Työskentely milloin ja missä tahansa: Työajan laatu EU:ssa

Työaika on tärkeä osa työn laatua. Työajan kesto on EU:ssa lyhentynyt hitaasti (noin puoli tuntia kokoaikaisille työntekijöille ja lähes tunnin koko työvoimalle viimeisen 14 vuoden aikana). Keskimääräinen 40 tunnin työviikko oli jo otettu käyttöön useimmissa kehittyneissä eurooppalaisissa talouksissa viime vuosisadan lopulla. Uudempi kehitys, 2000-luvulla, on ollut joustavuuden lisääntyminen työajan ja -paikan suhteen, jonka on käynnistänyt muun muassa työelämän digitalisaatio.

Nykyään vähintään joka viides työntekijä EU:ssa käyttää etätyöjärjestelyjä. Eurofoundin tutkimus on selittänyt kolme päätyyppiä etätyöjärjestelyistä riippuen siitä, kuinka usein työntekijät työskentelevät etänä: kokopäiväinen etätyö, tavallinen etätyö hybridi- tai osittaismuodossa sekä satunnainen etätyö. Tämä havainnollistaa digitalisaation roolia joustavien työjärjestelyjen mahdollistajana. Joustavat työjärjestelyt ovat parantaneet joitakin työajan laadun osa-alueita, erityisesti mahdollistaen työntekijöille suuremman autonomian päättää, milloin ja missä he työskentelevät. Joustavuus voi kuitenkin liittyä myös työn laatua haittaaviin kaavoihin, kuten pitkittyneisiin työaikoihin, epäsäännöllisiin tai arvaamattomat aikataulut tai työn leviäminen henkilökohtaiseen aikaan. Tässä raportissa tarkastellaan joustavia työjärjestelyjä työajan ja -paikan osalta sekä niiden vaikutuksia työajan laatuun.

Työaikadirektiivi (direktiivi 2003/88/EY) asettaa vähimmäisvaatimukset viikoittaisen työajan, päivittäisten ja viikoittaisten lepojaksojen sekä palkallisen vuosiloman kestosta. Tämä lainsäädäntö yhdessä sosiaalisten kumppaneiden sopimusten kanssa on edistänyt työajan lyhentämistä koko EU:ssa. Lisääntyvät mahdollisuudet joustaville järjestelyille heijastuvat direktiivissä (EU) 2019/1158 vanhempien ja huoltajien työn ja vapaa-ajan tasapainosta. Etätyöhön liittyen Euroopan parlamentti hyväksyi 21. tammikuuta 2021 päätöslauselman oikeudesta katkaista yhteys. Tämän aloitteen ja muiden alakohtaisten aloitteiden jälkeen Euroopan komissio viimeisteli kaksivaiheisen sosiaalisten kumppaneiden kuulemisen mahdollisista toimista etätyön ja työntekijöiden irtautumisoikeuden osalta. Työajan laadun parantaminen on myös Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin tavoite.

• Joustavan työn lisääntymistä ovat ohjanneet työntekijöiden mieltymykset, teknologinen muutos, muuttuvat arvot työelämässä, sukupuolten tasapaino työmarkkinoilla sekä erittäin kilpailtu ympäristö. Digitaaliset teknologiat ja ICT:n käyttö ovat tärkeitä mahdollistajia.

• Vaikka etätyö on lisääntynyt ja vakiintunut Euroopan työmarkkinoilla, työaika-autonomia on kasvanut pääasiassa etätyöskentelyyn pääsyn omaavien työntekijöiden keskuudessa. Tämä ilmenee joustavan työn ja työntekijöiden autonomian läheisistä yhteyksistä työajan järjestämisessä.

• Joustava työskentely tuo mukanaan tiettyjä riskejä työajan laadulle molemmille ammattirakenteen puolille, vaikka ominaisuudet eroavat korkeasti ja matalasti koulutetuilla työntekijöillä. Korkeasti koulutetuilla työntekijöillä on yleensä suurempi autonomia, mutta he työskentelevät todennäköisemmin pitkiä päiviä, kun taas matalasti koulutetuilla työntekijöillä on vähemmän autonomiaa ja he ovat alttiimpia hajanaisemmalle työajalle. Molemmat mallit aiheuttavat riskejä työajan laadulle ja työn ja vapaa-ajan tasapainolle.

