Minimipalkka Maltalla
Information for this page was compiled during December 2025 and early 2026. Most Member States had already transposed the EU minimum wage directive at this point. Those that had not yet fully completed transposition or where the information was not yet publicly available include Bulgaria, Cyprus, Luxemburg, Poland and Portugal. These profiles will be updated consecutively as the information becomes available. Users are invited to contact our experts on minimum wage if they are aware of changes.
Tämä profiili kuvaa, miten minimipalkkoja säädellään ja asetetaan Maltalla. Sitä voidaan lukea taustatiedoksi Eurofoundin vuosittaiseen minimipalkka-asettelun katsaussarjaan.
Maltalla on olemassa lakisääteinen minimipalkka – nimeltään kansallinen minimipalkka – ja se on (lähes) yleisesti sovellettavissa. Lisäksi vähimmäispalkkatasot on asetettu useille (matalapalkkaisille) ammateille lakisääteisissä palkkasääntelymääräyksissä.
Lokakuussa 2023 kaikkien työnantajajärjestöjen, ammattiliittojen ja hallituksen edustajien kesken solmittiin yksimielinen sopimus Maltan minimipalkan korotuksista, COLA:n lisäksi, seuraavien neljän vuoden aikana. Se määrää vuosittaiset korotukset vuosille 2024–2027 sekä lakisääteisen COLA:n (Cost of Living Adjustment) lisäksi, joka tarjotaan samana ajanjaksona. Alle 18-vuotiaat kokevat samanlaisia kasvuja.
Pääasiallinen lähde, joka antaa ohjeita minimipalkkojen määrittämiseen Maltalla, on Employment and Industrial Relations Act, joka säädettiin ensimmäisen kerran vuonna 2002 ja jota on jatkuvasti muutettu.
Lakisääteisen kansallisen ja sektorikohtaisen minimipalkan korotukset perustuvat elinkustannusten sopeutukseen (COLA), joka sovittiin joulukuussa 1990 ammattiliittojen, työnantajajärjestöjen ja hallituksen kesken. Riippumaton kolmikantainen komitea (perustettu varmistamaan tilaston oikeudenmukainen toiminta) ohjaa vähittäishintaindeksin laskentaa. Tämän jälkeen valtion tilastotieteilijä laskee elinkustannusten korotukset, jotka lisätään minimipalkkaan.
On huomionarvoista, että Maltan sosiaalisten kumppaneiden korkein kolmikantainen keskustelu käydään Maltan taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen neuvostossa (MCESD). Kuitenkin minimipalkoista keskustellaan pääasiassa kolmikantaisessa työsuhdelautakunnassa (ERB), joka on perustettu työsuhde- ja työsuhdelain 3 artiklan nojalla ja johon kuuluu riippumaton puheenjohtaja, työsuhde- ja työsuhdehallinnosta vastaava johtaja, joka toimii varapuheenjohtajana, neljä ammattiliittojen työntekijöiden edustajaa sekä neljä työnantajan edustajaa, jotka kuuluvat työnantajajärjestöihin, sekä kolme muuta ministeriehdokkaan nimittämiä jäseniä. Lautakunta vastaa suositusten tekemisestä ministerille työehtojen osalta. Erityisesti se suosittelee kansallisia vähimmäisvaatimuksia kansalliseen standardimääräykseen sisällyttämiseksi sekä sektorikohtaisia ehtoja sektorikohtaiseen sääntelymääräykseen. Lisäksi lautakunta neuvoo ministeriä kaikissa työehtoihin liittyvissä asioissa tai ministerin sille ohjaamissa asioissa.
