Siirry pääsisältöön
Tämä sivu on käännetty konekäännöksellä. Katso alkuperäinen englanninkielinen versio ja tutustu Eurofoundin kielipolitiikkaan.
Suomen minimipalkkaprofiili
Maaprofiili
Päivitetty viimeksi: 30 June 2026

Minimipalkka Suomessa

Elina Härmä

Information for this page was compiled during December 2025 and early 2026. Most Member States had already transposed the EU minimum wage directive at this point. Those that had not yet fully completed transposition or where the information was not yet publicly available include Bulgaria, Cyprus, Luxemburg, Poland and Portugal. These profiles will be updated consecutively as the information becomes available. Users are invited to contact our experts on minimum wage if they are aware of changes.

Nämä profiilit kuvaavat, miten minimipalkkoja säädellään ja asetetaan. Ne ovat saatavilla kaikissa EU-maissa ja Norjassa.

Tämä profiili kuvaa, miten minimipalkat säädellään ja asetetaan Suomessa. Sitä voidaan lukea taustatiedoksi Eurofoundin vuosittaiseen minimipalkka-asettelun katsaussarjaan. Suomessa ei ole lakisääteisiä minimipalkoja, mutta minimipalkat on määritelty työehtosopimuksissa, jotka usein laajennetaan laillisesti kaikkiin kyseisen alan työntekijöihin.

Yleinen työehtosopimusten kattavuus Suomessa on korkea, pitkälti yleisen sovellettavuusmekanismin ansiosta. Viimeisimmän Ahtiainenin (2024) tutkimuksen mukaan, joka perustuu vuosien 2021 ja 2022 tilastoihin, kattavuus oli 88,8 %. Yksityisellä sektorilla 64 % työntekijöistä työskentelee järjestäytyneissä yrityksissä. Työehtosopimusten yleisen soveltamisen vuoksi kattavuus nousee 83,9 %:iin kaikista yksityisen sektorin työntekijöistä. Julkisella sektorilla kaikki työntekijät kuuluvat työehtosopimuksen piiriin.

Neuvottelukattavuudessa on aukkoja eri sektoreiden välillä, joista alhaisin kattavuus oli 32,8 % ja korkein 97,2 % yleisellä sektoritasolla vuoden 2021/2022 työehtosopimuksissa, kun mukaan lasketaan yleinen sovellettavuusmekanismi. Merkittäviä aukkoja löytyy aloilta, jotka sisältävät työntekijäryhmiä, joilla on erityisen matalapalkkaisia työntekijöitä, kuten terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelusektorilla, muilla sosiaali- ja henkilökohtaisilla palveluilla sekä muilla liiketoimintapalveluilla, kuten kiinteistöpalveluilla.

Joillakin matalapalkkaisilla segmenteillä on korkea neuvottelukattavuus, vaikka kattavuusaukko olisi huomioitu, kuten posti- ja toimituspalvelut (noin 19–94 %).

Neuvottelukattavuudessa on aukkoja aloilla, joilla on merkittävä osuus itsenäisiä ammatinharjoittajia ja pieniä yrityksiä, kuten maantieliikenne- sekä kiinteistö- ja liiketoimintapalvelusektorilla, sekä alueilla, joissa kausityö on yleistä, kuten maaseututeollisuudessa (Ahtiainen, 2024).

