Perustavanlaatuiset haasteet: Euroopan nuorten asumisvaikeudet

Euroopassa on kohtuuttoman asumisen kriisi. Vuodesta 2010 lähtien EU:n keskimääräiset myyntihinnat ovat nousseet 55,4 % ja vuokrat 26,7 %, mikä ylittää monien ryhmien tulokasvun. Nämä keskiarvot peittävät alleen ongelman vakavuuden joillakin alueilla ja tietyissä ryhmissä. Esimerkiksi joissakin EU:n jäsenvaltioissa hinnat ovat yli kolminkertaistuneet. Jäsenvaltioiden sisällä hintatrendit ja vuokrat ovat olleet hyvin epätasaisia eri alueilla ja kaupungistumisen asteissa. Tyypillisesti kaupunkikeskusten asumiskustannusten nousu on ylittänyt selvästi keskimääräiset trendit. Monet eurooppalaiset nuoret kokevat tätä kohtuuhintaisuuskriisiä erityisen voimakkaasti. Heidän työtulonsa ovat suhteellisen alhaiset, ja he ovat todennäköisemmin määräaikaisessa tai epävarmassa työssä kuin vanhemmat ihmiset. Heillä on usein vaikeuksia vuokrata kotia, jossa he itse haluaisivat asua. Jos he haluavat ostaa kodin, heillä voi olla vaikeuksia säästää käsirahaa varten tai saada asuntolainaa. Nuoret jatkavat muuttamista kaupunkeihin, joissa työllistymismahdollisuudet ovat keskittyneitä, mutta asuminen on vähiten edullista. He kohtaavat nämä esteet elämänsä ratkaisevassa vaiheessa siirtyessään itsenäiseen aikuisuuteen ja tehdessään päätöksiä koulutuksesta, urasta, ihmissuhteista ja perheenmuodostamisesta. Heille Euroopan nykyinen asumisen kohtuuhintaisuuskriisi on perustavanlaatuinen ongelma.

Kohtuuttoman asumisen ongelma ei ole uusi. Tietyillä Euroopan alueilla ja kaupungeissa asumiskustannukset ovat monille ryhmille pitkäaikainen haaste. Viime vuosina ongelma on kuitenkin levinnyt laajemmin ja vaikuttanut suurempaan osaan väestöä. Korkeat energian hinnat, työvoimapula, ympäristösäädökset, kaavoituslait ja maan niukkuus ovat rajoittaneet rakennustoimintaa. Asuntojen käyttö sijoitusvälineenä on myös lisääntynyt. Tämä tarkoittaa, että yksilöt ja perheet kilpailevat sijoittajien kanssa yhä tiukemmassa asuntomarkkinassa. Vaikka EU:lla ei ole suoraa toimivaltaa asumisessa, sillä on merkittävä vaikutusvalta asiaankuuluvan ohjauksen, lainsäädännön ja rahoituksen kautta. Kun Euroopan asuntokriisi on kiihtynyt, Euroopan komissio on vastannut ottamalla asuntomarkkinat ensimmäistä kertaa osaksi komissaarin vastuualuetta. Dan Jørgensen, uusi energia- ja asumiskomissaari, on vastuussa jäsenvaltioiden tukemisesta asuntopulan syiden ratkaisemisessa sekä julkisen ja yksityisen rahoituksen avaamisessa, jotta investoidaan kohtuuhintaisiin ja kestäviin asumiseen. Muut EU:n elimet, mukaan lukien Euroopan parlamentti ja Euroopan investointipankki, tarttuvat myös haasteeseen selvittää asuntokriisin ajureita, löytää ratkaisuja ja toimittaa rahoitusta.

• Nykyinen EU:n asuntomarkkinoiden kohtuuhintaisuuskriisi on vaikuttanut erityisen voimakkaasti nuorempiin ikäryhmiin.

• Useissa jäsenvaltioissa nuoren keskimääräinen ikä poistuu vanhempien kodista on kasvanut. Monet nuoret, mukaan lukien työssäkäyvät, eivät pysty elämään itsenäisesti.

• Samanaikaisesti kodittomuus on lisääntynyt monissa jäsenvaltioissa. Kaupunkien nuoret ovat erityisen vaikuttavia ryhmiä.

• Nuorille, jotka saavuttavat itsenäisen elämän, haasteet jatkuvat. Nuoret, erityisesti nuoremmat 18–29-vuotiaat, ovat todennäköisemmin myöhässä asumis- ja käyttömaksuista. Nuoret kertovat myös todennäköisemmin, että heidän täytyy lähteä kotoaan, koska he eivät enää pysty siihen.

