IT-sektori keskiössä: EU:n digitaalisen työvoiman kehitys

Digitaaliset taidot ovat nousemassa poikkileikkaavaksi vaatimukseksi useimmissa ammateissa ja sektoreissa sekä edellytyksenä työskentelylle lähes kaikilla nopeammin kasvavilla ja tietointensiivisillä aloilla. Digitaalisen muutoksemme eturintamassa ovat ne, joilla on edistyneet tietotekniikan (IT) taidot ja pätevyydet. Nämä henkilöt kehittävät ohjelmistoja, hallinnoivat verkon turvallisuutta sekä tutkivat ja kehittävät uusia ratkaisuja tekoälyssä (AI), kvanttilaskennassa ja muissa kehittyvissä teknologioissa. EU-27 kasvattaa tällaisten asiantuntijoiden määrää, mutta ei vaaditulla nopeudella. Tämän seurauksena IT-toiminnan panos talouskasvuun EU-27:ssä on ollut heikko verrattuna muihin kehittyneisiin talouksiin. Tämä raportti käsittelee digitaalisen työvoiman haasteita, jotka liittyvät työllisyyteen ja työn laatuun, jotka on kohdattava, jos EU-27 aikoo saavuttaa kunnianhimoiset digitalisaatiotavoitteensa.

EU:n digitaaliseen muutokseen investoidaan valtavia investointeja. EU:n ja kansallisia tukia on saatavilla lukuisissa ohjelmissa ja aloitteissa, erityisesti korkean osaamistason aloilla. EU-tason merkittäviä aloitteita ovat eurooppalaisten digitaalisten innovaatiokeskusten verkosto, Kyberturvallisuustaitojen akatemia sekä EU:n tekoälygigatehtaiden kehittäminen. Digital Decade -politiikkaohjelma 2030 on asettanut näille investoinneille politiikkakehyksen.

Työmarkkinoiden osalta tämä ohjelma on asettanut tavoitteeksi, että 20 miljoonaa tieto- ja viestintäteknologian (ICT) asiantuntijaa – ryhmä, joka kattaa useita IT-alan ammatteja – työllistyy EU:ssa vuoteen 2030 mennessä. IT-työllisyys kasvaa nopeasti, mutta tämä erittäin kunnianhimoinen tavoite ei todennäköisesti saavuteta nykyisellä kasvuvauhdilla. Digitaalisten osaajien lisäresurssien mobilisointi on siksi yhä kiireellisempää. Tätä vahvistavat muuttuvat teknologiset ja geopoliittiset olosuhteet, erityisesti tekoälyn laajenevat mahdollisuudet, kasvavat kyberturvallisuusuhkat sekä EU:n digitaalisen itsenäisyyden ja 'suvereniteetti' kehittäminen.

Näihin haasteisiin liittyvät taitovaatimukset kohdistuvat korkeampiin pätevyyksiin. Näiden taitojen hankkiminen vaatii monia vuosia koulun jälkeistä akateemista koulutusta, jota täydentävät jatkokoulutus ja työssä tapahtuva oppiminen. Näiden taitojen putki on rajattu.

Nuorten määrä, jotka valitsevat tieteen, teknologian, tekniikan ja matematiikan opiskelun, vaikka se kasvaa, ei silti riitä, ja osa niistä, jotka jatkavat tällaisia opintoja, saavat korkeampaa palkkaa muilla aloilla tai muissa maissa. Naiset ovat edelleen aliedustettuina ICT-alalla. Useimpien arvioiden mukaan IT-työvoiman kysynnän kasvu yhdistettynä nopeaan teknologiseen muutokseen ylittää koulutusjärjestelmämme kyvyn varustaa riittävästi yksilöitä tarvittavilla taidoilla.

• IT-työllisyys kasvaa nopeasti EU:ssa (vuosikasvu on 7–8 %, kun kokonaiskasvu on hieman yli 1 %), mutta maltilliselta pohjalta. ICT-asiantuntijat muodostivat 3 % EU-27:n työllisyydestä vuonna 2011 ja 5 % vuonna 2024. ICT-asiantuntijoiden osuudessa EU:n jäsenvaltioiden työllisyydessä on hyvin suuria eroja – Kreikassa 2,5 %:sta Ruotsissa 8,6 %:iin.

