Minimipalkka Espanjassa
Information for this page was compiled during December 2025 and early 2026. Most Member States had already transposed the EU minimum wage directive at this point. Those that had not yet fully completed transposition or where the information was not yet publicly available include Bulgaria, Cyprus, Luxemburg, Poland and Portugal. These profiles will be updated consecutively as the information becomes available. Users are invited to contact our experts on minimum wage if they are aware of changes.
Tämä profiili kuvaa, miten minimipalkkoja säädellään ja asetetaan Espanjassa. Sitä voidaan lukea taustatiedoksi Eurofoundin vuosittaiseen minimipalkka-asettelun katsaussarjaan. Espanjassa on ollut lakisääteinen minimipalkka (salario mínimo interprofesional, SMI) vuodesta 1980 lähtien, jolloin työlaki hyväksyttiin.
Hallitus ja sosiaaliset kumppanit osallistuvat minimipalkan määrittämiseen. Hallitus voi neuvotella tai joissain tapauksissa neuvotella kansallisen tason edustavimpien sosiaalisten kumppanijärjestöjen kanssa, kuten laissa 11/1985 määritellään. Nämä ovat ammattiliittojen työntekijäkomissiot (Comisiones Obreras, CC.OO.) ja yleinen työntekijäliitto (Unión General de Trabajadores, UGT) sekä työnantajille Espanjan työnantajajärjestöjen liitto (Confederación Española de Organizaciones Empresariales, CEOE).
Vuodesta 2021 lähtien hallituksen nimittämä väliaikainen asiantuntijakomitea on laatinut raportin, jossa on suosituksia minimipalkan korotuksista. Tämän raportin tavoitteena oli antaa suosituksia tavoitteesta saavuttaa 60 % keskipalkasta. Komiteaan kuului edustajia suurimmista ammattiliitoista (CCOO ja UGT), päätyönantajajärjestöstä (CEOE), akateemikkoja, muita asiantuntijoita sekä hallituksen virkamiehiä valtiovarain- ja työministeriöistä.
Työlaki toteaa, että hallitus asettaa minimipalkan neuvoteltuaan sosiaalisten kumppaneiden kanssa. Kuitenkin sosiaalisen kumppanin osallistumisen taso voi vaihdella. Vuodesta 2019 lähtien hallitus on siirtynyt neuvotteluista eteenpäin ja pyrkinyt neuvottelemaan minimipalkasta sosiaalikumppaneiden kanssa. Ei ole tarkkoja vaatimuksia siitä, milloin tai miten konsultaatiot tulisi järjestää. Perinteisesti kuulemiset alkoivat marraskuussa, jotta päätös voitiin tehdä joulukuussa ja toteuttaa seuraavan vuoden 1. tammikuuta. Viimeaikaiset neuvottelut ovat kuitenkin jatkuneet tammikuuhun, jotta sosiaalisten kumppaneiden kanssa saavutetaan sopimus. Kuulemiset ja neuvottelut tapahtuvat satunnaisissa tapaamisissa sosiaalisten kumppaneiden kanssa, eikä Espanjan sosiaali- ja talousneuvosto (Consejo Económico y Social, CES) ole ollut mukana.
Lisäksi vuonna 2021 perustettiin asiantuntijakomitea antamaan suosituksia minimipalkan korotuksista, joiden tavoitteena on saavuttaa 60 %:n keskipalkkatavoite.
Työlaki, artiklassa 27, määrittelee neljä tekijää, jotka hallitus ottaa huomioon vuosittaisia minimipalkankorotuksia määrittäessään:
Kuluttajahintaindeksi (CPI)
Keskimääräinen tuottavuuden kasvu
Työvoiman osuuden kasvu (työntekijän osuus kansantulosta)
Yleinen taloudellinen ilmapiiri
Työlaki ei nimenomaisesti määrittele, käytetäänkö näiden muuttujien ennustettuja arvoja. Perinteisesti viime vuosien aiemmat inflaatio- ja tuottavuustrendit ovat ohjanneet päätöksiä. Kuitenkin kunkin tekijän painotus ja niiden sisällyttäminen minimipalkan määritysprosessiin ovat edelleen määrittelemättömiä. Lisäksi artiklasta puuttuu näiden muuttujien operationalisointi.
