Tuki Ukrainalle on edelleen korkeaa EU-kansalaisten keskuudessa, mutta joidenkin ryhmien keskuudessa jonkin verran heikkenee

EU on sitoutunut seisomaan Ukrainan rinnalla suojellakseen sitä, demokraattista valtiota, autoritaarista hallintoa vastaan. EU ja sen jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön useita toimenpiteitä auttaakseen Ukrainaa ja sen kansaa, kuten pakotteita Venäjää vastaan, taloudellista ja sotilaallista apua Ukrainalle sekä avun ja suojelun laajentamista EU:ssa siirtymään joutuneille ukrainalaisille. Vaikka näitä pyrkimyksiä on tukenut suurin osa EU-kansalaisista, Eurofoundin viimeisin sähköinen kysely on havainnut tuen laskun erityisesti kahden ryhmän keskuudessa – taloudellisesti epävarmoissa ja sosiaalisessa mediassa pääasiallisena uutislähteenä.

Vuonna 2022 Flash Eurobarometer EU:n vastauksesta Ukrainan sotaan osoitti eurooppalaisten vahvaa tukea Ukrainalle ja sen siirtymään joutuneille: 88 % EU:n vastaajista hyväksyi sodasta pakenevien vastaanottamisen, ja vahva tuki tuli Pohjoismaista. Vuotta myöhemmin Eurobarometri osoitti tuen laskun, vaikka se pysyi korkeana, 76 %:ssa koko EU:ssa. Vuonna 2024 ukrainalaisten pakolaisten tuki laski jälleen, 71 prosenttiin, ja Puolassa osuus oli erityisen alhainen (60 %), mikä viittaa huolestuttavaan sodan väsymykseen maassa, joka on ollut etulinjassa koko ajan. [1]

Eurofoundin sähköinen kysely, Living and Working in the EU, täydentää Eurobarometria ja on kartoittanut eurooppalaisten mielipiteitä sodasta sekä EU:n tuesta Ukrainalle Venäjän hyökkäyksen jälkeen vuonna 2022. Kuten kuva 1 osoittaa, sähköisen kyselyn vastaajat raportoivat suurta huolta sodasta vuonna 2022, joka laski vuonna 2023 ja pysyi pääosin vakaana vuonna 2024.

Sodasta huolen laskuun liittyi kasvava tyytymättömyys hallituksen apuun Ukrainalle ja sen kansalle. Räikein mielipiteen muutos liittyy ukrainalaisten asumiseen. Vastaajat sanovat yhä useammin, että heidän hallituksensa on tehnyt liikaa asuntojen ja avun tarjoamisessa ukrainalaisille pakolaisille, ja kahden vuoden aikana tämän kannan ottaneiden osuus on kasvanut 7,9 prosenttiyksikköä kahden vuoden aikana. Humanitaarisen avun osalta keskitien heikkeneminen tapahtui, mielipiteet kallistuivat liian suureen tai liian vähän. Lopuksi vastaajat eivät olleet samaa mieltä sotilaallisen avun määrästä, joka jakautui tasaisesti niiden kesken, jotka uskoivat hallituksen tehneen liian vähän, oikean määrän ja liikaa.

Kuva paljastaa entisestään, kun vastaajat luokitellaan taloudellisen turvan perusteella, mitattuna heidän toimeentulonsa kyvyn mukaan. Tämä osoittaa, että suurin muutos tapahtuu taloudellisesti epävarmoissa (joilla on vaikeuksia saada toimeentuloa). Näiden vastaajien keskuudessa niiden osuus, jotka uskovat hallituksen tehneen liikaa ukrainalaisten pakolaisten majoittamiseksi ja auttamiseksi, kasvoi 14 prosenttiyksikköä vuosien 2022 ja 2024 välillä (kuva 3).

Samoin vastaajien keskuudessa, jotka raportoivat vaikeuksia selviytyä toimeentuloistaan, tyytymättömyys humanitaariseen apuun kasvoi 8 prosenttiyksikköä ja sotilaalliseen apuun 7,5 prosenttiyksikköä. Mielenkiintoista kyllä, näiden interventioiden tuki heikkeni eniten niiden keskuudessa, jotka kokivat hallituksensa tarjonneen oikean määrän tukea (11,4 prosenttiyksikköä) ja vähiten niiden keskuudessa, jotka kokivat hallituksen tehneen liian vähän (2,6 prosenttiyksikköä).

