Minimipalkka Norjassa
Information for this page was compiled during December 2025 and early 2026. Most Member States had already transposed the EU minimum wage directive at this point. Those that had not yet fully completed transposition or where the information was not yet publicly available include Bulgaria, Cyprus, Luxemburg, Poland and Portugal. These profiles will be updated consecutively as the information becomes available. Users are invited to contact our experts on minimum wage if they are aware of changes.
Tämä profiili kuvaa, miten minimipalkkoja säädellään ja asetetaan Norjassa. Sitä voidaan lukea taustatiedoksi Eurofoundin vuosittaiseen minimipalkka-asettelun katsaussarjaan. Minimipalkat määritellään vain työehtosopimuksissa, ja osa niistä on yleisesti sovellettavissa.
Tammikuuhun 2026 asti EU:n minimipalkkadirektiivi (EU 2022/2041) ei ole otettu osaksi Norjan lainsäädäntöä. Tämän profiilin laatimisen hetkellä ei ole vielä selvää, sisältyykö direktiivi Euroopan talousalueen (ETA) sopimukseen, joka yhdistää Norjan sisämarkkinoihin. Direktiivi ei ollut merkitty ETA:n kannalta merkitykselliseksi, ja EFTA:n kanta on, ettei sitä tulisi sisällyttää ETA-sopimukseen. EU-komissio on kuitenkin ilmaissut erilaisen kannan. Sekä Norjan hallitus että sosiaaliset kumppanit ovat olleet haluttomia sisällyttämään direktiiviä, koska he pelkäävät sen heikentävän Norjan palkkamallia.
Työehtosopimusten kattavuus on 72 %, tämä prosenttiosuus sisältää laajennetut sopimukset (Nergaard 2024), mutta sektoreiden ja toimialojen välillä on suuria vaihteluita. Julkisella sektorilla kaikki työntekijät (100 %) kuuluvat työehtosopimusten piiriin. Yksityisellä sektorilla kattavuus on suurempi teollisuudessa (76 %) kuin palveluissa (30–40 %, riippuen toimialasta). Nämä prosentit eivät sisällä pidennettyjä minimipalkkoja. Vuonna 2022 yksityisen sektorin kattavuuden arvioitiin kasvaneen 11–12 % (noin 46 %:sta noin 57 %:iin), jos laajennettujen työehtosopimusten vaikutus otetaan huomioon (Nergaard, 2024). Yleisesti ottaen neuvottelukattavuus on pienempi yksityisen sektorin työntekijöiden keskuudessa palkkarakenteen molemmissa päissä, kun taas keskivaiheilla olevat ovat todennäköisemmin työehtosopimuksen piirissä. Matalapalkkaisille työntekijöille, erityisesti yksityisellä palvelusektorilla, matala neuvottelukattavuus tasapainotetaan tekemällä alan työehtosopimusten minimipalkkasäädökset yleisesti. Tämä koskee esimerkiksi siivousta, kuljetusta, hotelleja ja ravintoloita, maataloussektoria sekä kalanjalostusta. Työehtosopimusten minimipalkkasäädöksillä on myös yleensä normatiivinen vaikutus, ja siksi niitä sovelletaan yrityksissä, joita sopimus ei virallisesti sido, esimerkiksi vähittäiskaupassa.
Norjan palkkaneuvottelut ovat erittäin koordinoituja keskustasolla. Teollisuuden normin (eturivin malli) mukaisesti valmistusteollisuus (teollisuussopimus) aloittaa ja asettaa normin muille neuvottelualueille. Tämän sopimuksen pääosapuolet ovat Norwegian Industries, joka kuuluu Norjan yritysten liittoon (NHO) ja Fellesforbundet , joka kuuluu Norjan ammattiliittojen liittoon (LO). Muut neuvottelualueet, sekä yksityisellä että julkisella sektorilla, aloittavat neuvottelunsa heti sen jälkeen, tai muutaman viikon kuluessa, kun valmistusteollisuus on saanut neuvottelunsa päätökseen. Normina on vuosittainen palkankorotus, mutta kunkin sektorin sisällä neuvottelijat sopivat minimipalkkojen mukauttamisesta. Kuitenkin valmistusteollisuuden päättämät korotukset kopioivat yleensä muut sinikaulustyöläiset neuvottelualueet huipputyönantajaorganisaatiossa, NHO:ssa. Useilla LO:han kuuluvilla liitoilla on matalapalkkaisia jäseniä. Fellesforbundet perustaa ammattiliiton hotelli- ja ravintola- sekä liikennetyöntekijöille, Norjan työntekijöiden liitto (Norsk Arbeidsmandsforbund) siivouksessa sekä kauppa- ja toimistotyöntekijöiden liitto (Handel og Kontor) vähittäiskaupassa.
