Ylikoulutettu ja alipalkattu: Sukupuolten välisten erojen vastakkainen arvoitus palkka- ja koulutuksessa

Sukupuolten palkkaero on pienentynyt viimeisten kahden vuosikymmenen aikana, mutta muutos on ollut asteittaista, mikä viittaa rakenteelliseen työmarkkinahaasteeseen, sillä korkeampi naisten osallistuminen ei ole johtanut tasa-arvoiseen palkkaan. EU:n naiset ansaitsivat vuonna 2023 keskimäärin 12 % vähemmän tunnissa kuin miehet, ja ansioerot olivat suuremmat viikkojen, kuukausien tai vuosien mittaan työaikaisten erilaisten vuoksi. Samaan aikaan sukupuolten välinen ero koulutustasossa on kasvanut. Tämä ero on kulkenut päinvastaiseen suuntaan. Nuoret naiset ovat suoriutuneet paremmin useimmilla muodollisen koulutuksen tasoilla kuin nuoret miehet; enemmistö kaikista EU:n jäsenvaltioista vuonna 2024 valmistuneista oli naisia. Koska koulutustason ja myöhemmän ansion välillä on perinteisesti vahva yhteys, herää kysymys: miksi sukupuolten palkkaero pienenee suhteellisen maltillista tahtia, kun uudemmat naisryhmät ovat yhä paremmin päteviä kuin mieskollegansa? Tämä raportti kuvaa sukupuolten palkkaeron ja sukupuolten koulutuseron viimeaikaisia trendejä, esittelee joitakin tutkimuksia, jotka pyrkivät selittämään näitä eroja, sekä tarkastelee sukupuolten erojen roolia kolmannen tason opintoalojen valinnoissa, jotka saattavat vaikuttaa palkkaeron säilymiseen.

Periaate, että naisten ja miesten tulisi saada tasa-arvoinen palkka samasta työstä, on ollut EU-sopimuksissa vuodesta 1957 lähtien. Sukupuolten välisten kuilujen kaventaminen työmarkkinoilla on ollut myös yksi EU:n sukupuolten tasa-arvostrategian, Euroopan komission vuoden 2025 naisten oikeuksien tiekartan ja Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin päätavoitteista. Vuoden 2023 palkkaläpinäkyvyysdirektiivi velvoittaa työnantajat käyttämään objektiivisia ja sukupuolineutraaleja kriteerejä palkkatason ja urakehityksen määrittämisessä, ja vaatii suurempia yrityksiä raportoimaan sukupuolten palkkaeroista sekä ryhtymään korjaaviin toimiin, jos sukupuolten palkkaero ylittää 5 %. Sukupuolten väliset erot voidaan kaventua. Vaikka koulutuksessa olisi vähemmän tukeva politiikkakehys, sukupuolten väliset erot koulutustasossa ovat kaventuneen, sulkeutuneet ja sitten kääntyneet viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana.

• Sukupuolten palkkaero EU-tasolla keskimääräisissä bruttotuntituloissa on vähentynyt vähitellen – 15 %:sta vuonna 2010 12 %:iin vuonna 2023.

• Sukupuolten palkkaerot ovat suurimpia hyvin palkatuissa työpaikoissa ja korkeamman koulutuksen omaavien keskuudessa. EU:n miespuoliset valmistuneet ansaitsevat 22 % enemmän kuin naispuoliset; Vastaava kuilu ei-valmistuneille on 11 %.

• Vuodesta 2010 lähtien naisten osuus yliopistosta valmistuneista on ylittänyt miesten osuuden, ja ero kasvaa. Korkeakoulutuksen suorittamisessa on nyt 11 prosenttiyksikön ero 30–34-vuotiaiden keskuudessa. Naiset muodostavat 54 % EU:n 87 miljoonasta 15–64-vuotiaasta korkeakoulututkinnosta.

• Koulutuksen työmarkkinoiden tuotot ovat naisilla paljon heikompia kuin miehillä. Koulutuksen mukaan sovitetut sukupuolten palkkaerot ovat lähes jokaisessa jäsenvaltiossa suurempia kuin sukupuolten palkkaero, mikä heijastaa naisten paremmaa koulutusmenestystä.

• Naispuoliset valmistuneet hakeutuvat harvemmin palkalliseen työhön. Vuonna 2023 EU-27:ssä oli 4,7 miljoonaa työtöntä naispuolista valmistunutta ydiniässä (25–54 vuotta), kun taas työttömiä miespuolisia valmistuneita oli 2,2 miljoonaa.

• Sukupuolten palkkaeroihin vaikuttava tekijä on ammatillinen segregaatio – miesten ja naisten keskittyminen tiettyihin työtehtäviin työmarkkinoilla, palkkarangaistukset naisvaltaisista töistä ja aliarvostetaan naisvaltaisia aloja, kuten hoivaa ja sosiaaliturvaa.

• Ennen ammatillista segregaatiota tulee koulutuksellinen segregaatio. Naiset ovat aliedustettuina (15–20 %) paremmin palkattujen ammattien (esim. insinööri- tai ICT) koulutusaloilla ja yliedustettuina (60 %–80 %) aloilla, jotka liittyvät alle mediaanin valmistuneiden ansioihin (esim. henkilökohtaiset palvelut tai sosiaaliturva).

• Se, että naiset muodostavat kasvavan osan työllisyydestä korkeasti koulutetuissa ja paremmin palkatuissa ammateissa, on merkki edistymisestä kohti sukupuolten tasa-arvoa. Varoituksena kuitenkin on, että sukupuolten palkkaerot ovat suurimpia korkeasti koulutetuissa ja hyvin palkatuissa töissä. Pakottamalla työnantajat olemaan selkeitä erityisesti sukupuolten eroista ammatillisissa palkoissa ja ryhtymään asianmukaisiin toimiin, EU:n palkkaläpinäkyvyysdirektiivillä on rooli näiden erojen kaventamisessa. Samoin Sukupuolten tasapainoa yrityshallituksissa koskeva direktiivi, jonka tavoitteet on saavutettava vuoden 2026 aikana.

• Ammatillinen rotuerottelu – yksi palkkaerojen päätekijöistä – on koulutuksellisen segregaation kääntöpuoli. Monet aloitteet pyrkivät puuttumaan naisten aliedustusta paremmin ansaitsevilla aloilla, jotka liittyvät tieteeseen, teknologiaan, insinööritieteisiin ja matematiikkaan. Yhteenlaskettu data – ilmoittautumisesta kyseisiin koulutuskursseihin tai ammatista työllistymisessä – viittaa siihen, että menestyksestä on vielä rajallisesti näyttöä. Naisten osuudet muuttuvat parhaimmillaankin vain vähitellen. Päättäjien tulisi käsitellä näiden varhaiskasvatuksen eriarvoisuuksien alkuperää sen sijaan, että odottaisivat niiden korjaamista myöhemmissä vaiheissa.

• Työllisyyspolitiikka on onnistunut nostamaan kokonaistyöllisyysasteita kohti päätavoitteita (78 % työllisyysaste 20–64-vuotiailla vuoteen 2030 mennessä), pääasiassa naisten työssä olevan määrän kasvun ansiosta. Suhteellisen alhaisen työttömyyden kontekstissa politiikka voisi kohdistaa suuren joukon työttömiä naispuolisia valmistuneita ammattitaitopulan ratkaisemiseksi esimerkiksi terveydenhuollossa ja ICT:ssä.