&w=3840&q=75)
Haavoittuvimpien työntekijöiden työ- ja työolosuhteet: Jatkuvan politiikkahaasteen ratkaiseminen
Julkaistu: 10 July 2026
Aineisto: 27 kuvaa and yhden taulukon
Aiheeseen liittyvää: Suuren taantuman jälkeen: Työllisyysepävarmuuden dynami...
Euroopan unionin (EU) työmarkkinoilla on tapahtunut merkittävä kasvu ei-standardien työllisyydessä viimeisten kahden vuosikymmenen aikana. Vaikka tällaiset järjestelyt voivat tarjota enemmän joustavuutta ja paremman työn ja vapaa-ajan tasapainon, työntekijät voivat olla haavoittuvia, jos ne ovat tahattomia tai yhdistävät useita epästandardeja ominaisuuksia. Tämä raportti käsittelee työllisyyden haavoittuvuutta moniulotteisesta näkökulmasta. Se analysoi haavoittuvuuden yleisyyttä EU-27-alueella vuosina 2009–2021, sen suhdetta työelämään ja siihen liittyviä terveysvaikutuksia. Tulokset osoittavat, että naiset, nuoret, maahanmuuttajat ja muut heikommassa asemassa olevat ryhmät ovat suuremmassa riskissä työllistymisen haavoittuvuudelle. Työntekijöillä, jotka kokevat useita haavoittuvuuden ulottuvuuksia, on heikommat työllistymismahdollisuudet, rajallinen pääsy koulutus- ja kehitysmahdollisuuksiin, heikompi autonomia, heikompi organisaation osallistuminen ja suuremmat riskit ahdistuksen ja masennuksen riskiin. Sen sijaan työntekijöiden kohdalla, jotka kokevat työllistymishaavoittuvuutta vain yhdellä alueella, vaikutukset työelämään ovat vaihtelevia. Raportissa tarkastellaan myös EU:n ja kansallisia poliittisia vastauksia, korostaen toimenpiteitä sopimusvarmuuden vahvistamiseksi, epävarmojen sopimusten sääntelyn ja siirtymän tukemiseksi työllisyyden turvaamiseen samalla kun tarjoten sekä joustavuutta että suojaa.
Huomaa, että suurin osa Eurofoundin julkaisuista on saatavilla ainoastaan englanniksi, eikä niitä tällä hetkellä käännetä automaattisesti.
Työllisyyshaavoittuvuus kasvoi vuoden 2007–2008 finanssikriisin jälkeen, pääasiassa pakollisen määräaikatyön ja osa-aikatyön kasvun myötä. Se on vähentynyt tasaisesti vuodesta 2016 lähtien ja on nyt kriisiä edeltävän tason alapuolella, vaikka jäsenvaltioiden välillä on merkittäviä eroja sekä haavoittuvuuden laajuudessa että luonteessa.
Naiset, nuoret työntekijät, siirtotyöläiset, romanit, vammaiset henkilöt ja LGBT+-henkilöt kokevat todennäköisemmin haavoittuvaa työllistymistä kuin muut. Todisteet viittaavat siihen, että syynä on työmarkkinoiden esteiden ja rakenteellisten haittojen yhdistelmä.
Vahvimmat negatiiviset vaikutukset syntyvät, kun useita haavoittuvuuksia kertyy. Nämä tulokset eivät välttämättä liity epästandardiin työllistymiseen, vaan ne liittyvät jatkuvasti heikompaan työllistymiseen, mukaan lukien heikommat uranäkymät, heikentynyt pääsy koulutukseen ja taitojen kehittämiseen sekä alhaisempi autonomian ja työpaikan osallistumisen taso.
EU:n ja kansallinen politiikka ja lainsäädäntö pyrkivät tasapainottamaan joustavuuden ja suojelun. Viimeaikaiset politiikkatoimet keskittyvät suurempaan sopimusvarmuuteen työaikojen ja työolojen osalta ei-standardeilla sopimuksilla oleville työntekijöille, avoimen työsuhteen edistämiseen, tilapäisten sopimusten väärinkäytön estämiseen, nollatuntisopimusten sääntelyyn ja muiden epävarmojen sopimusten käytön vähentämiseen.
