Portugalin taustaa

Vuosina 2012–2022 Portugalin bruttokansantuote (BKT) kasvoi 19,86 prosenttia, mikä oli nopeampi kasvuvauhti kuin EU:n keskimääräinen 15,29 prosentin kasvuvauhti samalla ajanjaksolla. Vuonna 2022 Portugalin työttömyysaste oli 6 prosenttia; Nuorisotyöttömyys oli kuitenkin 19 prosenttia, mikä on 4,5 prosenttiyksikköä korkeampi kuin EU:n keskiarvo (14,5 prosenttia).

Naisten työllisyysaste vuonna 2022 oli 74,4 prosenttia, mikä on korkeampi kuin EU:n keskiarvo (69,5 prosenttia). Kokonaistyöllisyysaste vuonna 2022 oli 76,4 prosenttia, mikä on hieman korkeampi kuin EU:n samana vuonna keskiarvo, joka oli 74,5 prosenttia.

Tärkeimmät Portugalissa voimassa olevat työsuhdetta ja työmarkkinasuhteita koskevat säädökset ovat työlaki (Código de Trabalho; laki 7/2009, annettu 12. helmikuuta), jolla säännellään yksityistä sektoria, ja yleistä työlainsäädäntöä julkisissa tehtävissä (Lei Geral do Trabalho em Funções Públicas; Laki 35/2014, annettu 20. kesäkuuta), jolla säännellään julkista sektoria.

Vuoden 2009 työlakiin tehtiin seitsemän muutosta vuosina 2011–2014.

Vuosien 2015–2019 poliittisella syklillä sosialistipuolueen (PS) hallitus teki monenlaisia lainsäädäntömuutoksia. Vuonna 2017 annetussa päätöslauselmassa 82/2017 vahvistettiin uudet säännöt työehtosopimusten laajentamisesta, ja työnantajajärjestöjen edustavuutta/edustusta koskevat kriteerit korvattiin uusilla kriteereillä, joissa keskitytään osallistavuuteen ja eriarvoisuuden vähentämiseen. Myös vuonna 2017 käyttöön otetulla lailla 73/2017 vahvistettiin yksityisellä ja julkisella sektorilla tapahtuvaa häirintää sääntelevää oikeudellista kehystä. Vuonna 2018 lailla 60/2018 otettiin käyttöön toimenpiteitä, joilla edistetään naisten ja miesten palkkatasa-arvoa, mukaan lukien säännöllinen tiedottaminen yritys-, ammatti- ja pätevyystason palkkaeroista sekä avoimuussäännöt palkkasyrjinnän estämiseksi.

Vuonna 2018 laissa 14/2018 säädettiin, että yrityksen tai toimipaikan luovutuksen yhteydessä työntekijät säilyttävät kaikki sopimukseen perustuvat ja saavutetut oikeudet eli palkan, palvelusajan, ammattiluokan ja toiminnallisen sisällön sekä sosiaalietuudet. Tämä oikeudellinen järjestelmä laajennettiin lailla 18/2021 tilanteisiin, joissa palvelujen tarjoaminen siirretään julkisella tarjouskilpailulla, suoralla sopimuksella tai muulla valintakeinolla sekä julkisella että yksityisellä sektorilla, kuten valvonta-, elintarvike-, siivous- tai kuljetuspalvelujen tarjoamisessa.

Vuonna 2019 lailla 93/2019 tehtiin merkittäviä muutoksia työlakiin (Campos Lima ja Perísta, 2020; Campos Lima, 2021). Tällä lainsäädännöllä otettiin käyttöön uusia sääntöjä työmarkkinoiden segmentoitumisen torjumiseksi lyhentämällä määräaikaisten työsopimusten kestoa enintään kahteen vuoteen ja uusimalla ne kolmeen vuoteen. rajoitti niiden käytön vain väliaikaisiin tarpeisiin; ja luotiin "liiallisen liikevaihdon lisämaksu", jota sovelletaan yrityksiin, joiden määräaikaisten työsopimusten vuotuinen osuus on suurempi kuin alan keskimääräinen liikevaihto. Kaksi tällä lailla käyttöön otettua toimenpidettä aiheuttivat kuitenkin mahdollisen epävarmuuden riskin: 1) koeajan pidentäminen 90 päivästä 180 päivään ensimmäistä työpaikkaansa hakevien ja pitkäaikaistyöttömien osalta, kun heidät palkataan toistaiseksi voimassa olevalla työsopimuksella, ja 2) hyvin lyhytaikaisten määräaikaisten työsopimusten pidentäminen 15 päivästä 35 päivään, niiden käyttö maatalous- ja matkailutoiminnan ulkopuolella. Tällä lainsäädännöllä tehtiin myös muutoksia työehtosopimusneuvottelukehykseen ja työaika-asetukseen (ks. kohta "Työajan sääntely") (Campos Lima ja Perísta, 2020; Campos Lima, 2021).