Palkkojen määrittelystä vastaavat sektorikohtaiset ammattiliitot ja työnantajajärjestöt. Vientiin perustuva teollisuussektori, teknologiateollisuuden johdolla, aloittaa työehtoneuvottelut ja palkkaneuvottelukierrokset. Käytännössä näiden alojen palkankorotukset asettavat minimitason muulle työmarkkinalle. Kuitenkin muiden sektoreiden sosiaaliset kumppanit voivat neuvotella erilaisista palkankorotuksista kuin vientiin perustuva teollisuussektori. Vaikka teolliset minimat eivät ole pakollisia, on yleistä, että muilla aloilla toimivat sosiaaliset kumppanit asettavat samankaltaiset korotusasteet. On myös mahdollista asettaa pienempiä tai korkeampia palkankorotuksia. Alhaisen palkan työntekijät järjestäytyvät suurelta osin ammattiliittojen toimesta, jotka kuuluvat huipputason Suomen ammattiliittojen keskusjärjestöön (ŠAK). Esimerkkejä tällaisista ammattiliitoista ovat Service Union United (PAM), joka järjestää yksityisen sektorin palvelutyöntekijöitä, sekä Trade Union for the Public and Welfare Sectors (JHL), joka järjestää sosiaalihuollon ammattilaisia. Teollisuusliitto järjestää myös useita pienituloisia ammatteja, kuten jalkine- ja nahkatyöt, maatalous- ja toimitustyöt. Saman sektorin työnantajia edustavia työnantajajärjestöjä ovat muun muassa kiinteistöalan työnantajat, Suomen vieraanvaraisuusliitto (MaRa), Suomen yksityishoitajien yhdistys (HALI) ja Suomen teknologiateollisuus. Nämä ja monet muut ovat järjestäytyneet huipputason teollisuusliiton (EK) alaisuuteen.

Työehtoneuvottelukierrokset alkavat jo olemassa olevien työehtosopimusten voimassaolon aikana. Jos uutta sopimusta ei ole tehty ennen nykyisen työehtosopimuksen vanhenemista, alkaa sopimuksettomuusjakso. Entisen työehtosopimuksen määräykset ovat edelleen voimassa neuvottelujen aikana. Uusi työehtosopimus saavutetaan, kun molemmat osapuolet ovat päässeet yhteisymmärrykseen koko työehtosopimuksen tekstistä ja allekirjoittaneet neuvottelutulokset (PAM, 2023).

Teknologia-ala on käytännössä asettanut palkankorotusten normin vuodesta 2017/2018 lähtien (Kjellberg, 2023). Sosiaaliset kumppanit, jotka edustavat yleensä pienituloisia ammattiryhmiä, ovat ilmaisseet huolensa mallineuvottelujärjestelmästä, sillä se voi ylläpitää ja lisätä palkkaeroja. Järjestelmiä erityisesti pienituloisten palkkojen nostamiseksi on olemassa ja niitä käytetään yleisesti. Joillakin aloilla, ammateissa tai työntekijäryhmissä, joissa palkat jäävät jälkeen yleisestä trendistä tai joissa palkkaerot ovat merkittäviä, sosiaaliset kumppanit voivat sopia erityisestä palkankorotuksesta (kuoppakorotus/matalapalkkaerä/naispalkkaerä), joka kohdistuu asiaankuuluville työntekijäryhmille.

Työehtosopimukset voivat myös johtaa vuosittaisiin lisämaksuihin (prosentteina tai absoluuttisina lukuina) ja kertaluonteisiin maksuihin yleisten palkankorotusten lisäksi alalla. Nämä eivät kuitenkaan ole suunnattu pelkästään pienituloisille ammateille. Palkankorotusta, lisämaksua tai kertamaksua absoluuttisissa määrissä suosivat usein sosiaaliset kumppanit aloilla, joilla on matalapalkkaiset työntekijät, koska se on arvokkaampaa pienituloisille ja estää palkkaerojen kasvun.

Sosiaalikumppanit voivat myös käydä neuvotteluja paikallisella tasolla (paikallinen erä). Tämä voidaan tehdä kollektiivisesti sovittujen palkankorotusten sijaan tai niiden päälle, riippuen siitä, kuinka joustavuutta paikallisessa palkkaneuvottelussa on sovellettava kansallinen sopimus. Esimerkiksi julkisen sektorin työehtosopimuksissa palkankorotuksia hallitsee yleisesti sovittu korotus, ei paikallisesti jaettu palkkapotti (Kauhanen, 2023).

