Vähimmäispalkka Liettuassa

Työehtosopimukset voivat asettaa korkeammat minimipalkan tasot (työlain artikla 141 kohta 4), mutta tätä määräystä ei ole vielä käytetty käytännössä.

Työlaki kieltää minimipalkan maksamisen ammattitaitoisesta työvoimasta 1. heinäkuuta 2017 alkaen. Tämä kielto lisäsi niiden työntekijöiden määrää, jotka saivat enemmän palkkaa kuin minimipalkan, ja vastaavasti vähensi niiden määrää, jotka saivat minimipalkkaa tai vähemmän (työlain artikla 141, kohta 2). On huomattava, että lain mukaan työlaki ei tarjoa (absoluuttista tai suhteellista) suurempaa summaa osaaville työntekijöille verrattuna kouluttamattomiin. Käytännössä ammattitaitoisen ja ei-ammattitaitoisen työvoiman palkkaerot (tai suurempi ero) voivat siis olla ongelma, sillä jopa pieninkin ero on laillisesti perusteltua.

Merkittäviä muutoksia minimipalkkasääntelyyn tapahtui, kun uusi työlaki astui voimaan 1. heinäkuuta 2017. Tämän muutoksen myötä otetaan käyttöön uusia sääntöjä:

1. Säännös, jonka mukaan minimipalkka voidaan maksaa vain kouluttamattomille työntekijöille, otettiin käyttöön.

2. Laillisen mahdollisuuden poistaa alempia veroja (aiemman työlain 187 §, 1 § mahdollisti tällaisen mahdollisuuden: 'Liettuan tasavallan hallitus voi kolmikantaneuvoston ehdotuksesta asettaa erilaiset minimitunti- ja kuukausipalkat eri talouden sektoreille, alueille tai työntekijäryhmille').

3. Liettuan tasavallan parlamentti ei enää osallistu minimipalkan asettamiseen. Ennen 1. heinäkuuta 2017 parlamentilla oli oikeus määrittää tuntipalkka ja kuukausittainen minimipalkka tulevalle tilikaudelle kevätkauden loppuun mennessä sillä ehdolla, että hallitus ei kolmikantaisen neuvoston suosituksesta määrittäisi minimipalkkaa kuluvan vuoden 1. kesäkuuta mennessä, tai jos neuvosto ei antanut asianmukaista suositusta (työlain artikla 187, kohta 1, voimassa 1. heinäkuuta 2017 asti).

4. Lisäjoustavuutta on lisätty, sillä hallituksella on ollut oikeus 1. heinäkuuta 2017 alkaen muuttaa neuvoston päätös/suosituksen jättämisen määräaikaa: 'Kolmikantaneuvosto toimittaa päätöksensä hallitukselle vuosittain 15. kesäkuuta tai muuhun hallituksen pyytämään päivämäärään mennessä' (art. 141 kohta 3). Edellisessä työlainsäädännössä hallituksella ei ollut mahdollisuutta asettaa minimipalkkaa 1. kesäkuuta jälkeen, sillä oikeus asettaa tällainen palkka, kuten edellä mainittiin, siirtyi aiemmin parlamentille (artikla 187, kohta 1).

5. Työlaki, joka oli voimassa 1. heinäkuuta 2017 asti, määritteli selkeät kriteerit minimipalkan määrittämiselle vasta silloin, kun valta hyväksyä minimipalkka on siirtynyt Liettuan tasavallan parlamentille. Parlamentilla oli valtuudet hyväksyä minimipalkka ottaen huomioon 'edellisen vuoden keskimääräinen vuotuinen inflaatiovauhti (mitattuna kansallisella kuluttajahintaindeksillä) sekä muiden tekijöiden vaikutuksen, jotka vaikuttavat julkisen ja yksityisen sektorin keskipalkkojen tasoon ja kehitykseen' (työlain artikla 187, kohta 1).