• Vuonna 2024 etätyöjärjestelyissä työskentelevien työajan laatu oli parantunut huomattavasti verrattuna vuoteen 2015. Kuitenkin etätyössä eri tavoin työskentelevät työntekijät altistuivat edelleen enemmän tietyille työajomalleille – kuten pidemmille työpäiville, ylitöille, vapaa-ajallaan työskentelylle, epäsäännöllisille aikatauluille, levon puutteelle ja jatkuvalle tavoitettavuudelle – kuin ne, jotka työskentelevät vain työnantajansa tiloissa.

• Tutkimukset joustavista työjärjestelyistä paljastavat edelleen joitakin paradokseja. Esimerkiksi työntekijät kertovat paremmasta työn ja vapaa-ajan tasapainosta, mutta samalla he työskentelevät todennäköisemmin vapaa-ajallaan. Tutkimukset osoittavat, että joustavat työajat yleensä heikentävät työajan laatua, mutta kun työntekijöillä on autonomia aikatauluistaan, vaikutukset ovat neutraalempia tai jopa myönteisiä. Lopulta joustavan työn vaikutus terveyteen ja työ- ja vapaa-ajan tasapainoon riippuu kontekstuaalisista tekijöistä, kuten organisaatiokäytännöistä sekä työpaikkakulttuurista ja rooleista. Kuitenkin etätyö ja autonomia liittyvät esimerkiksi positiivisesti vähentyneeseen uupumuksen riskiin sekä henkiseen ja fyysiseen uupumukseen.

• Digitalisaatio voi olla hyödyllistä työajan kirjaamisessa. Korkea tunkeileva digitaalinen valvonta voi kuitenkin vähentää työntekijöiden autonomiaa ja lisätä heidän stressitasojaan.

• Se, että työnantaja tai kollegat ottavat usein yhteyttä työajan ulkopuolella, on yksi työajan järjestämisen osa-alueista, joilla on voimakkain negatiivinen vaikutus työntekijöiden stressiin, henkiseen rasitukseen ja työn ja vapaa-ajan tasapainoon. Kirjallisuuskatsauksen mukaan lainsäädäntö, kuten oikeus irtautua -politiikasta, näyttää vaikuttavan myönteisesti. Kahdeksan vuoden sääntelyaloitteiden toteuttamisen jälkeen Ranskasta on tullut yksi niistä maista, joissa työntekijöihin otetaan vähiten yhteyttä työajan ulkopuolella. Pandemian jälkeen yhä useammat maat ovat sisällyttäneet tämän oikeuden kansallisiin sääntelykehyksiinsä. Vuonna 2025 13 maassa oli kansallisissa sääntelykehyksissään määräyksiä oikeudesta katkaista yhteys.

• Sukupuolen näkökulmasta, vaikka joustavan työn käyttö on pääosin samanlaista miehillä ja naisilla, työajan laadussa on eroja. Naiset raportoivat todennäköisemmin työskentelevänsä vapaa-ajallaan, kun taas miehet useammin raportoivat työskentelevänsä pidempiä työpäiviä, epäsäännöllisempiä aikatauluja ja riittämätöntä lepoa työpäivien välillä. Lopuksi etätyö parantaa työn ja vapaa-ajan tasapainoa sekä miehille että naisille. Kuitenkin sillä näyttää olevan vähän vaikutusta naisten työ- ja perhe-häiriöiden parantamiseen, ja täysi etätyö saattaa vaikuttaa negatiivemmin naisten terveyteen.

• EU:n jäsenvaltioiden välillä on laajaa vaihtelua työajan järjestelyyn liittyvissä poliittisissa prioriteeteissa ja sääntelylähestymistavoissa. Kaiken kaikkiaan joustavaan työaikaan ja etätyöhön liittyviä sääntelymääräyksiä on lisätty pandemian jälkeen. Tämä liittyy osittain työ- ja vapaa-ajan tasapainodirektiivin (direktiivi (EU) 2019/1158) sisällyttämiseen kansalliseen lainsäädäntöön.