Työehtosopimukset neuvotellaan uudelleen joka toinen vuosi, mutta palkkaneuvottelut käydään puolivälissä. Väliaikaiset neuvottelut käydään yleensä kansallisella tasolla liittovaltioiden välillä, ja NHO sekä LO aloittavat määrittelemällä normia muulle työmarkkinalle.
Kaikki liittovaltiot ovat sitoutuneet eturintajamalliin kolmikantaisten komissioiden kautta (ks. NOU 2023: 30). Myös matalapalkkaiset sektorit noudattavat mallia. Sinikaulusliittojen liitot, kuten LO, ovat ottaneet käyttöön palkkasolidaarisuuspolitiikan, jossa vahvojen teollisuusliittojen (joissa ammattiliittojen tiheys on korkea) neuvotteluvoimaa käytetään varmistamaan kohtuullinen palkankorotus heikommissa liitoissa (joissa ammattiliittojen tiheys on matala) yksityisissä palveluissa. He tekevät tämän vaatimalla palkankorotuksia absoluuttisissa luvuissa, eivät pelkästään prosentteina. On myös muita mekanismeja, joilla pyritään nostamaan alhaisimmat palkat, jotta nämä työntekijät eivät jää jälkeen muusta työmarkkinasta (Alsos ja Nergaard, 2018). Esimerkiksi matalapalkkaisten palkat turvataan yleensä erityisellä matalapalkkaisella korotuksella. Tätä sovelletaan neuvottelualoilla, joissa keskipalkka on tietyn kynnyksen alapuolella (yleensä 90 %) verrattuna teollisuuden keskiarvoon (Alsos ja Nergaard, 2021). Palkat voidaan myös yhdistää muiden ryhmien palkkatasoihin, esimerkiksi teollisuuden keskipalkkaan. Tämä takaa lisäpalkankorotuksen, jos yritys/toimialan keskiarvo on alle tämän matalan palkkatakuun tason, esimerkiksi 85 % keskipalkasta teollisuudessa (Alsos ja Nergaard, 2021).
Alsos, K. ja Nergaard, K. (2018), Lönebildningen i de skandinaviska ländernaPDFopens in new tab, Rapport. Tukholma: 6F – fackförbund i samverkan.
Alsos, K. ja Nergaard, K. (2021), 'Pystyvätkö kollektiiviset neuvottelumallit Pohjoismaissa turvaamaan elämiseen riittävän palkan? Kokemuksia matalapalkkaisista aloista', teoksessa Dobbins, T. ja Prowse, P. (toim.) (2021) The Living Wage: Advancing a Global Movementopens in new tab, Routledge, luku 10.
NOU (Norges offentlige utredninger) (2023), Utfordringer for lønnsdannelsen og norsk økonomiopens in new tab, 2023:30.
Työehtosopimuksissa minimipalkkoja säädellään monin tavoin, mutta yleensä palkkatasot vaihtelevat ammatin, taitojen, iän ja/tai senioriteetin mukaan. Esimerkiksi joissakin sopimuksissa on erilliset hinnat alle 18-vuotiaille ja/tai eri tasot riippuen senioriteetista, joko yrityksessä tai ammatissa. Nämä kategoriat ovat yleensä samoja ajan myötä. Teollisuustason sopimuksissa sinikaulustyöntekijöille on yleensä erilliset palkkamääräykset oppisopimuksille, jotka kuuluvat näiden ammattien muodolliseen koulutuspolkuun. Heille maksetaan yleensä prosenttiosuus minimipalkasta, mutta vuosittainen korotus on ehdottomasti. Norjassa ei ole perinnettä subminima-palveluista työntekijöille, joilla on vaikeuksia löytää töitä, esimerkiksi pitkäaikaistyöttömille, vammaisille tai maahanmuuttajille. Pääsy työmarkkinoille turvataan melko lailla valtion palkkatukien kautta työnantajalle.