Vuonna 2021 syntyi uusi lainsäädännön muutosvaihe, joka syntyi työn tulevaisuutta käsittelevässä vihreässä kirjassa käydyn keskustelun tuloksena (Moreira ja Dray, 2022). Keskustelun jälkeen hallitus esitteli ihmisarvoisen työn toimintaohjelmaksi (Agenda do Trabalho Digno) kutsutun toimenpidepaketin, joka käynnisti keskustelun uusista työlainsäädännön uudistuksista. Vuonna 2021 aloitettu keskustelu keskeytettiin parlamenttivaalien vuoksi, mutta sitä jatkettiin vuonna 2022. Portugalin parlamentti hyväksyi lain vasta 23. helmikuuta 2023 (Portugalin hallitus, 2023a; Portugalin parlamentti, 2023), ja se tuli voimaan 3. huhtikuuta 2023.

Yksi vihreässä kirjassa käsitellyistä aiheista oli etätyön sääntely. Kiireellinen tarve parantaa oikeudellista kehystä väliaikaisten toimenpiteiden lisäksi pandemian aikana laajalle levinneen etätyön yhteydessä (Eurofound, 2021a, 2022) nopeutti tammikuussa 2022 voimaan tulleella lailla 83/2021 käyttöön otettua etätyötä koskevan työlain muutosta. Tällä lailla käyttöön otetun uuden järjestelmän mukaan etätyö määritellään työn tarjoamiseksi työnantajan oikeudellisessa alistamisessa työnantajalle muussa kuin työnantajan määrittämässä paikassa tieto- ja viestintätekniikkaa käyttäen.

Tarkistuksessa todetaan, että suotuisa laboratoris -periaatetta, mikä estää työehtosopimuksissa ja yksittäisissä työsopimuksissa asettamasta työlaissa säädettyjä ehtoja epäedullisempia ehtoja (3 §). Tarkistuksessa sisällytetään myös "etätyöjärjestelmän mukaiset työehdot" luetteloon asioista, joita on säänneltävä työehtosopimuksilla (492 artikla). Siinä vahvistetaan lapsia omaavien ja omaishoitovelvollisuuksien omaavien työntekijöiden oikeuksia valita etätyö (166 artikla). laajennetaan työnantajien maksamien työntekijöiden kulujen valikoimaa (168 artikla) laajennetaan työntekijöiden yksityisyyden suojaa ja ehkäistään liiallisen valppauden riskiä (170 artikla); varmistaa paremmat edellytykset työntekijöiden yhteydelle yrityksen tiloihin; ja säädetään "työnantajan velvollisuudesta pidättäytyä ottamasta yhteyttä työntekijään työajan ulkopuolella" (dever de abstenção de contacto), sääntö, jota sovelletaan etätyöjärjestelmän piiriin kuuluvien työntekijöiden lisäksi kaikkiin työntekijöihin (169 artiklan b ja a kohta). Sillä parannetaan myös säännöksiä, jotka koskevat työntekijöiden oikeutta tiedonsaantiin, edustukseen ja osallistumiseen, ja parannetaan edellytyksiä heidän vuorovaikutukselleen ammattiliittojen ja työpaikkoja edustavien rakenteiden kanssa (169 ja 465 artikla).

Muutoksen mukaan etätyön toteuttaminen edellyttää aina kirjallista sopimusta joko alkuperäisen työsopimuksen yhteydessä tai siitä riippumatta (166 artikla). Etätyösopimuksessa määritellään etätyöjaksojen ja lähityön pysyvyys tai vuorottelu. Siinä on mainittava seuraavat seikat: paikka, jossa työntekijä tavallisesti tekee työtään; tavanomainen päivittäisen ja viikoittaisen työskentelyn aika; työajat; sopimuksen kohteena oleva toiminta ja vastaava luokka; palkka, johon työntekijällä on oikeus, mukaan lukien täydentävät ja liitännäiset edut; työvälineiden omistusoikeus ja niiden asennuksesta ja huollosta vastaava henkilö; sekä kasvokkain tapahtuvan kontaktin tiheys ja tapa. Etätyösopimus voidaan allekirjoittaa määräaikaiseksi tai toistaiseksi. Jos sopimus on määräaikainen, se ei saa ylittää kuutta kuukautta, ja se uusitaan automaattisesti yhtä pitkäksi ajaksi, jos kumpikaan osapuoli ei peruuta sopimusta kirjallisesti viimeistään 15 päivää ennen sen päättymistä.