Viimeisimmät työlain muutokset tehtiin liittyen EU:n minimipalkkadirektiivin toimeenpanoon, ja ne koskevat vähimmäispalkkatason määrittelykriteerien määrittelyä itse laissa artiklassa 141(3), joka tuli voimaan 25. lokakuuta 2024.

• Työlaki: Liettuan tasavallan työlaki nro XII-2603 (14 09 2016)opens in new tab

• Työlain muutokset hyväksytty lailla No XIV-3034 (17 10 2024)opens in new tab

• Hallituksen päätös nro 700 minimipalkasta, sovellettava vuonna 2026 (16 10 2025)opens in new tab

Minimipalkan asettamiseen osallistuvat päätoimijat ovat seuraavat:

• Liettuan tasavallan hallitus.

• Kolmikantaneuvosto ja Liettuan tasavallan hallitus (työlain 141 artikla), joihin kuului seitsemän työntekijöiden edustajaa (ammattiliitot), seitsemän työnantajien edustajaa (työnantajajärjestöt) ja seitsemän hallituksen edustajaa. Jäsenyyden tasa-arvo on perusperiaate. Hallitus delegoi edustajansa päätöslauselmalla (työlain 185 § 1). Ammattiliittojen ja työnantajajärjestöjen on edustajansa delegoimiseksi täytettävä työlaissa (art. 185 kohta 2) asetettu yhdeksän kriteeriä. Niiden joukossa: kansainvälisten liittojen jäsenyys; jäseniä tai edustajia eri alueilla tai teollisuudenaloilla; olla aktiivinen vähintään kolme vuotta; ammattiliittojen on organisoitava vähintään 0,5 % työvoimasta; Työnantajajärjestöjen on edustettava yrityksiä, jotka työllistävät vähintään 3 % kaikista työntekijöistä. Sosiaaliturva- ja työministeriö arvioi sosiaalikumppaneiden noudattamista näihin kriteereihin. Tällä hetkellä kolme ammattiliittoa ja kuusi työnantajajärjestöä täyttävät kriteerit ja ovat edustettuina neuvostossa.

• Liettuan keskuspankki, joka osallistuu asiantuntemuksellaan ja avustuksellaan kolmikantaneuvostolle (esimerkiksi se pyysi apuaan 21. syyskuuta 2017 pidetyssä kokouksessa, jolloin neuvosto suostui käyttämään pankin suosituksia ja laskelmia tulevaisuudessa minimipalkkamäärityksen käsittelyssä).

• Liettuan tasavallan valtiovarainministeriö julkaisee talouskehityksen skenaarioita, jotka otetaan huomioon hallituksen hyväksyessä minimipalkan.

• Valtion tietovirasto, joka julkaisee maan talouskehityksen indikaattorit, jotka otetaan huomioon, kun hallitus hyväksyy minimipalkan.

• Nykyinen luettelo kolmikantaisen neuvoston jäsenistäopens in new tab

Kolmikantaneuvosto tekee päätöksen minimipalkan korotuksesta Liettuan pankin suositusten mukaisesti, mutta käytännössä ne voivat poiketa – kuten vuonna 2023, jolloin pankki ehdotti 13,4 %:n korotusta, mutta kolmikantaneuvosto hyväksyi hallituksen ehdottaman verouudistukseen liittyvän kaavan (10 %:n korotus yhdistettynä verovapaan tulon määrän kasvattamiseen, TEAI).

Kolmikantaneuvosto toimittaa lausuntonsa hallitukselle vuosittain viimeistään 15. kesäkuuta mennessä tai johonkin muuhun hallituksen pyytämään päivämäärään mennessä (artikla 141, kohta 3, työlainsäädäntö).

