Lähentyminen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus

Kestävä taloudellinen ja sosiaalinen lähentyminen on keskeistä Euroopan kestävän vakauden kannalta, ja se edellyttää yhdennettyä eurooppalaista lähestymistapaa.

Jäsenvaltioiden erilaiset taloudelliset ja sosiaaliset tulokset vaarantavat yhteisen vaurauden ja ihmisarvoiset elin- ja työolot, minkä vuoksi on olennaisen tärkeää seurata EU:n lähentymissuuntauksia ja panna täytäntöön politiikkoja erojen välttämiseksi.

Ylöspäin tapahtuva lähentyminen on olennaisen tärkeää, jotta EU voi jatkossakin toimia aidosti kaikkia osapuolia hyödyttävänä ehdotuksena kaikille kansalaisilleen ja jäsenvaltioilleen. Osallistavan kasvun varmistaminen ja sisäisten ja ulkoisten erojen aktiivinen vähentäminen ei ole vain tavoite vaan strateginen välttämättömyys Euroopan yhdentymishankkeen kestävyyden ja vakauden kannalta.

Ennen covid-19-pandemiaa Euroopan talouskasvu oli jatkunut kuusi vuotta keskeytymättömänä, ja se oli vaimentanut vuoden 2008 kriisin seurauksia ja kirjannut ylöspäin tapahtuvaa lähentymistä työllisyyden ja köyhyysriskin kaltaisilla aloilla. Kaikki jäsenvaltiot eivät kuitenkaan hyötyneet tasapuolisesti, ja alueelliset erot kasvoivat.

Pandemian jälkeinen elpymiskausi ei sujunut ongelmitta, sillä se aiheutti uusia haasteita lähentymiselle ja sosiaaliselle yhteenkuuluvuudelle, jotka vaihtelivat digitaalisen ja vihreän siirtymän toteuttamisesta, sotapakolaisten vastaanottamisesta ja EU-vastaisten mielialojen leviämisestä.

Inhimillinen pääoma on yksi maailmanlaajuisen kilpailukyvyn perustatekijöistä. Vaikka koulutukseen liittyvät inhimillisen pääoman indikaattorit ovat lähentyneet toisiaan, jäsenvaltioiden kyvyssä ottaa korkea-asteen koulutuksen saaneita kansalaisia työmarkkinoilleen ja houkutella lahjakkuuksia on edelleen eroja.

Vaikka digitalisaation edistämisessä on toteutettu merkittäviä askeleita ja jäsenvaltiot lähestyvät poliittista tavoitetta, digitaalinen kuilu on edelleen olemassa kansalaisten keskuudessa, mikä aiheuttaa ongelmia, jotka liittyvät digitaaliseen maailmaan pääsyyn, käyttöön ja tuloksiin.

Analyysit viittaavat siihen, että EU on oikealla tiellä kohti hiilineutraaliutta, vaikka viherryttämisprosessin nopeus vaihtelee jäsenvaltioittain. Useimpien tutkittujen ympäristöindikaattoreiden suorituskyky paranee nopeasti ja tasaisesti. Yksi huomionarvoinen havainto on, että kahden viime vuosikymmenen talouden taantumat vaikuttivat negatiivisesti tarkasteltuihin kotitaloustason indikaattoreihin, jotka keskittyivät energiaköyhyyteen.

Uudet geopoliittiset jännitteet ja konfliktit aiheuttavat merkittäviä riskejä ylöspäin tapahtuvalle lähentymiselle, koska ne häiritsevät globaaleja toimitusketjuja, nostavat energian ja hyödykkeiden hintoja ja saattavat ohjata julkisia resursseja pois sosiaalisista investoinneista. Tällaiset häiriöt voivat pahentaa taloudellisia ja sosiaalisia eroja jäsenvaltioiden välillä ja haavoittuvassa asemassa olevien väestöryhmien sisällä, mikä vaikeuttaa yhtenäisen sosiaalisen kasvun saavuttamista ja eriarvoisuuden vähentämistä.