Siirry pääsisältöön
Tämä sivu on käännetty konekäännöksellä. Katso alkuperäinen englanninkielinen versio ja tutustu Eurofoundin kielipolitiikkaan.
Latvian minimipalkkaprofiili
Maaprofiili
Päivitetty viimeksi: 30 June 2026

Minimipalkka Latviassa

Kriss Karnitis

Information for this page was compiled during December 2025 and early 2026. Most Member States had already transposed the EU minimum wage directive at this point. Those that had not yet fully completed transposition or where the information was not yet publicly available include Bulgaria, Cyprus, Luxemburg, Poland and Portugal. These profiles will be updated consecutively as the information becomes available. Users are invited to contact our experts on minimum wage if they are aware of changes.

Nämä profiilit kuvaavat, miten minimipalkkoja säädellään ja asetetaan. Ne ovat saatavilla kaikissa EU-maissa ja Norjassa.

Tämä profiili kuvaa, miten minimipalkkoja säädellään ja asetetaan Latviassa. Sitä voidaan lukea taustatiedoksi Eurofoundin vuosittaiseen minimipalkka-asettelun katsaussarjaan. Latvialla on kansallisen tason lakisääteinen minimipalkka ("minimālā alga" tai "minimālā darba alga").

27. lokakuuta 2022 muutokset toivat ensimmäistä kertaa työlainsäädäntöön normin minimipalkan korotuksesta (siirtymäsäännökset nro 26 ja 27). Tämä asetus määrää, että kuten tavallista, kabinetti asettaa kuukausipalkan vähimmäispalkan säännöllisille työajoille, mutta se määrää, että minimipalkka ei saa olla alle €620 alkaen 1. tammikuuta 2023 (siirtymäsäännös nro 26) ja €700 alkaen 1. tammikuuta 2024 (siirtymäsäännös nro 27).

Työlakiin on tehty muutoksia, jotka koskevat minimipalkan pääsääntelyä, 12. joulukuuta 2002, 23. lokakuuta 2014 ja 27. toukokuuta 2021.

Minimipalkan vuosittainen muutos määritellään ministerineuvoston vuosittaisissa määräyksissä.

Vuoden 2015 jälkeen kuukausittaisen minimipalkan uusi taso määräytyy ministerineuvoston asetusten nro 656 muutoksilla. Muutokset hyväksyttiin 25. lokakuuta 2016 (asetus nro 683, voimassa 1. tammikuuta 2017 alkaen); 29. elokuuta 2017 (asetus nro 511, voimassa 1. tammikuuta 2018 alkaen); 24. marraskuuta 2020 (asetus nro 707, voimassa 1. tammikuuta 2021 alkaen); 13. joulukuuta 2022 (asetus nro 788, voimassa 1. tammikuuta 2023 alkaen); ja 14. marraskuuta 2023 (asetus nro 657, voimassa 1. tammikuuta 2024 alkaen). Vuosina 2019, 2020 ja 2022 minimipalkkaa ei muutettu.

Vuonna 2025 hallitus otti käyttöön ensimmäiset työverouudistuksen toimenpiteet. Uudistuksen yhteydessä minimipalkan määrän ja asettamisen menettely- ja kriteerimääriä muutettiin minimipalkkadirektiivin (EU) direktiivi 2022/2041, 19. lokakuuta 2022 riittävistä minimipalkoista Euroopan unionissa) vaatimusten mukaisesti.

Tästä syystä vuonna 2024 kehitettiin ja hyväksyttiin kaksi uutta normatiivista lakia: Ministerineuvoston asetus nro 730 Vähimmäiskuukausipalkan määrittämisen ja tarkastelun menettelyt sekä Ministerineuvoston 24. marraskuuta 2015 annetun asetuksen nro 656 muutos minimikuukausipalkan määrästä normaalien työaikojen sisällä sekä vähimmäistuntipalkan laskeminen.

Vuoden 2026 minimipalkka määräytyy työlain ja ministerineuvoston kolmen asetuksen mukaisesti:

  1. Ministerineuvoston asetus nro 656 Säännöt vähimmäiskuukausipalkan määrästä normaalien työaikojen puitteissa ja vähimmäistuntimaksun laskemisesta, annettu työlain toisen osan 61 §:n mukaisesti, hyväksytty 24. marraskuuta 2015.