Uudella etätyöjärjestelmällä laajennetaan osa työsopimusten mukaiseen etätyöhön (toissijaisiin työsuhteisiin) sovellettavista säännöistä koskemaan itsenäisiä ammatinharjoittajia aina, kun heidän katsotaan olevan taloudellisesti riippuvaisia toiminnan edunsaajasta (165 artikla). Näihin sääntöihin kuuluvat säännöt, jotka koskevat työn suorittamiseen sekä työntekijän ja työelämän väliseen vuorovaikutukseen tarvittavia laitteita ja järjestelmiä (168 artikla); työn organisointi, johtaminen ja valvonta (169 artiklan a kohta); työnantajien ja työntekijöiden mahdolliset erityisvelvoitteet (169 artiklan b alakohta); työntekijöiden yksityisyyden suoja etätyöjärjestelmän piirissä (170 artikla); sekä työterveys ja -turvallisuus (170 artiklan a kohta). Itsenäisten ammatinharjoittajien katsotaan olevan taloudellisesti riippuvaisia, kun sama yhteisö maksaa vähintään 50 prosenttia heidän vuosituloistaan.

Portugalissa työmarkkinasuhteiden demokraattiset instituutiot syntyivät vuoden 1974 jälkeisen vallankumouksellisen demokratiaan siirtymisen yhteydessä. Lähes puoli vuosisataa kestäneen diktatuurin ja Euroopan pisimpään autoritaarisen korporatismin jälkeen uudella demokraattisella valtiolla oli 1970-luvulla merkittävä rooli työelämän normien parantamisessa ja työmarkkinasuhteiden järjestelmän konfiguroinnissa. Ammattiliittojen ja työnantajakeskusjärjestöjen poliittista vaikutusvaltaa vahvisti vuonna 1984 alkanut ja yhä tärkeämpää kolmikantaneuvottelujen institutionalisoituminen (Campos Lima ja Naumann, 2011). 1980-luvun lopulla ja 1990-luvulla kolmikantasopimuksilla oli keskeinen rooli työehtosopimusneuvottelujen ehdollistamisessa maltilliseen palkkakehitykseen, vaikka Portugalin työntekijöiden keskusjärjestö (Confederação Geral dos Trabalhadores Portugueses – Intersindical Nacional, CGTP-IN) – ei allekirjoittanut niitä. Sitä vastoin yleinen työläisten liitto (União Geral de Trabalhadores, UGT) allekirjoitti kaikki nämä sosiaaliset sopimukset.

Vuoden 2003 työlaissa (27. elokuuta annettu laki 99/2003), joka on keskustaoikeistolaisen hallituksen aloite, käännettiin suosio laboratoris päinvastaiseksi ja otettiin käyttöön mekanismeja, joilla nopeutetaan työehtosopimusten irtisanomista ja lyhennetään niiden voimassaoloaikaa niiden päätyttyä. Se tasoitti tietä työnantajille vetäytyä yksipuolisesti olemassa olevista työehtosopimuksista, mutta lain porsaanreikien vuoksi tämä ei koskenut joitakin erityisen tärkeitä sopimuksia. Työehtosopimusneuvottelut ajautuivat kriisiin vuonna 2004, kun työehtosopimusten uusiminen ja kattavuus vähenivät jyrkästi (vain 600 000 työntekijää).

PS:n hallituskaudella (2005–2009) työehtosopimusneuvottelujen elpymistä helpotti vuonna 2006 tehty keskipitkän aikavälin kolmikantasopimus vähimmäispalkan kehityssuunnasta, jonka kaikki työmarkkinaosapuolet allekirjoittivat. Vuoteen 2008 mennessä, kun maailmanlaajuinen finanssikriisi puhkesi, noin 1 800 000 työntekijää oli työehtosopimusten uusimisen piirissä, mikä on noin 65 prosenttia kaikista työntekijöistä (julkishallintoa lukuun ottamatta). Vuoden 2009 työlailla (laki 7/2009, annettu 12. helmikuuta), joka on sosialistihallituksen aloite, tehtiin merkittäviä muutoksia työehtosopimusneuvottelujen kehykseen: siinä palautettiin osittain suosio laboratoris -periaate, otettiin käyttöön mahdollisuus ammattiliittojen ulkopuolisiin neuvotteluihin yritystasolla ammattiyhdistystoimeksiannon pohjalta ja helpotettiin entisestään työehtosopimusten yksipuolista "joustavuutta" ja vähennettiin niiden pätevyyttä. sopimuksista vetäytymisen esteiden poistaminen (Campos Lima, 2019).