Jotta osapuolet saisivat kattavan yleiskuvan, on myös mainittava, että vuoden 2023 oikeudellinen ilmoitus 66 perusti Low Wage Commissionin, asiantuntijakomitean, johon kuuluu 15 jäsenen asiantuntijakomitea, johon kuuluu puheenjohtaja, neljä työntekijäjärjestöjen nimeämää jäsentä MCESD:ssä, neljä kansallisten työnantajajärjestöjen nimittämiä jäseniä MCESD:ssä, sekä kuusi jäsentä, jotka edustivat Maltan hallitusta. Matalapalkkakomission perustaminen oli alun perin vaatimus kolmiosaisessa sopimuksessa 28. huhtikuuta 2017 ('Kansallinen sopimus minimipalkasta'). Alhaisen palkkakomission tehtäviin kuuluu oikeudellisessa tiedotteessa 66/2023 (artikla 5): määritetään, tarvitseeko minimipalkkaa tarkastella, varmistaa, että minimipalkat asetetaan riittävälle tasolle, määritellä kansalliset kriteerit, ottaa huomioon hintatason trendit sekä useiden valittujen työehtosopimusten kasvut matalan palkkatason työntekijöille, erityisesti varmistaa, että vähimmäispalkan muutokset ovat kohtuuhintaisia toimialakohtaisten haavoittuvuuksien, kilpailukyvyn ja tuottavuuden kasvun osalta, sekä minimipalkan riittävyyden varmistaminen sekä sosiaalisten kumppaneiden ajantasainen ja tehokas osallistuminen minimipalkan riittävyyden arviointiin ja arviointiin. Lisäksi aktiivinen osallistuminen tutkimustyöhön komission perustamistehtävien täyttämiseksi on myös tarpeen (artikla 8).
Sosiaaliset kumppanit ovat siis päätoimijoita minimipalkkojen määrittämisessä yhdessä hallituksen (ja erityisesti työllisyys- ja työsuhdeministerin) kanssa, koska he ovat mukana MCESD:ssä, ERB:ssä ja matalapalkkakomissiossa.
Lakisääteinen kansallinen minimipalkka ja palkkasääntelymääräyksissä määritellyt palkat päivitetään vuosittain. Itse asiassa valtiovarainministeri ilmoittaa tällaisista muutoksista budjettipuheessaan. Tällaiset päivitykset ylittävät työehtosopimuksissa määrätyt korotukset. COLA:n korotus astuu voimaan seuraavan vuoden 1. tammikuuta.
Mitä tulee lakisääteisten vähimmäisvaatimusten asettamiseen, työsuhde- ja teollisuussuhdelaki (artikla 4) määrää seuraavat perusnormit:
Kun ministeri saa työsuhdelautakunnalta (ERB) kansallisen standardin tai alakohtaisen suosituksen, hän voi julkaista kansallisen standardimääräyksen tai alakohtaisen säädöksen julkaistavaksi lehdessä, jolla toimeenpannaan lautakunnan suositus ja käännetään sen laillisiksi normeiksi.
Jos ministeri katsoo sen asianmukaiseksi, hän voi palauttaa suosituksen lautakunnalle uudelleenkäsittelyä varten.
Jos näin on, lautakunta voi suosituksen uudelleen harkinnan jälkeen lähettää sen uudelleen muutosten kera tai ilman.
Vuonna 2023 perustetun matalapalkkakomission (LWC) myötä on lisäksi määrätty (Legal Notice 66/2023 artikla 8 (3), että LWC toimittaa suosituksensa pääministerille ja sosiaalisesta vuoropuhelusta vastaavalle ministerille neljän vuoden välein, joista ensimmäinen erääntyy vuonna 2023.
Lokakuussa 2023 työnantajien, ammattiliittojen ja hallituksen edustajien välillä saavutettiin sopimus Maltan minimipalkan korotuksista seuraavan neljän vuoden aikana. Tätä konsensusta, jota vastikään perustetun komission työ on edistänyt, pidetään historiallisena, sillä sosiaaliset kumppanit pyrkivät tasapainoon tuottavuuden kasvun, työntekijöiden oikeudenmukaisen palkan ja läpinäkyvien minimipalkkojen korotusten välillä vuoteen 2027 asti. Tämä tarkoittaa, että näiden neljän vuoden aikana minimipalkkaa olisi korotettu enemmän kuin lakisääteinen elinkustannusten korjaus (COLA) samana ajanjaksona. Matalapalkkakomissio aikoo jatkaa työtään, ja tarvittaessa vuonna 2027 on suunnitteilla toinen minimipalkkatarkistus COLA-muutoksen lisäksi.
