Vähimmäispalkalla viitataan alhaisinta työnantajien työntekijöille maksamaa palkkaa koskeviin erilaisiin lainsäädännöllisiin rajoituksiin. Lakisääteistä vähimmäispalkkaa säännellään virallisilla laeilla tai asetuksilla. Kollektiivisesti sovitut vähimmäispalkat määritetään ammattiliittojen ja työnantajien välisissä työehtosopimuksissa.
Useimmissa EU:n jäsenvaltioissa on käytössä lakisääteinen kansallinen vähimmäispalkka, joskin sen taso, määritysmekanismit ja kattavuus vaihtelevat. Itävallassa, Tanskassa, Suomessa, Italiassa ja Ruotsissa vähimmäispalkat on vahvistettu työehtosopimuksissa, kun taas Kyproksessa on eri ammatteihin sovellettava lakisääteinen vähimmäispalkkataso.
EU:n toimielimet antoivat marraskuussa 2017 yhteisen julistuksen Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarista, jossa vahvistetaan EU:n sitoutuminen työntekijöiden oikeudenmukaisiin palkkoihin. Siihen sisältyy riittävän palkan varmistaminen työntekijöille, jotta he ja heidän perheensä voivat saada kohtuullisen elintason, matalan osaamistason työntekijöiden ja nuorten työntekijöiden työllistymismahdollisuuksien turvaaminen sekä työn tekeminen taloudellisesti houkuttelevaksi.
Joulukuussa 2019 toimikautensa aloittanut uusi Euroopan komissio toisti tämän sitoumuksen ja otti EU:n vähimmäispalkkaa koskevan uudistusaloitteen asialistalle. Komission visio vahvasta sosiaalisesta Euroopasta valmistelee sosiaalisen pilarin täytäntöönpanoa koskevaa toimintasuunnitelmaa. Komissio esitti 28. lokakuuta 2020 ehdotuksen EU:n direktiiviksi riittävistä vähimmäispalkoista sen jälkeen, kun työmarkkinaosapuolia oli kuultu kahdesti helmikuussa ja kesäkuussa. Tavoitteena on, että vuoteen 2024 mennessä kaikki EU:n työntekijät saavat kohtuullisen ja riittävän palkan asuinpaikastaan riippumatta.
Eurofoundin vähimmäispalkkoja koskeva työ liittyy komission vuosien 2019–2024 painopisteeseen, joka koskee ihmisten hyväksi toimivaa taloutta.
· Naiset ovat yliedustettuina vähimmäispalkkaa saavissa työntekijöissä lähes kaikissa jäsenvaltioissa siihen katsomatta, miten vähimmäispalkkaa saavat työntekijät määritellään.
· Joka kymmenennen työntekijän ansiotaso EU:ssa oli suunnilleen vähimmäispalkan verran (± 10 prosenttia) vuonna 2017.
· Monissa EU-maissa keskusteltiin vuonna 2019 tuntuvasta vähimmäispalkkojen korotuksesta vuoden 2020 jälkeen suhteellisen tavoitteen ja absoluuttisten lukujen näkökulmasta.
· Kun lakisääteisiä vähimmäispalkkoja verrataan muiden työntekijöiden palkkoihin vuosituhannen alusta lähtien, ne ovat muuttuneet oikeudenmukaisemmiksi, kun lakisääteisiä vähimmäispalkkoja verrataan kaikkien työntekijöiden mediaanipalkkoihin.
· Noususuuntauksesta huolimatta vähimmäispalkat ovat useimmissa maissa edelleen alle 60 prosenttia tai jopa alle 50 prosenttia mediaanipalkoista. Tämä koskee erityisesti Keski- ja Itä-Euroopan EU-jäsenvaltioita, joissa suhteellinen lähtötaso oli vuosituhannen alussa hyvin alhainen ja joissa vähimmäispalkkasäätelyn tavoitteet ovat edelleen noin 50 prosenttia mediaanista tai sen alle.
· Kaiken kaikkiaan minimipalkkaa saavista työntekijöistä seitsemän kymmenestä ilmoittaa ainakin jonkinasteisista vaikeuksista saada rahat riittämään, kun muista palkansaajista viisi kymmenestä katsoo olevansa vastaavassa tilanteessa. Luvuissa on kuitenkin suurta vaihtelua maiden välillä. Esimerkiksi Tanskassa, Suomessa, Saksassa ja Ruotsissa alle 10 prosenttia vähimmäispalkkaa saavista työntekijöistä katsoo, että palkalla on vaikeaa tai erittäin vaikeaa tulla toimeen. Bulgariassa, Kroatiassa ja Kyproksella vastaava osuus on 50–60 prosenttia ja Kreikassa 80 prosenttia.
