&w=3840&q=90)
Kollektiivinen neuvottelu
Työehtosopimus tarkoittaa kaikkia neuvotteluja yhden tai useamman työnantajan (tai heidän organisaationsa) ja yhden tai useamman työntekijäjärjestön (ammattiliiton) välillä, joissa määritellään työoloja ja työehtoja, mukaan lukien palkkaan ja työaikaan liittyvät kysymykset, sekä työnantajien ja työntekijöiden välisten suhteiden säätely, kuten ILO:n yleissopimuksessa 154 on määritelty. Työehtoneuvottelujen ('neuvottelurakenne') on tunnistettu useita ulottuvuuksia. Näihin kuuluvat kattavuus, joka viittaa työntekijöiden prosenttiosuuteen, johon sopimukset vaikuttavat suoraan; neuvottelutaso, jolla neuvottelut tapahtuvat; neuvottelujen kattamien aiheiden laajuus tai laajuus; ja syvyys – eli sopimusten yhteinen toteutus ja tarkastelu.
Löydä uusin sisältö aiheesta alla olevasta osiosta.
Työmarkkinasuhteet: Diskurssi ja kehitykset työaikajärjestelyissä vuonna 2025
EU:n työaikajärjestelyjen muutokset vuonna 2025 heijastavat kansallisten työmarkkinasuhteiden moninaisuutta ja sitä, millä tasoilla sosiaalinen vuoropuhelu tapahtuu. Tässä artikkelissa analysoidaan vuoden 2025 keskustelua ja kehitystä liittyen ylityöhön, työaikakirjauksiin, vuosilomaan ja työajan lyhentämiseen.Kansalliset minimipalkat EU:ssa: politiikkavetoinen kasvu, jatkuva lähentyminen ja läheisempi läheisyys neuvoteltuihin palkkoihin
Viimeisen vuoden aikana kansalliset minimipalkat nousivat merkittävästi koko EU:ssa, erityisesti Keski- ja Itä-Euroopan maissa, jatkaen alueellisten erojen kaventamista. EU:n minimipalkkadirektiivi on noussut merkittäväksi minimipalkankorotusten ajuriksi monissa maissa, ylittäen inflaatiotason ja nousten nopeammin kuin kollektiivisesti sovitut palkkapohjat monilla matalapalkkaisilla aloilla.Neljän vuosikymmenen data paljastaa eurooppalaisen työvoiman, joka on muuttunut tunnistamattomaksi
Eurofoundin vuoden 2024 työolosuhteiden kysely kartoittaa, miten digitalisaatio, väestörakenne ja ilmastonmuutos ovat muokanneet eurooppalaista työvoimaa 35 vuoden aikana.Eurofound kerää maakohtaista tietoa EU:n työehtosopimuksista Eurofoundin kirjeenvaihtajaverkostonsa kautta. Koko EU:ssa työehtosopimusten kattavuus on hyvin monipuolinen, kuten Eurofoundin tutkimus osoittaa. Noin 60 % työntekijöistä kuuluu EU:n työehtoneuvottelujen piiriin, mutta tämä vaihtelee joissakin maissa 80 %:sta tai enemmän alle 10 %:iin toisissa (Euroopan komission tiedot).
Työehtosopimus, järjestäytyneiden työmarkkinasuhteiden ydin, tapahtuu eri institutionaalisissa ympäristöissä. Kansalliset järjestelmät eroavat työehtosopimuksen ja lainsäädännön roolien osalta työmarkkinoiden sääntelyssä, neuvottelujen tasoissa (toimialojen välinen, toimialakohtainen, yritys- ja työpaikka, alueellinen, ammatillinen) sekä siinä, miten neuvottelut eri tasoilla voivat liittyä toisiinsa (artikulaatio). Työehtoneuvottelujen – erityisesti palkkaneuvottelujen – keskittämisen ja koordinoinnin asteet ovat järjestelmän tärkeitä piirteitä, joilla on vaikutuksia sekä työmarkkinoille että makrotaloudellisille tuloksille. Työehtoneuvottelujen tuloksena on tyypillisesti työehtosopimus. Tällaiset sopimukset voivat säädellä sekä sopimusosapuolten välisiä suhteita että sopimuksen piiriin kuuluvien työntekijöiden työehtoja, kuten palkkaa ja työaikaa.
Vaikka Euroopan unionin toimintasopimus tunnustaa sosiaalisten kumppaneiden autonomian erityisesti palkkaneuvottelujen osalta, EU:n politiikalla on silti merkittävä vaikutus työehtoneuvotteluihin ja laajempaan työmarkkinajärjestelmään. Esimerkiksi Euroopan lukukauden puitteissa maakohtaiset suositukset (CSR) ovat käsitelleet esimerkiksi palkkakehityksen sovittamista tuottavuuteen, minimipalkkojen asettamista ja palkkaindeksointijärjestelmiä. Yleisemmin kollektiivinen neuvottelu tapahtuu puitteissa, jotka osittain määritellään EU-lainsäädännössä, mukaan lukien määräykset samanarvoisesta työstä sekä työaikadirektiivin ja siihen liittyvän lainsäädännön vaatimukset.