Criterion | How is this defined/operationalised? | Regulation or practice |
Consumer price index | Not operationalised | Not regulated |
Average productivity | Not operationalised | Not regulated |
Labour share | Not operationalised | Not regulated |
General economic context | Not operationalised | Not regulated |
Minimipalkan riittävyyden arvioinnissa Espanjassa käytetty viitearvo on ollut Kaitz-indeksi, joka on 60 % lakisääteisestä minimipalkasta suhteessa keskipalkkaan. Tätä viitearvoa on käyttänyt asiantuntijaneuvottelukunta minimipalkan osalta vuodesta 2021 lähtien.
Minimipalkka kattaa kaikki maatalouden, teollisuuden ja palvelusektorin työntekijät, mukaan lukien julkinen sektori riippumatta heidän sopimusasemastaan. Siihen ei ole poikkeuksia.
Minimipalkalle ei ole minimi- eikä korkeampia palkkoja
Minimipalkka määritellään sekä kuukausi- että päivittäiseksi palkaksi. Laki ei määrittele kummankaan hinnan tuntimäärää. Osa-aikatyössä laki takaa minimipalkan, joka on suhteessa tehtyihin tunteihin. Työntekijät saavat minimipalkan 14 maksusta vuoden aikana.
Minimipalkan laskemiseen on yksi poikkeus. Minimipalkkamääräykset määrittelevät tietyn tavan laskea määräaikaisten ja kotityöntekijöiden palkka. Esimerkiksi kuninkaallinen asetuksen laki 126/2026, joka määrittelee vähimmäispalkan 1. tammikuuta 2026 alkaen, määrää, että määräaikaiset ja kausityöntekijät, jotka työskentelevät samassa yrityksessä enintään 120 päivää, saavat minimipalkan lisäksi suhteellisen osan palkastaan sunnuntaisin, pyhäpäivinä sekä kaksi kuukausibonusta. Heidän päivittäinen palkkansa ei saa koskaan laskea alle 57,82 €:n.
Asetuksessa, joka määrittelee lakisääteisen minimipalkan tason, määritellään myös tuntipalkka kotityöntekijöille, jotka työskentelevät tuntiperusteisesti. Tämän tuntimaksun oikeudellinen lähde on kuninkaallisen asetuksen 1620/2011 artikla 8.5. Sen ei tule olla tarkoitettu ali-minimi- tai korkeammaksi minimiksi, vaan pikemminkin minimipalkaksi (joka koskee myös kotityöntekijöitä, kuninkaallisen asetuksen 1620/2011 artiklan 8.1 mukaisesti) raportoidaan uudelleen tuntipalkkana, joka kattaa kaikki palkkaosat.
Vain palkka-asiat lasketaan minimipalkkaan. Työlain mukaan palkka sisältää taloudellisia summia, jotka on maksettu työstä tai palkallisesta levosta (kuten lomapalkka), ja se kattaa peruspalkan tai peruspalkan sekä palkkalisät esimerkiksi senioriteettien, vuorotyön jne. osalta. Nämä palkkaelementit lasketaan palkaksi, mutta eivät itsessään ole minimipalkka. Sen sijaan minimipalkka on erillinen moduuli, joka edustaa normaalin työn vähimmäiskäteissummaa ja jota täydentävät laillisesti erääntyvät lisämaksut. Ylityökorvaus ja lisäkorvaukset ylimääräisistä tunneista ovat minimipalkan ulkopuolella ja ne on maksettava sen lisäksi.
Ei-palkkaiset tekijät, kuten kulukorvaukset, sosiaaliturvaetuudet ja irtisanomistapahtumien korvaukset, eivät ole palkkaa, joten niitä ei voida käyttää minimipalkan saavuttamiseen. Samoin luonteinen palkka (esim. majoitus tai ateriat) on rajoitettu enintään 30 %:iin kokonaispalkasta, eikä se voi alentaa käteisminimipalkkaa alle lakisääteisen tason.
Vaikka minimipalkasta ei ole säännöllistä raportointia, asiantuntijakomitea laati raportteja vuosina 2021 ja 2022. Nämä raportit esittelivät polun minimipalkan korotusten saavuttamiseen 60 % keskipalkasta, ja ne ohjasivat minimipalkan määrittelyprosessia vuosille 2022 ja 2023.
Viralliset instituutiot
Ajatushautomot ja tutkimuslaitokset
Sosiaaliset kumppanit
