Työehtosopimusneuvottelut Belgiassa

Belgian perinteistä työehtosopimusneuvottelujärjestelmää säännellään täysin työehtosopimuksista ja alakohtaisista sekakomiteoista 5. joulukuuta 1968 annetulla lailla, jossa tunnustetaan ja suojellaan kollektiivista järjestäytymisoikeutta ja kollektiivista neuvotteluoikeutta. Palkkaneuvottelut ovat hyvin jäsenneltyjä kolmella toisiinsa liittyvällä tasolla. Ylin taso, jossa on keskitetyt monialaiset sopimukset, kattaa koko talouden. Tärkeä välitaso kattaa tietyt alat. Lisäksi yhtiötasoiset neuvottelut täydentävät tai korvaavat sektoritason neuvotteluja. Periaatteessa alemman tason sopimuksilla voidaan vain parantaa (työntekijöiden näkökulmasta) sitä, mitä on neuvoteltu korkeammalla tasolla.

Alakohtaisella tasolla on 100 sekakomiteaa ja 65 sekakomiteaa, jotka päättävät palkkatasosta, luokittelujärjestelmistä, työaikajärjestelyistä, koulutuksesta jne. Alakohtaisia työehtosopimuksia sovelletaan kaikkiin asianomaisten sekakomiteoiden tai jaostojen piiriin kuuluviin työnantajiin ja työntekijöihin. Koska tämän tason neuvottelut antavat oikeudellisen sisällön kansallisten ja monialaisten sopimusten jälkeen, väitetään, että ala on edelleen tärkein neuvottelutaso. Sitä voidaan pitää tärkeimpänä myös siksi, että monien muiden kuin palkkaerien osalta alakohtainen taso on korkein neuvottelutaso. Jokainen yritys ja työntekijä on osoitettu alakohtaiseen sekakomiteaan. Tämä tapahtuu lähes automaattisesti, kun yritys hakee sosiaaliturvatunnusta ja työntekijä rekisteröidään yritykseen sosiaaliturvajärjestelmään.

Tämä perinteinen rakenne, jossa alakohtaiset sekakomiteat ovat neuvottelujen ja työehtosopimusten tekemisen keskeinen areena, on nykyään osa seuraavia keskitettyjä työehtosopimusneuvotteluja ja erityisesti palkkaneuvottelujen koordinointivälineitä.

Joka toinen vuosi järjestettävä sosiaalinen ohjelma : Kansallisella tasolla yksityisen sektorin palkkaneuvottelut käydään joka toinen vuosi virallisen kahdenvälisen organisaation ulkopuolella, ja ne johtavat kansallisiin monialaisiin sopimuksiin (Accord Interprofessionel/Interprofessioneel Akkoord). Neuvotteluryhmä, jota kutsutaan kymmenen ryhmäksi, koostuu kansallisten työmarkkinaosapuolten keskeisistä edustajista, jotka keskustalousneuvosto ja kansallinen työneuvosto ovat tunnustaneet sellaisiksi.

Vähimmäispalkka  Katso alla.

Automaattinen palkkojen indeksointi : Palkka ja sosiaaliturvaetuudet on sidottu tiettyyn kuluttajahintaindeksiin. Yhteyden tarkoituksena on estää inflaation aiheuttama ostovoiman heikkeneminen. Järjestelmä on tilkkutäkki alakohtaisia mekanismeja, joista sekakomiteoiden jäsenet sopivat vapaasti. Ne eroavat ajoituksesta, indeksointijärjestelmästä, indeksin liukuvan keskiarvon laskemisesta, pyöristyssäännöistä, kohderyhmistä ja muista yksityiskohdista.

Palkkanormi : Valtio pyrkii tasapainottamaan palkkojen automaattisen indeksoinnin ja alakohtaisen neuvottelun tiukalla lailla, joka koskee palkanmuodostusjärjestelmän valvontaa ja siihen puuttumista. Ulkomaisten työvoiman tuntikustannusten ennustettu painotettu kasvu (painotettu keskiarvo Ranskassa, Saksassa ja Alankomaissa) toimii palkkaneuvottelujen ylärajana (niin sanottu palkkanormi) kaikilla tasoilla (makrotaso, toimiala ja yritys). Kun työmarkkinaosapuolet eivät pane palkkanormia täytäntöön poikkihallinnollisella sopimuksella, normi voidaan määrätä lailla. Muutoin normi on suuntaa-antava.

