Rakennemuutos EU:n työmarkkinoilla: työllisyyden sukupolven muutokset
Julkaistu: 17 September 2025
Tässä kertomuksessa esitetään yhteenveto EU:n työmarkkinoiden rakenteellisesta kehityksestä vuosina 1995–2024. Siinä kuvataan erityisesti ammatillisen ja alakohtaisen työllisyyden suuntauksia jäsenvaltioiden ja EU:n kokonaistasoilla – pääasiassa toisaalta työllisyyden ammatillistumista ja ammatillista parantamista ja toisaalta työllisyyden siirtymistä palveluihin, jotka tapahtuvat kaikilla jäsenvaltioiden työmarkkinoilla. Tutkimus osoittaa, että vuodesta 2011 lähtien työllisyyden nettokasvu on keskittynyt yhä enemmän hyvin palkattuihin työpaikkoihin, mikä on johtanut työllisyyden nousuun. Tässä mietinnössä yritetään sovittaa tämä havainto yhteen EU:n tuottavuuden kasvun hidastumisen kanssa, erityisesti suhteessa Yhdysvaltoihin.
Huomaa, että suurin osa Eurofoundin julkaisuista on saatavilla ainoastaan englanniksi, eikä niitä tällä hetkellä käännetä automaattisesti.
Vuonna 2024 EU:ssa oli työssä lähes 30 miljoonaa ihmistä enemmän kuin vuosisadan vaihteessa. Kasvu johtuu pääasiassa naisten ja ikääntyneiden lisääntyneestä osallistumisesta työmarkkinoille ja huolimatta teknologisesta kehityksestä, kuten tekoälystä ja automaatiosta, jotka muuttavat työpaikkoja.
Rakennemuutosvauhti EU:n työmarkkinoilla on ollut hitaampaa maailmanlaajuisen talouskriisin jälkeen, ja työpaikkojen uudelleenjako laajojen alojen välillä on hidastunut. Samanlaisia suuntauksia on havaittu pidemmällä aikavälillä Yhdysvaltojen ja Ison-Britannian työmarkkinoilla.
Ammatillinen parantaminen on voimakkain rakennemuutoksen tekijä kaikilla EU:n työmarkkinoiden laajoilla aloilla. Ammatillisten työpaikkojen osuus on kaksinkertaistunut 11 prosentista 22 prosenttiin vuosina 1995–2023, mikä on vauhdittanut hyvin palkattujen työpaikkojen kasvua nopeammin kuin keskipalkkaisten ja matalapalkkaisten työpaikkojen määrä.
EU:n työvoiman pätevyyden lisääntyminen ei ole johtanut tuottavuuden kasvuun. Työllisyyden paranemisesta huolimatta EU:n tuottavuuden kasvu on hidastunut tasaisesti vuodesta 1995 lähtien – dramaattisemmin kuin Yhdysvalloissa ja vuotta 2004 edeltäneissä jäsenvaltioissa.
Työn organisoinnin ja johtamisen muutoksilla voi olla keskeinen rooli vastattaessa EU:n tuottavuushaasteeseen, joka liittyy siihen, miten tuotannontekijät yhdistetään. Näin ollen älykkäämmillä johtamiskäytännöillä on potentiaalia tuottaa enemmän tai laadukkaampia tuotteita tai palveluja.
Tässä kertomuksessa tarkastellaan, miten työllisyyden rakenne EU:n työmarkkinoilla on muuttunut viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana, ja arvioidaan sen todennäköistä kulkusuuntaa. Siinä korostetaan EU:n työmarkkinoiden merkittävää kasvua – lähes 30 miljoonaa uutta työpaikkaa nettomääräisesti alle sukupolvessa – ja osoitetaan, miten suurin osa näistä uusista työpaikoista on luotu sekä julkisille että yksityisille palvelualoille ja hyvin palkatuille ammateille, jotka yleensä edellyttävät korkeampaa pätevyyttä.
Kuten Mario Draghin vuonna 2024 julkaisemassa raportissa "Euroopan kilpailukyvyn tulevaisuus" korostetaan, viime vuosikymmeninä EU:n toimijoiden markkinaosuus on kuitenkin pienentynyt monilla aloilla, kuten tieto- ja viestintätekniikassa ja televiestinnässä. Raportti viittaa myös heikkouksiin uusissa teknologioissa, jotka ovat todennäköisiä tulevan kasvun lähteitä, kuten tekoäly ja pilvipalvelut. Näiden puutteiden korjaaminen ja korjaaminen on edellytys Euroopan vaurauden lisäämiselle tulevalle sukupolvelle.