Asetukset määrittelevät vähimmäiskuukausipalkan määrän normaalien työaikojen puitteissa sekä menettelyn (kaavan) minimituntimaksun laskemiseksi. Tätä asetusta muutettiin hallituksen asetuksella nro 680, joka hyväksyttiin 19. marraskuuta 2025. Nykyinen painos määrää, että minimikuukausipalkka normaalien työaikojen puitteissa on €780

  1. Ministerineuvoston asetus nro 730 Vähimmäiskuukausipalkan määrittämisen ja tarkastelun menettelyt, annettu työlain kolmannen osan 61 §:n mukaisesti, hyväksytty 19. marraskuuta 2024.

  2. Ministerineuvoston asetus nro 680 Muutos ministerineuvoston asetukseen nro 656, 24. marraskuuta 2015 'Säännöt minimikuukausipalkan määrästä normaalien työaikojen puitteissa ja vähimmäistuntimaksun laskemisesta', annettu työlain 61. artiklan toisen osan mukaisesti 19. marraskuuta 2025

Muutokset määräävät, että minimikuukausipalkka normaalien työaikojen puitteissa on €780, ja (kohta 2) määräykset astuvat voimaan 1. tammikuuta 2026.

Sosiaaliministeriön on laadittava alustava ehdotus minimipalkan tasosta, talousministeriön ja valtiovarainministeriön on laadittava talousennusteita, indikaattoreita ja tietoa odotettavissa olevista veromuutoksista, Latvian keskustilastoviraston (CSP) ja valtion verohallinnon on toimitettava laaja valikoima tilastotietoja. Sosiaalisten kumppaneiden – Latvian työnantajaliiton (LDDK) ja Latvian vapaan ammattiliittojen liiton (LBAS) – rooli määritellään nimenomaisesti asetuksen nro 730 artiklassa 5.

Kolmikantainen yhteistyöneuvosto osallistuu myös minimipalkkojen määrittämiseen kuulemisalustana. Se on paikka, jossa lakisääteinen minimipalkka koordinoidaan kansallisen tason sosiaalisten kumppaneiden – hallituksen, LBAS:n ja LDDK:n – kesken. Koordinoinnin tulokset kirjataan kokousten pöytäkirjoihin. Neuvosto itse ei tee ehdotuksia vuosittaisesta minimipalkasta.

Jotta CSP:n, valtionkanslian ja oikeusministeriön on toimitettava lisätiedot sosiaaliministeriölle, jotta kehitetty vähimmäiskuukausipalkkaehdotuksen vaikutus osavaltion ja paikallishallinnon budjetteihin voidaan laskea.

Näyttelijöiden luettelo ja heidän roolinsa määritellään lainsäädännössä.

Ellei sosiaaliset kumppanit ja hallitus ole toisin sovittu, lakisääteinen minimipalkka muuttuu vuosittain. Minimipalkasta johdetut palkkakategoriat mukautetaan minimipalkan muutosten mukaisesti. Viimeisen viiden vuoden aikana (2018–2025) minimipalkka on pysynyt muuttumattomana koko vuoden ajan.

Kaksi edellytystä ovat tärkeitä nykyiselle lakisääteisen minimipalkan määrittämisprosessille. Ensimmäinen on sosiaalisen vuoropuhelun instituutioiden ja infrastruktuurin olemassaolo, ja toinen on oikeudellinen perusta sosiaalisten kumppaneiden osallistumiselle.