Euroopan komissio: Eurooppalainen lukukausiopens in new tab
Euroopan komissio: Komissio toivottaa tervetulleeksi poliittisen sopimuksen riittävistä minimipalkoista EU:n työntekijöilleopens in new tab
Euroopan komissio: Työaikadirektiivi (2003/88/EY)opens in new tab
Tämä on valikoima tämän aiheen tärkeimpiä tuloksia.
26 January 2024
Minimum wages for low-paid workers in collective agreements
In this pilot project, Eurofound successfully established the feasibility of, and piloted, an EU-wide database of minimum pay rates contained in collective agreements related to low-paid workers. A conceptual and measurement framework was devised, a total of 692 collective agreements – related to 24 low-paid sectors of interest – were selected to be ‘fully coded’ and representative data on negotiated minimum pay were compiled for 24 EU Member States. Based on more than 3,202 renewal texts, time series of collectively agreed minimum rates were created from 2015 to 2022 for 19 countries. This is the first time that an EU-wide data collection has provided comparative time series on negotiated pay. Key findings are is that in some countries outdated agreements contain rates below the applicable statutory minima, and that the potential of collective agreements to regulate pay generally or for employees earning higher wages than the minimum pay is not always fully capitalised on.
See also the national country reports (Eurofound papers), providing meta-data for the data collection, at the end of this web page.
30 August 2022
Moving with the times: Emerging practices and provisions in collective bargaining
This report analyses recent developments and emerging practices in collective bargaining processes and outcomes, mainly in the private sector. The report covers collective bargaining systems in 10 EU Member States and is based on cases identified through interviews with key stakeholders and negotiating parties at national level. It analyses the effects of the COVID-19 pandemic and the subsequent economic and social crisis on collective bargaining dynamics and collective agreements. It also investigates practices and innovations that have emerged in response to structural drivers such as technological change, decarbonisation and climate-neutrality policies, and workforce ageing. It assesses the capacity of collective bargaining systems to adapt to structural changes in work, production and the labour market as well as medium-term trends.
4 March 2016
The importance of collective bargaining in establishing working time in Europe
1 March 2016
Working time developments in the 21st century: Work duration and its regulation in the EU
This report examines the main trends and milestones characterising the evolution of the most important aspects of collectively agreed working time in the European Union during the first decade of the 21st century. Drawing primarily on information collected by Eurofound across all EU Member States and Norway, it focuses in particular on five sectors: chemicals, metalworking, banking, retail and public administration. The report describes the institutional regimes of regulation and assesses the evolution of agreed working hours (hours expected to be spent on work according to collective agreements or agreed between employers and employees) and usual working hours (hours usually spent in practice in work activities) between 1999 and 2014. The report points to the tension that exists between the pressure for decreased working hours in favour of a better work–life balance and fewer health problems for workers and the need for working time flexibility to meet the demands of a modern world economy.
4 November 2015
Collective bargaining in Europe in the 21st century
Collective bargaining systems in the EU have undergone a steady change since the end of the 1990s. But as businesses across Europe struggle to respond to intensifying global competition, pressure from employers for greater flexibility in collective bargaining is increasing, especially since the 2008 economic crisis. This report sets out to map developments in all major aspects of collective bargaining (apart from pay and working time, which have been analysed separately by Eurofound) over the past 15 years. In doing so, it aims to distinguish long-term trends and to identify changes brought on by the crisis. It also aims to identify the directions collective bargaining is likely to take in the coming years. The study finds a common and strong trend of convergence across the EU towards decentralisation and more flexibility in collective bargaining processes, but with significant asymmetries in the timing and pace of change.
11 September 2015
Pay in Europe in different wage-bargaining regimes
National wage-bargaining institutions are crucial in achieving pay outcomes that help to increase employment and economic growth within the context of avoiding macroeconomic imbalances within the European Monetary Union. Using a large set of empirical macroeconomic data from a variety of sources, including Eurofound and the European Commission AMECO database, this report analyses how the institutional features of national wage bargaining regimes influence pay outcomes. These features include bargaining level, type and level of coordination, use of opening clauses and the existence of wage pacts. The impact of government intervention through extension and derogation clauses and tripartite councils is also examined. The results of the study indicate that the key institutional variables of the wage-bargaining regime that influence pay outcomes are the type of coordination (how coordination is achieved) and the bargaining level.
13 April 2014
Pay in Europe in the 21st century
The issue of wages has attracted particular attention at European level since the onset of the economic crisis. Changes in economic governance, notably within the European semester, have prompted discussions on wage‑setting mechanisms. While, overall, wage‑bargaining regimes have remained relatively stable over time in many countries, the most substantial changes were seen in Member States facing more difficult economic circumstances. This report provides comparative time series on wage‑bargaining outcomes across the EU Member States and Norway, discussing pay developments against the background of different wage‑bargaining regimes and looks into the link between pay and productivity developments. It also investigates the different systems and levels of minimum wages in Europe at present, carrying out an accounting exercise through a hypothetical scenario of a minimum wage set at 60% of the median national wage (with some alternative scenarios as well for comparison) in order to benchmark and evaluate minimum wage levels and systems in Europe, and to discuss the possibilities and difficulties of coordination in this matter.
