Kierteen katkaiseminen: Voiko työpaikkojen laadun parantaminen ratkaista EU:n työvoimapulan?

Työvoimapula on laajalle levinnyt ilmiö EU:ssa ja vaikuttaa monenlaisiin ammatteihin. Näillä pulilla on vakavia seurauksia. Jos yritykset ja organisaatiot eivät pysty täyttämään avoimia työpaikkoja, sillä on vaikutuksia kasvuun ja se voi hidastaa innovaatioita. Palveluiden laatu kärsii, jos henkilöstöä ei ole tarpeeksi. Tämä voi olla noidankehän alku: työvoiman intensiteetti kasvaa nykyisessä työvoimassa, mikä lisää stressin ja loppuunpalamisen riskiä sekä johtaa poissaoloihin ja lähtöihin, jotka pahentavat tilannetta.

Euroopan työvoimaviranomaisen (ELA) kesäkuussa julkaisema vuosittaisen EURES-raportin uusin painos työvoimapulasta ja ylijäämästäopens in new tab toteaa, että työvoimapula on edelleen laajalle levinnyttä. Tämä raportti tarkastelee 436 ammattia ja toteaa, että lähes kaikista (97 %) vähintään yksi maa 31 EURES-verkoston maasta (27 EU:n jäsenvaltiota, Islanti, Liechtenstein, Norja ja Sveitsi) raportoi pulasta vuonna 2025.

Eniten kärsii Italia, jossa työntekijöitä puuttuu noin 60 % ammateista. Alankomaat, Bulgaria, Belgia ja Romania kokevat myös vakavia ongelmia (Kuva 1).

Kun tarkastellaan laajempia ammattiryhmiä, työvoimapula esiintyy yleisimmin käsityöläisten ja niihin liittyvien ammattilaisten keskuudessa. Tähän kuuluvat putkimiehet, sähköasentajat ja hitsaajat. Myös koneiden ja koneiden operaattorit sekä kokoonpanijat kärsivät tästä haittaa, samoin terveydenhuollon ammattilaiset. Jälkimmäiseen ryhmään kuuluvat sairaanhoitajat, fysioterapeutit ja ensihoitajat.

Tämä osoittaa, että sekä korkeasti koulutetuille että teknisille tehtäville on kysyntää. Esimerkiksi useimmat käsityöläiset ja siihen liittyvät ammatit vaativat pitkää ammatillista koulutusta alussa ja säännöllisiä taitojen päivityksiä teknologian muuttuessa. Monet näistä ammateista ovat välttämättömiä vihreälle siirtymälle.

Joillakin ammateilla on rakenteellisia puutteita, jotka jatkuvat ajan myötä ja joita raportoidaan johdonmukaisesti monissa jäsenvaltioissa. Erityisesti hitsaajat ja liekinleikkurit ovat pysyneet korkealla listalla useiden vuosien ajan. Sama pätee hoitoalan ammattilaisiin, erikoislääkäreihin, putkimiehiin, putkiasentajiin sekä raskaisiin kuorma-autojen ja kuorma-autojen kuljettajiin.

Eurofoundin ja ELA:n tekemä tutkimus yhtyy osoittamaan tarpeen integroidulle ratkaisulle työvoimapulaan. Alikäytetyn työvoiman aktivoiminen ja tarjonnan ja kysynnän parempi sovittaminen ovat kaksi toimenpidettä, joita EURES-raportissa ja Eurofoundin analyysissä työvoimapulan ratkaisemiseksi käsittelevistä politiikkatoimista suositellaan. EURES-raportti käsittelee erityisesti työvoiman liikkuvuuden roolia. Vaikka se voi lyhyellä aikavälillä auttaa lieventämään työvoimapulaa ja työvoiman epätasapainoa, työvoiman liikkuvuus ja rajat ylittävä yhteensopivuus eivät ole mikään taikaluoti. Kuitenkin, kuten ELA:n interaktiivinen hallintapaneeliopens in new tab osoittaa, lähes jokaista ammattipulaa kokevaa ammattia kohden vähintään yksi muu maa on tunnistanut saman ammatin ylijäämäiseksi. Tämä viittaa siihen, että epätasapainoa voidaan mahdollisesti korjata EU:n jäsenvaltioiden välisen työvoiman liikkuvuuden kautta.

Integroidun vastauksen kolmas osa on tehdä työpaikoista houkuttelevampia parantamalla työllisyyden laatua. Ottamalla Eurofoundin työllisyyden laadun viitekehyksen lähtökohtana ja käyttämällä Euroopan työolosuhteiden tutkimuksen (EWCS) 2024 dataa, on mahdollista analysoida ne työn laadun ulottuvuudet, joita EURES-raportissa tunnistetuista ammattipulasta puuttuu.