Vuosien 2007–2008 finanssikriisistä lähtien ja erityisesti vuodesta 2010 lähtien tähän järjestelmään ovat kohdistuneet paineita toisaalta valtion väliintulon kautta tapahtuvan pakottamisen ja toisaalta tiettyjen innovaatioiden ja erityisten hajauttamissuuntausten vuoksi. Institutionaalinen kehys on kuitenkin säilynyt ennallaan, vaikka vuonna 2017 otettiin käyttöön tiukempi palkkanormilainsäädäntö (29. maaliskuuta 2017 annettu laki).

Vuosina 2010–2015 ei saatu aikaan uutta täysimääräistä poikkihallinnollista sopimusta. Valtio puuttui asiaan kahdesti: palkkojen jäädyttäminen (indeksoinnin yläpuolella) vuosille 2013–2014 ja palkkojen indeksoinnin väliaikainen keskeyttäminen (2015–2016). Palkkanormi pantiin täytäntöön lailla, joten sillä oli suurempi vaikutus. Vuoden 2017 alussa työmarkkinaosapuolet pääsivät kuitenkin ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2010 uuteen monialaiseen sopimukseen (2017–2018), jossa määrätään muun muassa enintään 1,1 prosentin (indeksoinnin ylittävästä) palkankorotuksesta (joka on kahdesti vuodessa).

Osittain keskitetyn palkkojen jäädyttämisen vuoksi kollektiivisen bonusjärjestelmän työehtosopimusneuvottelut yritystasolla (jota säännellään kansallisen työneuvoston kansallisella sopimuksella nro 90) laajenivat valtavasti tänä aikana. Neuvottelijat osallistuivat myös tiiviimmin keskusteluihin teollisuuspolitiikasta ja aktiivisen ikääntymisen edistämiseen tähtäävistä aloitteista.

Työehtosopimusneuvottelujen neuvottelutasot vaihtelevat suuresti. Poikkihallinnollinen taso onkin tärkein palkkanormin asettamisessa. Tällä tasolla vahvistetuissa puitteissa alemmat tasot voivat vapaasti neuvotella palkkoja koskevista työehtosopimuksista. Monialaisella tasolla asetettu palkkanormi kattaa lähes kaikki työntekijät Belgiassa (96 prosenttia vuonna 2013) (Eurofound, 2014a).

Työntekijöiden työehtosopimusneuvottelujen kattavuus

Huom.:* Yksityisen sektorin yritykset, joissa on >10 työntekijää (NACE B-S); useampi vastaus mahdollinen. ** Yritykset, joissa on >10 työntekijää (NACE B-S, lukuun ottamatta O:ta); yksi vastaus kullekin paikalliselle yksikölle; yli 50 % tällaisen sopimuksen piiriin kuuluvista työntekijöistä; online-tietoaineistokoodit: [EARN_SES10_01], [EARN_SES14_01], [EARN_SES18_01]; niiden työntekijöiden prosenttiosuus, jotka työskentelevät paikallisissa yksiköissä, joissa yli 50 % työntekijöistä kuuluu työehtosopimuksen piiriin, kyselyn piiriin kuuluvia työntekijöitä.
: Tekijän omat tiedot.: Author’s own data.

Työmarkkinaosapuolet tekevät joka toinen vuosi kansallisen tason toimialarajat ylittävän sopimuksen. Sopimus sisältää muun muassa palkkoja, työaikaa, koulutusta koskevia määräyksiä. Lisäksi työmarkkinaosapuolet tekevät kansallisessa työneuvostossa kansallisia työehtosopimuksia palkoista ja työajasta. Työmarkkinaosapuolten kansallisella tasolla suunnittelemissa puitteissa näitä kysymyksiä koskevia järjestelyjä voidaan tehdä myös alakohtaisella tasolla. Yritystasolla on vähemmän merkitystä palkka- ja työaikakysymyksissä, vaikka joitakin mukautuksia on mahdollista.