Yleisesti ottaen minimipalkan määrittämisprosessi ei ole muuttunut sen jälkeen, kun sosiaalisen vuoropuhelun infrastruktuurin kaksi tärkeää osaa – kansallisen tason työnantajajärjestö LDDK (vuonna 1993) ja Latvian työnantaja-, valtio- ja ammattiliittojen kolmikantainen neuvottelukunta (myös vuonna 1993), joka muutettiin kansalliseksi kolmikantaisen yhteistyöneuvoston (NTSP) perustamiseen vuonna 1998. Tuolloin kansallisen tason ammattiliitto LBAS oli jo olemassa. Näin syntyy ensimmäinen edellytys. NTSP on minimipalkkadirektiivin kannalta asiaankuuluva 'neuvotteluelin' – se ottaa mukaan sosiaaliset kumppanit ja neuvoo hallitusta kaikissa minimipalkkaan liittyvissä asioissa (arvo ja määrittelyprosessi). NTSP:llä on 10 temaattista alaneuvostoa, joita johtavat sen edustaman sektorin ministerit. NTSP:tä johtaa pääministeri. NTSP ja alaneuvostot rakentuvat kaikkien puolueiden tasa-arvon pohjalta. Ministeriöt nimeävät yhdeksän edustajaa NTSP:stä ja NTSP:n johtajan, ja sosiaaliset kumppanit nimeävät myös yhdeksän edustajaa kumpikin omalta puoleltaan. Neuvosto ja alaneuvostot toimivat sääntöjensä mukaisesti. Sosiaalisten kumppaneiden edustajat NTSP:ssä ja sen alaneuvostoissa nimittää sosiaalisten kumppaneiden järjestöjen johto (neuvostot tai hallitukset). Äänioikeutta ei rajoiteta NTSP:ssä ja sen alaneuvostoissa.

Ministerikabinetin asetus nro 606 ('Kabinetin työjärjestys') määrää, että minkä tahansa ministeriön tulee tiedottaa yleisölle ministeriön käsittelemien asiakirjojen sisällöstä ja merkittävistä muutoksista, jotka ovat tärkeitä sektorille ja yleisen edun kannalta (artikla 51). Lisäksi määräykset määrittelevät, että vastuullinen ministeriö ohjaa sopimusluonnoksen valmistelua ja osoittaa ne ministeriöt tai viranomaiset, joiden toimesta luonnos tulee hyväksyä. Niiden joukossa asetuksessa mainitaan 'Kansallisen kolmiosaisen yhteistyöneuvoston organisaatiot – Latvian työnantajaliitto ja Latvian vapaa ammattiliittojen liitto – jos luonnos koskee työnantajien ja työntekijöiden etuja' (artikla 52.2.7).

Asiaan liittyvä ministeriö tai viranomainen saa asiaankuuluvat tiedot yhtenäisestä lakiluonnosten kehittämis- ja sopimusportaalista (TAP-portaali). TAP-portaali on valtion tietojärjestelmä, jota käytetään varmistamaan ministerineuvoston toiminta, tiedottamaan yleisöä ja osallistumaan lakiesityksen laatimiseen. Sitä hallinnoi valtionkanslerikunta (VK). Näin ollen toinen edellytys on myös olemassa.

Minimipalkan asettamismenettely määräytyy ministerineuvoston asetuksella nro 730 Vähimmäiskuukausipalkan määrittämisen ja tarkastelun menettelyt sekä ministerineuvoston 24. marraskuuta 2015 annetun asetuksen nro 656 asetus vähimmäiskuukausipalkan määräyksestä normaalien työaikojen puitteissa sekä minimituntipalkan laskennassa. Prosessi etenee useissa vaiheissa.

Keskustelut minimipalkasta sosiaalisten kumppaneiden ja hallituksen kesken alkavat keväällä tai jopa aiemmin, yleensä ennen valtion budjetin käsittelyä. Asetuksen nro 730 mukaisesti sosiaaliministeriö laatii ehdotuksen budjettivuoden minimipalkasta (ensimmäinen vaihe), ja sosiaaliset kumppanit käsittelevät heidän ehdotustaan (toinen vaihe). Sen jälkeen ehdotuksia käsitellään eri muodoissa (kolmas vaihe) ja lopuksi kansallisessa kolmikantaisessa yhteistyöneuvostossa (neljäs vaihe). Lopullisen päätöksen tekee hallitus ja se virallistetaan vuosittaisissa ministerikabinetin määräyksissä (viides vaihe).

Oli vain yksi poikkeus, jota edusti kahden uuden normin käyttöönotto työlainsäädännön siirtymäsäännöksissä, jotka velvoittivat ministerineuvoston asettamaan minimipalkat vuosina 2023 ja 2024 tietyssä määrin. Kuitenkin näitä summia keskusteltiin ammattiliittojen, työnantajien ja hallituksen kesken ennen muutosten hyväksymistä (vuonna 2022).

Ministerineuvoston asetuksen nro 730 mukaan sosiaaliministeriö laatii vuosittain ehdotuksen vähimmäiskuukausipalkasta (mihin tahansa kokonaislukuun asti yhden euron tarkkuudella) seuraavalle vuodelle, ottaen huomioon seuraavassa taulukossa luetellut indikaattorit:

Criterion

How is this defined/operationalised?