EURES-raportti määrittelee 'laajalle levinneen pulan ammatit' ammateiksi, joilla on työvoimapulaa ja jotka EURESin kansalliset koordinointitoimistot ovat tunnistaneet vähintään 15:ssä 31 EURES-verkoston maasta. Vaikka EURES-raportti erottaa yli 400 ammattia (käyttäen kansainvälisiä ammattiluokituksia (ISCO) tasolla 4), nämä ryhmiteltiin hieman suurempiin kategorioihin (ISCO-3) työllistymisen laadun analysoimiseksi.

Taulukko 1 osoittaa, että laajalle levinneet pula-ammatit ovat monimuotoisia ja niille on ominaista vaihtelevia työnlaadun profiileja. Useimmat ammatit saavat joissain osa-alueissa keskimääräistä paremmat pisteet, mutta toisissa alle keskiarvon. Poikkeuksina ovat toisaalta 'muut terveydenhuollon ammattilaiset' ja 'sähkötekniikan insinöörit', jotka ovat ainoat ammatit, jotka ovat EU:n keskiarvoa parempia kaikissa työn laadun mittasuhteissa. Toisessa ääripäässä ovat 'henkilökohtaisen hoidon työntekijät', joiden pisteet ovat merkittävästi keskimääräistä alhaisemmat kaikissa paitsi yhdessä ulottuvuudessa.

Taulukko 1 osoittaa, että haastava fyysinen ympäristö on yleisin raportoitu työnlaadun haitta. Absoluuttisissa luvuissa 12 15:stä pulatyöstä raportoi pisteet alle keskiarvon tässä ulottuvuudessa kaikilla työntekijöillä, ja 10 näistä ammateista raportoi tilastollisesti merkitseviä keskimääräistä huonompia pisteitä (luvut on esitetty lihavoituina). Alle keskimääräisen työajan laatua raportoidaan 10:ssä 15:stä ammatista, joista 6 on tilastollisesti merkitseviä.

Fyysisen ympäristön laatu on alhaisempi kuin Euroopan keskiarvo useimmissa laajamittaisissa ammateissa. Tämä tarkoittaa, että näissä ammateissa työskentelevät raportoivat altistuvansa enemmän fyysisille riskeille ja fyysisesti vaativampia olosuhteita. Tämä lisää tuki- ja liikuntaelimistön sairauksien ja työtapaturmien riskiä. Vaikka joissakin tehtävissä vahva fyysinen ulottuvuus on väistämätön, on todistettuja tapoja parantaa terveyttä ja turvallisuutta näissä töissä: fyysiset muutokset työpaikalla, organisatoriset toimet kumulatiivisen altistuksen vähentämiseksi, lepotauot, koulutus, turvalliset työmenettelyt sekä henkilön sukupuoleen ja kehotyyppiin räätälöityjen suojavarusteiden käyttö.

Työajan laatu kattaa enemmän kuin pitkät työajat. Siihen kuuluvat lyhyet työajat, jotka eivät vastaa työn haltijan mieltymyksiä, yötyö, viikonlopputyöt, vuorotyöt, työaikajärjestelyjen hallinta sekä työaikojen ennustettavuus ja joustavuus. Vaikka yötyön tai vuorotyön poistaminen ympärivuorokautisen kattavuuden aikana voi olla vaikeaa, työaikaresurssit, kuten ennustettavat työajat, joustavuus, työaikajärjestelyjen hallinta ja pitkien työaikojen lyhentäminen, voivat tukea työn laadun ja houkuttelevuuden parantamista.

Vaikka fyysiseen ympäristöön ja työajan laatuun liittyvät ongelmat ovat yleisiä monissa pula-ammateissa, ne yhdistyvät joskus haasteisiin muilla ulottuvuuksilla. Tämä johtaa ammatteihin, joissa on useita työnlaadun haittoja. Palvelu- ja kokkihenkilöstön henkilökohtaiset työntekijät kokevat eniten työnlaadun haittoja (viisi). Näille ammateille ovat yleisiä haasteita fyysisessä ympäristössä, heikompi työajan laatu ja korkea työn intensiteetti.

Taulukossa 2 jokainen ammatti on järjestetty sen mukaan, kuinka monissa työn laadun ulottuvuuksissa ne jäävät jälkeen. Kaiken kaikki, paitsi yhden ammatin, joissa on laajalle levinneitä puutteita, kokevat yhden tai useamman merkittävän työnlaadun heikkenemisen.