Työehtosopimuksen normaali kesto on kaksi vuotta, mutta myös pidempiä sopimuksia neuvotellaan. Lisäksi palkankorotuksista voidaan joskus neuvotella vain työehtosopimuksen ensimmäisenä vuotena. Tällaisissa tapauksissa lausekkeen sisällyttäminen tekee toisesta vuodesta optiosopimuksen (optiovuosi), mikä tarkoittaa, että sopimus voidaan mitätöidä, jos uutta sopimusta minimipalkasta ja palkankorotuksista toiselle vuodelle ei ole tehty ennen ennalta määrättyä päivämäärää. Näin ollen kollektiivisten neuvottelukierrosten lisäksi sosiaaliset kumppanit osallistuvat niin sanottuihin palkkakierroksiin, jotka ovat lisäneuvottelukierroksia.

Ammattiliitoille toimialakohtaiset talousennusteet sekä edellisen vuoden voittomarginaalit ovat merkityksellisiä kollektiivisessa neuvottelussa, sillä ne osoittavat työnantajien maksukyvyn. Taloudellisten vaikeuksien aikana SAK:n alaisuudessa toimineet ammattiliitot ovat etsineet koordinoituja kollektiivisia neuvotteluratkaisuja ylläpitääkseen palkansaajien ostovoimaa. Samoin se on työnantajan etu, sillä kotimaisten markkinoiden kuluttajat ovat tärkeitä monien toimialojen jatkuvuudelle.

Työehtosopimuksissa, jotka koskevat matalapalkkaisia työntekijöitä, on tietyille työntekijäryhmille aliminimimaksuja. Esimerkkejä löytyy työehtosopimuksista, jotka kattavat palvelutuen, kaupankäynnin, matkailun, ravintola- ja vapaa-ajan alan sekä yksityisen sektorin sosiaalipalvelut.

Subminimat voivat esimerkiksi perustua ikään, koulutukseen ja aiempaan kokemukseen, työtehtäviin tai pitkäaikaistyöttömien palkkatuen saajien työllistämiseen. Esimerkiksi koulutettavat saavat 80–90 % normaalista minimipalkasta, kun taas oppilaat ja alle 18–25-vuotiaat saavat 70–80 %.

Peruspalkan määritelmä ei ole lain määrittelemä, vaan se kuvaa tehtäväkohtaista minimipalkkaa eikä sisällä henkilökohtaisia bonuksia, lisämaksuja ja etuja. Palkat ja palkat voidaan maksaa kuukausittain, viikoittain tai tuntiperusteisesti. Peruspalkan lisäksi työntekijä voi saada lisämaksuja, kuten korvauksia ylityöstä, esimerkiksi iltaisin, viikonloppuisin tai yöllä tehdystä työstä. Työntekijät voivat myös saada maksua ns. lisäetuina (luontoisetuina), kuten ruokaa, matkapuhelimen, urheiluetuja, asumista tai autoa. Lisäedut katsotaan osaksi työntekijän palkkaa. Palkasta tehdään vähennyksiä ovat tulovero, eläkevakuutusmaksu, työttömyysvakuutuksen maksu ja joissain tapauksissa sairausvakuutuksen päivittäinen lisämaksu. (SAK, 2021). Lomakorvaukset lasketaan aina mukaan palkkaan, riippumatta työntekijän sopimusmuodosta tai työsuhteen kestosta (Digital and Population Data Services Agency, 2022).

Joissakin ammateissa, kuten myynnissä ja lakipalveluissa, on kappalepalkkaa. Osipalkkojen vähimmäismaksusta ei kuitenkaan ole lainsäädännöllisiä määräyksiä. Kappalepalkat voidaan sisällyttää osaksi palkkaa tai muodostaa koko palkan työsopimuksessa. Kappalepalkkoja voidaan myös säädellä työehtosopimuksissa, ja palkkapalkka työstä riippuu tässä tapauksessa sovellettavan työehtosopimuksen määräyksistä. Työsopimuslain (luku 2, § 10) mukaan, jos työehtosopimusta ei ole ja työnantaja sekä työntekijä eivät ole sopineet työstä maksettavasta palkkiosta, 'työntekijälle on maksettava tavanomainen ja kohtuullinen palkka tehdystä työstä'. Tämä, yleissääntönä, pätee myös piece rate -työskentelyyn.

