Kansallisten vähimmäispalkkojen vaikutus työehtosopimusneuvotteluihin ja matalapalkkaisten työntekijöiden palkkoihin

Keskustelua käydään siitä, vahvistavatko vai heikentääkö kansalliset vähimmäispalkat ja työehtosopimusneuvottelut toisiaan. Tämä tutkimusraportti tarjoaa empiiristä näyttöä siitä, miten kansallisten vähimmäispalkkojen muutokset vaikuttavat työehtosopimuksissa sovittuihin vähimmäispalkkoihin ja todellisiin palkkoihin ja miten ne voivat vaikuttaa työehtosopimusneuvotteluihin valituilla matalapalkka-aloilla. Raportissa yhdistetään kvantitatiivinen analyysi (joka perustuu eri tietokantoihin) ja laadullinen analyysi (perustuu 39 puolistrukturoituun haastatteluun, joihin tehtiin asiantuntijoiden, poliittisten päättäjien ja työmarkkinaosapuolten kanssa kuudessa maassa ja kahdella matalapalkka-alalla).

Poliittinen tausta

Lokakuussa 2022 hyväksytyn EU:n vähimmäispalkkadirektiivin tavoitteena on varmistaa riittävät lakisääteiset vähimmäispalkat, edistää työehtosopimusneuvotteluja ja parantaa työntekijöiden tosiasiallista pääsyä vähimmäispalkkasuojaan. Määräaika direktiivin saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä päättyi marraskuussa 2024, mutta se on vaikuttanut kansallisen lakisääteisen vähimmäispalkan muodostumisen kehitykseen sen hyväksymisen jälkeen. Kansalliset lakisääteiset vähimmäispalkat ovat nousseet merkittävästi suhteessa todellisiin palkkoihin viime vuosina monissa jäsenvaltioissa. Lisäksi neuvottelujen riittävän kattavuuden vertailuarvo (80 prosenttia) on jo muokannut keskustelua työehtosopimusneuvottelujen uudistamisesta joissakin maissa. Tämä kehitys voi vaikuttaa kansallisten vähimmäispalkkojen ja työehtosopimusten väliseen vuorovaikutukseen monin tavoin.

Keskeiset havainnot

Kansallisten vähimmäispalkkojen muutosten vaikutus työehtosopimuksiin

Ekonometriset analyysit, joissa arvioidaan kansallisten vähimmäispalkkojen muutosten vaikutusta työehtosopimuksiin ja neuvoteltuihin palkkoihin, osoittavat seuraavaa.

• Kansallisten vähimmäispalkkojen kumulatiivinen vaihtelu edellisen työehtosopimuksen jälkeen lisää uuden sopimuksen allekirjoittamisen todennäköisyyttä, kun taas kumulatiivinen inflaatio ja työttömyysaste eivät vaikuta tähän todennäköisyyteen. Tärkeä tekijä on myös se, että edellisestä sopimuksesta on kulunut. Kaitz-indeksin (vähimmäispalkan ja keskipalkan suhde kussakin maassa ja vuodessa) sisällyttäminen tähän eritelmään viittaa siihen, että uusia sopimuksia allekirjoitetaan harvemmin maissa, joissa kansallinen vähimmäispalkka on korkea verrattuna keskipalkkaan, jos kaikki muu on sama.

• Neuvoteltujen palkkatasojen mukautusten suuruuteen määräävä tekijä on edellisen sopimuksen jälkeinen kumulatiivinen inflaatio. Jos inflaatio kiihtyy 1 %, neuvotellut vähimmäispalkat nousevat lähes 0,7 prosenttia (eli niiden jousto on lähes 0,7). Kansallisten vähimmäispalkkojen kumulatiivisella reaalivaihtelulla on myös myönteinen ja merkittävä vaikutus neuvoteltujen vähimmäispalkkojen mukautusten suuruuteen, jouston ollessa 0,22. Työttömyysasteella on merkittävä mutta kielteinen vaikutus palkantarkistusten kokoon, mikä osoittaa selvästi, että suhdannevaihtelut rajoittavat neuvottelupalkkojen kasvua.

• Useilla ulottuvuuksilla on huomattavaa vaihtelua: tarkastelujaksolla vaikutukset olivat voimakkaampia vuosina 2020–2022; matalapalkka-alojen välillä; ja maaryhmien välillä, jotka erottuvat erilaisista kansallisten vähimmäispalkkojen ja työehtosopimusneuvottelujen välisistä vuorovaikutusmalleista.

Kvalitatiivinen analyysi tarjoaa syvällistä tietoa haastatteluista siitä, miten kansalliset vähimmäispalkat vaikuttavat työehtosopimuksiin kuudessa maassa (Ranska, Saksa, Portugali, Romania, Slovenia ja Espanja) ja kahdella matalapalkkaisella alalla (elintarvikkeiden ja juomien valmistus sekä asuin- ja sosiaalihuoltoala). Analyysissä korostetaan seuraavia seikkoja.