Regulation or practice

Reference value

Determined at 46% of the average gross salary calculated by the Central Statistical Bureau (CSP) for the last 12 available months

Regulations of Cabinet of Ministers No. 730 'Procedures for the determination and review of the minimum monthly salary' (Cabinet of Ministers, 2024)

Art 2, part 2.1.

Macroeconomic forecasts and assessments of changes in the economic situation for the previous year, including the development of labour productivity

Should be prepared by the Ministry of Economics and the Ministry of Finance

Art.2, part 2.2.

Possible changes to the tax system for the next two years

Information provided by the Ministry of Finance regarding possible changes to personal income tax rates, the amount of the non-taxable minimum of the personal income tax and the amount of the relief for dependents

Art. 2, part 2.3

The minimum income level and the poverty risk threshold

Calculated for the last available year from CSP

Art. 2, part 2.4.1

Changes in the labour cost index compared to the corresponding period of the previous year

Calculated by CSP

Art. 2, part 2.4.2

The ratio calculated for the last available month: the number of employees whose employment income is equal to or less than the minimum monthly wage, to the total number of employees (at national and regional levels)

Calculated by CSP

Art. 2, part 2.4.3

The average change in consumer prices calculated for the latest available period over the 12 months compared to the previous 12 months

Calculated by CSP

Art. 2, part 2.4.4

Unemployment rate indicators for the previous year (national and regional levels)

CSP data

Art. 2, part 2.4.5.1

The average monthly gross salary in the country and in the private sector in the previous year (at the national and regional levels and by sector)

CSP data

Art. 2, part 2.4.5.2

Indicators of the population's risk of poverty and social exclusion for the last available year

CSP data

Art. 2, part 2.4.5.3.

Average gross employment income and hours worked

Calculated by CSP, using information from the State Revenue Service on employees' employment income and the number of hours worked per month in the previous calendar year in accordance with the information indicated in employers' reports on mandatory state social insurance contributions from employees' employment income, personal income tax and the state duty of the business risk in the reporting month

Art. 2, part 2.4.6

The number of unemployed people in the previous year

Information from the State Employment Agency

Art. 2, part 2.6

Summary of the minimum monthly gross wage published on the website of the European Union's statistical office Eurostat and its possible changes in the coming year in other European Union countries, as well as a comparison of the ratio of the minimum monthly wage to the average wage in these countries

Prepared by the Ministry of Welfare's

Art. 2, part 2.10

Lähde: Ministerineuvoston asetus nro 730 'Menettelyt vähimmäiskuukausipalkan määrittämiseksi ja tarkistamiseksi'.

Minimipalkka vuosille 2025 ja 2026 (uuden normatiivisen säädöksen hyväksymisen jälkeen minimipalkkauudistuksessa, jonka tavoitteena on lähestyä EU:n minimipalkkadirektiiviä) määritellään uuden menetelmän mukaisesti, joka perustuu 13 kriteeriin.

Taulukko osoittaa, mitkä kriteerit vuosittaisen minimipalkan laskemisessa tulisi ottaa pakollisesti huomioon. Näistä tärkein on ensimmäinen kriteeri, jota pidetään 'viitearvona'. Viitearvo otettiin käyttöön ministerineuvoston asetuksella nro 730 (hyväksytty vuonna 2024). Muita kriteerejä otettiin käyttöön aiemmin (ks. esimerkiksi ministerineuvoston asetus nro 563 Menettely minimikuukausipalkan määrittämiseksi ja tarkistamiseksi (kymmenen kriteeriä). Käytännössä näitä kriteerejä kuitenkin noudatettiin huonosti.

  • Ministerineuvoston asetus nro 563 Menettely minimikuukausipalkan määrittämiseksi ja tarkistamiseksi (Minimālās mēneša darba algas noteikšanas un pārskatīšanas kārtība), hyväksytty 18. elokuuta 2016,

Yksi pakollisista kriteereistä on ensimmäinen viitearvo. Tätä kriteeriä ei virallisesti määritetä minimipalkan riittävyyden mittariksi, mutta se liittyy realistiseen tulovertailukohtaan, joka liittyy sosiaaliturvan käsitteeseen.