Kansallisia raportteja minimipalkasta tai minimipalkkojen asetuksista ei ole saatavilla. Palkkojen ja palkanmäärittelyn säännöllisen raportoinnin tekevät huipputason sosiaaliset kumppanijärjestöt, kuten Suomen Ammattiliittojen keskusjärjestö (SAK), Suomen teollisuusliitto (EK) ja paikallishallinnon ja kuntien työnantajat (KT), sekä yksittäiset ammattiliitot ja media. Kuitenkin heidän kerätyt tilastonsa keskittyvät pääasiassa mediaanipalkkoihin ja palkankorotuksiin eri sektoreilla ja ammateilla, eivät erityisesti minimipalkkoihin. EU:n minimipalkkadirektiivin mukaisesti Suomen hallitus kerää säännöllisesti tietoja minimipalkasta.

Suomen kansallinen tilastoinstituutti, Tilastokeskus, julkaisee toimialakohtaisia tilastoja suomalaisen työvoiman ansiorakenteesta. Nämä tilastot kuvaavat tunti- ja kuukausiansioita sekä palkkojen ja palkkojen muodostumista ja jakautumista kaikilla sektoreilla. Tietoa minimipalkasta ei kuitenkaan ole saatavilla.

Suomen tilastokeskus on myös pilotoinut tietokantoja, jotka hyödyntävät Suomen kansallista tulorekisteriä, jota esimerkiksi sosiaalipalvelut käyttävät etuuksien määrittämisessä. Rekisteri itsessään ei ole julkisesti saatavilla. Myös tässä tulokset esitetään keskiarvoina sekä ensimmäisessä ja yhdeksännessä viidenneksessä.

Petri Böckerman, Toni Juuti, Tuomas Kosonen ja Henri Keränen julkaisivat tutkimusartikkelin 'Are Firms to Pay Lower Wages? A Quasi-Experiment on Undermini-Wage Policy (FIT-työpaperi 29), saatavilla osoitteessa Study: Subminimipalkat nuorille työntekijöille eivät lisänneet työllisyyttä – FIT – Suomen verojärjestelmien tutkimuksen huippukeskusopens in new tab

1 September 2026
Minimipalkat vuonna 2026: Vuosikatsaus
Minimipalkkojen asettamisesta EU:ssa on tullut yhä dynaamisempi ja tarkasti seurattu politiikan alue, jota muovaavat EU:n minimipalkkadirektiivin toimeenpanon ja vuosikymmenen kestävän reaaliaikaisen kasvun myötä lakisääteisissä veroissa. Tämä raportti tarkastelee jäsenvaltioiden ja Norjan välillä vuonna 2025 käytyjä palkanmäärityskeskusteluja, keskittyen maihin, joilla on ja joilla ei ole kansallista minimipalkkaa, minimipalkkojen ja työehtoneuvottelujen vuorovaikutukseen matalapalkkaisilla sektoreilla sekä viitearvojen kasvavaan rooliin kansallisten päätösten muokkaamisessa.
Read more
Tutkimusraportti
30 January 2026
Minimipalkkojen todellinen kasvu vuonna 2026, samalla kun jäsenvaltioiden tavoitteet edistyvät ja vetäytyvät
Useimmat EU:n jäsenvaltiot muuttivat kansallisen minimipalkkansa tasoa 1. tammikuuta 2026 alkaen, ja kuten edellisenä vuonna, yleinen kuva on merkittävä korotus – huomattavasti yli hintojen korotukset.
Read more
Artikkeli
Flag of the European UnionThis website is an official website of the European Union.
European Foundation for the Improvement of Living and Working Conditions
The tripartite EU agency providing knowledge to assist in the development of better social, employment and work-related policies

All official European Union website addresses are in the europa.eu domain.

See all EU institutions and bodies