Lopuksi hallitus päättää minimipalkan säätämisestä päätöksellä. Hallitus asettaa minimipalkan kolmikantaneuvoston suosituksen pohjalta ja ottaen huomioon maan talouskehityksen indikaattorit ja trendit. Teoriassa lopullinen päätös minimipalkan määrästä saattaa poiketa Tripartite Councilin antamasta suosituksesta. Käytännössä näin ei kuitenkaan koskaan tapahdu, sillä hallituksen edustajat ovat myös Tripartite Councilin jäseniä, mikä suoraan vaikuttaa hallitukselle esitetyn suosituksen sisältöön. Oli esimerkkejä, joissa hallitus määritteli minimipalkan määrän, kun kolmikantainen neuvosto ei päässyt yhteisymmärrykseen.

Kuten edellä mainittiin, työlain (artikla 141(3)) muutoksia tehtiin liittyen EU:n minimipalkkadirektiivin toimeenpanoon, ja ne tulivat voimaan 25. lokakuuta 2024. Nämä muutokset liittyvät pääasiassa minimipalkkamäärittelyyn viitattuihin kriteereihin, eivät itse prosessiin. On kuitenkin tärkeää huomata, että näillä muutoksilla työlaki velvoittaa epäsuorasti Liettuan tasavallan kolmikantaneuvostoa vuodesta 2026 alkaen käsittelemään kaikkia tämän lain 141(3) artiklassa suoraan ilmoitettuja kriteerejä arvioidessaan ja määrittäessään vähimmäiskuukausipalkan riittävyyttä.

Uusi työlaki määrää, että minimipalkka hyväksytään hallituksen toimesta kolmikantaneuvoston suosituksesta ja ottaen huomioon kansantalouden kehitysindikaattorit ja suuntaukset (työlain artikla 141, kohta 3). Näin ollen vuosittaisen inflaation kriteeri (kansallisen kuluttajahintaindeksin laskennassa) ei enää ole olemassa Liettuan laissa. Kokouksessaan 21. syyskuuta 2017 kolmikantaneuvosto sopi vähimmäispalkan asettamisen kaavasta. Kavan mukaan kuukausittaisen minimipalkan tulee olla vähintään 45 % ja enintään 50 % keskipalkasta, ja sen tulee olla linjassa neljäsosan EU:n jäsenvaltioista, joilla on korkein vähimmäispalkka/keskipalkkasuhde (perustuen Eurostatin viimeisen kolmen vuoden tietoihin). Samaan aikaan kolmikantaneuvosto pyysi Liettuan keskuspankin apua minimipalkan laskentamenetelmän määrittämisessä ja suostui käyttämään pankin suosituksia ja laskelmia tulevaisuudessa minimipalkan asettamista koskevassa päätöksessä.

Työlain muutokset (artikla 141(3)), jotka astuivat voimaan 25. lokakuuta 2024, määräävät, että hallitus hyväksyessään minimipalkan ottaa huomioon paitsi kolmikantaisen neuvoston suositukset sekä maan talouden kehitysindikaattorit ja trendit, myös Liettuan tasavallan valtiovarainministeriön julkaiseman talouskehityksen skenaarion sekä maan talouden indikaattorit kehitys, jonka on julkaissut valtion tilastovirasto, ottaen huomioon kriteerit kuten ostovoima elinkustannusten suhteen, palkkojen kokonaistaso ja niiden jakautuminen, palkkojen kasvuvauhdin nopeus sekä työvoiman tuottavuuden pitkän aikavälin tasot ja kehitys. On huomattava, että nämä muutokset työlain 141 artiklaan koskevat minimituntipalkan ja minimikuukausipalkan neuvottelua ja hyväksymistä vuodelle 2026 ja sen jälkeen.

