Euroopan on sopeuduttava ikääntyvään työvoimaansa

Kun maanosan syntyvyys laskee ja väestö ikääntyy, poliittisilla päättäjillä on kiireellinen tehtävä pitää kokeneet työntekijät ja mukauttaa työpaikat vastaamaan ikääntyvän väestöryhmän tarpeita.

Euroopassa on edessään merkittävä väestörakenteen muutos. Väestö ikääntyy, ja nettomuutto kompensoi luonnollista taantumista vain osittain. Tämä muutos luo paineita työmarkkinoille, uhkaa pulaa ja rasittaa eläkejärjestelmiä suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle. Tämän vuoksi eurooppalaiset päättäjät ovat kahden viime vuosikymmenen aikana keskittyneet yhä enemmän työurien pidentämiseen. Tämä on sopusoinnussa EU:n periaatteiden kanssa, jotka edistävät mukautuvia työympäristöjä ja sukupolvien välistä oikeudenmukaisuutta. Toimenpiteisiin on kuulunut eläkejärjestelmiin tehtäviä muutoksia, kuten lakisääteisen eläkeiän nostaminen useimmissa jäsenvaltioissa ja varhaiseläkkeen saatavuuden rajoittaminen. Eläkeiän nostaminen on usein osoittautunut poliittisesti kiistanalaiseksi toimenpiteeksi.

Työelämän pidentäminen on kuitenkin monimutkaisempaa kuin pelkät lakimuutokset. Se edellyttää kokonaisvaltaista lähestymistapaa, joka koskee iäkkäiden ihmisten asenteita, työpaikan käytäntöjä ja työn laatua. Eurofoundin tuoreessa analyysissä korostetaan tätä monimutkaisuutta tarkastelemalla työllisyyssuuntauksia, työn laatueroja ja ikääntyneiden työntekijöiden välisiä eroja. Keskeisenä tavoitteena on tunnistaa tehokkaita strategioita ikääntyneiden ihmisten sitouttamiseksi ja tutkia mahdollistavia ja motivoivia tekijöitä sekä sidosryhmien roolia ikään sopivien ympäristöjen edistämisessä.

Merkittävää edistystä on tapahtunut. Työmarkkinoilla aktiivisten 55-vuotiaiden tai sitä vanhempien työntekijöiden määrä on kasvanut tasaisesti vuoden 2010 24 miljoonasta yli 40 miljoonaan vuoteen 2024 mennessä. Tämän ryhmän työllisyysaste nousi yli 20 prosenttiyksikköä vuosina 2010–2024 eläkeuudistusten, elinajanodotteen pidentymisen ja paremman terveyden ansiosta.

Tästä huolimatta haasteita on edelleen. Ikääntyneillä työntekijöillä on suurempi riski joutua pitkäaikaistyöttömäksi, ja osuus on 13,5 prosenttiyksikköä korkeampi kuin työuran keskivaiheilla olevilla työntekijöillä. Työttömänä heiltä kestää kauemmin löytää uusia työpaikkoja, mikä korostaa työmarkkinoiden mahdollista jäykkyyttä ja ennakkoluuloja. Saman työnantajan palveluksessa pysyneiden ikääntyneiden työntekijöiden osuus kasvoi 44 prosentista vuonna 2010 57 prosenttiin vuonna 2022, mikä heijastaa eläkeuudistuksia ja tiukentuneita työmarkkinoita. Pysyvyyden säilyttämisessä on kuitenkin edelleen merkittäviä sukupuolten välisiä eroja erityisesti joissakin EU:n itäosissa jäsenvaltioissa ja Itävallassa.

Työpaikkojen laadun ja työpaikkojen esteiden poistaminen

Analyysit viittaavat siihen, että työn laatuindikaattorit voivat keskimäärin näyttää paremmilta ikääntyneillä työntekijöillä. Osasyynä tähän voi olla "terveen työntekijän vaikutus", jossa heikommassa työssä olevat voivat poistua työmarkkinoilta aikaisemmin. Kokonaisluvut kätkevät kuitenkin alleen merkittävän eriarvoisuuden. Ikääntyneiden työntekijöiden työn laatuprofiilien tarkastelu paljastaa, että vaikka kolmasosa on laadukkaissa "vaikutusvaltaisissa työpaikoissa", huolestuttava viidennes on "korkean riskin" tehtävissä, jotka liittyvät heikkoon henkiseen hyvinvointiin, taloudelliseen epävarmuuteen ja huonoon työ- ja yksityiselämän tasapainoon.

Huono terveys on merkittävä riskitekijä varhaiselle työmarkkinoille poistumiselle, ja huono terveys lisää todennäköisyyttä lähteä työkyvyttömyyseläkkeen, työttömyyden tai varhaiseläkkeen kautta. Pitkään jatkunut sukupuolten eriarvoisuus vaikuttaa myös epäsuotuisiin olosuhteisiin, kuten palkkaeroihin, työpaikkojen epävarmuuteen ja mielenterveyshaasteisiin, joiden haitalliset vaikutukset voivat pahentua naisten työuran aikana ja vaikuttaa ikääntyneiden naisten työllisyyteen.

