Henkilökohtaiset työsuhteet Espanjassa

Työsopimusta koskevat vaatimukset

Työsuhteen aloittamisen alaikäraja on 16 vuotta. Kun työsopimus on allekirjoitettu, yrityksen on ilmoitettava julkiselle työvoimapalvelulle sopimuksen ehdot ja lähetettävä siitä kopio palvelulle viimeistään 10 päivän kuluttua. Toinen kopio sopimuksesta on toimitettava työpaikan henkilöstön edustajille.

Irtisanomis- ja irtisanomismenettelyt

Työnantajan on ilmoitettava suunnitelluista irtisanomisista 15 päivää etukäteen. Irtisanomisaika koskee sekä joukkoirtisanomisia että yksittäisiä irtisanomisia ja kaikkia työntekijöitä heidän toimisuhteestaan riippumatta. Vuonna 2010 irtisanomisaikaa lyhennettiin kuukaudesta kahteen viikkoon kuninkaan asetuksella 10/2010. Espanjan talous näyttää tällä alalla olevan joustavampi kuin Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön keskimääräisen maan talous, sillä keskimääräinen irtisanomisaika on maissa 3,5 viikkoa työntekijöillä, joiden työsuhde on irtisanomishetkellä 9 kuukautta, 1,3 kuukautta työntekijöillä, joiden työsuhde on 4 vuotta ja 2,7 kuukautta työntekijöillä, joiden työsuhde on 20 vuotta.

Joukkoirtisanomistapauksissa (yli viisi työntekijää, jos se koskee koko työvoimaa, vähintään 10 työntekijää alle 100 työntekijän yrityksissä, 10 prosenttia työntekijöistä 100–300 työntekijän yrityksissä ja 30 työntekijää yli 299 työntekijän yrityksissä) lainsäädännössä edellytetään, että työntekijöille maksetaan vähintään 20 päivän lakisääteinen korvaus jokaiselta palvelusvuodelta. enintään 12 kuukauden palkka.

Jos toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen omaava työntekijä irtisanotaan perusteettomasti, lainsäädännössä edellytetään, että työntekijöille maksetaan vähintään 33 päivän palkka jokaiselta palvelusvuodelta, enintään 24 kuukauden palkka.

Yksilöllisen oikeudenmukaisen irtisanomisen tapauksessa lainsäädäntö edellyttää, että työntekijöille maksetaan vähintään 20 päivän palkka jokaiselta palvelusvuodelta, enintään 12 kuukauden palkka.

Yrityksissä, joissa on alle 25 työntekijää, julkinen palkkatakuurahasto (Fondo de Garantía Salarial) maksaa 40 % työntekijöiden lakisääteisestä korvauksesta joukkoirtisanomisten yhteydessä.

Määräaikaisten työsopimusten irtisanomiskorvausta muutettiin kuninkaan asetuksella 10/2010, jossa vahvistettiin, että 1. tammikuuta 2015 alkaen erokorvaus nousee vuosittain 1 päivällä palvelusvuotta kohden vuoden 2010 8 palveluspäivästä 12 päivään. Vastaavasti vuonna 2014 määräaikaisten työsuhteiden irtisanomiskorvaus oli 11 päivää työvuotta kohden. Jos työnantaja irtisanoo vuokratyöntekijän ennen hänen työsopimuksensa päättymistä, erokorvaus on 33 päivän palkka jokaiselta palvelusvuodelta enintään 24 kuukauden palkkaan.

Euroopan unionin tuomioistuin antoi syyskuussa 2016 asiasta poleemisen päätöksen (C-596/14). Espanjan lain mukaan vakituiset työntekijät saavat lomautettaessa 20 päivää erorahaa työvuotta kohden, kun taas vuokratyöntekijät saavat 12 päivää ja tilapäiset sijaiset (interinot) eivät saa korvausta. Unionin tuomioistuin totesi 14. syyskuuta 2016 antamassaan tuomiossa, että määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen (ks. neuvoston direktiivin 1999/70/EY) oikeusperustein myös tilapäisillä sijaisilla on oikeus saada erorahaa ja että vuokratyöntekijöiden ja vakituisten työntekijöiden saama määrä ei saisi poiketa toisistaan heidän työsopimustyyppinsä vuoksi.

Tämä päätös on aiheuttanut suurta epävarmuutta erorahan suhteen Espanjassa, koska tuomioistuimen päätöksen mukaan sekä vuokratyöntekijöillä että tilapäisillä sijaisilla pitäisi olla sama korvaus kuin muilla työntekijöillä (20 päivää, enintään 12 kuukauden palkka).

Tällä hetkellä Espanjan asetus on edelleen sama (tilapäisistä sijaisista ei makseta erorahaa), vaikka Euroopan yhteisöjen tuomioistuimeen ja Espanjan korkeimpaan oikeuteen on saapunut lisää vastaavia tapauksia, jotka odottavat päätöstä. Näyttää siltä, että lainsäätäjä odottaa, kunnes nämä vireillä olevat tapaukset on ratkaistu, voidakseen säännellä asiaa vakiintuneemman oikeuskäytännön perusteella. Yhteisöjen tuomioistuimen päätöksen vaikutukset jäävät siis nähtäväksi.

Isä-, äitiys- ja isyysvapaa

Äitiys- ja isyysvapaat ovat muuttuneet merkittävästi viime vuosina.

