttia vuosina 2010–2014. Näihin tietoihin ei myöskään sisälly julkinen sektori, jossa ammattiyhdistystiheys on aina paljon suurempi.

Julkaistut tiedot (OECD, 2021) osoittavat, että liittojen tiheys oli Portugalissa huomattavan vakaa vuoteen 2011 asti. Tämän tietokannan mukaan vuonna 2011 CGTP-IN:ssä oli noin 460 000 jäsentä, UGT:ssä noin 193 000 jäsentä ja riippumattomissa liitoissa noin 19 000 jäsentä ja vuonna 2016 (viimeisimmät tiedot) CGTP-IN:ssä oli 400 000 jäsentä, UGT:ssä noin 160 000 jäsentä ja riippumattomissa liitoissa 19 000 jäsentä. Näiden tietojen ja ammattiliittojen keskusjärjestöjen omien, erityisesti UGT:n arvioiden välillä on jonkin verran ristiriitaa. CGTP-IN ilmoitti, että se oli menettänyt lähes 64 000 jäsentä vuosina 2012–2016 (CGTP-IN, 2016), mutta sen jäsenmäärä oli kasvanut merkittävästi seuraavien neljän vuoden aikana, nimittäin 132 541:llä (CGTP-IN, 2020; Porfírio, 2020; myös CGTP-IN:n vastaus Eurofoundissa vuonna 2014 julkaistuun kyselyyn). UGT ilmoitti menettäneensä 20 000 jäsentä vuosina 2012–2016 ja 8 000 jäsentä vuosina 2016–2010 (UGT, 2013, 2017; ks. myös UGT:n vastaus Eurofoundin kyselyyn, 2014).

Ammattiliittojen jäsenmäärä ja jäsentiheys 2011–2020

Huom.:* Ammattiliiton jäsenten osuus. ** Perustuu kaikille markkinasektorin yrityksille lähetettyyn vuosittaiseen pakolliseen kyselyyn (Relatório Único), joka sisältää työnantajille suunnatun kysymyksen ammattiliittoihin kuuluvien työntekijöiden määrästä yritystasolla, mikä mahdollistaa ammattiyhdistystiheyden laskemisen (GEP/MTSSS, 2023, s. 17). Ammattiliittojen jäsenten kokonaismäärä (mukaan lukien itsenäiset ammatinharjoittajat ja työttömät ammattiliittojen jäsenet, eli opiskelijat, eläkeläiset tai työttömät) kansallisella tasolla. n.a., ei saatavilla; OECD/AIAS ICTWSS, Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö/Amsterdam Institute for Advanced Labour Studies Ammattiliittojen institutionaaliset ominaispiirteet, palkanmuodostus, valtion väliintulo ja sosiaaliset sopimukset.

Tärkeimmät ammattiliittojen keskusjärjestöt ja liitot

On olemassa kaksi ammattiliittojen keskusjärjestöä (CGTP-IN ja UGT), joilla on pääsy kolmikantaiseen sosiaaliseen yhteistyöhön makrotasolla (CPCS).

Tärkeimmät ammattiliittojen keskusjärjestöt ja liitot

Viimeisten 20 vuoden aikana Portugalin ammattiliittojen kattavimman ja perusteellisimman rakennemuutoksen on toteuttanut metallikemian-, sähkö-, lääke-, paperi-, paino-, energia- ja kaivosteollisuuden ammattiliittojen liitto (Federação Intersindical das Indústrias Metalúrgicas, Químicas, Eléctricas, Farmacêutica, Celulose, Papel, Gráfica, Imprensa, Energia e Minas, FIEQUIMETAL). Prosessi alkoi vuonna 1999 CGTP-IN:n metalli-, kemian- ja kemianalan työntekijöiden liittojen yhdistymisellä ja jatkui vuonna 2007 sähköalan työntekijöiden liiton yhdistymisellä. Vuonna 2010 kahdeksan FIEQUIMETALin jäsenliittoa yhdistyi neljäksi uudeksi alueelliseksi liitoksi, jotka kattavat useita teollisuuden aloja. Samana vuonna kansallinen paperi- ja kirjapainotyöntekijöiden liitto (Sindicato dos Trabalhadores das Indústrias de Celulose, Papel, Gráfica e Imprensa) liittyi näihin neljään uuteen järjestöön. FIEQUIMETAL kattaa nyt seuraavat toimialat: metalli-, kemian-, sähkö-, lääke-, paperi- ja sellu-, grafiikka-, lehdistö-, energia- ja kaivosteollisuus.