Työmarkkinatoimenpiteiden ohella päättäjät voisivat vähentää haavoittuvuutta parantamalla pääsyä lastenhoitoon ja hoitopalveluihin, paremmalla pätevyyksien ja taitojen tunnustamisella, tukemalla työmarkkinoiden integraatiota heikommassa asemassa oleville ryhmille sekä vahvistamalla tasa-arvoa ja syrjintää vastaan suunnattuja puitteita. Tehokas sääntely perustuu myös vahvaan valvontaan.
Viimeisten kahden vuosikymmenen aikana Euroopan unionin (EU) työmarkkinat ovat kokeneet merkittävän muutoksen, jolle on ominaista epätavanomaisen työllisyyden ja joustavien työjärjestelyjen laajeneminen. Vaikka kokoaikaiset vakituiset sopimukset ovat edelleen hallitseva työsuhdemuoto, epätavanomaiset järjestelyt, kuten osa-aikaiset ja määräaikaiset sopimukset, ovat yleistyneet.
Ei-standardi työsuhde ei itsessään tarkoita työntekijän haavoittuvuutta. Se voi tarjota etuja sekä työnantajille että työntekijöille, kuten suuremman tuottavuuden ja paremman työn ja vapaa-ajan tasapainon. Haavoittuvaisuus kuitenkin syntyy, kun ei-standardi työsuhde on pakkoa tai kun useat epästandardiset ominaisuudet kohtaavat, kuten pakollinen osa-aikatyö ja tilapäinen työ.
Tämä raportti tarkastelee haavoittuvuutta työpaikkapohjaisesta näkökulmasta. Työllisyyshaavoittuvuus määritellään moniulotteiseksi ilmiöksi, johon kuuluvat tuloriittämättömyys, työturvattomuus ja työpaikkaoikeuksien puute. Se eroaa laajemmasta työnlaadun käsitteestä, joka kattaa esimerkiksi ansiot mutta myös työn intensiteetin, fyysisen ympäristön ja muita työelämän osa-alueita.
Raportti analysoi työllisyyshaavoittuvuuden yleisyyden trendejä EU-27-alueella vuosina 2009–2021 ja tarkastelee, miten haavoittuvuus liittyy työelämän eri osa-alueisiin. Lisäksi se arvioi asiaankuuluvia poliittisia ja lainsäädännöllisiä kehityksiä, joiden tavoitteena on vähentää haavoittuvuutta ja tukea siirtymistä turvallisempiin ja kestävämpiin työllistymismuotoihin.
EU puuttuu epätavanomaiseen ja epävarmaan työllisyyteen politiikka- ja lainsäädäntötoimilla.
Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin periaate 5 korostaa työntekijöiden oikeutta oikeudenmukaiseen ja tasa-arvoiseen kohteluun työoloissaan, sosiaaliturvaan ja koulutukseen riippumatta työsuhteen tyypistä ja kestosta. Se kannattaa epätavallisten sopimusten väärinkäytön estämistä ja kannustaa edistämään siirtymistä kohti avoimia työsuhteita.
Joulukuussa 2025 Euroopan komissio julkaisi laadukkaiden työpaikkojen tiekartan. Tiekartta korostaa EU:n yritysten kilpailukyvyn säilyttämisen tärkeyttä samalla kun ne ylläpitävät korkeita työehtostandardeja; Tämän saavuttamiseksi tarvitaan selkeä, suhteellinen ja innovaatioystävällinen sääntelykehys, jossa sosiaaliset kumppanit näyttelevät keskeistä roolia käytännön ratkaisujen löytämisessä.