Laissa ei ole nimenomaisesti määriteltyjä kriteerejä, jotka sitoisivat työsuhdelautakuntaa tai hallitusta tekemään suosituksia lakisääteisen standardin tai alakohtaisten palkkojen muuttamisesta (ensimmäinen) tai säätäessään niitä muuttavia oikeudellisia määräyksiä (toinen).
Kuitenkin käytössä on järjestelmä, joka yhdistää lakisääteisen kansallisen palkan vuosittaisen korotuksen ja sektoripalkkoja. Se tunnetaan nimellä elinkustannusten sopeutus (COLA, mainittu jo aiemmissa luvuissa) ja se liittyy tiukasti vähittäishintaindeksiin (RPI), joka on siten pääasiallinen kriteeri lakisääteiselle minimipalkan määrittelylle sekä kansallisessa palkkamäärittelyssä että sektorikohtaisessa lakisääteisessä palkkamäärittelyssä.
Näin ollen COLA edustaa minimipalkan minimisäätöä. COLA lasketaan syyskuun kahdentoista kuukauden liukuvan keskiarvon inflaatioasteen perusteella, kerrottuna 'peruspalkalla', jossa virallinen inflaation indeksi on vähittäishintaindeksi (RPI). 'Peruspalkka' edustaa vuonna 1990 sovittua palkkatasoa, jota COLA on sittemmin vuosittain korottanut. Yksi COLA:n piirteistä on, että toisin kuin muissa Euroopan maissa havaittuissa palkkaindeksoinnissa, korvaus myönnetään kiinteänä summana, riippumattomana palkkatasosta, eikä prosentuaalisena indeksoinnina. Näin ollen palkan prosentuaalinen korotus on pienempi korkeammilla palkkatasoilla verrattuna peruspalkkaan.
Vuoden 2023 sopimuksessa ei ole erityistä kriteeriä, mutta se viittaa EU-direktiiviin 2022/2041 riittävän minimipalkkatason varmistamiseksi. Kuitenkin matalapalkkakomission säädösten (L.N. 66 vuodelta 2023) mukaan komission tehtävänä on huomioida hintatason trendit ja työehtosopimusten palkankorotukset pienipalkkaisille työntekijöille. Lisäksi se arvioi minimipalkan muutosten toteutettavuutta ottamalla huomioon toimialakohtaiset haavoittuvuudet, kilpailukyvyn ja tuottavuuden.
Maltan lakisääteinen minimipalkka kattaa kaikki maltalaiset työntekijät. Kuitenkin on olemassa 32 palkkasääntelymääräystä, jotka määrittelevät vähimmäispalkan ja muut ehdot tietyissä ammateissa tietyillä aloilla. 32 ammatillista ja toimialakohtaista minimipalkkaa ei saa olla alhaisempi kuin kansallinen minimipalkka (kuten säädetään artiklassa 3, alalainsäädännössä 452.71 ja art. 5, L.N. 289/2025).
Lakisääteisten minimien (ei standardi- eikä sektorikohtaisten) soveltamiseen ole olemassa nimenomaisia poikkeuksia.
Kansallinen minimipalkan kansallinen standardimääräysopens in new tab (Subsidiary Legislation 452.71), joka säätelee kansallista minimipalkkaa, määrittelee myös kaksi minimipalkkaa ikäryhmien mukaan: yhden 17-vuotiaille ja toisen alle 17-vuotiaille.