Toinen tärkeä rakenneprosessi tapahtui vuonna 2007, kun UGT:n kolme pankki- ja kaksi vakuutusliittoa perustivat Finanssialan kansallisen liittoliiton (Federação Nacional do Sector Financeiro, FEBASE). Samana vuonna CGTP-IN:n liikenne- ja viestintäliitot perustivat Kuljetus- ja viestintäliiton (Federação dos Sindicatos de Transportes e Comunicações**,** FECTRANS). Toisin kuin FIEQUIMETALin tapauksessa, FEBASEn ja FECTRANSin perustaminen ei johtanut jäsenorganisaatioiden uudelleenjärjestelyyn.

Tietoja työnantajan edustuksesta

Perustuslaki takaa vapaaehtoisen järjestäytymisoikeuden ja suojaa kaikilta pakottamiselta liittyä yhdistykseen, kun taas työlaki määrittelee tämän oikeuden työnantajajärjestöille.

Etujärjestöjen oikeudellisen aseman osalta on olemassa merkittävä ero toisaalta työmarkkinaosapuoliksi tunnustettujen työnantajajärjestöjen ja toisaalta puhtaiden ammattijärjestöjen välillä.

Tärkeimmät työnantajajärjestöt, jotka ovat edustettuina tärkeimmässä monialaisessa kansallisessa työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun instituutiossa, CPCS:ssä, ovat Portugalin yrittäjien keskusliitto (Confederação Empresarial de Portugal, CIP), Portugalin kauppa- ja palveluliitto (Confederação do Comércio e Serviços de Portugal, CCP), Portugalin maanviljelijöiden keskusliitto (Confederação dos Agricultores de Portugal) ja Portugalin matkailuliitto (Confederação do Turismo) Português).

CIP perustettiin vuonna 1974, kun Portugalin teollisuusliitto (myös CIP) yhdistyi kahteen suureen kansalliseen yrittäjäjärjestöön: Portugalin teollisuusliittoon (Associação Industrial Portuguesa) ja Portugalin liike-elämän liittoon, kauppa- ja teollisuuskamariin (Associação Empresarial de Portugal, Câmara de Comércio e Indústria, AEP). Tämän fuusion myötä CIP vahvisti johtavaa asemaansa työnantajien puolella.

Työnantajien keskusjärjestöjen kansallinen neuvosto (Conselho Nacional das Confederações Patronais) perustettiin 18. toukokuuta 2021. Foorumiin kuuluvat neljän kolmikantaisessa CPCS:ssä edustettuna olevan työnantajan keskusjärjestön lisäksi myös Portugalin rakennus- ja kiinteistöliitto (Confederação Portuguesa da Construção e do Imobiliário). Tämä foorumi on mahdollistanut työnantajakeskusjärjestöjen välisen koordinoinnin lisäämisen.

Työnantajajärjestöistä ei ole julkaistu jäsentietoja. Kaikille markkina-alan yrityksille lähetettävässä vuosittaisessa pakollisessa kyselyssä (Relatório Único) on kuitenkin kysymys työnantajille niiden kuulumisesta työnantajajärjestöihin ja työntekijöiden määrästä, jonka avulla voidaan arvioida työnantajan kokonaisorganisaatiotiheyttä jäsenyritysten prosenttiosuutena (19,3 prosenttia vuonna 2012 ja 13,3 prosenttia vuonna 2020 yksityisellä sektorilla) ja aktiivisten työntekijöiden osuutena (38,2 prosenttia vuonna 2012 ja 13,3 prosenttia vuonna 2020) 34,5 % vuonna 2020) (GEP/MTSSS, 2023, s. 17).

Työnantajajärjestöjen jäsenmäärä ja tiheys 2012–2020

Huom.:* Niiden työntekijöiden prosenttiosuus, jotka työskentelevät yrityksessä, joka on jäsenenä missä tahansa työnantajajärjestössä, joka osallistuu työehtosopimusneuvotteluihin. Ei saatavilla.