Työehtosopimuksissa määritelty minimipalkka kattaa yksinomaan palkkakannon, kun taas muita osia, kuten esimerkiksi ylityö- ja lomapalkkaa, maksetaan sen päälle. Työehtosopimuksiin sisältyy yleensä myös määräyksiä matkakustannuksista sekä majoituksesta ja majoituksesta. Tällaisia kustannuksia ei yleensä saa vähentää minimipalkasta. Joka tapauksessa 'perusmaksulle' ei ole lainsäädännöllistä määritelmää.
Lailla pidennettyihin minimipalkkoihin liittyen on keskusteltu siitä, voiko palkat olla alempia kuin minimipalkko, jos työntekijä saa muita etuuksia. Norjan työsuojeluviraston (Arbeidstilsynet) mukaan työnantajat voivat maksaa vähemmän kuin pidennetty minimipalkka, jos työntekijä saa palkkana katsottuja etuuksia. Tämä kuitenkin edellyttää, että nämä etuudet katsotaan palkkana sovellettavan lainsäädännön mukaan, joka koskee lomapalkan, verojen ja sosiaaliturvaetuuksien laskentaa.
Korvauksia ei voida pitää palkkana.
Arbeidstilsynet (päiväyksetön) Minstelønnopens in new tab, verkkosivu. Haettu 3. tammikuuta 2025.
Palkkasovitusten tekninen laskentakomitea (TBU) tarjoaa sosiaalikumppaneille ja viranomaisille säännöllistä analyysiä taloudellisesta tilanteesta. Tähän sisältyvät palkkatasot ja palkkakehitys. Komiteaan kuuluu edustajia kaikista ammattiliitoista ja työnantajaliitoista sekä Norjan tilastoviraston, työ- ja sosiaaliasioiden ministeriön, valtiovarainministeriön ja paikallishallinnon ja modernisoinnin ministeriön edustajia, jotka edustavat hallitusta työnantajana. TBU julkaisee raportteja sekä ennen palkkaneuvotteluja että neuvottelukierroksen päättymisen jälkeen. Näissä viimeksi mainituissa raporteissa (joista viimeisimmät on lueteltu alla) komitea antaa yhteenvedon neuvottelukierroksesta ja asiaankuuluvista tuloksista.
Viimeisen viiden vuoden raportit löytyvät täältä:
Arbeids- og inkluderingsdepartementet (2025), tulojärjestelyn jälkeen 2025PDFopens in new tab
Arbeids- og inkluderingsdepartementet (2024), tuloselvityksen jälkeen 2024PDFopens in new tab
Arbeids- og inkluderingsdepartementet (2023), tulojärjestelyn jälkeen 2023PDFopens in new tab
Arbeids- og inkluderingsdepartementet (2022), tuloselvityksen jälkeen 2022PDFopens in new tab
Arbeids- og inkluderingsdepartementet (2021), tulojärjestelyn jälkeen 2021PDFopens in new tab
LO (2021) LavlønnsmodellerPDFopens in new tab.
Svarstad ja Dapi (2022), Pysyvästi matalapalkkaiset työntekijät – laajuus ja ominaisuudet. Fafo-report 2022:02 (englanninkielinen yhteenvetoopens in new tab)
Svarstad, E. (2023), 'Välittävätkö ammattiliitot matalapalkkaisista työntekijöistä? Todisteita Norjasta.' Industrial Relations: A Journal of Economy and Society 00 (0): 1–25. https://doi.org/10.1111/irel.12349hopens in new tab
Työtarkastaja (ud). Minimipalkkaopens in new tab.