Asetuksen nro 730 mukaan minimipalkka tulisi asettaa 46 %:ksi keskimääräisestä bruttopalkasta, jonka keskustilastovirasto (CSB) laskee viimeisen 12 kuukauden ajalta. Tätä sääntöä sovellettiin ensimmäisen kerran vuoden 2025 minimipalkan laskennassa, joka määritettiin vuonna 2024 (hyväksytty 19. marraskuuta 2024). Valtiovarainministeriö antaa seuraavat tiedot viitejakson määrittämisestä: CSB:n viimeisen 12 kuukauden keskimääräisen bruttopalkan perusteella, eli 1 685 € vuodelle 2024, vuoden 2026 minimipalkka asetetaan €775,1 ja pyöristetään €780:een, mikä on 5,4 % korkeampi kuin vuonna 2025.

Vuoden 2026 ehdotus laadittiin aikana, jolloin CSB:n tiedot keskimääräisestä bruttopalkasta huhtikuusta 2024 maaliskuuhun 2025 olivat saatavilla. Myöhemmin tiedot tulivat saataville ajanjaksolta heinäkuusta 2024 kesäkuuhun 2025. Tämän ajanjakson keskimääräinen bruttopalkka oli 1 753 € (46 % = 806 €). Koska 780 euron summa oli jo sovittu NTSP:ssä, sitä ei muutettu.

Minimipalkan ja keskipalkan suhdetta voidaan pitää riittävyyden arviointina. Yllä oleva taulukko näyttää Latvian lain asiaankuuluvat säännökset.

Joka vuosi (jo ennen direktiiviä) sosiaaliministeriö laatii raportin 'Minimipalkan tilanteesta [asiaankuuluvana vuonna]' (Ziņojums 'Par minimālās algas situāciju 2025. gadā'). Tätä voidaan pitää Latvian minimipalkan tärkeimpänä analyyttisena asiakirjana, sillä se kokoaa yhteen tietoja palkkakehityksestä, makrotaloudellisista olosuhteista ja sosiaalisista indikaattoreista sekä muodostaa perustan ministerineuvoston vuosittaiselle päätökselle lakisääteisen minimipalkan tasosta.

Riittävyyttä arvioitaessa otettiin huomioon myös kaksi muuta taloudellista näkökulmaa: kansantalouden vahvuus sekä osavaltioiden ja paikallishallinnon budjettien kyky maksaa minimipalkka.

Kaikki työntekijät, jotka työskentelevät työsopimuksella, kuuluvat minimipalkan piiriin. Tämä seuraa kahdesta työoikeuden normista: ensinnäkin, että työlainsäädäntö ja muut työsuhdetta säätelevät lait ja asetukset ovat sitovia kaikille työnantajille heidän oikeudellisesta asemastaan riippumatta sekä työntekijöille, jos työnantajien ja työntekijöiden välinen oikeudellinen suhde perustuu työsopimukseen (2 § 1)); ja toiseksi, että minimipalkka ei saa olla pienempi kuin osavaltion määrittelemä vähimmäistaso (61 § 1)).

On olemassa vain yksi kuukausittainen lakisääteinen vähimmäisvero, joka määräytyy ministerineuvoston määräyksissä, jotka koskevat kyseistä vuotta. Työlaki asettaa lyhyemmät työajat joillekin työntekijäryhmille. Erityisriskiin liittyvien työntekijöiden säännöllinen työaika ei saa ylittää seitsemää tuntia päivässä ja 35 tuntia viikossa, jos he tekevät tällaista työtä vähintään 50 % säännöllisestä päivittäisestä tai viikoittaisesta työajasta. Ministerikabinetti voi määrätä säännöllisen lyhennetyn työajan myös muille työntekijäryhmille (pykälä 131 (3). Alle 18-vuotiaiden osalta viiden päivän työviikkoa ei saa ylittää (132 § 1)). Lapset, jotka ovat täyttäneet 13 vuotta, eivät saa olla töissä yli kahteen tuntiin päivässä ja yli 10 tuntiin viikossa, jos työ tehdään lukuvuoden aikana; ja yli neljä tuntia päivässä ja yli 20 tuntia viikossa, jos työ tehdään koulun lomien aikaan, mutta jos lapsi on täyttänyt 15 vuotta – yli seitsemän tuntia päivässä ja yli 35 tuntia viikossa (pykälä 132 (2)). Nuoret eivät saa olla töissä yli seitsemän tuntia päivässä ja yli 35 tuntia viikossa (pykälä 132 (3)).