Työehtosopimusneuvottelujen tasot, 2022

Tehdyissä kansallisissa työehtosopimuksissa luodaan oikeudellinen kehys, jossa alakohtaiset työmarkkinaosapuolet voivat vapaasti neuvotella. Samalla tavoin alakohtaisissa työehtosopimuksissa vahvistetaan oikeudellinen kehys yritystason neuvotteluille. Toisin sanoen yhdellä tasolla tehdyt työehtosopimukset eivät voi olla ristiriidassa ylemmällä tasolla tehtyjen työehtosopimusten kanssa.

Monialaisia työehtosopimusneuvottelukierroksia (yksityisellä sektorilla) järjestetään joka toinen vuosi. Jos työmarkkinaosapuolet eivät pääse sopimukseen, hallitus voi määrätä palkkanormin. Alakohtaisella tasolla neuvottelukierrokset ovat hajautetumpia riippuen monialaisista sopimuksista, alakohtaisista tarpeista ja taloudellisesta tilanteesta. Siitä huolimatta kahdesti vuodessa järjestettävä työehtosopimusneuvotteluohjelma on normi, ja siitä on osoituksena kahden vuoden välillä sovittujen sopimusten ero (noin 1 400 ensimmäisenä vuonna ja noin 450 toisena vuonna). 1 400 sisältää kaikki sopimuksen käännökset eri aiheista (varhaiseläkkeet, erityiset alakohtaiset ammatilliset etuudet, alakohtaiset koulutusrahastot jne.).

Julkisen sektorin pöytäkirjoista käytävät neuvottelut ovat paljon hajanaisempia ja poliittiseen tilanteeseen sidottuja.

Palkkaneuvottelujen koordinoinnille on ominaista erittäin korkea koordinointi tai vertikaalinen koordinointi kansalliselta tasolta yritystasolle (mistä on osoituksena puolivuosittain tehtävä monialainen ohjelmasuunnittelu ja palkkanormin koordinointi). Alojen välillä ei ole erityistä horisontaalista koordinointimekanismia, mutta koska neuvottelut järjestävät erityisesti ammattiliittojen puolella rajallinen määrä alakohtaisia järjestöjä (jotka ovat kuitenkin poliittisesti jakautuneita), on havaittavissa malleja. Neuvotteluja pyritään koordinoimaan esimerkiksi vähittäis- ja jakelusektorin sekä yhteiskunnallisen voiton (terveydenhuolto) välillä. Teollisuudessa metallinvalmistuksen tinkiminen on tärkeä vertailukohta.

Alakohtaisen työehtosopimuksen velvoittavuutta voidaan laajentaa kuninkaan asetuksella. Tällöin sopimus sitoo kaikkia työnantajia, jotka kuuluvat sen kaksikantarakenteen piiriin, jossa sopimus on tehty, eikä yksittäisissä työsopimuksissa voida tehdä toisin määräyksiä. Menettelyn käynnistää alakohtainen sekakomitea tai komiteassa edustettuna oleva organisaatio pyynnöstä. Se on laajalle levinnyt ja yleinen käytäntö Belgian työehtosopimusneuvottelujärjestelmässä.

Työehtosopimuksista poikkeaminen on hyvin harvinaista, mutta mahdollista. Yritystasolla standardit voivat alittaa alakohtaiset vähimmäisvaatimukset tai ehdottomat vaatimukset vain, jos alakohtaisessa sopimuksessa määrätään tämäntyyppisistä muutoksista. Tällaisia järjestelyjä on olemassa vain muutamilla aloilla, ja niitä käytetään vain hyvin harvoin. Keskeinen esimerkki on aina ollut metalliteollisuus. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että palkkajoustoa voitaisiin järjestää yritystasolla, sillä palkkauksessa on usein muitakin elementtejä kuin pelkkä peruspalkka. Belgialaiset yritykset käyttävät tätä "palkkapuskuria" enemmän tai vähemmän taloudellisten häiriöiden aikana, ja se liittyy vaihteleviin palkkoihin, virkaikäjärjestelyihin, tehtävien palkkaluokitteluun ja muihin etuuksiin (esimerkiksi työsuhdeauto).