Motivaatio pysyä työssä eroaa työmotivaatiosta. Iäkkäät työntekijät, jotka ovat erittäin motivoituneita työssään, eivät välttämättä ole motivoituneita jatkamaan eläkeikään asti tai sen jälkeen. Tähän voivat vaikuttaa sellaiset tekijät kuin itsemääräämisoikeus, asenteet varhaiseläkkeelle siirtymistä kohtaan ja kulttuuriset mieltymykset. Laajalle levinnyt ikäsyrjintä ja syrjintä ovat myös edelleen esteitä. Lainsäädännöstä huolimatta monet iäkkäät työntekijät kohtaavat epäoikeudenmukaista kohtelua rekrytoinnissa, ylennyksissä ja irtisanomisissa.

Työpaikan ulkopuolella joustavien työjärjestelyjen, riittävien hoitopalvelujen ja sosiaalisen tuen saatavuus on ratkaisevan tärkeää. Monet työntekijät, erityisesti naiset, lähtevät ennenaikaisesti hoitamaan perheenjäseniään erityisesti silloin, kun työjärjestelyt ovat joustamattomat ja hoitoinfrastruktuuri riittämätön. Laadukkaiden terveydenhuolto- ja hoivapalvelujen saatavuuden laajentaminen on siksi ratkaisevan tärkeää työmarkkinapolitiikkaa.

Poliittiset toimet ja tulevaisuuden suunnat

Jäsenvaltiot ovat tunnistaneet nämä haasteet ja toteuttavat toimenpiteitä, joilla kannustetaan pidentämään työuria, kuten tarjoamalla lisäeläke-etuuksia, jos he työskentelevät lakisääteisen eläkeiän jälkeen. On myös kasvava suuntaus kohti joustavia eläkevaihtoehtoja, mukaan lukien vaiheittaiset eläkejärjestelmät, jotka auttavat pitämään työntekijät, jotka muuten saattaisivat lähteä kokonaan.

Kestävät työpaikan käytännöt ovat avainasemassa ikääntyneiden työntekijöiden säilyttämisessä. Toimien on katettava digitaalisten taitojen koulutus, joustava työ, kuten hybridi- ja etätyö, henkilöstökäytäntöjen mukauttaminen ikävaatimukset huomioon otetuiksi ja terveellisten työpaikkojen varmistaminen vankkojen työterveys- ja työturvallisuuskäytäntöjen avulla. Työehtosopimuksilla on merkitystä, ja niissä keskitytään usein säilyttämisjärjestelyihin, kuten työajan lyhentämiseen ja vaiheittaiseen eläkkeelle siirtymiseen, vaikka väestörakenteen muutokseen puuttuminen ei ole vielä ensisijainen huolenaihe.

Jatkossa politiikan on oltava monipuolista ja sitä on pantava tiukasti täytäntöön. Julkisten kannustinjärjestelmien tulisi palkita myöhemmästä eläkkeelle jäämisestä ja sitoutumisesta. Poliittisten päättäjien on otettava huomioon vaikeissa ammateissa työskentelevien tai pitkän uran tehneiden työntekijöiden tarpeet. On olennaisen tärkeää asettaa etusijalle tuki ikääntyneiden työntekijöiden pitkäaikaistyöttömyyden ehkäisemiseksi, mukaan lukien investoiminen uudelleenkoulutukseen ja uudelleentyöllistymisen edistäminen organisaatioiden sisällä.

Terveydenhuolto- ja hoitopalvelujen saatavuuden parantamisesta ja laadun parantamisesta ei neuvotella, etenkään silloin, kun omaishoito johtaa varhaiseen poistumiseen. Ikäsyrjinnän hallinta työpaikoilla edellyttää organisaatioilta ennakoivia toimia ikäsyrjinnän edistämiseksi ja syrjinnän torjumiseksi. Ikääntyneiden työntekijöiden huolenaiheet ja tarpeet on otettava huomioon työehtosopimusneuvotteluissa ja työmarkkinaosapuolten vuoropuhelussa. Väestörahastojen[1], joustavan työn, ikätasolle sopivan koulutuksen ja eläkkeelle siirtymisen kaltaisissa kysymyksissä toteutettavat yhteiset toimet voivat johtaa oikeudenmukaisempiin tuloksiin Euroopan ikääntyvän työvoiman kannalta. Haaste on selvä; Tie eteenpäin edellyttää yhteisiä ponnisteluja koko yhteiskunnassa.

Kuva © Iván Moreno/Adobe Stock

Alaviitteet