Euroopan unionilla on edessään suuria sosiaalisia, geopoliittisia ja taloudellisia haasteita, kuten tuottavuuden kasvun hidastuminen ja tärkeille teollisuudenaloille kohdistuvat uudet kilpailuuhat. Euroopan komission hiljattain julkaisemassa kilpailukykykompassissa korostetaan, että Euroopan teollisuuden rakenne itsessään hidastaa kasvua, koska sitä hallitsevat perinteiset alat, joilla tutkimus- ja kehitysinvestoinnit ovat suhteellisen vähäisiä ja nopean kasvun näkymät rajalliset.
Yksi tämän mietinnön päätelmistä on, että EU ei ole onnistunut muuttamaan ammatillisen kehityksen sukupolvea tuottavuuden parantamiseksi. Tulevassa osaamisunionia koskevassa aloitteessa keskitytään aikuisoppimiseen ja elinikäiseen oppimiseen, osaamisen luomisen tulevaisuudenvarmistamiseen ja osaamisen siirrettävyyteen rajojen yli sekä pätevien työntekijöiden houkuttelemiseen ja rekrytointiin ulkomailta. Tämä voisi osaltaan valjastaa EU:n lahjakkuuden liikkuvuuden lisäämiseksi, innovoinnin edistämiseksi ja kestävän kasvun ohjaamiseksi.
Rakennemuutos nykyaikaisten, kehittyneiden talouksien työmarkkinoilla on ilmennyt samalla tavalla, vaikkakin vaihtelevalla voimakkuudella, kaikissa EU:n jäsenvaltioissa vuosina 1995–2024. Kaikissa 27 jäsenvaltiossa palvelualan työpaikkojen osuus on kasvanut ja valmistus-, maatalous- ja kaivannaisteollisuuden työpaikkojen osuus on pienentynyt.
Rakennusala on ainoa laaja ala, jolla työllisyyden osuuden suuntaus on vaihdellut jäsenvaltioiden välillä kahden viime vuosikymmenen aikana. Useimmissa jäsenvaltioissa sen osuus on pienentynyt. Vuonna 2024 EU:ssa oli lähes kaksi miljoonaa rakennustyöntekijää vähemmän kuin ennen maailmanlaajuista talouskriisiä (ennen vuotta 2007).
Rakennemuutosvauhti EU:n työmarkkinoilla – mitattuna työpaikkojen uudelleenjakautumisnopeudella laajojen alojen välillä – on laskenut maailmanlaajuisen talouskriisin jälkeen. Samanlaisia suuntauksia on havaittu pidemmällä aikavälillä Yhdysvaltojen ja Ison-Britannian työmarkkinoilla.
Voimakkain muutostekijä EU:n työmarkkinoilla on ollut ammatillinen parantaminen. Näin on tapahtunut kaikilla laajoilla sektoreilla. Ammatillisten työpaikkojen osuus kaksinkertaistui EU:ssa vuosina 1995–2023 11 prosentista 22 prosenttiin niissä 12 jäsenvaltiossa, joista tietoja on saatavilla.
Kehittyneiden talouksien työmarkkinoilla on monia rakennemuutosta edistäviä tekijöitä. Teknologinen muutos, erityisesti tietokoneistuminen ja digitalisaatio, ovat kysyntäpuolen yleisin tekijä, mutta kauppa- ja työmarkkinainstituutiot sekä tarjontapuolen tekijät, kuten muuttoliike ja naisten lisääntynyt osallistuminen työmarkkinoille, ovat kaikki tärkeitä. Näiden tekijöiden yhdistelmä vaihtelee jäsenvaltioittain, mikä johtaa erilaisiin työllisyyden muutoksiin kansallisella tasolla.
Yli kaksi kolmasosaa EU:ssa viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana luoduista uusista nettotyöpaikoista on naisten käytössä, mikä osaltaan kaventaa sukupuolten välistä työllisyyseroa.
Työllisyyden kasvu on vahvistunut hyvin palkatuissa työpaikoissa ja heikentynyt matalapalkkaisissa työpaikoissa. EU:n kokonaistasolla työllisyyden muutokset ovat muuttuneet vuosien 1995–2008 epäsymmetrisestä polarisaatiosta maailmanlaajuisen talouskriisin jälkeiseen aikaan (2011–2024).
Palkkojen mukaan ylimmässä viidenneksessä olevat työpaikat ovat vastanneet kaikesta työllisyyden nettokasvusta EU:ssa vuosina 2019–2024.
