Hyppää pääsisältöön
Abstract

Tässä raportissa käsitellään covid-19-kriisin vaikutusta sosiaalipalveluihin EU:ssa. Pandemia vaikutti kielteisesti sosiaalipalveluihin. Pandemiasta kuitenkin myös opittiin paljon siitä, miten sosiaalipalveluja voidaan mukauttaa uusiin haasteisiin ja sosiaalisiin riskeihin. Yksi opetuksista on sen oivaltaminen, että tarvitaan politiikkatoimia, joilla varmistetaan alan digitalisaation parempi hyödyntäminen ja parannetaan sekä työntekijöiden että palvelujen kohderyhmien koulutusmahdollisuuksia ja mahdollisuuksia käyttää uutta teknologiaa. Ja mikä tärkeintä, tarvitaan selkeitä varautumissuunnitelmia ja rahoitusta sopeutumiseen kriisiaikojen varalta.
Sosiaaliseen suojeluun, terveydenhuoltoon ja koulutukseen suunnattujen julkisten menojen lisääminen oli olennaisen tärkeä osa pandemiaan reagoimista. Sosiaalipalvelujen tulevaan kehitykseen liittyy kuitenkin epävarmuutta, sillä yleinen poliittinen kiinnostus ja investoinnit kohdistuvat tällä hetkellä vihreään ja digitaaliseen siirtymään. Siksi sosiaalipalvelujen merkitys eurooppalaisten yhteiskuntien selviytymiskyvyn parantamisessa on pidettävä esillä poliittisessa keskustelussa ja toimintapolitiikkoja on edelleen hiottava.

Key findings

EU on täysin sitoutunut sosiaalisiin kysymyksiin. Sosiaalipalveluihin eli sosiaaliturvaan, koulutukseen ja terveydenhuoltoon suunnattujen julkisten menojen osuus EU:n bkt:stä on merkittävä, 35 prosenttia vuonna 2020. Tämä vahva sosiaalinen ulottuvuus perustuu edellisen talouskriisin aikana harjoitetusta säästöpolitiikasta saatuihin kokemuksiin ja jäsenvaltioiden todistettuun kykyyn kohdentaa resursseja tehokkaasti ja lieventää kriisin vaikutuksia.

Hiljattain koettu pandemia osoitti sen, että sosiaalipalvelut myötävaikuttavat ratkaisevasti eurooppalaisten yhteiskuntien selviytymiskykyyn. Kriisin aikana sosiaalipalvelut tarjosivat apua ja verkoston, jonka avulla ihmiset pystyivät selviytymään arkielämässään, jossa oli yhtäkkiä täysin poikkeuksellisia rajoituksia. Sosiaalipalvelujen tärkeä rooli korostui myös niiden puuttuessa, kun avun tarpeessa olevia ei voitu tukea asianmukaisesti palvelujen leikkausten vuoksi.

Rakenteelliset ongelmat, kuten henkilöstöpula, huonot työolot ja alan digitalisoimattomuus, rajoittivat sosiaalipalvelujen kykyä täyttää tehtävänsä pandemian aikana. Monet palvelut eivät olleet valmistautuneet koronaviruspandemiaan, ja niillä oli vaikeuksia toimintojensa uudelleenorganisoinnissa. Näitä rakenteellisia ongelmia, joista monet liittyvät kuormittaviin, stressaaviin ja aliresursoituihin sosiaalipalvelujen työpaikkoihin, on jatkossakin, ellei niihin puututa kiireellisesti.

Digitalisaation puute sosiaalipalvelualalla näkyy siinä, että noin viidesosa EU:n sosiaalihuollon työntekijöistä ei koskaan käytä digitaalisia laitteita työssään eikä henkilöstöllä ole mahdollisuuksia täydennyskoulutukseen. Tähän on puututtava, jos ala aikoo vastata tuleviin haasteisiin. Digitalisaatio osoittautui erityisen tärkeäksi pandemian aikana, kun digitaaliset laitteet olivat avainasemassa viestinnässä.