Keskeiset työnantajajärjestöt

On olemassa kaksi suurinta työnantajajärjestöä (CIP ja CCP), jotka kattavat useamman kuin yhden sektorin ja joilla on pääsy kolmikantaiseen sosiaaliseen yhteistyöhön makrotasolla (CPCS).

Keskeiset työnantajajärjestöt ja keskusjärjestöt

Kolmikantainen elin sosiaalista yhteistoimintaa varten makrotasolla on CPCS. Se perustettiin vuonna 1984, ja siinä on tehty useita tulopolitiikkaa koskevia sopimuksia, joissa vahvistetaan viitearvot palkankorotuksille työehtosopimusneuvotteluissa. Vuosina 1990 ja 1996 allekirjoitettiin laajat sopimukset, jotka kattoivat monia eri aloja. Nämä sopimukset allekirjoitti vain yksi ammattiliittojen keskusjärjestö, UGT; CGTP-IN ei allekirjoittanut yhtään niistä.

Vuonna 1991 CPCS:ssä allekirjoitettiin ensimmäiset erityissopimukset: yksi työterveydestä ja -turvallisuudesta ja toinen ammatillisesta koulutuksesta. Lopullinen laaja sopimus allekirjoitettiin vuonna 1996 (joka oli myös lopullinen sopimus, joka sisälsi palkkaneuvottelujen suuntaviivat), minkä jälkeen tästä uudentyyppisestä erityisestä sopimuksesta tuli hallitseva sosiaalisen yhteistoiminnan keino vuoteen 2008 asti (Almeida et al, 2016; Campos Lima ja Abrantes, 2016).

Vuoden 2014 viimeisellä neljänneksellä, kun allekirjoitettiin kolmikantasopimus vähimmäispalkan korotuksesta, kolmikantayhteistyö sai jälleen merkitystä. Vuoden 2015 lopulla seuranneessa uudessa poliittisessa syklissä PS:n hallitus allekirjoitti vuosina 2016, 2017 ja 2018 kolme kolmikantasopimusta, jotka kattoivat eri kysymyksiä.

Kesäkuussa 2018 tehdyssä kolmikantasopimuksessa epävarmojen työsuhteiden ja työmarkkinoiden segmentoitumisen torjumisesta sekä työehtosopimusneuvottelujen dynaamisuuden edistämisestä esitettiin ehdotuksia välimiesmenettelyn vahvistamiseksi ennen sopimusten voimassaolon päättymistä, työntekijöiden saavutettujen oikeuksien suojelemiseksi joillakin aloilla työehtosopimusten päättyessä (ks. "Työehtosopimusten voimassaolon päättyminen") ja niiden kysymysten laajentamiseksi, joihin työehtosopimus kannattaa periaatetta sovelletaan. Samalla kolmikantasopimus toi uusia haasteita työehtosopimuksiin ja työpaikan päätöksentekoon työajan joustavuudesta. CGTP-IN ei allekirjoittanut vuosien 2017 ja 2018 kolmikantasopimuksia. Yksi syy allekirjoittamatta jättämiseen oli CGTP-IN:n vaatimus työehtosopimusneuvottelujen oikeudellisen kehyksen perusteellisesta tarkistamisesta, jotta voidaan palauttaa täysin laboratoris ja sallia työehtosopimusten raueta vasta allekirjoittajaosapuolten yhteisellä päätöksellä.

Heinäkuussa 2021 allekirjoitettiin ammatillista koulutusta ja tutkintoja koskeva kolmikantasopimus, joka oli linjassa Portugalin vuoden 2030 elpymis- ja palautumissuunnitelman tavoitteiden kanssa. Siihen sisältyi toimenpiteitä, joilla saavutettiin EU:n tavoite, jonka mukaan vuoteen 2030 mennessä 60 prosenttia 25–64-vuotiaista aikuisista osallistuu elinikäisen oppimisen toimiin vuosittain.

