Siirry pääsisältöön
Tämä sivu on käännetty konekäännöksellä. Katso alkuperäinen englanninkielinen versio ja tutustu Eurofoundin kielipolitiikkaan.
Kroatian minimipalkkaprofiili
Maaprofiili
Päivitetty viimeksi: 30 June 2026

Minimipalkka Kroatiassa

Predrag Bejaković,
Irena Klemenčić

Information for this page was compiled during December 2025 and early 2026. Most Member States had already transposed the EU minimum wage directive at this point. Those that had not yet fully completed transposition or where the information was not yet publicly available include Bulgaria, Cyprus, Luxemburg, Poland and Portugal. These profiles will be updated consecutively as the information becomes available. Users are invited to contact our experts on minimum wage if they are aware of changes.

Nämä profiilit kuvaavat, miten minimipalkkoja säädellään ja asetetaan. Ne ovat saatavilla kaikissa EU-maissa ja Norjassa.

Tämä profiili kuvaa, miten minimipalkkaa säädellään ja asetetaan Kroatiassa. Sitä voidaan lukea taustatiedoksi Eurofoundin vuosittaiseen minimipalkka-asettelun katsaussarjaan. Kroatia on tällä hetkellä yksi jäsenvaltioista, jotka ovat ottaneet käyttöön lakisääteisen minimipalkan (kroatiaksi 'minimalna plaća'). Minimipalkka määritellään lailla ja sitä täydentävät työehtosopimukset.

Minimipalkkatason asettamisprosessi (säätäminen) sekä mukana olevat toimijat ja muutoksen ohjaavat kriteerit ovat muuttuneet merkittävästi alkuperäisestä käyttöönotosta 1. heinäkuuta 2008 lähtien. Vuoden 2013 uudistus oli se, joka vaikutti eniten prosessiin, kriteereihin ja toimijoihin. Viime vuosina (2018, 2019 ja 2021) tehdyt lisämuutokset ovat vaikuttaneet lain käsitteelliseen kehykseen vähiten, yhtä tärkeää poikkeusta lukuun ottamatta: asiantuntijakomission perustaminen mahdollistettiin lailla vasta joulukuussa 2018 tehdyn uuden muotoilun myötä (tästä syystä ministerin päätös sen perustamisesta on päivätty melko hiljattain, vuonna 2019).

Minimipalkkalain (Zakon o izmjenama i dopunama Zakona o minimalnoj plaći - OG 152/24) muutoksilla Euroopan parlamentin ja neuvoston 19. lokakuuta 2022 antaman direktiivin (EU) 2022/2041 määräykset riittävistä minimipalkoista Euroopan unionissa (OJ L 275/33, 25. lokakuuta 2022) on otettu käyttöön Kroatian lainsäädäntöelimessä.

Minimipalkkamääräykset:

Kroatian lakisääteisen minimipalkan määrittämisen päätoimijoita minimipalkkalain mukaisesti edustavat (artiklat 6 ja 7):

  1. Hallitus, joka asettaa vuosittain vähimmäispalkan tason säädöksellä.

  2. Työministeri, joka vastaa minimipalkan määrästä sekä asiantuntijakomission perustuslaista ja toimintamenettelyistä (mainittu alla).

  3. Sosiaaliset kumppanit, jotka osallistuvat minimipalkan asettamiseen ja -mukautuksiin pakollisilla kuulemisilla (jotka pidetään ennen ministerin ehdotuksia) sekä asiantuntijakomissioon osallistumisen kautta (esitetty alla).

  4. Ministerin perustama asiantuntijakomissio, jonka vastuulla on seuranta ja analyysi. Komission kokoonpanon päättää ministeri minimipalkkalain mukaisesti, ilman että laki nimenomaisesti vaatii sosiaalisten kumppaneiden edustusta.

Ministerin päätös komission perustamisesta annettiin 11. huhtikuuta 2019 ('Odluka o osnivanju stručnog povjerenstva za praćenje i analizu kretanja minimalne plaće', nro 37/2019), mikä oikeuttaa komission ministerin neuvoa-antavaksi elimeksi minimipalkkakysymyksissä (art. II). Siihen kuuluu kymmenen jäsentä: ministeriön sisäisen organisaatioyksikön johtaja (myös elimen puheenjohtaja), kolme akateemisen yhteisön edustajaa, kaksi työnantajajärjestön edustajaa, kaksi ammattiliiton edustajaa sekä kaksi työ- ja eläkejärjestelmän ministeriön edustajaa (art. III). Sosiaalisten kumppaneiden edustus on siis taattu, ellei suoraan minimipalkkalailla, ministerin päätöksellä (edustajat nimetään myös itse, mikä viittaa heidän autonomiaansa tässä valinnassa) (art. IV).