Vanhempainvapaan kestoa pidennettiin neljästä viikosta viiteen viikkoon 5.7.2018. Syyskuussa 2017 kansanpuolue ja Ciudadanos sopivat isyysvapaan pidentämisestä viiteen viikkoon seuraavasta vuodesta alkaen. Tammikuussa 2018 tämä sopimus edellytti kuitenkin vielä vuoden 2018 talousarviolain hyväksymistä, joten pidennystä ei ollut käytännössä sovellettu (ja vanhempainvapaa oli edelleen neljän viikon pituinen). Sosialistihallitus ilmoitti lopulta tästä toimenpiteestä osana budjettilakia (laki 6/2018).

Sosialistihallitus antoi helmikuussa 2019 kuninkaan asetuksen 6/2019, jossa säädetään äitiys- ja isyysvapaiden asteittaisesta tasaamisesta. Isyysvapaa nousi näin ollen kahdeksaan viikkoon vuonna 2019 ja 12 viikkoon vuonna 2020, ja vuoteen 2021 mennessä molemmilla vanhemmilla oli yhtä pitkä, 16 viikon palkallinen vapaa, jota ei voida siirtää, jota voitiin pidentää kahdella viikolla lasta kohden, jos kyseessä on monikkolapsi.

Lakisääteiset lomajärjestelyt

Lähde: Kirjoittajien oma kehitys.

Sairasloma

Sairausloman saamiseksi työntekijän on täytynyt maksaa sosiaaliturvamaksuja 180 päivän ajan vapaan alkamista edeltävien viiden vuoden aikana, jos kyseessä on tavallinen sairaus. Työtapaturman sattuessa maksukautta ei vaadita.

Maksettavan etuuden määrä määräytyy palkkojen mukaan määräytyvien maksujen perusteella. Yleisen sairauden kolmelta ensimmäiseltä päivältä työntekijä ei saa mitään etuutta. 4. päivän ja 20. päivän välisenä aikana korvausprosentti on 60 % lakisääteisestä peruspalkasta. 20. päivän jälkeen korvausaste on 75 % sääntelyperustasta. Työtapaturman sattuessa korvausaste on 75 % sääntelypohjasta ensimmäisestä päivästä alkaen.

Eläkeikä

Eläkeikä nostettiin vuonna 2011 (laki 27/2011) 65 vuodesta 67 vuoteen. Tätä eläkkeelle siirtymisen lykkäystä sovelletaan asteittain vuosina 2013–2027. Se kasvoi kuukaudella vuodessa vuoteen 2018 asti ja on noussut kahdella kuukaudella vuodessa vuodesta 2019 lähtien. Se jatkaa kasvuaan tähän tahtiin vuoteen 2027 asti. Työntekijät voivat jäädä eläkkeelle 65-vuotiaana ja hyötyä enimmäiseläkeoikeuksista, jos he ovat maksaneet sosiaaliturvamaksuja vähintään 38 vuotta ja 6 kuukautta.

Eläkkeen sääntelyperustan määrittämiseksi käytettävä maksuaika nousi 15 vuodesta 25 vuoteen vuodesta 2013 vuoteen 2022. Korotusta sovellettiin asteittain, ja se kasvoi tänä aikana vuodella.

Naiset, jotka ovat keskeyttäneet uransa synnytyksen tai adoption seurauksena, voivat vaatia 9 kuukauden maksuja lasta kohden ennen 67 vuoden ikää, enintään 2 vuotta.

Heinäkuussa 2021 hallitus ja työmarkkinaosapuolet (CEOE, Cepyme, CCOO ja UGT) pääsivät sopimukseen eläkeuudistuksesta. Sopimus on ensimmäinen merkittävä eläkesopimus työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun puitteissa vuoden 2011 jälkeen (La Moncloa, 2021).

• Sopimuksessa määrätään uudesta arviointimekanismista, jolla julkisten eläkkeiden ostovoima säilytetään edellisen vuoden keskimääräisen vuotuisen inflaation mukaisesti.

• Sopimus sisältää erilaisia kannustimia, joiden tarkoituksena on saattaa todellinen eläkeikä lähemmäs lakisääteistä eläkeikää. Näihin toimenpiteisiin kuuluvat uudet kannustimet eläkkeelle siirtymisen lykkäämiseen, kuten vapautukset sosiaaliturvamaksuista ja eläkkeen määrän korotukset.

• Työmarkkinaosapuolet sitoutuivat neuvottelemaan uudesta sukupolvien välisestä tasa-arvomekanismista elpymis-, muutos- ja palautumissuunnitelman mukaisesti. Uuden mekanismin odotetaan tulevan voimaan vuodesta 2027 alkaen, ja sen tavoitteena on tasapainottaa eläkkeiden rahoitusta sukupolvien välillä.

Toinen uudistusehdotus, josta ei ole vielä päästy yksimielisyyteen, liittyy vanhuuseläkkeiden laskentajakson pidentämiseen 25 vuodesta 30 vuoteen vuosina 2027–2038. Espanjan hallitus ja Euroopan komissio sopivat tästä toimenpiteestä Espanjan elpymis- ja palautumissuunnitelman yhteydessä. Espanjan keskuspankin arvioiden mukaan tällainen toimenpide johtaa keskimääräisen alkueläkkeen pienenemiseen. Laskentajakson pidentäminen suotuisimpaan vuosimäärään voi kuitenkin auttaa tasoittamaan keskimääräisen alkueläkkeen määrän laskua ja samalla osaltaan vähentää eläkeläisten välistä eriarvoisuutta (Muñoz-Julve ja Ramos, 2022).