Ammatillisen koulutuksen parantaminen, joka on yksi seuraus koulutustason noususta ja korkea-asteen koulutuksen saaneiden työntekijöiden osuuden kasvusta, ei ole johtanut tuottavuuden kasvun kiihtymiseen EU:ssa. Tuottavuuden kasvu on hidastunut tasaisesti vuodesta 1995 lähtien.
Tuottavuuden kasvussa on merkittäviä eroja EU:n sisällä. Toisin kuin ennen vuotta 2004 EU:hun liittyneissä jäsenvaltioissa, joissa tuottavuuden kasvu on pysähtynyt viime vuosikymmeninä, vuoden 2004 jälkeen liittyneissä jäsenvaltioissa tuottavuus kasvaa, mikä johtuu jatkuvasta siirtymisestä palvelualalle ja teollisuuden jatkuvasta vahvuudesta. Vuoden 2004 jälkeisissä jäsenvaltioissa rakennemuutos – työntekijöiden liikkuvuus eri alojen välillä – vaikuttaa myönteisesti tuottavuuden kasvuun, mikä viittaa työvoiman uudelleenkohdentumiseen tuottavammille aloille.
Yhdysvaltojen ja EU:n tuottavuuskehityksen kasvavat erot johtuvat pääasiassa ensiksi mainittujen yksityisten palvelualojen tuotannon nopeammasta kasvusta. Tämä johtuu lisääntyneistä investoinneista ja tieto- ja viestintätekniikan tehokkaammasta hyödyntämisestä sellaisilla aloilla kuin vähittäiskauppa, rahoituspalvelut, tieto- ja viestintäpalvelut sekä ammatilliset, tieteelliset ja tekniset palvelut Yhdysvalloissa.
Uusien teknologioiden käyttöönotto työpaikoilla on osunut samaan aikaan, kun työllisyysaste on noussut ja EU:n henkilöstömäärä on kasvanut lähes 30 miljoonalla työntekijällä viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana. EU:sta on (taas) tullut korkean osallistumisen työmarkkinat. Politiikassa olisi siksi keskityttävä vähemmän teknologiatyöttömyyden uhkaan ja enemmän tarjonnan lisäämiseen, erityisesti tällä hetkellä aliedustettujen ryhmien työmarkkinoille osallistumisen esteiden poistamiseen. Työn tekeminen houkuttelevaksi parantamalla työpaikkojen laatua – luomalla vakaita ja kunnollisia työpaikkoja – edistää tätä tulosta.
EU:lta puuttuu alakohtainen tuottavuuden kasvun edistäjä. Teollisuus ja yksityiset palvelut hoitivat tätä tehtävää vuoteen 2008 asti, mutta ne ovat vaikuttaneet vain vähän tuotannon kasvuun vuoden 2011 jälkeen. Mario Draghin raportin alakohtainen painopiste ja EU:ssa vahvan kasvupotentiaalin omaavien erikoisalojen yksilöinti – esimerkiksi puhtaat teknologiat, suurteholaskenta ja kehittyneiden materiaalien tuotanto – luovat mahdollisia ajureita.
EU ei saa inhimillisen pääoman parantamisesta niitä etuja, joita sen pitäisi saada. Suurin osa työllisyyden nettokasvusta EU:ssa viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana on tapahtunut hyvin palkatuissa ja laadukkaissa työpaikoissa. Tämä ei kuitenkaan ole johtanut tuottavuuden paranemiseen.
Suuri osa EU:n tuottavuuden kasvun hidastumisesta liittyy siihen, miten tuotannontekijät yhdistetään tuottamaan enemmän tai laadukkaampia tuotteita tai palveluja (kokonaistuottavuus). Tämä viittaa siihen, että työn organisoinnin ja johtamisen muutokset voisivat auttaa hyödyntämään uusia työntekijäsukupolvia, joilla on korkeampi koulutustaso ja joilla on mahdollisuus käyttää yhä kehittyneempää digitaaliteknologiaa. Jäsenvaltioilla on tässä suhteessa merkittävä rooli yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa julkisia investointeja ja koulutusta koskevien uudistusten sekä kestävän ja innovointivetoisen kasvun priorisoivien työllisyyspolitiikkojen kautta.
Tämä osio sisältää tietoa tässä julkaisussa olevasta aineistosta.
Raportti sisältää seuraavat taulukko- ja kuvioluettelot.