Eurofoundin tutkijat tarjoavat asiantuntemustaan, ja heihin voi ottaa yhteyttä kysymyksissä ja mediapyynnöissä.
Christine Aumayr-Pintar
Senior research managerChristine Aumayr-Pintar on vanhempi tutkimuspäällikkö Eurofoundin työelämän yksikössä. Hänen pääasiallinen tutkimusosaamisensa – joka lähestytään vertailevasti koko EU:n laajuisesta näkökulmasta – keskittyy minimipalkkoihin, yhteisesti neuvoteltuun palkkaan, sosiaaliseen vuoropuheluun ja sukupuolten palkkaläpinäkyvyyteen. Hän on ollut mukana kirjoittamassa Eurofoundin vuosittaisia minimipalkkakatsauksia viimeisen vuosikymmenen ajan, on intohimoinen työmarkkinatiedoista ja kehittänyt muun muassa tietokannan työehtosopimusten minimipalkasta matalapalkkaisille työntekijöille sekä EU:n PolicyWatch-tietokannan. Vuosina 2021–2026 hän koordinoi myös Eurofoundin sosiaalista vuoropuhelua koskevaa tutkimusta ja johti Eurofoundin kirjeenvaihtajien verkostoa. Ennen liittymistään Eurofoundiin vuonna 2009 hän työskenteli työmarkkina- ja alueellisen taloustieteen tutkijana Joanneum Researchissa Itävallassa. Hänellä on maisterin tutkinto taloustieteestä ja tohtorin tutkinto yhteiskuntatieteissä/taloustieteessä, ja hän on opiskellut taloustiedettä Grazissa, Wienissä ja Jönköpingissä.
Mária Sedláková
Research officerMária Sedláková on tutkimusvirkailija Eurofoundin työelämän yksikössä, erikoistuen vertaileviin työmarkkinasuhteisiin, sosiaaliseen vuoropuheluun ja työehtoneuvotteluihin. Hänellä on asiantuntemusta työehtosopimusten sisältöanalyysissä. Hänen nykyinen työnsä tarkastelee sosiaalikumppaneiden roolia kansallisten julkisten työvoimapalveluiden ja sosiaaliturvalaitosten hallinnassa sekä sosiaalisen vuoropuhelun roolia työvoiman maahanmuutossa. Hän osallistuu myös EU-tason sektorikohtaisten sosiaalisten kumppaneiden edustavuuden arviointiin ja joka toinen vuosi järjestettävien kolmikantaisten vaihtoseminaareiden järjestämiseen. Ennen Eurofoundiin liittymistään Mária tutki työehtosopimusta Kansainvälisen työjärjestön hallinnon ja kolmipartismin osastolla Genevessä (2020–2022), sen jälkeen hän oli työskennellyt tutkijana Keski-Euroopan työelämän tutkimuslaitoksessa Bratislavassa (2013–2020). Hänellä on maisterin tutkinto valtiotieteestä, erikoistuen vertailevaan eurooppalaiseen politiikkaan Central European Universitystä.
Victoria Cojocariu
Research officerVictoria Cojocariu on tutkimusvirkailija Eurofoundin työelämän yksikössä, joka työskentelee sosiaalisen vuoropuhelun ja työmarkkinasuhteiden parissa. Hän on laajasti mukana Eurofoundin edustavuustutkimuksissa, joita tukee eurooppalaista sosiaalista vuoropuhelua, sekä tutkimuksissa, joissa analysoidaan sosiaalisten kumppaneiden roolia kansallisella ja eurooppalaisella tasolla sekä työehtosopimuskäytäntöjä. Hänen tutkimusintresseihinsä kuuluvat digitalisaatio, työorganisointi ja työpaikkakäytännöt. Vuodesta 2025 lähtien Victoria hallinnoi EU:n PolicyWatch-tietokantaa. Ennen liittymistään Eurofoundiin vuonna 2019 Victoria työskenteli tutkijana Bukarestin julkisen innovaation keskuksessa sekä Romanian Open Society Foundationissa, osallistuen kansallisiin ja kansainvälisiin tutkimushankkeisiin maahanmuuton, koulutuksen, kolmansien maiden kansalaisten työmarkkinoille pääsyn sekä ihmisoikeuksien alalla. Hänellä on kandidaatin ja maisterin tutkinnot sosiologiassa.
Felix Appler
Research support officerFelix Appler on tutkimustukivirkailija Eurofoundin työelämän yksikössä. Hänen työnsä keskittyy työmarkkinasuhteisiin, minimipalkkoihin ja näihin aiheisiin liittyvien tietokantojen rakentamiseen. Aiemmin hän työskenteli Saksan liittovaltion tilastovirastossa (Destatis) ja Itä-Afrikan Maailmanpankissa tehden kotitaloustutkimuksia ja tutkimusta työmarkkinoista ja köyhyydestä. Felixillä on taloustieteen maisterin tutkinto Bonnin yliopistosta.
Tämä osio antaa pääsyn kaikkeen aiheesta julkaistuun sisältöön.