Alun perin minimipalkan määrittämisprosessin eroon liittyi osapuolten ero, jossa valtion tilastovirasto oli alun perin ainoa asiaankuuluva aihe, joka 'julkaisee minimipalkan määrän 'Narodne novine' -lehdessä [virallinen lehdessä] (Art. 4( 4), Zakon o minimalnoj plaći OG 67/08).

Menettelyllisen näkökulman mukaan minimipalkkalaki (artiklat 6 ja 7) määrää, että minimipalkan määrä kullekin kalenterivuodelle määräytyy hallituksen toimesta asetuksella, kuten työministeri ehdottaa. Nimellisvero ei saa olla alhaisempi kuin edellisen vuoden määritellyt summa. Sitä on säädettävä vuosittain (viimeistään 31. lokakuuta) seuraavalle kalenterivuodelle (artikla 5). Alun perin asiaankuuluva kuukausi vuosittaiselle oikaiselle oli kesäkuu (Art. 4(1), Zakon o minimalnoj plaći OG 67/08). Vuodesta 2019 lähtien lokakuu on ollut viitekuukausi.

Sosiaalisten kumppaneiden rooli minimipalkan määrittämisessä korostuu itse minimipalkkalaissa, joka velvoittaa ministerin ehdottamaan minimipalkan määrää hallitukselle sosiaalisten kumppaneiden kanssa käydyn neuvottelun jälkeen, mikä vaikuttaa siis pakolliselta toimenpiteeltä – vaikka kuulemisen muotoa ja ajoitusta ei ole tiukasti säädelty: minimipalkkalaki määrää yksinkertaisesti, että vuosittaiset kuulemiset sosiaalisten kumppaneiden kanssa pidetään 'tavanomaisesti' syys- ja lokakuussa (eli kuukausina välittömästi ennen hallituksen virallista säädöstä).

Tarvitaan myös asiantuntijakomission perustamista, jonka erityisenä tavoitteena on seurata ja analysoida minimipalkan vaihteluita. Tällaisen komission perustaa työministeri, joka päätöksellä määrittää komission kokoonpanon, tehtävät, työmenettelyt ja jäsenten palkitsemisen (josta on jo keskusteltu edellisessä osiossa).

Muutettu vuoden 2024 minimipalkkalaki määrää työvoimasta vastaavan ministeriön velvollisuuden toimittaa joka toinen vuosi, ennen 1. lokakuuta raportointivuonna, Euroopan komissiolle saatavilla olevat tilastotiedot tai tiedot työehtosopimuksen laajuuden nopeudesta ja kehityksestä sekä lakisääteisen minimipalkan tasosta ja sen piiriin kuuluvien työntekijöiden osuudesta.

Lakisääteisen minimipalkan määrittämisen kriteerit on määritelty minimipalkkalaissa. Viimeisimmän version mukaan, lukuun ottamatta laillista vaatimusta ilmaista bruttomääränä ja kokopäiväisenä vastineena (artikla 3, joka puolestaan viittaa siihen, että tuntiperusteinen määritys olisi jollain tavalla ristiriidassa lain määräyksen kanssa ja siten vaikkakin implisiittinen taipumus kuukausimaksuun), ja ottaen huomioon laillisen kiellon sen tason alentamisesta (artikla 6(1)), Laki edellyttää seuraavien indikaattoreiden huomioimista (artikla 6(3)), joita muutettiin vuonna 2024 (OG 152/24). Muokatut kriteerit on merkitty tähdellä*

  • Minimipalkan osuuden kasvu oikeushenkilöiden keskimääräisestä bruttopalkasta tammikuusta heinäkuuhun kuluvana vuonna.

  • Inflaatiotaso tai minimipalkan ostovoiman muutokset*.

  • Palkkakehitykset.

  • Työttömyys- ja työllisyystrendit.

  • Demografiset trendit.