Lakisääteisen minimipalkan lisäksi on olemassa 32 palkkaasetustaopens in new tab , jotka määrittelevät vähimmäispalkan ja muut erityisten ammattien ehdot tietyillä aloilla, jotka – kuten edellisessä kohdassa mainittiin – eivät saa olla alhaisempia kuin kansallinen minimipalkka (kuten säädetään alalainsäädännön 3 artiklan 452.71 ja 5 artiklan L.N. 289/2025 mukaan).
Työsuhdelaki ei sido lautakuntaa tai hallitusta säätämään tunti-, viikko- tai kuukausipalkkoja, mutta standardimääräys ja valtaosa alakohtaisista määräyksistä ilmaisevat vähimmäispalkan viikoittaisina hinnoina, hyvin harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta – palkkasääntelymääräyksiä, joissa palkat ilmaistaan vuosi-, kuukausi- tai päivittäisissä hinnoissa.
Kansallisen minimipalkan kansallisen standardimääräyksen (Alalainsäädäntö 452.71) artiklan 2 mukaisesti osa-aikaisten työntekijöiden kansallinen minimipalkka lasketaan suhteessa vastaavan kokoaikaisen työntekijän tuntipalkan mukaisesti asianmukaisen palkkasääntelymääräyksen minimipalkan mukaisesti, tai tapauksissa, joissa palkkasääntelymääräys ei ole sovellettavissa, tuntipalkalla, joka ei ole alle sovellettavan kansallisen vähimmäispalkan standardi, joka määritellään liitteen mukaisesti ja jaettuna neljälläkymmenellä.
40 tunnin työviikko on määritelty L.N. 247:ssä vuodelta 2003 (Työaikasäädösten järjestäminen). Lisäksi Työ- ja työsuhdeministeriö (DIER) julkaisee resurssipaketin työoikeuden ammattilaisille, joka sisältää virallisen tuntipalkan (joka vastaa viikkopalkkaa jaettuna 40 tunnilla).
Palkat tulisi maksaa säännöllisin väliajoin, enintään neljän viikon myöhässä. Työehtosopimuksessa voidaan kuitenkin sopia eri palkkakausista.
L.N. 247 vuodelta 2003 (Työaikasäädösten järjestäminen)opens in new tab
Teollisuus- ja työsuhdeministeriö (DIER), Resource Pack 2026PDFopens in new tab
'Perus' kansallinen minimipalkka ei sisällä lakisääteisiä bonuksia, ylityökorvauksia ja lomakorvauksia. Täysi lakisääteinen bonus, joka maksetaan puolen vuoden välein, on 135,10 €, kun taas koko lakisääteinen viikoittainen lisä joka kuusi kuukautta on 121,16 €. Lisäksi työsopimus voi peruspalkkatason määrittelyn lisäksi sisältää myös ehdon, joka koskee korvausta tietystä työtunneista, jotka ylittävät normaalin työviikon.
Maltan minimipalkkaasetuksista ei ole julkaistu säännöllisiä raportteja.
Maltan hallitus (päiväyksetön), kansallinen minimipalkan kansallinen standardimääräysopens in new tab
Maltan hallitus (2023), kansallinen sopimus minimipalkasta matalapalkkakomission suosituksen mukaisesti, parlamentaarinen kysymys 13024.
Teollisuus- ja työsuhdeosasto (päiväyksellä), Kansallinen minimipalkkaopens in new tab (DIER)opens in new tab
Teollisuus- ja työsuhdeministeriö (2025), Resource Pack 2026PDFopens in new tab
Vella, M. (2014), 'Minimipalkan vaikutus työllistymiseen Maltalla'. Bank of Valletta Review, nro 49, kesä 2014.
Abela, G. (2024), 'Maltan kansallisen minimipalkan viimeaikaisten lisäkorotusten arvioidut vaikutukset'. Maltan keskuspankki, Policy Note, joulukuu 2024.