• Liettuan tasavallan kolmikantaneuvoston istunnon pöytäkirjat (21. syyskuuta 2017), kysymys 3PDFopens in new tab

Minimipalkka määritellään valtiovarainministeriön päivitettyjen keskipalkan (AW) ennusteiden perusteella: suunnitellusta ja ennustetusta bruttokuukausikeskipalkasta kansantaloudessa, ilman lisämaksuja ja bonuksia. Esimerkiksi vuoden 2026 minimipalkkaa laskettaessa vuonna 2025 suunniteltu ja ennustettu bruttokeskikuukausipalkka vuodelle 2026 oli 2 428,35 euroa. Tämä luku on johdettu vuoden 2024 AW:sta (€2 223,00) miinus 6,6 %:n osuudesta, joka edustaa vähennyksiä ja bonuksia (€2 076,28), ja se on korjattu valtiovarainministeriön AW:n kasvuennusteilla (AW:n kasvu 8,5 % vuonna 2025 ja 7,3 % vuonna 2026), jolloin vuoden 2026 ennuste oli €2 417,22 (€2 076,28 × 1,085 × 1,073). Tämä kerrotaan 50 %:lla, sillä korkeimman AW:n ja minimipalkan keskimääräinen suhde EU:n jäsenvaltioiden ylimmän neljänneksen keskuudessa on ylittänyt sovitun enimmäismäärän 50 %:iin kolmena peräkkäisenä vuotena, saavuttaen 51 %:n (€2,417,22 × 0,50 = €1,209). Saavuttaakseen 1 209 euron minimipalkan vuonna 2027 tai sitä seuraavina vuosina hallitus ehdotti minimipalkan korottamista 11,1 % vuodesta 2026 alkaen, jolloin se nousisi 1 153 euroon. Näin ollen minimipalkan ja keskipalkan suhde vuonna 2026 saavuttaisi tavoitealueen puolivälin (47,7 %), ja vuonna 2027 tai sitä seuraavina vuosina suhde Liettuassa lähestyisi toivottua 50 tasoa. Lisäksi köyhyysriski otettiin huomioon vuonna 2025, kun hyväksyttiin minimipalkka vuodelle 2026. Alustavien arvioiden mukaan, kun sovelletaan vuoden 2025 voimassa olevaa enimmäisverovapaata tulovähennystä, minimipalkan työntekijöiden nettotulot (verojen jälkeen) nousisivat ensi vuonna 59 eurolla ja nousisivat 836 euroon. Tämä summa ylittää alustavasti ennustetun köyhyysriskirajan vuodelle 2026, jonka arvioidaan vaihtelevan 786–799 euron välillä henkilöä kohden. 1

Kaikki työntekijät, jotka työskentelevät työsopimusten puitteissa, olivatpa he yksityisiä tai julkisia, kuuluvat minimipalkan piiriin. Minimipalkka on alin sallittu palkka kouluttamattomasta työstä ('nekvalifikuotas darbas'). Kouluttamaton työ määritellään työksi, johon ei vaadita erityistä pätevyyttä tai ammatillista osaamista (työlain artikla 141, kohta 2).

Kansallinen (julkisen sektorin) työehtosopimus määrittelee julkisen sektorin työntekijöille ja virkamiehille sovellettavan virallisen palkan peruspalkan, ja siitä sovitaan vuosittain.

Muita minimipalkkamuutoksia ei ole lain, säädösten tai muiden työehtosopimusten mukaan. Lisäksi nämä muutokset ovat mahdollisia, kuten edellä mainittiin, vain työehtosopimuksissa, joissa säädetään korkeampia minimipalkkoja (työlain 141 §, 4 §), mutta tätä työlain määräystä ei ole vielä käytetty käytännössä.

Työlain 141 artiklan ('Minimipalkka') mukaisesti hallitus hyväksyy minimituntipalkan ja minimikuukausipalkan. Työehtosopimukset voivat asettaa korkeammat hinnat kuin minimituntipalkka ja minimikuukausipalkka (työlain 141 § 4).

Työlaki ei määrittele tarkkaa tuntimäärää kuukausimaksulle.