Eurofoundin sähköinen kyselypaneeli antaa lisää näkemyksiä siitä, miten vastaajat muuttivat mielensä sodan alusta sen kahden vuoden vuosipäivään saakka. Paneeli koostuu eurooppalaisista kansalaisista, jotka osallistuivat vuosina 2022 ja 2024 ja joiden mielipiteiden muutoksia voidaan seurata. [2] Tässä ryhmässä ukrainalaisten asumisen tuki muuttui eniten, ja vuosina 2022–2024 kasvoi merkittävästi niiden osuus, jotka sanoivat hallituksen antaneen liikaa tukea (+7,4 prosenttiyksikköä) (Kuva 4).

Kaiken kaikkiaan mielipiteet jakautuivat kaikkein tasaisimmin sotilaallisen avun suhteen, ja kolme vastauskategoriaa jakautuivat suunnilleen tasan. Keskitie kuitenkin heikkeni kahden vuoden aikana, kun sekä niiden määrä, jotka kokivat hallituksensa antaneen liian vähän tukea, että niiden, jotka kokivat hallituksensa antaneen liikaa tukea, lisääntyi.

Muuttunut mediakenttä, jossa vähemmän auktoritatiiviset ja puolueellisemmat uutislähteet tavoittavat yleisöjä sosiaalisen median kautta, on lisännyt tyytymättömyyttä ja epävarmuutta sodasta (Zilinsky ym., 2024). Totuuden ja valeuutisten erottaminen voi olla vaikeaa tässä uutisympäristössä. Kun tähän yhdistetään se, että sosiaalinen media tunnetaan väärän tiedon lisäämisestä luomalla kaikukammioita ja mahdollistamalla marginaalimielisten näkemyksien kukoistamisen ja leviämisen, se viittaa siihen, että sosiaalinen media saattaa jakaa Ukrainan tukea. Eurofoundin sähköinen kysely kysyy vastaajilta heidän suosikkiuutislähteestään, olipa kyseessä perinteinen media, kuten televisio ja sanomalehdet, vai sosiaalinen media. Jatkuvan huolettomuuden kontekstissa sosiaalisen median alustojen roolista asenteiden muovaamisessa analysoimme vastaajien pääuutislähteen ja heidän suhtautumisensa hallituksen tukeen Ukrainalle.

Paneelin jäsenillä, jotka jo kuluttivat uutisensa sosiaalisen median kautta, tuki ukrainalaisten asumiselle, humanitaariselle avulle ja sotilaalliseen apuun on huomattavasti vähäisempää kuin niillä, joiden pääasiallinen uutislähde on perinteinen media, tai niillä, jotka vaihtoivat suosikkiuutislähteensä sosiaaliseen mediaan. Lisäksi kuvaa 5 tarkastellessa huomaa, kuinka ne, jotka kuluttavat pääasiassa sosiaalista mediaa, ovat polarisoituneita sotilasavun suhteen. Tämä havainto heijastaa ehkä pirstaloitunutta ja polarisoitunutta verkkoympäristöä, joka vaikuttaa paneelin jäsenten mielipiteisiin sodasta ja heidän maansa tuesta sille.

Vastaajat, joiden taloudellinen tilanne oli vaikea tai muuttui vaikeaksi kahden vuoden aikana, muuttivat mielensä ukrainalaisten majoittamisesta ja sotilaallisen avun lähettämisestä enemmän kuin ne, joiden tilanne oli tai muuttui helpoksi (kuvat 6(a) ja 6(b)). Lähes joka viides (18,1 %) niistä, joiden taloudellinen tilanne oli vaikea kahden vuoden aikana, vetäytyi tukemasta hallituksen ukrainalaisten asumista, kun taas 22 % niistä, joiden taloudellinen tilanne vaikeni, vetäytyi tukemasta hallituksen sotilaallista apua.

Puute-elämän kokemus – kyvyttömyys kattaa perustarpeiden taloudellisia ja sosiaalisia tarpeita – on toinen vahva tekijä siirtymään joutuneille ukrainalaisille tuelle. Monet niistä, jotka aluksi tukivat hallitustaan auttamassa Ukrainaa ja ukrainalaisia (sanoivat, että hallitus antoi liian vähän tai oikean määrän) ja jotka sitten muuttivat mielensä (sanoivat, että hallitus antoi liikaa), kertoivat myös, etteivät pysty kattamaan edes yhtä perustarvetta vuonna 2024, olipa kyse vaatteiden tai huonekalujen vaihtamisesta, internet-yhteydestä tai sosiaalisista tapaamisista ystävien ja perheen kanssa.