• Nuoret, jotka asuvat itsenäisesti vanhemmistaan, käyttävät huomattavasti enemmän tuloistaan asumiseen ja ovat todennäköisemmin ylikuormitettuja asumiskustannuksista verrattuna muihin ikäryhmiin.

• Vaikka nuoret käyttävät enemmän tuloistaan asumiseen, he asuvat yleensä huonolaatuisissa asunnoissa.

• Maantieteellisten alueiden välillä on merkittäviä eroja nykyisten myynti- tai vuokra-asuntojen kohtuuhintaisuudessa.

• Koko EU:ssa hyvin pieni osa kaupunkialueiden vuokra-asunnoista olisi nuorelle keskipalkalla kohtuuhintaista. Tämä pätee erityisesti pääkaupungeihin ja suosittuihin matkailukohteisiin.

• Bulgariassa, Irlannissa, Puolassa, Portugalissa ja Espanjassa sekä osissa Itävaltaa ja Italiaa vuokramarkkinoiden kohtuuhintaisuus on niin vaikeaa, että monilla alueilla yli 80 % mediaanipalkasta vaadittaisiin tavallisen kahden huoneen asunnon vuokraamiseen.

• Mahdollinen vastaus kohtuuhintaisuuden haasteeseen olisi pienentää asuntoa ja yrittää vuokrata pienempi asunto. Tämä voi kuitenkin tuoda mukanaan riittävyyshaasteita, ja pienempien kiinteistöjen neliömetrihinta on korkeampi.

• Koko Euroopassa asuntokriisi asettaa monet nuoret aikuiset tilanteeseen, jossa he eivät pysty saavuttamaan haluamaansa asumisjärjestelyä (esimerkiksi asua yksin tai kumppanin kanssa), mikä johtaa merkittäviin ristiriitoihin nuorten todellisten ja toivottujen asumistilanteiden välillä.

• Neljän jäsenvaltion (Tšekki, Alankomaat, Espanja ja Ruotsi) kyselytiedot osoittavat, että huomattavasti enemmän ihmisiä asuu ystävien, sukulaisten tai vanhempien luona kuin haluaisi tehdä niin. Paljon harvempi asuu kumppanin kanssa tai yksin kuin haluaa tehdä niin.

• Täyttämättömät asumismieltymykset liittyvät monenlaisiin negatiivisiin seurauksiin. Näihin kuuluvat muun muassa kyvyttömyys saavuttaa itsenäistä asumista, kyvyttömyys seurata valittua uraa, negatiiviset vaikutukset mielenterveyteen sekä päätös viivästyttää lasten hankkimista.

• Jotta asumisen kohtuuhintaisuuskriisiä voidaan täysin ymmärtää ja ratkaista, on tärkeää ottaa huomioon sekä kvantitatiivinen data nuorten asumishaasteista että laadullinen data heidän mieltymyksistään ja siitä, miten he navigoivat asuntopolitiikan järjestelmässä.

• Päättäjien tulisi välttää pirstoutuneen politiikkaympäristön kehittämistä, jossa politiikkaa toteutetaan hajanaisesti ja tavoitteet ovat ristiriitaisia.

• Asuntohankkeiden rahoituksessa kiertävät varat pääoman uudelleenkäyttö asumiseen ovat tehokas tapa rahoittaa hankkeita.

• Uusien asumismahdollisuuksien luomisessa nuorille (kuten edulliset 'aloitusasunnot') tarjontapuolen ratkaisuilla on enemmän potentiaalia kuin kysyntäpuolen rahalliset ja verohyödyt.

• Hallitusten tulisi varmistaa pysyvän ajan neutraalius finanssipolitiikassa, kohdellen omistamista ja vuokraamista tasapuolisesti.

• Asuntopulan ratkaisemiseksi on välttämätöntä lisätä käytettävissä olevien asuntojen määrää. Nykyinen tyhjien ja vähän käytettyjen rakennusten varasto tarjoaa tässä suhteessa huomattavaa hyödyntämätöntä potentiaalia, vaikka usein vaatii merkittäviä kunnostustöitä.

• Vuokrien sääntelyä ja vuokra-asutuksen turvaa lisäävien politiikkojen tulee ottaa huomioon sekä sisäpiiriläiset (vakiintuneet vuokralaiset) että ulkopuoliset (uudet tai tulevat vuokralaiset, usein nuoret) sekä asumisen tarjoajat.

• Nuoret voivat osallistua aktiivisesti politiikan tekemiseen – ei ainoastaan uusien tai uudistettujen asuntopolitiikkojen laatimisessa, vaan myös alhaalta ylöspäin, innovatiivisten asumiskonseptien, kuten yhteistyöhön perustuvan asumisen, kehittämisessä.