Lokakuussa 2022 allekirjoitettiin tulojen, palkkojen ja kilpailukyvyn parantamista koskeva keskipitkän aikavälin kolmikantasopimus, jossa määriteltiin palkkapolitiikan kehittämistä koskevia toimenpiteitä ja suuntaviivoja vuosille 2023–2026. Yksi sopimuksen päätavoitteista on nostaa palkkojen osuutta BKT:stä vähintään kolmella prosenttiyksiköllä 48,3 prosenttiin vuoteen 2026 mennessä, jotta se lähentyisi EU:n keskiarvoa. Siinä asetetaan tavoitteeksi nostaa keskimääräistä nimellispalkkaa 20 prosenttia vuosina 2022–2026 eli keskimääräinen nimellispalkkojen nousu on 4,8 prosenttia vuodessa vuoden 2026 loppuun asti. Sopimukseen sisältyy työnantajille suunnattuja kannustimia, kuten 50 prosentin korotus työnantajan verovähennyksiin palkankorotusten vastineeksi yrityksille, jotka täyttävät vähintään yhden seuraavista ehdoista: ne ovat allekirjoittaneet tai uudistaneet työehtosopimuksia, korottaneet palkkoja vuosittain kolmikantasopimuksessa asetettujen tavoitteiden mukaisesti tai pienentäneet ylimmän 10 prosentin (eli parhaiten palkattujen) ja alimman 10 prosentin (eli vähiten palkattujen) välistä eroa. Tämän sopimuksen allekirjoittivat hallitus ja kaikki CPCS:n edustamat työmarkkinaosapuolet CGTP-IN:tä lukuun ottamatta. Tämä ammattiliittojen keskusjärjestö väitti, että sopimuksessa määritellyt nimellispalkankorotukset eivät kompensoineet inflaatiota (aiempaa ja tulevaa), ja vastusti työnantajille tarjottavaa verobonusta (Eurofound, 2023).

Tärkeimmät kolmi- ja kaksikantaelimet

Yritysneuvostojen (comissões de trabalhadores) ja ammattiyhdistysjärjestöjen oikeudet yritystasolla on taattu perustuslaissa ja säännelty työlaissa.

Yritysneuvostojen toimivalta rajoittuu suurelta osin tiedottamiseen ja kuulemiseen. Vuonna 2009 liitoille annettiin laillinen mahdollisuus delegoida työehtosopimusten allekirjoittamisoikeutensa yritysneuvostoille, ja tätä laajennettiin vuonna 2012, mutta sitä ei ole käytetty käytännössä.

Ammattiliitoilla on yksinoikeus allekirjoittaa oikeudellisesti sitovia työehtosopimuksia ja vaatia lakkoja. Yritystason ammattiyhdistysrakenteet (edustajat tai komiteat) osallistuvat työehtosopimusneuvotteluihin, jos ammattiliiton hallitus haluaa. Hallitus tekee neuvotteluihin liittyvät päätökset.

Euroopan yritystutkimuksen tiedot vahvistavat 1990-luvulla tehdyn tutkimuksen tulokset: ammattiliittojen edustajat ovat eniten (toimipaikkojen ja työntekijöiden määrällä mitattuna).

Työlain etätyötä koskeva muutos (laki 83/2021, 169 §) sisältää etätyöntekijöiden oikeuden saada työntekijöitä edustavien rakenteiden toimittamia tietoja. Siinä täsmennetään seuraavat oikeudet: oikeus osallistua henkilökohtaisesti ammattiliittojen tai yritysneuvostojen koolle kutsumiin kokouksiin yrityksessä, oikeus tulla osaksi yrityksen työntekijöiden määrää kaikissa kollektiivisiin edustusrakenteisiin liittyvissä tarkoituksissa ja olla ehdolla näihin rakenteisiin sekä oikeus käyttää työssään tieto- ja viestintätekniikkaa osallistuakseen työntekijöiden edustajien järjestämiin kokouksiin. Toisaalta työntekijöitä edustavat rakenteet voivat käyttää mainittuja teknologioita kommunikoidakseen etätyöntekijöiden kanssa, ja niillä on oikeus julkaista ilmoituksia, viestejä, tietoja tai muuta tekstiä, joka liittyy ammattiyhdistyselämään ja työntekijöiden yhteiskunnallis-ammatillisiin etuihin, sekä jakaa tällaisia tietoja sähköpostitse kaikille etätyöntekijöille työnantajan toimittaman luettelon perusteella (465 §:n 2 momentti).

Elinten sääntely, kokoonpano ja toimivalta