• Työmarkkinaosapuolten käsitykset kansallisen vähimmäispalkan roolista vaihtelevat maittain, toimialoittain ja alasektoreittain. Korkea inflaatio ja työvoimapula ovat tehneet asumis- ja sosiaalialan työnantajista ja ammattiliitoista suotuisaa. Elintarvikkeiden ja juomien valmistuksessa kansallista vähimmäispalkkaa on pidetty "pienempänä pahana", jota tarvitaan ostovoiman ylläpitämiseksi inflaation yhteydessä.

• Kansallisella vähimmäispalkan vaikutus työehtosopimusneuvotteluihin on rajallinen. On jonkin verran näyttöä siitä, että liikkumavara palkoista ja työehdoista neuvottelemisessa olisi vähentynyt, mutta työehtosopimusneuvottelujen syrjäyttämisvaikutuksesta ei ole vahvaa näyttöä, vaikka joidenkin maiden työmarkkinaosapuolet ovat ilmaisseet huolensa. Työehtosopimusten kestoon tai uusimiseen ei ole merkittävää vaikutusta analysoiduissa maissa ja toimialoilla.

• Kansallisilla vähimmäispalkkojen korotuksilla on jonkin verran vaikutusta työehtosopimuksiin ja niiden rakenteeseen.

  • Näillä kahdella alalla ja useimmissa analysoiduissa maissa havaittu yhteinen suuntaus on työehtosopimusneuvotteluissa käsiteltävien palkkabonusten ja lisien kasvava merkitys kansallisten vähimmäispalkkojen korotusten vuoksi. Tämä johtuu siitä, että peruspalkat nousevat yleensä hitaammin kuin kansalliset vähimmäispalkat, ja yritykset turvautuvat näihin bonuksiin varmistaakseen, että todelliset palkat pysyvät lakisääteisiä palkkoja korkeampina.

  • Saksan ja Espanjan asumis- ja sosiaalihuoltoalalla työnantajat eivät ole enää halukkaita parantamaan muita työoloja, joita käytettiin aiemmin alhaisten palkkojen kompensoimiseen. Samanlainen malli havaittiin Portugalin elintarvike- ja juomateollisuudessa.

• Neuvottelupalkkojen jakautumisessa näyttää olevan supistuva vaikutus kansallisten vähimmäispalkkojen korotusten vuoksi. Tämän vaikutuksen voimakkuus vaihtelee maittain ja sektoreittain. Kahden valitun matalapalkka-alan työehtosopimusten laadullisen analyysin perusteella tämä vaikutus näyttää olevan voimakkaampi elintarvikkeiden ja juomien valmistuksessa. Tämä supistumisvaikutus voidaan tulkita työehtosopimusneuvottelujen lyhyen aikavälin mukauttamiseksi uuteen vähimmäispalkkaan, kun taas keskipitkällä aikavälillä heijastusvaikutukset voivat olla tärkeämpiä, kun työehtosopimukset muuttavat kansalliset vähimmäispalkkojen korotukset koko palkkajakaumaan. Supistumisen jatkuminen riippuu kuitenkin alan ominaispiirteistä. Lisäksi heijastusvaikutuksia havaitaan todennäköisemmin niillä aloilla tai maissa, joissa työvoimapula on voimakkaampaa, kuten asumis- ja sosiaalihuoltoalalla.

Kansallisten vähimmäispalkkojen vaikutus todellisiin palkkoihin ja palkkojen jakautumiseen

Euroopan unionin tulo- ja elinolotilastoihin 2006–2021 perustuvassa ekonometrisessä analyysissä kansallisten minimipalkkojen vaikutuksesta todellisiin palkkoihin havaittiin seuraavaa.

• Kansallisen vähimmäispalkan kehityksellä on merkittävä vaikutus matalapalkkaisten työntekijöiden todellisiin palkkoihin alasta, ammatista, sukupuolesta ja iästä riippumatta: kansallisen vähimmäispalkan 1 prosentin korotus johti matalapalkkaisten työntekijöiden palkkojen 0,31 prosentin nousuun vuosina 2006–2021.

• Kansallisten vähimmäispalkkojen muutosten vaikutus vuosina 2015–2021 oli hieman suurempi kuin vuosina 2006–2014. Itse asiassa vaikutus matalapalkkaisten työntekijöiden todellisiin palkkoihin vuodesta 2015 lähtien on saattanut olla voimakkaampi kuin vaikutus matalapalkka-alojen työntekijöille kollektiivisesti neuvoteltuihin palkkoihin.

• Vain kansallisten vähimmäispalkkojen suuret nimelliset korotukset nostavat merkittävästi matalapalkkaisten työntekijöiden palkkoja. Nimellisesti vähintään 15 prosentin korotusasteet ovat ainoita, joilla on mitattavissa ja tilastollisesti merkittävä vaikutus.

• Kansalliset vähimmäispalkkojen korotukset EU:hun vuonna 2004 tai sen jälkeen liittyneissä jäsenvaltioissa vaikuttivat enemmän matalapalkkaisten työntekijöiden palkkojen muutoksiin kuin korotukset vuotta 2004 edeltäneissä jäsenvaltioissa vuoteen 2015 asti. Vaikutusten suuruus on kuitenkin lähentynyt ryhmien välillä viime vuosina.