Joillakin työntekijäryhmillä on erityisiä palkkajärjestelmiä, jotka sisältävät minimitasoja, mutta niitä ei pidetä lakisääteisenä minimipalkkana. Jokaiselle palkkaluokalle, joka liittyy työntekijöiden pätevyystasoihin, asetetaan eri minimimäärät. Alempien palkkaluokkien minimitasot tulisi sovittaa yhteen lakisääteisen minimipalkan kanssa, mutta sen ei tarvitse olla yhtä suuri kuin lakisääteinen minimipalkka. Näiden työntekijäryhmien palkkamäärittely määritellään vuonna 2009 hyväksytyssä laissa virkamiesten ja työntekijöiden palkitsemisesta, mutta jota usein muutetaan. Laki koskee työntekijöitä 22 osavaltion ja paikallishallinnon laitoksessa.

Tuomitun henkilön minimituntipalkka ja vähimmäiskuukausipalkka hänen tekemänsä työn sekä uudelleensosialisoinnin tavoitteiden mukaan ovat seuraavat:

1. 50 % osavaltiossa määritellystä vähimmäistuntimaksusta ja kuukausittaisesta vähimmäistyökorvauksesta normaalista työajasta – tuomitulle, joka suorittaa rangaistustaan suljetussa tai osittain suljetussa vankilassa;

2. vastaava kuin osavaltiossa määritelty vähimmäistuntimaksu – tuomitulle henkilölle, joka suorittaa rangaistustaan avoimessa vankilassa;

3. 50 % osavaltion vähimmäistuntimaksusta nuorelle alaikäiselle – tuomitulle alaikäiselle.

Viimeisimmät säädökset määrittävät vain kuukausittaisen minimipalkan määrän. Ministerineuvoston asetus nro 656, joka hyväksyttiin 24. marraskuuta 2015, 'Säännöt minimikuukausipalkasta normaalien työaikojen puitteissa ja minimituntipalkan laskemisesta', määrittelivät uudet periaatteet minimipalkan määrittämiseksi. Ennen vuotta 2015 ministerineuvoston vuosimääräykset määrittelivät minimipalkan määrän normaalien työaikojen sisällä ja minimituntipalkan määrän (esimerkiksi asetus nro 665, ministerikabinetti, 2013a), kun taas asetus nro 656 määrittelee minimipalkan määrän normaalien työaikojen sisällä sekä menettelyn (kaavan) minimituntipalkan laskemiseksi. Minimituntipalkka lasketaan minimikuukausipalkan määrästä jakamalla se normaalin työajan tuntimäärällä kyseisessä kuukaudessa (viiden päivän työviikko ja 40 tuntia viikossa tai viiden päivän työviikko ja 35 tuntia viikossa tai kuuden päivän työviikko ja 40 tuntia viikossa tai kuuden päivän työviikossa ja 35 tuntia viikossa). Tämä tarkoittaa, että minimituntipalkka voi muuttua joka kuukausi ja vuosi, vaikka minimipalkka pysyisi ennallaan.

Kuukausimaksua maksaa 12 kertaa vuodessa.

Ministerineuvoston asetuksella määritellään vain yksi minimipalkkataso. Palkkaan ei sisälly muita osia, jotka lasketaan minimipalkkaan.

Kappalepalkat, jotka perustuvat tietyn työn suorittamiseen eikä sen suorittamiseen kuluvaan aikaan, säädellään myös minimipalkkalaeilla. Valtion työvalvonnan (VDI) mukaan tämä järjestelmä tarkoittaa työntekijöiden korvaamista tehdyn työn määrästä riippumatta käytetystä ajasta. Tässä järjestelmässä työnantajien on kuitenkin varmistettava, että työntekijät saavat sovitun työmäärän määrättyjen työaikojen puitteissa hyväksyttyjen tehtävien hinnoittelun perusteella. Näiden hinnoittelurakenteiden on varmistettava, että normaalien työaikojen rajoissa asianmukaiset pätevyydet omaava työntekijä, kohtuullisen intensiteetin olosuhteissa, saa vähintään valtion asettaman minimipalkan ja pystyy ansaitsemaan enemmän. Jos työntekijä suorittaa työnsä säännöllisten työaikojen puitteissa, mutta laskettu palkka laskee maan minimipalkan alapuolelle, työnantajan on korvattava erotus minimipalkkaan asti.