Nykyisten EU:n lainsäädäntötoimien osalta keskeinen oikeudellinen väline, joka hyväksyttiin vuonna 2019, on Läpinäkyvien ja ennustettavien työolojen direktiivi. Tärkeitä ovat myös Platform Work Directive ja Posted Workers Directive, vaikka näitä työmuotoja ja asiaankuuluvia politiikkatoimia ei käsitellä tässä raportissa suoraan. Monia vuosia ennen läpinäkyvien ja ennustettavien työolosuhteiden direktiivin hyväksymistä osa-aikatyödirektiivi, määräaikaisten sopimusten direktiivi ja määräaikaisten työntekijöiden työ -direktiivi pyrkivät vähentämään epävarmuuden riskejä varmistamalla, että osa-aikaisilla, määräaikaisilla ja toimistotyöntekijöillä olisi samat oikeudet ja tasavertainen kohtelu kuin kokoaikaisilla ja toistaisetyillä sopimuksilla olevilla työntekijöillä.
Työllisyyshaavoittuvuus kasvoi EU:ssa vuoden 2007–2008 finanssikriisin jälkeen, mikä johtui pakollisen määräaikaisen ja osa-aikatyön lisääntymisestä, mutta se on vähentynyt vuodesta 2016 lähtien ja on nyt kriisiä edeltävän tason alapuolella.
Vuonna 2021 Espanja ja Alankomaat osoittivat korkeinta haavoittuvuutta, kun taas Keski- ja Itä-Euroopan jäsenvaltiot raportoivat heikoimman. Työllisyyshaavoittuvuuden luonne vaihtelee merkittävästi jäsenvaltioittain. Tuloriittämättömyys on hallitseva ulottuvuus mannermaissa sekä Keski- ja Itä-Euroopan jäsenvaltioissa, kun taas työllisyysturvattomuus on yleisempää Välimeren ja Pohjoismaiden jäsenvaltioissa. Työpaikkaoikeuksien puute aiheutti vähiten työllisyyden haavoittuvuutta suurimmassa osassa jäsenvaltioita, ja suurin osuus löytyi Kreikasta.
Naiset, nuoret työntekijät, maahanmuuttajat, romanit, vammaiset ja LGBT+-henkilöt (lesbot, homot, biseksuaalit ja transihmiset sekä muut seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt) kokevat todennäköisemmin haavoittuvaa työllistymistä. Todisteet viittaavat siihen, että nämä ryhmät kohtaavat esteitä, kuten stereotypioita tai ennakkoluuloja, vaikeuksia yhdistää työelämä ja perhevelvollisuudet (erityisesti naiset) sekä vaikeuksia lakisääteisten säädösten ja pätevyyksien ja taitojen tunnustamisessa (erityisesti maahanmuuttajatyöntekijät).
Työllistymisen haavoittuvuus ei automaattisesti johda huonoihin työoloihin. Haavoittuvaisuutta kokevilla työntekijöillä on vaihtelevia tuloksia työelämässään: he suoriutuvat paremmin kuin ei-haavoittuvat joillakin alueilla ja kohtaavat haittoja toisilla. Useiden haavoittuvuuksien kertyminen johtaa jatkuvasti negatiivisiin seurauksiin, kuten huonompiin työllistymismahdollisuuksiin, rajalliseen pääsyyn koulutus- ja kehitysmahdollisuuksiin, päätöksenteon autonomian vähenemiseen, organisaation osallistumisen alhaisempaan tasoon, epäsuotuisampiin työaikajärjestelyihin, arvaamattomiin tuloihin ja rajoittuneempaan pääsyyn erilaisiin palkkakomponentteihin.
Useimmat fyysisen terveyden indikaattorit eivät osoittaneet merkittäviä eroja haavoittuvien ja ei-haavoittuvien työntekijöiden välillä. Moniulotteista haavoittuvuutta kokevilla työntekijöillä on korkeampi ahdistuksen ja masennuksen esiintyvyys kuin ei-haavoittuvilla työntekijöillä, mutta he raportoivat harvemmin työperäisestä stressistä.