Kuitenkin suhteellisesti alhaisempia palkkoja (mukaan lukien minimipalkka) voidaan maksaa vain, jos työntekijä työskentelee osa-aikaisesti (alle normaalit työajat, artikla 40 ('Osa-aikatyösopimus'), työlain kohta 6), eli:

• keskimäärin alle 40 tuntia viikossa; tai

• alle 38 tuntia viikossa, jos työntekijälle sovelletaan lyhyempää työaikaa (työlain artikla 112, kohta 4). 2

Työlain 146 artiklan 1 kohta ("Palkkion maksamisen ehdot, paikka ja menettely") määrää seuraavaa: 'Palkka on maksettava työntekijälle vähintään kahdesti kuukaudessa tai – työntekijän pyynnöstä – kerran kuukaudessa'. Näin ollen työntekijät saavat 24 tai 12 minimipalkkaa vuodessa.

Työlain artikla 34, kohta 3 ('Välttämättömät työsopimusehdot') määrää, että 'Työsopimuksessa osapuolten on määriteltävä kuukausipalkka (kuukausipalkka) tai työtuntipalkka (tuntipalkka), joka ei saa olla pienempi kuin hallituksen hyväksymä minimipalkka tai vähimmäistuntipalkka. Työsopimuksen osapuolet voivat myös sopia lisäpalkasta, korvauksista, bonuksista tai muista lisämaksuista eri palkitsemisjärjestelmien mukaisesti. Siksi työlaki luo epäsuoria edellytyksiä eri palkkajärjestelmiin, jotka on määritelty työehtosopimuksissa tai muissa paikallisissa asiakirjoissa, joita sovelletaan tietyissä yrityksissä, 13. tai 14. palkan (mukaan lukien minimipalkan) maksujen määrittämiseksi. Tämä ei kuitenkaan ole yleinen käytäntö Liettuassa, eikä laki (työlaki) itsessään vaadi lisäkuukausimaksuja.

Työlain artikla 34, kohta 3 ('Välttämättömät työsopimusehdot') määrää, että 'Työsopimuksessa osapuolten on määriteltävä kuukausipalkka (kuukausipalkka) tai työtuntipalkka (tuntipalkka), joka ei saa olla pienempi kuin hallituksen hyväksymä minimipalkka tai vähimmäistuntipalkka. Työsopimuksen osapuolet voivat myös sopia lisäpalkasta, korvauksista, bonuksista tai muista lisämaksuista eri palkitsemisjärjestelmien mukaisesti. Siksi minimipalkkaa pidetään vain 'peruspalkkana', eikä siihen lain mukaan sisälly bonuksia tai ylityökorvauksia.

Vuosiloman aikana työntekijällä on oikeus saada vain keskipalkkansa (työlain 130 § 1); Lisälomakorvauksia ei anneta.

Työlain 139. artiklan 2. kohta ('palkan käsite') määrää, että työntekijän palkka sisältää: (1) peruspalkan (tullipalkan (tuntipalkka tai kuukausipalkka, tai kiinteä palkan osa); (2) lisäosan palkasta, jonka osapuolet ovat sopineet tai maksettu työoikeuden tai työpaikan palkkajärjestelmän mukaisesti; 3) ansaitun pätevyyden bonuksen; (4) bonukset lisätyöstä tai lisätehtävien suorittamisesta; (5) bonukset tehdystä työstä, jotka on sovittu osapuolten kesken tai maksetaan työoikeuden tai työpaikalla sovellettavan palkitsemisjärjestelmän mukaisesti; (6) bonukset, jotka myönnetään työnantajan aloitteesta kannustamaan työntekijää suoriutumaan hyvin tai palkitsemaan työntekijän tai yrityksen, osaston tai työntekijäryhmän suoritusta.

Siksi komponentteja 2–6 ei voida sisällyttää minimipalkkaan, vaan ne on maksettava sen päälle.