Pandemia aiheutti vaikeuksia, mutta se antoi myös arvokkaan sysäyksen sosiaalipalvelujen kehittämiselle. Paljon työtä ja myös improvisointia tarvittiin työnteon mahdollistamiseksi etänä ja palvelujen ja tuen tarjoamiseksi uusilla tavoilla, mistä ovat osoituksena lukuisat neuvontapuhelimet ja sovellukset. Myös sidosryhmien ja ensisijaisten (epävirallisten) hoitajien kanssa tehtävän yhteistyön vaalimisen arvo kävi selväksi. Opittujen asioiden vieminen käytäntöön ei kuitenkaan ole itsestäänselvää. Saatujen kokemusten soveltamisen on oltava sidosryhmien ja päätöksentekijöiden ensisijainen tavoite, jotta ala voi vastata tehokkaasti tuleviin haasteisiin.

The report contains the following lists of tables and figures.

List of tables

  • Table 1: NACE sectors used in the analysis of working conditions
  • Table 2: Receipt of training, by sector and subsector, EU27 (%)
  • Table 3: Workers who never use digital devices at work, by sector and subsector, EU27, 2021 (%)

List of figures

  • Figure 1: Proportion of social services workers who reported adverse social behaviour, by sector, EU27, 2021 (%)
  • Figure 2: Proportion of social services workers in selected subsectors who reported adverse social behaviour, EU27, 2021 (%)
  • Figure 3: Proportion of workers in selected occupations who reported adverse social behaviour, EU27, 2021 (%)
  • Figure 4: Relationship between prevalence of training and non-use of digital devices at work in subsectors of social services, EU27 (%)
  • Figure 5: Use of digital devices at work, by sector, EU27, 2021 (%)
  • Figure 6: Proportion of workers in six job quality categories, by long-term care and healthcare sectors, EU27 (%)
  • Figure 7: Proportion of social services workers who feel that they do useful work, by sector, EU27, 2021 (%)
  • Figure 8: Unmet need for various healthcare services, EU27, 2021–2022 (%)
  • Figure 9: Unmet need for mental healthcare, by age group, EU27, 2021–2022 (%)
  • Figure 10: Change in total expenditure on social protection per capita, EU27, 2009–2020
  • Figure 11: Total expenditure on social protection as a percentage of GDP, rate of change in total expenditure on social protection and rate of change in GDP, EU27, 2008–2020 (%)
  • Figure 12: Breakdown of social protection expenditure on benefits, by function, EU27, 2008–2021 (%)
  • Figure 13: General government expenditure on social protection, healthcare and education as a proportion of GDP, EU27, 2004–2021 (%)
  • Figure 14: General government expenditure on social protection functions as a proportion of GDP, EU27, 2004–2021 (%)
  • Figure 15: Social protection expenditure, by benefits in cash and benefits in kind, six Member States, 2006–2021 (€ million)
  • Figure 16: Benefits in kind as a proportion of total social benefits expenditure, six Member States, 2006–2021 (%)
  • Figure 17: Average expenditure on social protection as a share of GDP (%) and standard deviation, EU27, 2004–2021
  • Figure 18: General government expenditure on education functions as a share of GDP, EU27, 2004–2021 (%)
  • Figure 19: General government expenditure on healthcare functions as a share of GDP, EU27, 2004–2021 (%)
  • Figure 20: Share of national RRF funds allocated to the green transition, the digital transition and other aspects of socioeconomic resilience, 2020 (%)
Number of pages
64
Reference nº
EF22007
ISBN
978-92-897-2339-8
Catalogue nº
TJ-09-23-280-EN-N
DOI
10.2806/347055
Permalink

Cite this publication

Disclaimer

When freely submitting your request, you are consenting Eurofound in handling your personal data to reply to you. Your request will be handled in accordance with the provisions of Regulation (EU) 2018/1725 of the European Parliament and of the Council of 23 October 2018 on the protection of natural persons with regard to the processing of personal data by the Union institutions, bodies, offices and agencies and on the free movement of such data. More information, please read the Data Protection Notice.