Romanian työelämäprofiili
Tässä profiilissa kuvataan Romanian työelämän keskeisiä piirteitä. Sen tarkoituksena on antaa asiaankuuluvaa taustatietoa työelämää koskevista rakenteista, instituutioista ja sääntelystä.
Tähän sisältyy indikaattoreita, tietoja ja sääntelyjärjestelmiä seuraavista näkökohdista: toimijat ja instituutiot, työehtoiset ja yksilölliset työsuhteet, terveys ja hyvinvointi, palkka, työaika, osaaminen ja koulutus sekä tasa-arvo ja syrjimättömyys työssä. Profiileja päivitetään järjestelmällisesti kahden vuoden välein.
Vuosina 2012–2022 bruttokansantuote kasvoi Romaniassa merkittävästi (48,02 prosenttia), kun taas EU27:n keskimääräinen kasvu oli paljon pienempi (15,29 prosenttia). Tänä aikana työttömyysaste laski hieman kaikissa luokissa. Kokonaistyöttömyysaste vuonna 2022 oli 5,6 prosenttia, mikä on alle EU:n keskiarvon (6,2 prosenttia). Kokonaistyöllisyysaste nousi tänä aikana 9,2 prosenttiyksikköä ja oli 66,8 prosenttia vuonna 2022. Nopein kasvuvauhti oli miesten työllisyydessä (9,5 prosenttiyksikköä), 0,8 prosenttiyksikköä enemmän kuin naisten työllisyydessä (8,7 prosenttiyksikköä).
Tärkein työlainsäädäntöä koskeva laki on työlaki (laki nro 53/2005), jota muutettiin vuonna 2011 työsuhteiden joustavuuden lisäämiseksi.
Vuodesta 2011 lähtien työlakia on muutettu useita kertoja. Hallitus muutti elokuussa 2017 pimeän työn torjumiseksi työlakia siten, että siihen sisällytettiin pimeäksi työksi katsottavien työtilanteiden määritelmät. Uusien säännösten mukaan pimeä työ kattaa nyt seuraavat: henkilön palkkaaminen toimittamatta työssäoloilmoitusta yleiseen työntekijärekisteriin viimeistään toiminnan aloittamista edeltävänä päivänä; henkilön palkkaaminen ilman kirjallista työsopimusta viimeistään päivää ennen toiminnan aloittamista henkilön palkkaaminen, kun hänen henkilökohtainen työsopimuksensa on keskeytetty; henkilön palkkaaminen tekemään enemmän työtunteja kuin osa-aikaisessa työsopimuksessa on määrätty. Yksittäisen osa-aikaisen työsopimuksen mukaisen työaikataulun ulkopuolisesta työntekijän työstä ei ole enää rangaistu pelkkänä ylityötä koskevien säännösten noudattamatta jättämisenä (aiemmin seuraamuksena oli sakko 1 500–3 000 Romanian leuta (301–603 euroa – kaikki tämän profiilin valuuttamuunnokset ovat voimassa 12. elokuuta 2024 alkaen). Sen sijaan se luokitellaan pimeäksi työksi (josta seuraamus on 10 000 Romanian leuta (2 010 euroa) sakko).
Elokuusta 2017 lähtien jokainen työnantaja on velvollinen säilyttämään jäljennökset työntekijöiden työsopimuksista työpaikallaan. Siviilioikeudellinen sakko tämän säännöksen noudattamatta jättämisestä on 10 000 Romanian leuta (2 010 euroa).
Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua koskevaa lakia (laki nro 62/2011), jota ammattiliitot olivat arvostelleet voimakkaasti sen hyväksymisestä vuonna 2011 lähtien työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun heikentämisestä, muutettiin ja korvattiin uudella lailla, joka hyväksyttiin joulukuussa 2022. Uudella työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua koskevalla lailla (laki nro 367/2022) lisätään ammattiliittojen valtuuksia, muutetaan ammattiliittojen edustavuuskriteerejä, otetaan käyttöön uusia työehtosopimusneuvotteluja koskevia säännöksiä kattavuuden lisäämiseksi sekä yritys- että alakohtaisella tasolla ja lievennetään työtaistelutoimien ja lakkojen ehtoja.
Laki nro 367/2022, jonka mukaan elämiseen riittävä palkka (kuukausittainen vähimmäiskulutuskori ihmisarvoisen elämän takaamiseksi) on vähimmäispalkan asettamisen tärkein kriteeri, tuli voimaan elokuussa 2020. Lain lisäyksessä säädetään kotitalouksien kuukausittaisten menojen luokkien rakenteesta. Hallitus ei kuitenkaan soveltanut lakia asettaessaan minimipalkkaa vuodelle 2022 ammattiliittojen kritiikistä huolimatta.
Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu tuli Romaniassa voimaan vasta maan siirryttyä demokratiaan vuonna 1989. Ennen vuotta 1989 ammattiliitot olivat laillisesti sallittuja, mutta käytännössä ne toimivat Romanian kommunistisen puolueen ja valtion jatkeena. Vuoden 1989 jälkeen valtionyhtiöiden yksityistäminen vaaransi tuhansien työntekijöiden työpaikat, mikä johti melko konfliktiperäisiin työmarkkinasuhteisiin. Vaikka ammattiliitot vastustivat yksityistämisprosessia, ne eivät estäneet sitä. Rakenneuudistus ja yksityistäminen johtivat ammattiliittojen jäsenmäärän valtavaan laskuun. Kun siirtymäkausi ja deindustrialisaatioprosessi päättyivät, työmarkkinasuhteista tuli konsensukseen suuntautuneempia. Työehtosopimusneuvottelut olivat laillisesti sallittuja kaikilla tasoilla: kansallisella, alakohtaisella ja yrityksen tasolla. Kansallisilla ja alakohtaisilla ammattiliitoilla oli vahvempi neuvottelukyky kuin yritystason ammattiliitoilla, joilla ei usein ollut tarvittavaa osaamista ja henkilöresursseja. Nämä olosuhteet johtivat tilanteeseen, jossa valtakunnalliset ja toimialatason työehtosopimukset olivat ratkaisevia yritystason palkkaneuvotteluissa.
Vuonna 2011 työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua koskevaa lainsäädäntöä muutettiin, mikä johti uuteen lakiin (laki nro 62/2011), jolla poistettiin kansalliset työehtosopimusneuvottelut ja tehtiin alakohtaiset neuvottelut lähes mahdottomaksi. Kansallisen tason työehtosopimusneuvottelujen lakkauttaminen vuonna 2011 merkitsi sitä, että noin 1,2 miljoonaa työntekijää, jotka työskentelevät 450 000 yrityksessä, joissa on alle 21 työntekijää, jäivät direktiivin ulkopuolelle, koska näille yrityksille työehtosopimusneuvottelut eivät olleet lain mukaan pakollisia. Yritystason työehtosopimusneuvotteluista tuli tässä yhteydessä entistä tärkeämpiä, mutta yritystason ammattiliitoilla oli edelleen vaikeuksia riittävän asiantuntemuksen puutteen ja laissa asetettujen tiukkojen edustavuuskriteerien vuoksi. Työ- ja sosiaalisen yhteisvastuun ministeriön toimittamien tietojen mukaan vuonna 2021 tehtiin 4 397 työehtosopimusta ja tammi-lokakuussa 2022 5 344 työehtosopimusta. Joulukuussa 2022 hyväksytyn uuden työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua koskevan lain odotetaan lisäävän työehtosopimusneuvottelujen kattavuutta sekä yritys- että alakohtaisesti.