• Sosiaalisten kumppaneiden väliset työajan järjestämisen politiikat ja sopimukset etätyöjärjestelyissä otetaan käyttöön pääasiassa yritystasolla. Etätyöjärjestelyjä toteuttavat yritykset tarjoavat useimmissa tapauksissa mahdollisuuksia hybridityöhön, tyypillisesti kaksi tai kolme päivää viikossa etätyötä.

• Etätyön laajentuminen on säästänyt työmatka-aikaa. Yleisesti ottaen kotona työskentelyn seurauksena säästetty aika käytetään työntekijöiden keskuudessa pääasiassa vapaa-ajan aktiviteetteihin. Toiseksi yleisin tapa käyttää tätä aikaa on työ ja kolmas on huolehtivien tarpeiden täyttäminen.

• EU:ssa työajan laatuun liittyviä eri osa-alueita säädellään eri tavoin jäsenvaltioissa, ja jotkut niistä aiheuttavat merkittäviä haasteita työntekijöiden työ- ja vapaa-ajan tasapainolle sekä terveydelle. EU-tasoisia, kansallisia tai alakohtaisia aloitteita saatetaan siksi tarvita puuttumaan niihin tekijöihin, joilla on voimakkaita kielteisiä vaikutuksia työntekijöiden hyvinvointiin. Näihin voisivat kuulua toimenpiteet, joilla rajoitetaan erittäin joustavia ja epäsäännöllisiä työaikoja, jotka eivät tarjoa työajan autonomiaa, estetään tiheä kontakti työajan ulkopuolella ja parannetaan olemassa olevien työaikamääräysten valvontaa. Vaikka etätyötä ja joustavat työajat saavat todennäköisemmin yhteyttä työajan ulkopuolella, merkittävä osa etätyöstä poikkeavista työntekijöistä kokee tämän tilanteen. Siksi kaikki aloitteet tai toimenpiteet, jotka liittyvät kontaktin estämiseen työajan ulkopuolella, on otettava huomioon kaikki työntekijät, riippumatta työjärjestelyistä.

• Korkeat työmäärät ovat yksi merkittävimmistä syistä työajan laadun heikkenemiseen. On tarpeen puuttua taustalla oleviin työoloihin pyrkimyksenä parantaa työajan laatua. Esimerkiksi työkuormien uudelleenarviointiin tarkoitettujen toimenpiteiden toteuttamista voitaisiin harkita.

• Koska etätyö ja työajan autonomia voivat parantaa työn ja vapaa-ajan tasapainoa, näiden järjestelyjen saatavuutta tulisi helpottaa työntekijöille, jotka kohtaavat vaikeuksia ylläpitää työ- ja vapaa-ajan tasapainoa, ja joustaviin järjestelyihin liittyviä riskejä vastaan suunnattuja aloitteita tulisi vahvistaa. Esimerkiksi työntekijöille voitaisiin myöntää autonomiaa samalla kun otetaan käyttöön selkeä kehys, joka estää heitä tekemästä pitkiä työpäiviä ja joustavia työaikoja. Tätä tukee data-analyysi ja se, että etätyöjärjestelyissä työskentelevien työntekijöiden työajan laatu on parantunut.

• Joustavat järjestelyt yksinään eivät välttämättä ratkaise kaikkia työ- ja vapaa-ajan tasapainon haasteita, joten politiikkoja on saatava yhteen laajoja toimenpiteitä, jotka kohdistuvat esimerkiksi erityisesti kotitaloustyöntekijöihin.

• Uudet säädökset joissakin maissa heijastavat joustavan työn suuntauksia, mutta eivät ota huomioon työajan pirstoutumista eikä työajan ja levon rajojen hämärtymistä. Näiden työajan ominaisuuksien huomioiminen voisi edistää työ- ja vapaa-ajan tasapainon sekä eurooppalaisten työntekijöiden terveyden parantamista. Yritystasolla tapahtuva sosiaalinen vuoropuhelu voisi olla merkittävässä roolissa työajan haasteiden ratkaisemisessa yhä joustavamman työn kontekstissa. Tämä lähestymistapa pystyy mukauttamaan järjestelyjä työntekijöiden ja yritysten erityistilanteeseen.