[Talouspolitiikan erityisehtoja koskevassa yhteisymmärryspöytäkirjassa](file:///C:/Users/Miguel%20Lima/Documents/PAZ/Irec2014/2011-05-18-mou-portugal_en.pdf) yhteisymmärryspöytäkirjassa (voimassa toukokuun 2011 ja toukokuun 2014 välisenä aikana) asetettiin Portugalille erilaisia äärimmäisen tiukkoja toimenpiteitä ja työmarkkinainstituutioiden ja oikeudellisen kehyksen perusteellisia muutoksia edellytyksenä maan taloudelliselle pelastamiselle (Costa ja Caldas, 2013; Pedroso, 2014). Yhteisymmärryspöytäkirjan allekirjoittivat 17. toukokuuta 2011 troikan toimielimet – Euroopan komissio (EY), Euroopan keskuspankki (EKP) ja Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) – sekä sosialistipuolueen (PS) väliaikainen hallitus. Troikan poliittiset vaatimukset oli kuitenkin pantava täytäntöön seuraavissa vaaleissa syntyneen hallituksen, sosiaalidemokraattisen puolueen (Partido Social Democrata, PSD) ja CDS:n (CDS – Partido Popular) muodostama keskustaoikeistolainen koalitio, joka oli vallassa 21. kesäkuuta 2011 lähtien. Vuosina 2011–2014 keskustaoikeistolaisen PSD/CDS-koalition aikana yhteisymmärryspöytäkirjan mukaisesti (ja sen jälkeen) asetetut toimenpiteet ja lainsäädäntö vähensivät ammattiliittojen neuvotteluvoimaa entisestään. Lainsäädäntö antoi ammattiliittojen ulkopuolisille edustajille enemmän tilaa neuvotella yritystasolla. Työehtosopimusten voimassaoloaikaa lyhennettiin entisestään, mikä kannusti työnantajia vetäytymään yksipuolisesti olemassa olevista sopimuksista. Työehtosopimusten laajentamiselle vaadittiin tiukempia ehtoja (työnantajajärjestöjen edustavuuden perusteella). Kriisissä olevien yritysten työehtosopimusten keskeyttäminen (poikkeus) tuli mahdolliseksi. Kaikki nämä muutokset yhdessä talouskriisin kanssa johtivat työehtosopimusten uusimisen ja niiden piiriin kuuluvien työntekijöiden määrän dramaattiseen laskuun, joka saavutti historiallisen alhaisimman tason vuosina 2012, 2013 ja 2014 (Campos Lima ja Abrantes, 2016; Campos Lima, 2019).

Vuodesta 2015 lähtien talouskasvu ja työllisyys ovat kehittyneet myönteisesti, ja on otettu käyttöön useita työmarkkinaosapuolia edistäviä ja sosiaalisia toimenpiteitä, kuten PS:n hallituksen käynnistämä säännöllinen vähimmäispalkan korottaminen yhdessä Portugalin vasemmistopuolueiden kanssa: vasemmistoblokki (Bloco de Esquerda, BE), kommunistinen puolue (Partido Comunista, PCP) ja ekologi vihreä puolue (Partido Ecologista "Os Verdes"), PEV). Kaikki tämä on vaikuttanut myönteisesti työmarkkinasuhteisiin. Tämä kehitys ja uudet säännöt ovat helpottaneet työehtosopimusten laajentamista (ks. jakso "Laajentamismekanismit") ja edistäneet työehtosopimusneuvottelujen elpymistä, vaikka työehtosopimusneuvottelut eivät olekaan palanneet maailmanlaajuista finanssikriisiä edeltävälle tasolle. Kolmikantaneuvottelujen merkitys nousi uudelleen myös vuosina 2016, 2017 ja 2018 allekirjoitetuilla kolmikantasopimuksilla, joista kaksi jälkimmäistä sisälsivät laajan valikoiman toimenpiteitä.