Työn intensiteetti mittaa rytmiä, jolla työ tehdään työajan aikana. Työintensiteettiä voidaan vähentää uudelleensuunnittelemalla työkuormaa; parantamalla tehtävien jakamista ja työnkulkua; hallitsemalla määräaikoja ja prioriteetteja; sekä varmistamalla riittävä henkilöstö. Korkean työintensiteetin riski työvoimapulan kokemissa ammateissa kasvaa: mitä enemmän puutteita, sitä suurempi on jäljellä olevien työntekijöiden työintensiteetti. Korkea työintensiteetti, jota sairaanhoitajien ja kätilöiden ammattilaiset sekä henkilökohtaiset hoivat, tukevat vaatimuksia terveysalalle investoinneista.

Altistuminen huonolle työnlaadulle kolmessa ulottuvuudessa – työajan laatu, fyysinen ympäristö ja työn intensiteetti – voi lisätä haitallista vaikutusta terveyteen. Pitkät ja vaativat työajat sekä intensiivinen työ voivat johtaa väsymykseen ja lisätä fyysisten vammojen ja terveysongelmien todennäköisyyttä. Fyysisesti vaativat, toistuvat ja usein suoritetut tehtävät lisäävät loukkaantumisriskiä ja työntekijän terveyden heikkenemistä. Oikoteitä käytetään joskus tehtävän nopeuttamiseksi, ja nekin voivat lisätä terveysriskejä. Esimerkiksi koska potilaiden käsittelyä tukevien laitteiden asentaminen vie aikaa, ne voidaan korvata manuaalisella käsittelyllä aikapaineen vuoksi.

Henkilökohtaisen hoidon työntekijät raportoivat myös huonoista näkymistä. Mahdollisuuksien parantamiseen on monia tapoja: tarjoamalla työolosuhteita, joissa on parempi suoja; luomalla urapolkuja; ottamalla työntekijät mukaan muutospäätöksiin; ja kehystämällä parannukset investointeina, ei kustannuksina. Ammateissa, joissa on työvoimapulaa, parantavat näkymiä voidaan käyttää työntekijöiden pitämiseen ja työn houkuttelevuuden parantamiseen. Huonot näkymät ajavat työntekijät pois työpaikoista, ja jäljellä olevien olosuhteet huononevat avoimien työpaikkojen vuoksi.

Taito- ja harkintakyvyn indeksin pisteet ovat alle neljän ammattiryhmän keskiarvon. Tämä työn laadun ulottuvuus viittaa työntekijöiden tarpeeseen käyttää ja kehittää taitojaan työssä sekä kehittyä työkokemuksen kautta. Monia toimenpiteitä voidaan toteuttaa taitojen ja harkinnan parantamiseksi, kuten yhdistämällä vähemmän kokeneet työntekijät taitavien kollegoiden kanssa ja sisällyttämällä oppimisen päivittäisiin tehtäviin; varmistamaan, että vähemmän osaavilla ja osa-aikaisilla työntekijöillä, jotka usein raportoivat heikompaa pääsyä koulutukseen, on koulutusmahdollisuuksia; koulutuksen sovittaminen paremmin yhteen työntekijöiden omien uratavoitteiden kanssa; ja työntekijöiden paremman kontrollin antaminen tehtävien järjestämisessä ja toteutuksessa. Missä standardointi on tarpeen, autonomia tulisi säilyttää mahdollisimman paljon, ja kaikkien työntekijöiden tulisi osallistua prosessien uudelleensuunnitteluun, aikataulutuksiin ja työpaikan muutoksiin.

Mielenkiintoista on, että ansioindeksissä, joka sisältää ansioiden tason ja ennustettavuuden sekä palkitsemisen oikeudenmukaisuuden, on vähiten raportoitu. Vain kaksi pula-ammattiryhmää – kokit ja henkilökohtaiset hoitajat – kokevat kaikkien työntekijöiden ansiot alle keskimäärän.

Analyysi työn laadusta laajalle levinneissä pula-ammateissa osoittaa, että haastava fyysinen ympäristö ja huono työajan laatu ovat monissa niistä. Toinen oivallus on, että näissä ammateissa on usein useita haittoja työn laadussa, mikä rajoittaa niiden houkuttelevuutta. Positiivisena puolena työn laadun moniulotteisuus tarkoittaa myös sitä, että on lukuisia ja tarkkoja toimintatapoja, jotka voivat parantaa työn laadun eri osa-alueita ammateissa, joissa on jatkuvaa työvoimapulaa. Tämä voi auttaa priorisoimaan politiikkatoimia ja tukemaan yritysten käytäntöjä.