• Kansallisten vähimmäispalkkojen korotukset tutkimusjakson aikana eivät ainoastaan johtaneet matalapalkkaisten työntekijöiden palkkojen parannuksiin, vaan hyödyttivät myös korkeamman palkkatason työntekijöitä.

• Yksittäisten työntekijöiden kehityskulkua tarkasteltaessa analyysissä havaitaan merkittäviä palkankorotuksia palkkajakauman alimmissa desiileissä, erityisesti silloin, kun kansalliset vähimmäispalkan korotukset ovat suurempia.

• Kausaalinen ekonometrinen analyysi suoritettiin kansallisten vähimmäispalkkojen muutosten mittaamiseksi ja sen arvioimiseksi, mitä tapahtui niiden työntekijöiden palkoille, jotka ansaitsivat alle uuden tason ennen muutoksia, verrattuna niiden matalapalkkaisten työntekijöiden palkkoihin, jotka ansaitsivat hieman enemmän palkkatasoa. Tulokset osoittavat, että merkittävillä 10–15 prosentin vähimmäispalkkojen korotuksilla on merkittävä ja myönteinen vaikutus.

Käytännön vihjeitä

• Kansallisten vähimmäispalkkojen muutoksilla on tärkeämpi rooli uuden palkkasopimuksen allekirjoittamisessa kuin makrotaloudellisten tekijöiden, kuten inflaation ja työttömyyden, muutoksilla. Neuvottelupalkkojen nousun suuruus selittyy kuitenkin pääasiassa inflaatiolla, jota seuraa kansallisten vähimmäispalkkojen nousu ja työttömyysasteen lasku.

• Neuvottelupalkkoihin kohdistuvien todennäköisten vaikutusten huomioon ottaminen kansallisia vähimmäispalkkoja vahvistettaessa voi tarjota poliittisille päättäjille hyödyllistä tietoa kansallisten vähimmäispalkkojen korotusten mahdollisista (välillisistä) vaikutuksista ja siten parantaa koko kansallisten vähimmäispalkkojen asettamisprosessia.

• Kansallisen vähimmäispalkan korotuksilla ei näytä olevan suurta haitallista vaikutusta työmarkkinaosapuolten riippumattomuuteen neuvotella työehtosopimuksista, vaikka joidenkin kysymysten neuvotteluliikkumavara on vähentynyt. Syrjäyttämisvaikutukset eivät näytä olevan merkittäviä, mutta ovat odotetusti voimakkaampia maissa, joissa työehtosopimusneuvotteluinstituutiot ja kattavuus ovat heikot. Nämä maat tarvitsevat lisätoimia työmarkkinaosapuolten ja työehtosopimusneuvottelujen tukemiseksi, jotta riittävät vähimmäispalkat ovat yhteensopivia hyvin toimivien työehtosopimusneuvottelujen kanssa. Toimiin voisi kuulua asianmukaisen oikeudellisen kehyksen takaaminen työehtosopimusneuvotteluille ja työmarkkinaosapuolten valmiuksien parantaminen.

• Vaikka työehtosopimuksissa on jonkin verran näyttöä palkkojen supistumisesta, palkkojen supistumista ei yleisesti tapahdu. Tämä johtuu kansallisista vähimmäispalkkojen korotuksista, jotka johtavat palkkojen nousuun paitsi matalapalkkaisten myös korkeapalkkaisten työntekijöiden keskuudessa. Tämä voi rajoittaa vähimmäispalkkojen korotusten tehokkuutta välineenä, jolla vähennetään palkkaeroja ajan mittaan. Vähimmäispalkkojen vaikutus neuvottelupalkkojen supistumiseen vaihtelee kuitenkin toimialoittain, ja siihen vaikuttavat muut muuttujat, kuten työvoimapula ja vähimmäispalkkataso.

• Kansallisten vähimmäispalkkojen korotukset johtivat samanlaisiin parannuksiin matalapalkkaisten työntekijöiden todellisiin palkkoihin heidän ominaisuuksistaan riippumatta. Jotkut ryhmät, kuten naispuoliset työntekijät, hyötyvät kuitenkin edelleen enemmän tällaisista korotuksista, koska he ovat suhteellisesti enemmän edustettuina minimipalkan saajien joukossa.

• Maissa, joissa työehtosopimusneuvottelujen kattavuus on alhainen, tärkein matalapalkkaisten työntekijöiden palkankorotuksiin vaikuttava tekijä on kansalliset vähimmäispalkat. Näissä maissa neuvottelupalkoilla on positiivinen, vaikkakin vähäinen (ei tilastollisesti merkitsevä) vaikutus matalapalkkaisten työntekijöiden palkkoihin. Sitä vastoin sekä neuvotellut palkat että kansalliset vähimmäispalkat vaikuttavat merkittävästi matalapalkkaisten työntekijöiden palkkoihin maissa, joissa työehtosopimusneuvottelujen kattavuus on korkea.