· Hallitukset eri puolilla Eurooppaa kohdistavat tulonvakautustoimia niihin, joihin covid-19-kriisi on vaikuttanut. Eri toimintalinjojen yhdistelmässä vähimmäispalkat saattavat olla yksi tekijä, joka vaikuttaa tulojen vakautukseen ja voi siten myös auttaa hillitsemään laskukierrettä kohti taantumaa tai lamaa.
· Eurofoundin EU PolicyWatch -tietokannasta käy myös ilmi, että hallitukset ovat usein viitanneet lakisääteiseen vähimmäispalkkaan määrittäessään toimeentulotukietuuksien, kuten lyhennetyn työajan tukien, ylä- tai alarajoja.
· Covid-19-pandemia vaikuttaa voimakkaasti erityisesti aloihin ja ammatteihin, joissa vähimmäispalkan piiriin kuuluvien työntekijöiden osuus on suuri: maatalouden työntekijät (15 prosenttia ja joissakin maatalouden työpaikoissa noin 20 prosenttia vähimmäispalkkaa saavia työntekijöitä), vähittäiskaupan työntekijät (13 prosenttia) ja siivoojat ja avustajat (25 prosenttia) kuuluvat niihin, jotka pitävät yhteiskuntaa yllä lähikontaktien välttämisen ja sulkutoimien aikana.
· Jotkin muuta alat ja ammatit, joissa vähimmäispalkan piiriin kuuluvien työntekijöiden osuus on melko suuri – erityisesti majoitus- ja ravitsemissala (16 %), taide-, viihde-, virkistys- tai kotitaloustyö (14 %) ja henkilökohtaisten palvelujen työntekijät (16 %) – joutuivat kohtaamaan kansanterveystoimenpiteiden vaikutukset välittömästi covid-19:n puhjettua.
Most EU Member States have a statutory minimum wage. But its level, adjustment mechanisms and coverage vary.
Eurofound’s e-survey on Living, working and COVID-19 shows that nearly half of households are struggling to make ends meet.
Eurofound provides regular updates on pay in the EU, including an annual study on how minimum wage rates have developed across the EU (as well as Norway and the UK), reviewing how national governments and social partners engage in setting new rates. It also looks at the concept of a living wage, aimed at guaranteeing workers and their families a decent level of living and social participation in response to the inadequacy of income for many working households reliant on existing statutory minimum wage rates.
The annual review on minimum wages for 2023 summarises how minimum wage rates were set during 2022.
In an earlier study on pay in Europe in the 21st century , Eurofound explored the implications of a hypothetical scenario of a minimum wage coordinated at EU level and set at 60% of the median national wage.
COVID-19 is likely to impact the ongoing minimum wage debate, as many workers delivering essential services during the pandemic are at the bottom of the pay ladder, like workers in retail, food-supply chains or care roles. Others low-wage workers, like workers in the accommodation and food sector, or in leisure and entertainment services, have been the first affected by unemployment. With unemployment on the rise, it will be important to see how minimum wages can contribute to the policy mix governments and social partners are currently applying to cushion the economic and social impacts. Eurofound’s e-survey on Living, working and COVID-19 shows that nearly half of households are already struggling to make ends meet. Minimum wages could play a policy role in stabilising incomes.
Most EU countries have a statutory minimum wage. A related but distinct concept is that of a living wage, which is a wage designed to secure a basic but acceptable standard of living for its earner (and, in some cases, household dependents). The living wage rate is based on a detailed, regularly updated costing of the basic services and goods required for such a standard of living and is intended in part to reflect the inadequacy of prevailing statutory minima for that end. Living wage campaigns are generally voluntary and rely on coalitions of interest groups, trade unions and employers working together. These campaigns can take on an advocacy role (Ireland) as well as an accreditation role (UK) where organisations are formally accredited as living wage employers. In line with the fair wage provisions set out in the Social Pillar, Eurofound research aims to provide policymakers with a practical guide to the living wage concept.
Most EU Member States have a statutory national minimum wage in place, although its level, adjustment mechanisms and coverage vary. Austria, Denmark, Finland, Italy and Sweden have minimum wages set within collective agreements, while Cyprus has statutory rates for different occupations.
The EU institutions jointly proclaimed the European Pillar of Social Rights in November 2017, setting out the EU’s commitment to fair wages for workers. This includes ensuring adequate wages for workers to allow them and their families to have a decent standard of living, safeguarding the ability of the low-skilled and young workers to find employment, while also making work financially attractive.
The new European Commission, which took office in December 2019, reiterated this commitment, putting a reform initiative for an EU minimum wage on the agenda. The Commission’s vision for a strong social Europe prepares the way for an Action Plan to implement the Social Pillar. On 28 October 2020, the Commission put forward a proposal for an EU Directive on adequate minimum wages. This was followed by a political agreement between the European Parliament and the Member States on 7 June 2022. The Minimum Wages Directive was adopted in October 2022. The aim is that by 2024 all workers in the EU should earn a fair and adequate wage, no matter where they live.
Eurofound’s work on minimum wages links in with the Commission’s 2019–2024 priority on an economy that works for people.