  • Tuottavuuden kehitys*

  • Talouden kokonaistila.

Lisäksi, kun otetaan huomioon talouden yleinen tila, suositellaan 'erityistä huomiota' matalapalkkaisille ja haavoittuville työntekijöille suunnatuihin toimintoihin. Lisätietoja näiden kriteerien käyttöönotosta ei anneta tekstissä.

Minimipalkan asettamisen ja säätämisen prosessiin vaikutti merkittävästi ajan myötä tapahtuneet muutokset, jotka puolestaan vaikuttivat asiaankuuluviin kriteereihin – joiden muutokset ovat ajan myötä merkittäviä. Alun perin (Zakon o minimalnoj plaći OG 67/08) sen kasvu oli tiukasti sidottu 'edellisen vuoden reaaliseen BKT:n kasvuun, valtion tilastoviraston julkaisun mukaan' (Art. 4(1)): kun taas ensimmäisen ajanjakson (heinäkuu 2008–toukokuu 2009) palkka lain voimaantulon jälkeen määriteltiin olevan 39 % maan keskimääräisestä kuukausipalkasta (Art. 4(2)), kontekstuaalisesti määrättiin, että 'jokaiselle seuraavalle yhden vuoden jaksolle [se] säädetään edellisen vuoden reaalisen BKT:n kasvuun siten, että vähimmäispalkan osuus Kroatian tasavallan oikeushenkilöiden keskimääräisistä bruttopalkoista kasvaa edellisen vuoden reaalisen BKT:n kasvun prosenttiosuudella, valtion tilastoviraston julkaisun mukaan' (artikla 4(3)). Nykyinen prosessi, joka perustuu sosiaalisten kumppaneiden kuulemisen malliin – ministerin ehdotukseen – hallituksen sääntelyyn, otettiin käyttöön vuonna 2013 (Art. 7, Zakon o minimalnoj plaći 2013). Vuoden 2013 minimipalkkakorjausten laskemisen perusta määritettiin 'yhden henkilön kotitalouden kuukausittaisen köyhyysriskin kynnyksen ja Kroatian tasavallan keskimääräisen kotitalouden jäsenmäärän kerroin jaettuna työllisyyskertoimella, ja korjattuna kulutushintaindeksin keskimääräisen muutoksen mukaan' (artikla 5(4.2)). Vuodesta 2013 lähtien hallituksen sääntely on muodollinen lähde, jonka kautta minimipalkan muutos tuli hyväksyä (artikla 6, Zakon o minimalnoj plaći 2013). Sama vuoden 2013 uudistus kuitenkin yhdisti mainitut kriteerit vain vuoden 2013 muutokseen, joka käynnisti nykyisen mallin sosiaalisten kumppaneiden kuulemisen ja ministerin ehdotuksen pohjalta samassa tekstissä, seuraavista vuosittaisista muutoksista (Art. 7, Zakon o minimalnoj plaći 2013).

Kroatiassa ei ole tehty virallista erityistä minimipalkan riittävyysarviointia, eikä minimipalkkalainsäädännössä ole saatavilla tietoa viitearvoista. Kuitenkin vuoden 2026 minimipalkan asettamisessa minimipalkan trendien seuranta- ja analyysiasiantuntijakomitea otti huomioon muun muassa vuoden 2024 bruttokeskipalkasta saavutetun 54 %:n arvon ja:

"että Euroopan parlamentin ja neuvoston 19. lokakuuta 2022 antaman direktiivin (EU) 2022/2041 mukaisesti, joka koskee riittäviä minimipalkoja Euroopan unionissa, riittävän minimipalkan indiktiivinen arvo on joko 50 % keskimääräisestä bruttopalkasta tai 60 % mediaanipalkasta" (Ministarstvo rada, mirovinskoga sustava, Obitelji i Socijalne Politike, 2025).

Huolimatta Kroatian laillisen minimipalkan yleisestä ja pakollisesta luonteesta – mikä näkyy ensisijaisesti minimipalkkalain (OG 118/18opens in new tab, 120/21opens in new tab ja 152/24opens in new tab) artiklan 3(1) muotoilussa, jonka mukaan oikeus minimipalkkaan kuuluu kaikille Kroatian tasavallassa työskenteleville työntekijöille riippumatta työnantajan pääkonttorista tai rekisteröinnistä (artikla 4(1)), ja toiseksi sopimukset, jotka luopuvat oikeudesta minimipalkkaan (artikla 3(8)) nimenomaisella kiellolla – laki kuitenkin jättää vapautusten mahdollisuuden.