Paneelirakenne mahdollistaa samojen vastaajien samat kysymykset kahden vuoden välein, ja vuosien 2022 ja 2024 vastausten ero lasketaan. Tämä mahdollistaa niiden analysoinnin, jotka vetäytyivät valtion tuesta ajan myötä, yhdessä mahdollisten muutosten kanssa henkilökohtaisessa ja taloudellisessa hyvinvoinnissa. Henkilökohtaisen ja taloudellisen hyvinvoinnin heikkeneminen on tunnetusti yksi keskeisistä kitkan tekijöistä maan kansalaisten ja maahanmuuttajien sekä pakolaisten välillä. Vaikka tulokset koskevat vain paneelin jäseniä, on silti hyödyllistä tietää, mikä sai jotkut eurooppalaiset vetäytymään tukensa Ukrainalle.

Analyysi osoitti, että ne, joiden mielenterveys oli heikentynyt, vetäytyivät todennäköisemmin tukemasta hallituksensa ukrainalaisten asumista. Lisäksi tuki laski myös niiden, jotka olivat vähemmän huolissaan sodasta ja niiden, jotka kokivat puutetta. Keski- ja itäeurooppalaisiin maihin verrattuna tuki laski enemmän manner-Euroopassa ja Irlannissa, itäisellä Välimerellä ja Balkanin maissa, kun taas Pohjois- ja Länsi-Välimeren maat säilyttivät tukensa samalla tasolla.

Samankaltainen kuva löytyy myös sotilasavun tuen vetämisestä pois. Vuonna 2024 kannatus laski niiden vastaajien keskuudessa, jotka olivat vähemmän huolissaan sodasta ja luottivat vähemmän hallitukseensa. Henkilö, joka näki taloudellisen hyvinvointinsa heikentyvän – eli lisääntyneen toimeentulovaikeuksien tai puutteen – vetäytyi todennäköisemmin tuen pois. Lisäksi ne, jotka saivat uutisensa sosiaalisen median kautta tai siirtyivät sosiaaliseen mediaan uutisissa vuosina 2022–2024, olivat todennäköisemmin vetäytyneet tukemasta hallituksen sotilaallista apua. Tulokset viittaavat siihen, että sosiaalisen median ympäristö saattaa antaa epätarkan kuvan konfliktista, mikä voi vaikuttaa yleisön mielipiteeseen Ukrainan tukemisesta.

Suuri osa eurooppalaisista tukee edelleen Ukrainaa ja sen hallitusten toimia maan ja sen kansan auttamiseksi: 75,1 % kannattaa ukrainalaisten asumista, 82,4 % tukee humanitaarista apua Ukrainalle ja 65,2 % sotilaallista apua. Siitä huolimatta merkittävä osa EU:n väestöstä näyttää kokevan sodan väsymystä. Tämä pätee erityisesti niihin, jotka ovat kamppailleet eniten elinkustannusten nousun kanssa sodan puhkeamisen jälkeen. Eurofoundin sähköisen kyselyn tulokset osoittavat, miten sosiaalinen media vaikuttaa tuen vähenemiseen.

EU otti käyttöön useita toimenpiteitä sodan kielteisten vaikutusten lieventämiseksi kansalaisiinsa. Se loi ketterän järjestelmän taloudellisten shokkien hallintaan , mukaan lukien energiapaketit Venäjän hyökkäyksen jälkeen, jotka elinkustannuskriisistä huolimatta osoittautuivat tehokkaiksi rajoittamaan energian markkinahintaa ja rajoittamaan kielteisiä seurauksia kansalaisten elämään. [3] Ja se on sitoutunut edistämään terveitä demokratioita ja vahvaa oikeusvaltioperiaatetta edistämällä Euroopan demokratian toimintasuunnitelmaa ja Demokratian kilpeä , tavoitteena torjua väärää tietoa ja vahvistaa medianvapautta, mikä voi auttaa ratkaisemaan tätä ilmeistä kasvavaa jakautumista sodan ympärillä.