EU:n ja kansallinen politiikka ja lainsäädäntö pyrkivät tarjoamaan sekä joustavuutta että suojaa. Toisaalta ne tukevat työnantajien ja työntekijöiden joustavuutta mukauttaa työllisyyttä taloudellisen tilanteen vaihteluihin ja henkilökohtaisiin tarpeisiin. Toisaalta he ovat ottaneet käyttöön toimenpiteitä, jotka varmistavat tasa-arvoisen kohtelun työntekijöiden välillä tavallisissa ja ei-standardeissa olevilla sopimuksilla, edistävät laadukkaampien työpaikkojen luomista ja siirtymistä niihin sekä estävät epästandardin työllisyyden käytön tavoilla, jotka voisivat heikentää työntekijöiden oikeuksia tai työturvaa.
Politiikkatoimet ovat keskittyneet (1) varmistamaan paremman sopimusvarmuuden työaikojen ja työehtojen suhteen ei-standardeilla sopimuksilla oleville työntekijöille, (2) kannustamaan siirtymiä määräaikaisesta työstä avoimeen työhön ja estämään määräaikaisten sopimusten väärinkäytökset, (3) nollatuntisopimusten sääntelyyn ja muiden epävarmojen sopimusten käytön vähentämiseen sekä (4) pakottoman osa-aikatyön työntekijöiden kannustamiseen ja mahdollistamiseen tehdä lisätunteja. Monet näiden alueiden aloitteista ovat syntyneet EU-lainsäädännön seurauksena tai vahvistuneet sen seurauksena. Koska monia muutoksia on tehty vasta äskettäin, niiden vaikutusta joustavuuden ja suojan tasapainoon työmarkkinoilla ei ole arvioitu.
Haavoittuvaisuus on moniulotteinen ilmiö, joka vaatii integroituja politiikkaratkaisuja, jotka käsittelevät työhön liittyviä, yksilöllisiä ja risteäviä tekijöitä, jotka vaikuttavat työntekijän haavoittuvuuteen.
Ei-standardi työsuhde ei itsessään tarkoita haavoittuvuutta. Politiikkojen on tarjottava joustavuutta ja suojaa samalla kun estään epätavallisen työn väärinkäytökset, jotka heikentävät työllistymisstandardeja.
EU-lainsäädäntö on vahvistanut työntekijöiden oikeuksia ei-standardeissa sopimuksissa, mutta pelkkä lainsäädäntö ei voi ratkaista ongelmia kuten koulutuksen epätasa-arvoista saatavuutta, mikä voi entisestään pahentaa haavoittuvuutta.
Tehokas sääntely perustuu vahvaan toimeenpanoon, mukaan lukien riittävä tarkastuskapasiteetti, saavutettavat valitusmenettelyt ja säännöllinen valvonta vaatimustenmukaisuuden osalta.
Digitalisaatio ja tekoäly muokkaavat työtä, mikä vaatii jatkuvaa sääntelykehysten tarkastelua, jotta työpaikkojen laatu voidaan turvata ja innovaatioita mahdollistaa. Laadukkaiden työpaikkojen tiekartta ja kuuleminen laadukkaista työpaikoista pyrkivät muun muassa edistämään tätä prosessia, mikä vaatii sosiaalisten kumppaneiden aktiivista osallistumista.
Vaikka tätä ei suoraan käsitelty tässä raportissa, henkilökohtaisiin ominaisuuksiin liittyvään syrjintään ja epäedulliseen asemaan on puututtava lainsäädännön, politiikan ja tietoisuuden lisäämisen kautta, jotta laadukkaisiin työpaikkoihin saadaan yhdenvertainen pääsy.
Tämä osio sisältää tietoa tässä julkaisussa olevasta aineistosta.
Kaikki tämän julkaisun 27 hahmoa ovat saatavilla esikatseluun.
Tämän julkaisun taulukko on saatavilla esikatseluun.
Eurofound suosittelee, että tähän julkaisuun viitataan seuraavalla tavalla.
Eurofound (2026), Haavoittuvimpien työntekijöiden työllisyys ja työolosuhteet: jatkuvan politiikan haasteen käsittely, Euroopan unionin julkaisutoimisto, Luxemburg.