Luettelo taulukoista
Taulukko 1: Työllisyysaste ja kasvuvauhti 12 eniten työllistävässä työpaikassa EU-27:ssä (2024)
Taulukko A1: 12 eniten työllistävää työpaikkaa työ- ja palkkaviidenneksen mukaan, 2018, EU-27
Taulukko A2: EU:n työvoimatutkimuksen tietojen alkuvuodet jäsenvaltioittain, mukaan lukien NACE ja ISCO
Luettelo luvuista
Kuvio 1: EU-27:n työikäinen väestö ja työllisyysasteet vuosina 2002–2023
Kuvio 2: Työllisyyden rakenteen muutos laajojen sektoreiden mukaan 2000–2023 (prosenttiyksikköä)
Kuvio 3: Työpaikkojen uudelleenjakoaste toimialoittain viiden edellisen vuoden aikana, EU-12 ja EU-27, 1995–2023
Kuvio 4: Työllisyyden osuus ammatin mukaan, 1995–2023, EU-12
Kuvio 5: Ammatillisen työllisyyden vuotuinen kasvuvauhti (CAGR) vuosina 1995–2023 (%)
Kaavio 6: Laajat alakohtaiset työllisyyssuuntaukset valituissa jäsenvaltioissa, 15–64-vuotiaat kohortti
Kuvio 7: Julkisen ja yksityisen sektorin osuus työllisyydestä, valitut jäsenvaltiot, 15–64-vuotiaat kohortti (%)
Kaavio 8: Yksityisen kolmannen sektorin alasektorin työllisyys tietyissä jäsenvaltioissa, osuus työssäkäyvästä väestöstä, 15–64-vuotiaiden kohortti (%)
Kaavio 9: Ammatilliset suuntaukset valituissa jäsenvaltioissa, osuus työssäkäyvästä väestöstä, 15–64-vuotiaiden kohortti (%)
Kuvio 10: Työllisyyden muutos CAGR:ssä työpaikan ja palkan viidenneksen mukaan, EU-27, 2011–2024 (%)
Kuvio 11: Työllisyyden muutos työpaikan ja palkkaviidenneksen mukaan, EU-12 ja EU-27, 1995–2024 (CAGR-%)
Kaavio 12: Työllisyyden muutokset työpaikan ja palkan viidenneksen mukaan valituissa jäsenvaltioissa vuosina 1995–2008 (CAGR-% vuodessa)
Kaavio 13: Työllisyyden muutokset työpaikkojen ja palkkojen viidenneksen mukaan valituissa jäsenvaltioissa vuosina 2008–2010 (CAGR-% vuodessa)
Kuvio 14: Työllisyyden muutos työ-palkkaviidenneksen mukaan, 2011–2024 (CAGR-% vuodessa)
Kaavio 15: Nettotyöllisyyden muutokset EU:ssa laajojen alojen mukaan vuosina 1995–2024 (miljoonaa)
Kuvio 16: Työn tuottavuuden kehitys, kokonaisarvonlisäys työntekijää kohti, 1995–2020 (000 s. euroa vuoden 2015 hintoina)
Kuvio 17: Tuottavuuden kasvun kolminkertainen jakautuminen EU:ssa ja Yhdysvalloissa (prosenttiyksikköä)
Kuvio 18: Tuottavuuden kasvun sisäosatekijä jäsenvaltioittain vuosina 1995–2020 (prosenttiyksikköä)
Kuvio 19: Tuottavuuden kasvun uudelleenkohdentamiskomponentti jäsenvaltioittain vuosina 1995–2020 (prosenttiyksikköä)
Kaavio 20: EU:n ja Yhdysvaltojen talouksien arvonlisäys ja työllisyyskehitys vuosina 1995–2020
Kaavio 21: Vaikutus tuottavuuden kasvuun EU:ssa ja Yhdysvalloissa sektoreittain ja ajanjaksoittain (%)
Kaavio A1: Työllisyyden muutokset jäsenvaltioittain ja työpaikkojen ja palkkaviidenneksen mukaan, 1993–2008 (CAGR-%)
Kaavio A2: Työllisyyden muutokset jäsenvaltioittain ja työpaikkojen ja palkkojen viidenneksittäin, 2008–2010 (CAGR-%)
Kaavio A3: Työllisyyden muutokset jäsenvaltioittain ja työpaikkojen ja palkkaviidesiksen mukaan vuosina 2011–2024 (CAGR-%)
Kuvio A4: Työllisyyden muutokset sektoreittain ja työpaikkojen ja palkkaviidenneksen mukaan, EU-12, 1995–2008 (tuhatta)
Kuvio A5: Työllisyyden muutokset sektoreittain ja työpaikkojen ja palkkaviidenneksen mukaan, EU-27, 2008–2010 (tuhatta)
Eurofound suosittelee, että tähän julkaisuun viitataan seuraavalla tavalla.
Eurofound (2025), Structural change in EU labour markets: A generation of employment shifts,Euroopan unionin julkaisutoimisto, Luxemburg.