Minimipalkkalaki itsessään tarjoaa poikkeuksia ainakin kahdessa osa-alueessa. Ensinnäkin se määrää, että poikkeuksellisesti minimipalkka voidaan ymmärtää pienimpänä kuukausipalkkana, joka vastaa työtehtävien monimutkaisuutta kokopäivätyössä työehtosopimuksessa, jonka soveltamista on jatkettu yleisen työlainsäädännön mukaisesti (artikla 3(2)). Toiseksi laki ei koske työntekijää, joka on työnantajan ainoa työntekijä ja samanaikaisesti johdon jäsen, toiminnanjohtaja, osuuskunnan johtaja, likvidointimestari tai vastaavan tehtävän hoitaja erityissäädösten (Art. 4 § 2)) mukaisesti.

Tärkeää on, että minimipalkkalaki ei enää salli työehtosopimusten määritellä vähimmäispalkkaa alhaisemmaksi kuin lakisääteinen minimipalkka. Aiemmassa lainsäädännössä tällainen mahdollisuus oli olemassa, mutta se on sittemmin poistettu. Erityisesti minimipalkkalain (OG 152/24), joka astui voimaan 1. tammikuuta 2025, kumosi lain 8. artiklan. Tämä säännös oli aiemmin sallinut työehtosopimusten asettaa minimipalkan alle lakisääteisen minimin, edellyttäen että se ei ollut alle 95 % hallituksen määräyksessä määrätystä summasta. Sen kumoaminen tarkoittaa, että kollektiivinen neuvottelu ei enää voi toimia perustana lakisääteisen minimipalkan alentamiselle. Tämä muutos vahvistaa Kroatian laissa vähimmäispalkan pakollisen ius cogens -luonteen.

Poikkeuksia minimipalkkavelvoitteista ei yksinomaan ole säädetty minimipalkkalaissa. Lisätapausten tunnistaminen, joissa minimipalkkavelvoitteet eivät sovelleta osittain tai kokonaan, vaatii laajempaa analyysiä muista työoikeuden lähteistä.

Tärkeä poikkeus on työlaki ('Zakon o raduopens in new tab', OG 93/14, 127/17, 98/19, 151/22, 64/23) ja koskee harjoittelijoita. Artikla 59 määrää, että kun ammatillisen kokeen läpäiseminen tai työkokemuksen hankkiminen on laissa tai muussa säädöksessä määrätty vaatimuksena tietyn ammatin tehtävien suorittamiseksi, työnantaja voi hyväksyä henkilön, joka on suorittanut asianmukaisen koulutuksen, ammatilliseen koulutukseen ilman työsuhteen perustamista. Tämä ammatillinen koulutusjakso lasketaan ammatin vaatimaan harjoitteluun tai työkokemukseen, eikä se saa ylittää määrättyä kestoa. Työlaki toteaa nimenomaisesti, että työsuhteita koskevat säännökset koskevat tällaisia henkilöitä lukuun ottamatta työsopimuksen solmimista, palkkaa ja palkkakorvausta sekä työsuhteen päättämistä koskevia määräyksiä. Palkkaan liittyvien määräysten poissulkeminen tekee tästä järjestelystä olennaisen poikkeuksen minimipalkkasuojaan, erityisesti kun harjoittelun kesto voi kestää enintään vuoden (artikla 57).

Vaikka nämä työlain määräykset sallivat poikkeuksen vain, jos ammatillinen koulutus on ammatin harjoittamisen oikeudellinen edellytys, työmarkkinalaki ('Zakon o tržištu radaopens in new tab'), OG 118/18, 32/20, 18/22, 156/23) laajentaa tämän mahdollisuuden tiettyihin työttömien ryhmiin, vaikka tällainen edellytys puuttuisikin. Näissä tapauksissa ammatillisen koulutuksen kesto voi tietyissä olosuhteissa olla enintään 24 kuukautta (Art. 37–38 ja 40(1)). Tämä toimenpide kuitenkin täyttää aktiivisen työmarkkinapolitiikan välineen, ja edunsaajalla on oikeus julkiseen taloudelliseen tukeen, joka vastaa vähimmäispalkkaa, joka on alennettu pakollisilla vakuutusmaksuilla, suhteessa ammatillisessa koulutuksessa vietettyihin päiviin (Art. 41(1)).