Työlain 143 §, kohta 3 ('Työstandardi') määrää, että kun työntekijä (johon osapalkat kohdistuvat) ei täytä työnormeja ilman omaa syytään, hänelle maksetaan palkka todellisuudessa tehdystä työstä. Tässä tapauksessa kuukausipalkka ei saa olla alle 2/3 hänen keskipalkastaan eikä alle minimipalkan. Jos työntekijällä on syy työstandardin täyttämättä jättämisestä, hänelle maksetaan palkka todellisuudessa tehdystä työstä (artikla 143, kohta 4).

Työlain 143 artiklan 1 § määrää, että 'Jos työntekijälle määritellään työtehtävän (työstandardin) laajuus [...], työnantajan on tarjottava työntekijälle tarvittavat työolosuhteet [...] työstandardin täyttämiseksi'. Työntekijän perusteltu pyyntö väärin määritetystä työmäärästä/normista käsitellään työriitaviranomaisten toimesta. Työnantajan on osoitettava, että palkkataso on asetettu ammatillisten riskien, käytettävissä olevan ajan ja työtehtävän olosuhteiden mukaisesti.

Liettuan tasavallan siviiliprosessilain 736 artiklan 1 kohta ("Vähennysmäärät velallisen tuloista tai muista tuloista") määrää, että osa velallisen ansioista sekä muut vastaavat maksut ja vähennykset hallituksen asettaman minimipalkan rajoissa tehdään täytäntöönpanokelpoisen asiakirjan mukaisesti, jolloin täytäntöönpanon kohteena olevat summat peritään täysimääräisesti, velallisen palkasta ja vastaavista maksuista tai eduista vähennetään seuraavasti:

1. Osuudesta, joka ei ylitä minimikuukausipalkkaa (MMW), vähennetään 10 % yhden tai useamman täytäntöönpanoasiakirjan perusteella; kuitenkin, jos täytäntöönpano koskee elatusmaksuja, jotka maksetaan säännöllisinä maksuina, vahingoista aiheutuneista vahingoista, muusta terveyden heikkenemisestä tai elättäjän elämänmenetyksestä, vähennetään 30 %, ellei täytäntöönpanoasiakirjassa toisin toisin mainita tai laissa tai tuomioistuimessa määrätä;

2. Osuudesta, joka ylittää MMW:n mutta ei ylitä kaksinkertaisesti MMW:hen, 30 % vähennetään yhden tai useamman täytäntöönpanoasiakirjan perusteella; kuitenkin, kun toimeenpano koskee elatusapua, joka maksetaan säännöllisinä maksuina, vahingoista aiheutuneista vahingoista, muusta terveyden heikkenemisestä tai elättäjän elättäjän menetyksestä, 50 % vähennetään, ellei laki tai tuomioistuin toisin määrää;

3. Kaksinkertaisen MMW:n osuudesta 50 % vähennetään yhdellä tai useammalla täytäntöönpanoasiakirjalla, ellei laki tai tuomioistuin toisin määrää.

Minimipalkan asettamisesta ei ole säännöllisiä raportteja.

• Baumann A. (2025), Mikä selittää minimipalkkojen kasvun erot EU:n jäsenvaltioiden välillä? Journal of Economics and Statistics, 245(1–2): 7–44, De Gruyter.

• Bogužas Ž., Imbrasas D. ym. al. (2024), Inflaatioshokin anatomia Liettuassa: syyt, seuraukset ja seurauksetopens in new tab. Satunnaisia lehtisarjoja, Liettuan pankki

• Bruzdeilynaitė, G., Subačienė, R. (2022), Darbo užmokesčio ir jam įtaką darančių veiksnių vertinimas Lietuvojeopens in new tab. Kirjanpidon teoria ja käytäntö nro 25, Vilna.