Toimialakohtaisen sopimuksen sallimista yritysten poikkeamista huolimatta ammattialojen välistä vähimmäispalkkaa on kuitenkin noudatettava.

Työehtosopimusten kesto riippuu vahvasti niiden sisällöstä, ja jokaisessa sopimuksessa on määräyksiä sen pätevyydestä. Työmarkkinaosapuolet voivat vapaasti määrittää (tai olla vahvistamatta) työehtosopimusten keston kunkin tason, neuvottelujen merkityksen ja dynamiikan mukaan. Yleissääntönä on, että sopimukset ovat luonteeltaan toistaiseksi voimassa olevia siihen asti, kunnes jompikumpi osapuolista pyytää sopimuksen "lopettamista" (johon liittyy "varoitusaika" riidan ratkaisemiseksi).

Yleisesti ottaen hyväksytään, että yhteiskuntarauhan velvoite on olennainen osa työehtosopimuksia, ja se sisältyy implisiittisesti kaikkiin työehtosopimuksiin. Rauhanlauseke tarkoittaa, että sopimukset allekirjoittaneet toimijat (työnantajat ja työntekijät) eivät saa ryhtyä työehtosopimuksen sisällön vastaisiin toimiin koko sen voimassaolon ajan. Lisäksi rauhanlausekkeeseen sisältyy sekä tiedotus- että täytäntöönpanovelvoite. Ensinnäkin tilaajalla on velvollisuus ilmoittaa jäsenilleen allekirjoittamiensa työehtosopimusten sisällöstä. Lisäksi heidän on huolehdittava siitä, että heidän jäsenensä noudattavat työehtosopimuksen määräyksiä ja noudattavat sen sääntöjä.

Työehtosopimusneuvottelujen ohjelma vaihtelee toimialoittain. Työehtosopimusneuvotteluissa on viime aikoina noussut esiin useita uusia aiheita. Näitä ovat olleet muun muassa ammatillisten lisäeläkejärjestelmien kehittäminen sekä yksityisen sektorin eläkejärjestelmiä koskeva melko alhainen lakisääteinen vaatimus; "innovaatiosopimuksia" koskevat kokeilut; ja varojen avaaminen "kestävälle työlle".

Nämä uudet aloitteet, mutta myös palkkojen jäädyttäminen, ovat osaltaan lisänneet mutta "valvottua" määrää yrityssopimuksia alakohtaisten tai kansallisten aloitteiden lisäksi – eikä niiden sijasta. Maltillisuuden jatkuminen on vahvistanut jatkuvaa trendiä, jossa yhtiötasolla myönnetään lisäpalkkaetuja vahvemmilla toimialoilla ja suuremmissa yrityksissä. Keskeinen väline on ollut 20.12.2007 tehdyllä valtakunnallisella työehtosopimuksella nro 90 kehitetty kehys kertaluonteisista tulospalkkioista. Belgialainen työnantaja voi myöntää työntekijöilleen etuuden kertaluonteisen tulospalkkion muodossa, mutta vain, jos ennalta asetettu tavoite on saavutettu. Suunnitelma, jossa tämä tavoite vahvistetaan, vahvistetaan joko yrityksen työehtosopimuksella tai alakohtaisen sekakomitean hyväksymällä liittymisasiakirjalla. Työehtosopimuksessa tavoite on määriteltävä selkeästi, tavoite on muotoiltava konkreettisesti, sovittava seurantamenetelmä ja tavoiteaika sekä sovittava maksuajankohdasta. Yhdessä suunnitelmassa voi olla useita tavoitteita. Esimerkkejä tavoitteista ovat tietyn myynnin tai liikevaihdon kasvun saavuttaminen, tietyn projektin loppuun saattaminen, virallisen laatustandardin sertifikaatin hankkiminen ja poissaolojen vähentäminen. Tiettyyn määrään asti tällaiset bonukset on vapautettu tuloverosta ja niistä peritään alennettu sosiaalivero.