Epävarmojen työsuhteiden ja työmarkkinoiden segmentoitumisen torjumisesta ja työehtosopimusneuvottelujen dynaamisuuden edistämisestä vuonna 2018 allekirjoitetun kolmikantasopimuksen jälkeen työlain muuttamisesta annetulla lailla 93/2019 (joka tuli voimaan 1. lokakuuta 2019) työehtosopimusneuvottelukehystä muutettiin työehtosopimusten voimassaolon päättymisen osalta, vaikka sillä ei kumottu yksipuolisen harkintakyvyn mahdollisuutta (ks. kohta "Työehtosopimusten voimassaolon päättyminen"). Lisäksi se loi uuden haasteen työehtosopimusneuvotteluille, koska se mahdollisti "ryhmätyöaikatilinpidon" päättämisen ja täytäntöönpanon joko työehtosopimuksilla tai työnantajien järjestämillä yrityskansanäänestyksillä (ks. kohta "Työajan sääntely").

Työlainsäädäntöön ja työehtosopimusneuvotteluja koskevaan oikeudelliseen kehykseen liittyy edelleen kiistakysymyksiä, joita suurin ammattiliittojen keskusjärjestö CGTP-IN on korostanut. CGTP-IN väittää erityisesti, että työehtosopimusneuvotteluja koskevaa oikeudellista kehystä on tarkistettava perusteellisesti, jotta voidaan palauttaa täysimääräisesti laboratoris ja jotta työehtosopimusten voimassaolo päättyisi vasta allekirjoittaneiden osapuolten yhteisellä päätöksellä. Toistaiseksi nämä väitteet eivät ole johtaneet onnistuneeseen tarkistukseen.

Julkisella sektorilla PS:n hallitus peruutti nimellispalkkojen leikkaukset ja otti uudelleen käyttöön 35 tunnin työviikon, kääntäen sivua säästötoimille, mutta työehtosopimusneuvotteluissa ei ole saavutettu merkittäviä tuloksia palkkojen suhteen (jotka ovat olleet jäädytettyinä lähes vuosikymmenen ajan). Ammattiliittojen paine voimistui vuoden 2018 viimeisellä neljänneksellä ja vuoden 2019 aikana tuloksetta. Julkisten menojen rajoituksilla on ollut tärkeä rooli hallituksen perustelemisessa umpikujalle.

Pandemia johti väliaikaisiin toimenpiteisiin, joilla oli potentiaalia vaikuttaa työehtosopimusneuvotteluihin. Vuonna 2020 poikkeustilan aikana lakko-oikeutta rajoitettiin keskeisillä aloilla, kuten julkisessa terveydenhuollossa (Eurofound, 2021a); Toisaalta hallitus vastasi vuonna 2021 työehtosopimusneuvottelujen kriittiseen tilanteeseen keskeyttämällä työehtosopimusten voimassaoloa ja päättymistä koskevat määräajat 24 kuukaudeksi (laki 11/2021, annettu 9. maaliskuuta 2021). Toimenpiteellä pyrittiin estämään puutteiden syntyminen työehtosopimusneuvottelujen kattavuuteen (Eurofound, 2022).

Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun toimintaohjelma vuosiksi 2021–2022 oli hyvin vaativa, kun otetaan huomioon laaja valikoima kysymyksiä, joita hallituksen ja työmarkkinaosapuolten oli käsiteltävä talous- ja sosiaalineuvostossa (Conselho Económico e Social, CES) ja työmarkkinaosapuolten kolmikantaisessa pysyvässä komiteassa (Comissão Permanente de Concertação Social, CPCS). Näihin kuuluivat keskustelu selviytymis- ja elpymissuunnitelmasta (suunnitteluministeriö, 2021) ja keskustelu työn tulevaisuutta koskevasta vihreästä kirjasta (Moreira ja Dray, 2022) ja ihmisarvoista työtä koskevasta toimintaohjelmasta. Lisäksi vuonna 2022 kiihtyvän inflaation aiheuttama paine Ukrainan sodan yhteydessä nosti palkanmuodostuspolitiikan keskustelun keskiöön. Hallituksen ehdotus kilpailukykyä ja tuloja koskevaksi sopimukseksi johti 9. lokakuuta 2022 tehtyyn keskipitkän aikavälin kolmikantasopimukseen tulojen, palkkojen ja kilpailukyvyn parantamisesta vuosille 2023–2026 (CES, 2022a), jota seurasi hallituksen ja julkisen sektorin ammattiliittojen välinen kahdenvälinen sopimus (Portugalin hallitus, 2022), joka tehtiin 24. lokakuuta 2022 (ks. kohta "Kolmi- ja kahdenväliset elimet ja yhteistoiminta").