• Kasvava kysyntä tarkoittaa laajaa ICT-asiantuntijoiden puutetta. Vuonna 2024 yrityksistä, joilla oli avoimia IT-paikkoja, 57 % raportoi vaikeuksia täyttää paikkoja. Työvoimapula on erityisen akuutti johtavissa tehtävissä ja erittäin erikoistuneissa tehtävissä kyberturvallisuudessa, tekoälyssä / generatiivisessa tekoälyssä ja pilvipalveluissa.

• Koulutus- ja ammatillisen koulutuksen järjestelmät eivät pysty vastaamaan nykyiseen ja ennustettuun työllisyyden kysyntään useimmissa jäsenvaltioissa, EU-tason työnantajakyselyjen ja kansallisten kirjeenvaihtajien tietojen mukaan.

• Työvoiman muuttoliike EU:n ulkopuolisista maista on muodostunut ensisijaiseksi ja yhä tärkeämmäksi ajuriksi EU:n korkean työnantajien ICT-asiantuntijoiden kysynnän tyydyttämisessä, ohittaen EU:n sisäisen työvoiman liikkuvuuden panoksen.

• IT-alan työn ja työllisyyden laatu on keskimääräistä korkeampi lähes kaikilla osa-alueilla, erityisesti ansioissa ja taidoissa, Euroopan työolosuhteiden tutkimuksen (EWCS) tietojen mukaan.

• Laajat sukupuolten väliset erot IT-työllisyyden alalla ovat jatkuvia ja sulkeutuvat hitaasti. Alle joka viides (19 %) ICT-asiantuntija EU-27:ssä oli naisia vuonna 2024. Sukupuolten palkkaerot laajemmalla tieto- ja viestintäsektorilla olivat hieman alle 20 % vuonna 2022, kun työvoimassa se oli 13 %.

• Jyrkkiä sukupuolieroja havaitaan myös eri työnlaadun ulottuvuuksien välillä. Naispuoliset ICT-asiantuntijat kokevat paljon harvemmin olevansa oikeudenmukaisesti palkattuja työstään, heillä on vähemmän pääsyä palkalliseen koulutukseen, altistuvat korkeammalle työintensiteettitasolle ja haitallisille sosiaalisille käyttäytymismalleille, ja heillä on vähemmän vaikutusvaltaa työnsä järjestämiseen. Tällaiset tulokset saattavat estää naisia tulemasta alalle.

• Digitaalisen vuosikymmenen työllistymistavoite 20 miljoonasta ICT-asiantuntijasta vuoteen 2030 mennessä on epätodennäköistä. Nykyisellä kasvuvauhdilla EU jää vajaaksi noin 5 miljoonalla työntekijällä.

• IT:n työvoima- ja osaamispulan selitys liittyy tarjontapuoleen (eli koulutukseen, mukaan lukien jatko- ja jatko-opinnot sekä koulutus, mukaan lukien työssä tapahtuva koulutus) eikä liity työ- tai työoloihin. EWCS:n tietojen mukaan EU:n ICT-asiantuntijat raportoivat keskimääräistä paremmasta työllisyyden ja työllisyyden laadusta kaikilla osa-alueilla, erityisesti palkan ja taitojen osalta.

• Rajoittava maahanmuuttopolitiikka muualla on todennäköisesti tehnyt Euroopasta houkuttelevamman paikan asiantuntijoille EU:n ulkopuolisista maista, mukaan lukien ICT-erikoistumisalueet, joilla on suuri globaali kysyntä. On viitteitä siitä, että tämä saattaa jo tapahtua. Samaan aikaan ICT-asiantuntijoiden rajallinen EU:n sisäinen liikkuvuus osoittaa, että on potentiaalia mobilisoida olemassa olevia EU-työkaluja, kuten EURopean Employment Services (EURES) ja Erasmus+, osaamispulan ratkaisemiseksi.

• Sukupuolten välisen työllisyyskuilun kaventaminen IT:ssä ei ole pelkästään tasa-arvokysymys, vaan myös taloudellisen välttämättömyyden kysymys. Työvoimapulan kontekstissa naisten houkuttelematta jättäminen tarkoittaa, että EU:ssa on alle kolme neljäsosaa potentiaalisesta ICT-asiantuntijareservistään. Se myös rajoittaa näkökulmien monimuotoisuutta teknologioiden muokkaamisessa, jotka yhä enemmän vaikuttavat yhteiskunnan kaikkiin osa-alueisiin, työssä ja sen ulkopuolella.