Työnantajan on varmistettava työntekijän tekemän työn tarkka kirjanpito ja maksu. Vaikka osapalkat lasketaan riippumatta siitä, milloin ne maksetaan, myös osapalkan tapauksessa työnantajan on noudatettava työlaissa asetettua velvollisuutta luetella tarkasti työntekijän todellisuudessa tekemät tunnit, mikä on olennaista mahdollisen ylityötyön, yötyön tunnistamiseksi, sekä lomapäivinä tehdyt työt, joista työntekijälle on maksettava lisäkorvausta (lisämaksu).

Ei työlaki eikä ministerineuvoston määräykset nro 656 tai 563 salli vähennyksiä minimipalkasta varsinaisesti. Kaikki minimipalkan riippuvaiset arvot lasketaan nimellispalkasta.

Vähimmäispalkkaan lasketut arvot määritellään useissa laeissa, jotka eivät kuulu työlainsäädännön piiriin. Ne on tiivistetty seuraavaan taulukkoon:

Component

Normative regulation

Social insurance payment

Law On State Social Insurance (Latvian Saeima, 1997)

Personal income tax

Law On Personal income tax (Latvian Saeima, 1993)

Lähde: Dārziņa L., (2023), asiaankuuluva normatiivinen sääntely.

Virallinen tilastotoimisto (CSP) tarjoaa säännöllisiä päivityksiä minimipalkan määrästä ja tarjoaa erilaisia tilastoja työntekijöiden tulonjaosta useissa kategorioissa. Näihin kuuluvat työntekijöiden jakautuminen heidän keskimääräisen bruttokuukausitulonsa perusteella kahden peräkkäisen vuoden, sukupuolen ja ikäryhmien, toimialojen sekä taloudellisten toimintojen tyyppien perusteella. Nämä tiedot eivät kuitenkaan yleensä erottele minimipalkan saajia, paitsi tapauksissa, joissa tuloluokka vastaa minimipalkkakynnystä.

Sosiaaliministeriö kokoaa ja julkaisee vuosittain raportin minimipalkkatilanteesta verkkosivuillaan. Ehdottaessaan muutoksia ministerikabinettiin ministeriö sisällyttää kommentoidun lakiluonnoksen, joka sisältää erityisesti laadittuja tilastotietoja palkansaajista, jotka saavat minimipalkkaa tai vähemmän.

1 September 2026
Minimipalkat vuonna 2026: Vuosikatsaus
Minimipalkkojen asettamisesta EU:ssa on tullut yhä dynaamisempi ja tarkasti seurattu politiikan alue, jota muovaavat EU:n minimipalkkadirektiivin toimeenpanon ja vuosikymmenen kestävän reaaliaikaisen kasvun myötä lakisääteisissä veroissa. Tämä raportti tarkastelee jäsenvaltioiden ja Norjan välillä vuonna 2025 käytyjä palkanmäärityskeskusteluja, keskittyen maihin, joilla on ja joilla ei ole kansallista minimipalkkaa, minimipalkkojen ja työehtoneuvottelujen vuorovaikutukseen matalapalkkaisilla sektoreilla sekä viitearvojen kasvavaan rooliin kansallisten päätösten muokkaamisessa.
Tutkimusraportti
30 January 2026
Minimipalkkojen todellinen kasvu vuonna 2026, samalla kun jäsenvaltioiden tavoitteet edistyvät ja vetäytyvät
Useimmat EU:n jäsenvaltiot muuttivat kansallisen minimipalkkansa tasoa 1. tammikuuta 2026 alkaen, ja kuten edellisenä vuonna, yleinen kuva on merkittävä korotus – huomattavasti yli hintojen korotukset.
Artikkeli
Flag of the European UnionThis website is an official website of the European Union.
European Foundation for the Improvement of Living and Working Conditions
The tripartite EU agency providing knowledge to assist in the development of better social, employment and work-related policies

All official European Union website addresses are in the europa.eu domain.

See all EU institutions and bodies