Lakisääteisten minimipalkkojen variaatioita tiukassa merkityksessä – nimittäin alempia lakisääteisiä minimitasoja, jotka koskevat tiettyjä työntekijäryhmiä – ei ole tunnistettu Kroatian lainsäädännössä. Laajemmassa mielessä aiemmat mekanismit, jotka sallivat työehtosopimusten asettaa palkat alle lakisääteisen minimin, olisi voitu luokitella aliminimeiksi. Kuitenkin minimipalkkalain 8 artiklan kumoamisen jälkeen tällaiset järjestelyt eivät ole enää laillisesti sallittuja. Nykyään työehtosopimukset saattavat määrätä palkkoja, jotka ovat työntekijöille suotuisampia, mutta eivät välttämättä salli palkkoja, jotka ovat pienempiä kuin lakisääteinen minimipalkka. Mikä tahansa tällainen määräys olisi mitätön, ja lakisääteinen minimipalkka olisi automaattisesti voimassa.

Minimipalkkalaki määrittelee minimipalkan 'alimmaksi kuukausipalkaksi, joka maksetaan työntekijälle kokopäivätyöstä' (art. 3(1)), joka määräytyy pakollisesti (art. 3(3)) bruttomääränä (sanktiot on nimenomaisesti säädetty laissa tämän vaatimuksen rikkomisen varalta (art. 10(1.b)), joka perustuu yleiseen velvoitteeseen, joka on määrätty työlaissa (artikla 90.b(1)), jonka mukaan palkka on 'sovittu, määritelty tai määrätty' bruttosummana.

Edellä kuvattu minimipalkka ei voi sisältää bonuksia, jotka liittyvät ylityöstä, vaikeista työoloista, yötyöstä sekä sunnuntai-, pyhäpäivä- tai muusta lain mukaan ei-työpäiväksi määritellyistä päivistä (art. 3(4), minimipalkkalaki).

Asiantuntijakomitea minimipalkkatrendien seurantaan ja analysointiin antaa suosituksen minimipalkan määrästä seuraavalle vuodelle; Tätä suositusta ei julkisteta.

Olennaisten maiden minimipalkkoihin liittyvien resurssien joukossa on tunnistettu äskettäin julkaistuja tieteellisiä artikkeleita. Erityisesti Radno Pravo -lehti on julkaissut asiaankuuluvia artikkeleita; Lista joistakin viimeksi julkaistuista on esitetty:

1 September 2026
Minimipalkat vuonna 2026: Vuosikatsaus
Minimipalkkojen asettamisesta EU:ssa on tullut yhä dynaamisempi ja tarkasti seurattu politiikan alue, jota muovaavat EU:n minimipalkkadirektiivin toimeenpanon ja vuosikymmenen kestävän reaaliaikaisen kasvun myötä lakisääteisissä veroissa. Tämä raportti tarkastelee jäsenvaltioiden ja Norjan välillä vuonna 2025 käytyjä palkanmäärityskeskusteluja, keskittyen maihin, joilla on ja joilla ei ole kansallista minimipalkkaa, minimipalkkojen ja työehtoneuvottelujen vuorovaikutukseen matalapalkkaisilla sektoreilla sekä viitearvojen kasvavaan rooliin kansallisten päätösten muokkaamisessa.
Read more
Tutkimusraportti
30 January 2026
Minimipalkkojen todellinen kasvu vuonna 2026, samalla kun jäsenvaltioiden tavoitteet edistyvät ja vetäytyvät
Useimmat EU:n jäsenvaltiot muuttivat kansallisen minimipalkkansa tasoa 1. tammikuuta 2026 alkaen, ja kuten edellisenä vuonna, yleinen kuva on merkittävä korotus – huomattavasti yli hintojen korotukset.
Read more
Artikkeli
Flag of the European UnionThis website is an official website of the European Union.
European Foundation for the Improvement of Living and Working Conditions
The tripartite EU agency providing knowledge to assist in the development of better social, employment and work-related policies

All official European Union website addresses are in the europa.eu domain.

See all EU institutions and bodies