• Danilevičienė, I. (2019), Darbo apmokėjimo, užimtumo ir produktyvumo sąveika. Väitöskirja, Vilnan Gediminaksen teknillinen yliopisto, Liettuan yhteiskuntatutkimuskeskus. DOI: 10.20334/2019-014-M

• Dobrovolskas I. (2024), Nuo naujųjų metų minimali alga į rankas augs 75 eurais. LRT.lt, 1. tammikuuta. Saatavilla osoitteessa: https://www.lrt.lt/naujienos/verslas/4/2161223/nuo-naujuju-metu-minimali-alga-i-rankas-augs-75-eurais

• Diliuvienė, L., Tamašauskienė, Z. (2019), Pajamų nelygybės kitimą lemiančių veiksnių poveikio empirinių tyrimų analizėopens in new tab. Socialiniai tyrimai. Vilnan yliopisto, Vol 42, No 2, s. 74-84.

• Garcia-Louzao J., Tarasonis L. (2022), Minimipalkan palkka- ja työllisyysvaikutus: todisteita LiettuastaPDFopens in new tab. Työpaperisarja, nro 103.

• Garcia-Louzao J., Tarasonis L. (2023), Minimipalkan palkka- ja työllisyysvaikutus: todisteita Liettuasta. Vertailevan taloustieteen lehti. Osa 51, numero 2, s. 592-609

• Garcia-Louzao J., Ruggieri A. (2023), Työmarkkinoiden kilpailu ja eriarvoisuusopens in new tab, CESifo Working Paper No 10829, joulukuu 2023

• Grencíkova, A., Navickas, V., Spankova, J. ja Krajco, K. (2022), Minimipalkkojen vertailu EU-maissa työllisyyden vaikutusten kontekstissaopens in new tab. Akateeminen lehti Transformations in Business & Economics, Vol 21, Issue 3, s. 212-223.

• Gruževskis, B., Miežienė R., Krutulienė, S. (2019), Aktyvios įtraukties koncepcija ir trajektorijos: Lietuvos atvejisopens in new tab. Filosofija. Sociologija. Liettuan tiedeakatemia, nro 4, s. 305-316.

• Guogis, A., Svirbutaitė-Krutkienė, G. (2020), Gerovės valstybės sampratos ir matavimų problemosopens in new tab. Socialinis darbas. Patirtis ir metodai. Mykolas Romerisin yliopisto, 25 (1).

• Mundeikis, J. (2020). Vuoden 2021 MMW:stä: Tekninen raporttiPDFopens in new tab. [Dėl 2021m. MMA nustatymo. Techninis raportas], Lithuanian-Economy.net, 15. syyskuuta 2020.

• Petrylaitė D. (2024) Sosiaali- ja työllisyyspolitiikan trendit Euroopan unionissa sekä niiden vaikutus Liettuan sosiaalioikeuteenopens in new tab.

• Serzane M., Askoldavičiute V. (2022), Tutkimus tekijöistä, jotka määrittävät Liettuan julkisen velan ulkomailleopens in new tab, 28. kesäkuuta 2022.

• Statkus, J., Tamašauskienė, Z. (2020), Funkcinio pajamų pasiskirstymo kitimo poveikio bendrajai paklausai empirinių tyrimų analizėopens in new tab. Socialiniai tyrimai. Vol 43, No 2, s. 15-25.

• Timinskaitė, A., Ramanauskaitė, A., Rudžionienė, K. (2023), Studies — Business — Society: Present and Future Insights (artikkeli DOI: 10.52320/svv.v1iVIII.293).opens in new tab Studijos – verslas – visuomenė: dabartis ir ateities įžvalgos. Vol. 1(VIII), s. 154-166.

• Volodzkienė, L. (2019), Lietuvos įmonių ir įstaigų darbuotojų ir darbdavių tyrimo ataskaitaPDFopens in new tab. Mykolas Romerisin yliopisto, Vilna.

• Zajankauskaitė, J. (2023), Darbo užmokesčio augimo spurtas Lietuvoje tęsiasi (duomenų komentaras).opens in new tab Lietuvos bankas, Vilna.