Eurofound tarjoaa säännöllisesti ajantasaisia tietoja palkoista, muun muassa vuotuisen tutkimuksen siitä, miten vähimmäispalkat ovat kehittyneet EU:n eri osissa (sekä Norjassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa). Siinä tarkastellaan sitä, miten jäsenmaiden hallitukset ja työmarkkinaosapuolet osallistuvat uusien palkkatasojen määrittämiseen. Siinä tarkastellaan myös toimeentuloon riittävän palkan käsitettä, jonka tarkoituksena on taata työntekijöille ja heidän perheilleen kohtuullinen elintaso ja sosiaalinen osallistuminen, jotta voidaan vastata siihen ongelmaan, että monien nykyisestä lakisääteisestä vähimmäispalkasta riippuvaisten työssäkäyvien kotitalouksien tulot eivät ole riittäviä.
Vuoden 2021 vähimmäispalkkojen vuotuisessa tarkastelussa esitetään yhteenveto siitä, miten vähimmäispalkat määritettiin vuonna 2020 eli covid-19-pandemian leimaamana vuonna. Siinä arvioidaan kansallisten päätöksentekijöiden kohtaamia vaikeuksia ja heidän reagointiaan pandemian taloudellisia ja sosiaalisia seurauksia koskeviin haasteisiin vähimmäispalkasta päätettäessä. Raportissa kartoitetaan, missä määrin vähimmäispalkkoihin viitattiin covid-19-pandemiaan liittyvissä tukitoimissa. Siinä käsitellään riittäviä vähimmäispalkkoja koskevassa EU:n aloitteessa saavutettua edistystä ja kartoitetaan EU:n tason työmarkkinaosapuolten ja kansallisten päätöksentekijöiden reaktioita.
Eurofound tutki aiemmin Euroopassa 2000-luvun palkoista tehdyssä tutkimuksessa , mitä seurauksia olisi hypoteettisella vähimmäispalkalla, jota koordinoidaan EU:n tasolla ja joka on 60 prosenttia kansallisesta mediaanipalkasta.
Covid-19 vaikuttaa todennäköisesti meneillään olevaan vähimmäispalkkakeskusteluun, sillä monet keskeisiä palveluja pandemian aikana tarjoavat työntekijät ovat palkkahaitarin alapäässä, esimerkiksi vähittäiskaupassa, elintarviketoimitusketjussa ja hoiva-alalla työskentelevät. Toiset matalapalkkaiset työntekijät, kuten majoitus- ja ravitsemisalan työntekijät ja vapaa-ajan ja viihdepalvelujen työntekijät, ovat puolestaan kärsineet herkimmin työttömyydestä. Työttömyyden lisääntyessä on tärkeää nähdä, miten vähimmäispalkat voivat toimia osana keinovalikoimaa, jolla hallitukset ja työmarkkinaosapuolet pyrkivät tällä hetkellä lieventämään taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia. Eurofoundin sähköinen eläminen, työskentely ja covid-19 -tutkimus osoittaa, että lähes puolella kotitalouksista on jo vaikeuksia saada rahat riittämään välttämättömiin menoihin. Vähimmäispalkoilla voisi olla poliittinen rooli tulojen vakauttamisessa.
Useimmissa EU-maissa on lakisääteinen vähimmäispalkka. Siihen liittyvä mutta erillinen käsite on toimeentuloon riittävä palkka, joka turvaa palkansaajan (ja joissakin tapauksissa kotitalouden huollettavien) hyväksyttävän peruselintason. Toimeentuloon riittävä palkka perustuu tällaiseen elintasoon tarvittavien peruspalvelujen ja -hyödykkeiden yksityiskohtaiseen ja säännöllisesti päivitettyyn kustannuslaskentaan, ja osittain sen tarkoituksena on osoittaa tätä tarkoitusta varten voimassa olevien lakisääteisten vähimmäispalkkojen riittämättömyys. Toimeentuloon riittävää palkkaa koskevat kampanjat ovat yleensä vapaaehtoisia ja perustuvat etujärjestöjen, ammattiliittojen ja työnantajien yhteenliittymiin. Näillä kampanjoilla voi olla sekä edunvalvontatehtävä (Irlanti) että hyväksymistä koskeva rooli (Yhdistynyt kuningaskunta), jolloin organisaatioita hyväksytään virallisesti riittävän palkan takaaviksi työnantajiksi. Eurofoundin tutkimuksen tavoitteena on tarjota poliittisille päättäjille käytännön opas toimeentuloon riittävän palkan käsitteestä sosiaalisen pilarin kohtuullisia palkkoja koskevien määräysten mukaisesti.
Eurofound toteuttaa Euroopan parlamentin ja komission pyynnöstä pilottihankkeen vähimmäispalkan muutoksista vuosina 2021–2023. Lisätietoja on jäljempänä kohdassa ”Käynnissä oleva työ”.
